Lapin sodasta. Hämäläisen miehen kertomusta ikuistanut R Mäkelä

Kaarlo Isotalon kirja on romaani, joka perustuu tositarinaan, mutta tarkat ajat ja ehkä nimet ovat siten käsitelty, että henkilöitä ei voi tunnistaa. Mutta vastapainoksi Ritva Mäkelän dokumenttikirjassa  (2010)  Sota muistoissa , Lempäälän veteraanien kertomuksia, näkyy yksilö yksilöltä palapelin tavoin  maailmansodan faktoja.

Otan tähän esimerkkinä yhden henkilön kertomaa Ritva Mäkelän kirjasta.  Tämä veteraani  E Salo  oli sikäli onnenpoika, että hän ei joutunut pois oman maan rajojen sisältä. ( Kaarlo isotalo kertoo  saksalaisten sotavangeiksi joutuneista suomalaisista sotilaista, jotka kuljetettiin pois Suomen maaperältä).

• Ritva Mäkelän kirja  kertoo Lapin sodasta SODAN KULKU- kappaleessa  seuraavaa:

" Oulusta käsin tehty uhkarohkea maihinnousuyritys tapahtui  lokakuun ensimmäisenä päivänä 1944 ja se merkitsi iskua  saksalaisten selustaan. Tornionlaakson taistelut kestivät noin viikon, minkä jälkeen suomalaiset saivat vallattua Tornion kaupungin ja tärkeät Tornionjoen sillat pysyivät kuin pysyivätkin ehjinä.  Mutta sitten saksalaiset ryhtyivät toteuttamaan poltetun maan taktiikkaa, mikä merkitsi perusteellista ja järjestelmällistä tuhoamista: rakennukset ja liikenneyhteydet hävitettiin ja miinoitettiin. Pienempien kylien lisäksi Rovaniemen kauppala tuhottiin käytännössä kokonaan"

(Kommentti: Sain kuulla  1974 aikoihin Rovaniemellä, että saksalaiset itse pitivät leirinsä ja  hakaristilippujensa  röykkiöta Ounasvaaran rinteillä, mistä oli hyvä näköala kaikkialle ympäristöön. Sen  kertoi rovaniemeläinen Ville Hörkkö, joka asui Ounasvaaran  rinneseudulla ja vielä rauhan aikana löysi saksalaisten muona-ja  tupakkikätköjä siitä  rinteestä, oman talotonttinsa  alarinteestä, sieltä   missä hakaristiliput olivat liehuneet  tangoissaan).

"Merkittäviä lokakuussa 1944 käytyjä taisteluja olivat Kemin valtaus, Taipaleenkylän taistelu, Rovaniemen valtaus sekä Muonion valtaus. Talvella sotatoimet jähmettyivät asemasodaksi käsivarren alueella, sillä saksalaisten asemat Kilpisjärven tien varrella olivat vahvat.  Keväällä 1945 saksalaiset vetäytyivät Ruijasta, minkä jälkeen heidän ei enää tarvinnut pitää hallussaan käsivarren Lappia.  Samaan aikaan Suomi siirtyi käymään sotaa varusmiesjoukoin, sillä varsinainen armeija oli välirauhan sopimuksen ehtojen mukaisesti kotiutettu.  Sodan viimeinen yhteenotto käytiin Kilpisjärvellä 25. huhtikuuta 1945. Viimeiset saksalaiset poistuivat Suomen alueelta  27. huhtikuuta, minkä jälkeen Suomi katsoi sodan päättyneeksi. Lapin sodassa Suomi menetti noin 800 miestä. Saksalaisten tappiot olivat lähes 1000 kaatunutta. Vielä sodan jälkeen miinat, ansoitukset ja ammukset vaativat uhreja aina 1970-luvulle saakka", kertoo Ritva Mäkelä kirjassaan ( s. 16)."

• “Kokemattomana kovaan taisteluun”

Hämäläisen miehenn , Erkki Salon  ,( s 1925)kertomuksesta

"...Erkki Salon ensimmäinen ja pahin taistelu tapahtui Viteleessä,  kun hänen ikäluokkansa joutui kokemattomana hyökkäämään Tuuloksessa maihin noussutta vihollista vastaan. Hän selvisi siitä, mutta haavoittui myöhemmin pahoin pohjoisella rintamalla lähellä Kilpisjärveä. Jatkosodassa Salo palveli Itä-Karjalaan sijoitettuna olleessa Täydennyspataljoona 4:ssä, ja Lapin sodassa hän toimi ajomiehenä JR 1:ssä."

"... Erkki Salo aloitti varusmiespalvelunsa  kevättalvella 1943.  Hän sai sotilaskoulutuksensa Tammelassa, josta hänen ikäluokkansa siirtyi syksyllä sotatoimialueelle. Asemasodan aikana he palvelivat useilla eri paikkakunnilla Itä-Karjalassa, ja venäläisten suurhyökkäyksen alkaessa he olivat Aunuksessa. Sieltä heidät siirrettiin kiireellä Viteleeseen, jossa he joutuivat ensimmäiseen taisteluunsa Laatokalta maihin nousseita venäläisiä vastaan. Suomalaisjoukot olivat vasta matkalla Syväriltä, joten nuoret miehet yrittivät yksistään toteuttaa upseerien käskyä ajaa ryssä Laatokkaan. Siinä he eivät kuitenkaan onnistuneet. Taistelu oli joka tapauksessa ankara, ja Erkki Salo muun muassa näki, kun viereiseen monttuun tuli täysosuma sillä seurauksella, että kahdesta siellä olleesta korpraalista ei jäänyt mitään jäljelle. Kaikkiaan samasta joukko-osastosta kaatui 29 ikätoveria. Salo selvisi vähin vaurioin, kun kranaatinsirpale ainoastaan repäisi housuista kappaleen ja vähän raapaisi ihoa. Tuuloksen maihinnousutaistelu jäi Erkki salon kohdalla jatkosodan ainoaksi, mutta sen jälkeen hän joutui vielä pohjoisen taisteluihin."

"Haavoittuminen Lapin sodassa

Lapin sodassa Erkki Salon reitti kulki Oulun kautta laivalla Tornioon ja sieltä edelleen Muonioon. Hän oli kotonaan tottunut hevosiin, joten hänestä tehtiin ajomies. Tehtävänä oli kuljettaa elintarvikkeita 6 -7 hevosen kolonnana Kilpisjärvelle. Sillat olivat poikki, joten autoilla ei pystynyt liikkumaan.Saksalaiset olivat miinoittaneet tiet niin, että ne piti raivata ennen kuin minnekään pystyi ajamaan. Pakkanen oli ankara, enimmillään 47 miinusastetta, mutta turkit päällä tarkeni. Kerran telttakin paloi kovassa pakkasessa keskellä yötä, kun kipinä lensi kuivaan seinään."

"Maaliskuussa  1945 Salo osui miinaan ja haavoittui. Sirpaleet menivät selästä sisään ja keuhkopussin läpi. Keuhkoihin alkoi vuotaa verta, ja hän kävi lähellä kuolemaa. Sairaalareissusta tuli pitkä. Erkki Salo vietiin ensin Ylä-Muonion kenttäsairaalaan, sieltä Ouluun ja lopulta Tilkkaan, ja siviiliin hän pääsi tammikuussa 1946. Vamma ei koskaan täysin parantunut, vaan on seurannut häntä läpi koko elämän. Hänen invalidiprosenttinsa on 45."

"Siviiliin päästyäänkään Salo ei pitkään aikaan pystynyt tekemään mitään. Toipuminen kesti melkein kaksi vuotta, minkä jälkeen hän hakeutui töihin rautateille. Hän asui Toijalassa ja teki elämäntyönsä VR:n palveluksessa, kaikkiaan 35 vuotta, viimeksi junamiehenä. Salo avioitui vuonna 1948 ja perheeseen syntyi  lapsia. Avioliitto ehti kestää  vajaat 20 vuotta, kun hän jäi leskeksi. Lempäälään Erkki Salo muutti vuonna 2001"

LÄHDE:  Mäkelä Ritva (2010) Sota muistoissa. Lempäälän veteraanien kertomuksia.  Salo Erkki . Ss. 150-151
ISBN 978-952-99940-2-1