Miesten kertomaa. 1944 tapahtui

• Kirja: V. Repo: Miesten kertomaa ( 1967).  Kertomus 42. Kertoja  Niilo Kenjakka URR. 

Päivämäärä 10.7. 1944.

Karttapaikkoja:

Ilomantsin pitäjän  Kuuttivaaran tukikohta

Liusvaaran suunnnasta kohti Kuuttivaaraa.

Kuolismaan  suunnalta kohti Kuuttivaaraa 

Joukkue Laakkosen tukikohta oli Ilomantsin pitäjän Kuuttivaarassa. Talo oli yksinäisellä paikalla, metsän keskellä olevan kumpareen muodostamassa neliömäisessä viljelysaukeamassa. Lähimpään naapuriin oli toistakymmentä kilometriä.  Heinäkuun 10. päivänä 1944 joukkuea sai radioteitse sanoman, että Liusvaaran suunnasta oli nähty kuusikymmenmiehisen vihollispartion kulkevan lounaaseen päin.  Luutnantti Veijo Elias Laakkonen lähetti silloin kymmenen miehen partion vihollista vastaan ja sai samalla tiedon, että luutnantti Filppu joukkueineen lähtee Kuolismaasta tavoitteena Laakkosen tukikohta. Laakkosen joukkueessa oli tällöin kolmekymmentä miestä. Näistä oli riihessä Laakkonen ja neljätoista miestä, saunassa alikersantti Lehto ja seitsemän miestä sekä talossa radioryhmä, johon kuului kahdeksan miestä.  Laakkonen oli kaivauttanut myös asemat tukikohtansa turvaksi. Kuusien kohdalla oli hyvä kumpare, ja siihen oli tehty asema pikakiväärille ja ryhmälle miehiä. Riihen takana nurkkauksessa olivat ryhmän asemat, ja saunan luona varmisti Lehto ryhmällään vasemmalla. Oikean siiven taas varmisti riihessä oleva joukkue.  Pojat makasivat asemissa, mutta yhdettätoista päivää vasten yöllä alkoi sataa vettä. Sade jatkui, ja Laakkonen käski miesten siirtyä asemista katon alle. Vain kuusien luo ja riihen taakse jätettiin vartiomiehet.  Kello oli noin kahdeksan aamulla, kun asemat jätettiin.  Sataa ropisteli, väsyneet pojat keittelivät korvikkeet katon alle päästyään ja hakeutuivat levolle. Päivä kului kulumistaan, sade jatkui, mieliala oli apea. Luutnantti Filpun joukkeen piti alkaa olla perillä, kello oli yli viidentoista.   Riihessä pojat  nukkuivat, vain neljä innokkainta on hereillä. He ovat nousseet orsille luukun alle valoon ja ryhtyneet pelaamaan korttia aikaa tappaakseen. Myös saunassa olevat pojat nukkuvat, vain ryhmänjohtaja Lehto valvoo. Hän on noussut lauteille ja ottanut romaanin käsiinsä lueskellakseen sitä. Radioryhmä on kiivennyt talon ullakolle. Siellä on asema pystyssä, ja kaksi poikaa valvoo sitä toisten laittaessa ruokaa tai lojuessa selällään lueskellen  vanhoja aikakauslehtiä.  Vartijoita on vaihdettu, sataa yhä. Ne ovat hakeutuneet sateen suojaan, toinen suuren kuusen alle, toinen riihen takaseinämälle. Kello on noin 15.45, kun riihen taakse räsähtää ilkeästi pikakiväärisarja ja ankara koneaseiden tuli rikkoo painostavan hiljaisuuden.  Vihollinen suuntaa tulen ensin vartiomiehiin, he ovat äkkiä poissa pelistä. Sitten kiivas tuli rapisee riiheen läpi seinien, ja saunaankin. Myös talon seinät saavat osansa. Vihollisia on paljon. 

Riihen lattialla makaaviin osuu, siellä valitetaan. orsille noussut pokkasakki on tulelta suojassa. yksi miehistä hyppää alas hakemaan konepistooliaan, mutta sinne jää, voihkaisee vain ja tarttuu vatsaansa, siihen on osunut. Kolme muuta korttimiestä törmää luukulle, siitä sopii mies hyvin ulos. Onhan tuo hieman korkealla, mutta ei auta, jalat edellä, ilman asetta ja reppua alas luukusta. Maassa miehet ryömivät pitkällään kohti lepikkoa.  Saunassa hyppää Lehto lauteilta, tempaa kiväärinsä ja hihkaisee pojille:

-Ulos ja seuratkaa1 Oven suussa on sotamies Kiuru, hän lähtee ensimmäisenä. Ovi paiskautuu auki, Kiuru syöksyy ulos, mutta kaatuu pian vatsalleen. Lehto painuu perään kyyryssä ja hyppää Kiurun yli pitkään heinikkoon, vilkaisee taakseen. Kiuru on selällään kädet levällään, liikkuu vielä. Kolme  Lehdon miestä jo seisoo saunan ovella kädet ylhäällä. Pari vihollisen partiomiestä kurkistaa saunan ikkunasta konepistoolit sojossa.  Nyt on kiire, tuumii Lehto, ja nopeasti hän on lepikon reunassa. Luodit viheltävät yli. Edessä on suoaukea, sen yli ampuu pikakivääri. Myös takaa kääntyy pikakivääri ampumaan, mutta ampuukin suoraan kohti asemissa olevaa toista pikakivääriä. Lepikon reuna jää, Lehto ryömii männikköön. Vihollisten erehdys on pelastanut hänet. Puut  ovat jo suojaamassa, tuli takaapäin lakkaa ja Lehto nousee pystyyn. Kevyet ovat jalat. Varpuräme ryskyy, kun hän painuu pakoon. 

Riihessä tapahtui  sillä aikaa oma näytelmänsä. Vihollinen oli jo kauan valmistellut ylläkköään. Se oli lojunut aukeaman rantalepikössä tähystellen. Se tiesi , että riihessä  oli joukkueen pääosa. Pian oli riihi ammuttu seulaksi. kolme poikaa, jotka hyppäsivät riihestä ulos, joutuivat suoraan pikakivääri- ja konepistoolisuihkuun. He eivät kerenneet vierellä lainehtivaan ruispeltoon, vaan jokainen tuupertui riihen edessä olevalle aukealle. Toiset eivät uskaltaneet ulos, vaan painautuivat riihen uunin turviin. Viholliset olivat kuitenkin tuota pikaa konepistooleineen riihen avonaisella ovella ja huusivat selvällä suomen kielellä: -Antautukaa ja kädet ylös joka sorkka!  Uunin takana oli pimeätä. Kun viholliset eivät olleet vielä uskaltautuneet sisälle, oli uunin turviin haavoittuneena ryöminyt alikersantti Sven Torsten Johanssoin noussut ylhäällä oleville nokisille parsille. Sieltä hämäryydestä hän joutui seuraamaan alhaalla riehuvaa näytelmää. Riiheen hyppäsi kynnyksen yli viisi -  kuusi vihollista. Heillä oli ruskeat kesäpuserot ja venelakit. Yhdellä oli mantteli. Miehet olivat aivan märkiä, mutta hyvin aseistettuja.  Karski ääni kysyi suomeksi:-Kuka täällä on upseeri? Lattialla haavoittuneena makaava luutnantti Laakkonen yritti nostaa yläruumistaan käsien varaan sanoen:_ -Minä olen. -Oletteko luutnantti Laakkonen? -Olen, vastasi haavoittunut. Veri oli tahrannut hänen kätensä, reisi oli läpi ammuttu. Varmaan oli osunut valtimoon, koska alla olevat oljet olivat aivan punaiset verestä. Tällöin näkee Johansson orsien nokisesta raosta, kuinka rotevakasvuinen, mantteli päällä oleva vihollinen lähestyy Laakkosta. Kuuluu Laakkosen jo tuskasta värittynyt pyyntö: -Älkää ampuko minua ... jättäkää- ...päästäkää.

Mutta karski ääni käskee venäjäksi: -Streljaitje. Johansson näkee, kun mantteliniekka ojentaa pistoolinsa Laakkosen vaivoin nostamaa päätä kohden. Äkäinen konepistoolin ääni räsähtää riihessä. Luutnantin ruumis retkahtaa värähtäen. Kuuluu käskyjä sekä venääksi että suomeksi. Viisi meikäläistä lojuu haavoittuneena lattialla, Kolme on noussut seisomaan ja kädet ylhäällä he menevät ulos. Pienen tauon jälkeen alkaa uusi konepistoolien sarja. Kaikki haavoittuneet ovat vielä tajuissaan ja saavat suihkun päähänsä.  Johansson orsilla on hiiren hiljaa. Orsia on vain puoliriiheen ja ne ovat mustia. hän on näkösuojassa. Vihdoin kaikki menevät ulos ja riiheen jää viisi ruumista päähän ammuttuina.

Pian Johanssonin sieraimiin tunkeutuu palavan oljen käry. Hän nousee äkkiä ylös. Päästä vuotaa verta, oikea ohimo ja korva ovat riekaleina. Lakkiaan ohimoon painaen hän syljeksii savua ja verta. Huimaa hieman. mutta alas hän kapuaa, ei voi olla enää ylhäällä. Savu tunkeutuu jo ulos luukusta ja avoimesta ovesta. Johansson on alhaalla lattialla. Tuntuu ilkeältä ryömiä kuolleitten tovereitten lomaan, mutta sinne hän menee liukkaan veren tahrimaan ruumiskasaan. Hän odottelee. Ehkä vihollinen painuu kauemmas. Savu on tukehduttava, hän ryömii oven alle, siinä on vielä raitista ilmaa. Yksi toveri on siihen ammuttuna, se on Laakkonen, huomaa Johansson. Pää on murskana, mies makaa suullaan. Hänen viereensä asettuu Johansson, jalat uuniin päin, pimentoon.  Kuumuus alkaa jo olla tuntuva, liekit nuolevat jo orsia, missä hän on äsken ollut. Ulkona olevat äänet loittonevat, mutta herkkä korva tuntee yksinäisten askelten lähenevän. Johansson vetäytyy piiloon uunin pimentoon. Savua on hirveästi, mutta hän työntää lakkinsa suun eteen, ja on tovin hyvä olla. Nyt räiskähtää, pamahti valtavasti, ilmanpaine heittää palavia olkia melkein hänen päälleen.

Yksi venäläinen ei uskonut työtään, palasi ja heitti käsikranaatin ruumiitten joukkoon. Nyt askelet etenevät, äänet häipyvät sateeseen. 

Riihi palaa ja elävä mies sisällä. Johansson hyppää uunin takaa ovelle, vielä saa paikan juuri kynnyksen alla, jossa on ilmaa, mutta kuumuus on hirveä. Ei auta muu kuin mennä kynnyksen yli ulos. Vihdoin hän valahtaa velttona kuin säkki kynnyksen yli harmalle astinkivelle, vierähtää siitä sivulle ja on harmaan riihen ulkoseinän vierellä liikkumattomana. Harmaa pusero suojaa, harmaat housut suojaavat. Huomasiko kukaan?Ei kuulu sarjaa, ei nipistä luoti. Takana ryskii, lieskat lyövät jo melkein oviaukon täydeltä ulos. Hän on tipalla palaa, onneksi vaatteet olivat hieman märät sateesta. Nyt on pelastus jo ulottuvilla. Ammunta on tauonnut. 

Myös talo oli tulessa, sielläkin oli kauhun näytelmä tapahtunut. Radioryhmän kahdeksan miestä olivat  ullakolla. Kun ammunta alkoi, juoksi neljä heti alas, kaksi ulos kellariin, kaksi tupaan. Heillä oli aseet. Pian sarjat seuloivat talon seiniä, tupaan jääneet pojat olivat  vaarassa. Heille ei tullut mitään, mutta joukko vihollisia ryntäsi tupaan ja otti pojat vangeiksi. Kellarissa olevat kaksi avasivat kuitenkin tulen portailla oleviin vihollisiin, ja heti tyhjeni koko tupa, vangitut vietiin mukana. Pari käsikranaattia lensi kellariin. Pojat joutuivat omaan satimeensa. 

Viholliset olivat sytyttäneet talon. savu oli pian ullakolla. Siellä olleet neljä poikaa juoksivat alas kamariin, jossa oli vähemmän savua. kun sen ikkuna oli ruispellon puolella, he  kaikki olivat pian ruispellossa, luotisuihkun saattelemana.  Mutta ammunta oli jo vähäistä.Ruispelto suojasi poikia, sitä myöten he olivat pian metsässä, ja pako pelasti heidät. Radio jäi, varusteet jäivät, mutta aseet tulivat mukaan. 

Näytelmä Kuuttivaarassa oli näytelty äkkiä.  Kolme savua nousi kohti sateista taivasta: talo, riihi ja sauna. navetta jäi. Vihollinen tiesi, ettei siellä ketään ollut. Vihollinen tiesi paljon, se tiesi myös, että luutnantti Laakkonen johti joukkuetta.  Kuuttivaaraan saapuva luutnantti Filpun joukkue kuuli kiivaan tulitaistelun parin kilometrin päähän, mutta kun se vauhtiaan kiihdyttäen parin kymmenen minuutin kuluttua saapui paikalle, se totesi vain kolme paloa.  Sauna oli jo pienenä nuotiona. Riihen luona oli kolme kaatunutta, päät murskana. Metsikössä tien luona sananjalkain alla oli yksi, tajuton Kiuru. Hän oli ryöminyt sinne, pois palavan saunan läheisyydestä, mutta eli vielä. Saunan luona oli kaksi kaatunutta ja kellarissa kahden riekaleet. Kun riihikin oli palanut loppuun, luki surullinen Filppu siellä viisi palanutta ruumista. Johanssonin selostuksen perusteella sai rouva Laakkonen myöhemmin miehensä ruumiin, se oli ollut lähinnä kynnystä.

• Kirja: V- Repon toimittama Miesten kertomaa.(1967). Kertomus  43.  Kertoja Olavi Tuomisto JP3.

 http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/vuosalmella.htm

Mainitut karttapaikat:
Äyräpään sillanpääasema Vuoksen varrella,
Vuosalmi Vuoksen itäpuolella,
Uhattuna:  Räisälä-Kirvu -Antrea linja kohi Sydän-Suomea,
Defensiivistä offensiiviin  11.7.1944 klo 02.00.
Oravankytö
Vuosalmen puolustusasema 
Kirvun kenttäsairaala

• Kirja Miesten kertomaa , toim V Repo 1967. Kertomus  numero 44  vuodelta 1944, 4/9, 5/9.Kertoja:  Kauko Tukiainen.

Paikannimiä:
Loimolan  itäpuolella korsu,
 Suojärven rautatie,
Muuanto,
Jalovaara,
 Soanlahti,
Jänisjärvi,
Värtsilä,
 Rillingin suo,
 Ellilänmäki,
Kaurila,
Tohmajärvi,
 Kitee,
Rääkkylä,
Pyhäselkä.
http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1964/Kansa_Taisteli_09_1964.pdf 
Tilanne  4. syyskuuta  1944: 

•  Miinanraivaustyöstä.  L V Pamo kertoo.
• http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jalleenrakentaminen/syyskuun_15_.htm