Vietnamin sodassa ( 1955- 1975) oli suomalaisiakin veteraaneja

Vietnamin sota (myös toinen Indokiinan sota, engl. Vietnam War, vietn. Kháng chiến chống Mỹ, ”vastarintasota Yhdysvaltoja vastaan”) oli Vietnamissa vuosina 1955–1975 käyty sota, joka käytiin Pohjois-Vietnamin valtion ja Etelä-Vietnamin valtion sekä kummankin osapuolen kansainvälisten liittolaisten välillä.
Taistelut käytiin pääosin Etelä-Vietnamissa, mutta Yhdysvallat sekaantui sotaan Tonkininlahden välikohtauksen seurauksena 1964 ja ulotti pommituslentonsa myös Pohjois-Vietnamiin, Laosiin ja Kambodžaan. Sotaa on lännessä sanottu maailman ensimmäiseksi televisiosodaksi^[1].
Vietnamin sota vaikutti asevelvollisuuden lakkauttamiseen Yhdysvalloissa 1970-luvun alussa.



https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Vietnamin_sotaan_osallistuneista_suomalaisista

(1) Antero Aakkula(1909- 2006)

Antero Aakkula (8. elokuuta 1909, Kangasala – 11. joulukuuta 2006, Colorado Springs, Yhdysvallat) oli majuri ja Lahden suojeluskuntapiirin toinen yleisesikuntaupseeri, joka johti jatkosodan lopussa ja Moskovan välirauhan aikana aseiden hajavarastoinnin, jota joukkotiedotusvälineissä kutsuttiin asekätkennäksi. Uransa alussa Aakkula oli palvellut varusmiehenä ja sittemmin ammattiupseerina Lahden varuskunnassa Tampereen rykmentissä. Aakkula valmistui vuonna 1936 kadettikurssilta 18. Kesällä 1944 Aakkula palveli majurina IV armeijakunnassa tiedustelu-upseerina. Hän liittyi 1948 Yhdysvaltain asevoimiin. Ennen hajasijoitusta Aakkula toimi syksyllä 1944 Saimaan kanavalla Mustolan sululla IV armeijakunnan esikunnan tiedustelutoimiston päällikkönä. Aakkula ja kolme muuta upseeria saivat 27. syyskuuta 1944 kello 16 everstiluutnantti Usko Haahdilta käskyn ryhtyä suojeluskuntapiirien toisiksi yleisesikuntaupseereiksi, joiden tehtävinä oli johtaa alueellisesti aseiden hajasijoitus. Aakkula sopi Haahdin kanssa siitä. että, hänen esimiehensä jääkärieversti Karl-Vilhelm Grünn saisi tietää Aakkulan todellisen tehtävän, koska tunsi tämän hyvin. Lahden suojeluskuntapiirissä Aakkulaa auttoi majuri Urho Purhonen. Toiseksi avustajaksi hän sai Lahden tiemestarin kuljetuksia varten. Lisäksi hankittiin johtajat Asikkalasta, Hartolasta, Heinolasta, Hollolasta, Joutsasta, Luhangasta, Nastolasta ja Sysmästä. Heinolassa hajasijoitettava viestikalusto muurattiin porraskäytävän alle. Hän kuului Marttisen miehiin, jotka pakenivat Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin. Aakkulaa ei valtiollinen poliisi ehtinyt kuulustella, koska hän pakeni Suomesta ennen sitä. Aakkula oli viimeinen hengissä ollut asekätkijä, joka kuoli Yhdysvaltain asevoimien everstinä 97-vuotiaana.. Asekätkennän paljastuttua hän pakeni ensin Ruotsiin ja sieltä Yhdysvaltoihin välttäen näin vankeustuomion. Aakkula oli viimeinen elossa ollut asekätkentäjutussa tuomion saaneista. Aakkula palveli Alaskassa, Pohjois-Carolinassa ja Coloradossa sekä Länsi-Saksassa. Aakkula oli Vietnamin sodan veteraani, ja siellä saavuttamistaan ansioista hänet ylennettiin everstiksi 1968. Puolustusvoimain komentaja, amiraali Juhani Kaskeala myönsi Aakkulalle sotilasansiomitalin vuonna 2005.^[1]
Kairinen, Paavo A.: Marttisen miehet. Asekätkijäveljet. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14664-1. 
Aakkula, Antero; koonnut ja toimittanut : Asetakista toiseen. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26387-7
 Seppo Kääriäiselle sotilasansiomitali Pääesikunta, puolustusvoimat (vanhentunut linkki)

• Antero Aakkulan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa

 (2) Aito Keravuori (1910- 1998)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aito_Keravuori
Aito Keravuori (14. toukokuuta 1910 Kajaani – 4. elokuuta 1998 Maine, Yhdysvallat) ^[1] oli suomalainen upseeri, joka joutui pakenemaan maasta asekätkentäjutun yhteydessä ja loi sitten uuden uran Yhdysvaltain armeijassa. Kajaanista kotosin ollut Keravuori pääsi ylioppilaaksi 1931. Suoritettuaan Reserviupseerikoulun ja kadettikoulun hän vannoi upseerinvalan 1934. Hän palveli aluksi Sallan rajakomppanissa ja toimi myös Akateemisen Karjala-Seuran sotilaskouluttajana.
Keravuori haavoittui talvisodassa Kuolajärvellä, ja jatkosodan aikana hän toimi pataljoonankomentajana muun muassa 1944 Kuuterselän taistelussa. Syksyllä 1944 majuri Keravuori oli mukana everstiluutnantti Usko Sakari Haahden ja eversti Valo Nihtilän johtamassa aseidenkätkentähankkeessa. Hän vastasi aseidenkätkennästä Oulun seudulla toimien Oulun sotilaspiirin 2. ye-upseerina. Oulun seudulla asekätkennässä mukana ollut korpraali Kumpulainen jäi kiinni huhtikuussa 1945 yrittäessään myydä Oulun torilla eräästä kätköstä anastamiaan elintarvikkeita. Hän kertoi edellisenä syksynä tapahtuneesta aseidenkätkennästä Valpolle ja Keravuori sai esimiehiltään käskyn paeta Ruotsiin. Keravuori siirtyi Ruotsiin 12. toukokuuta 1945 kalastajaveneellä. Tässä vaiheessa uskottiin vielä, että Keravuoren poistumisen avulla jutun paljastuminen saataisiin rajattua vain Oulun alueelle. Niin ei kuitenkaan käynyt.
Ruotsi karkotti 1946 maassa oleskelleet aseidenkätkentäjuttuun sekaantuneet suomalaiset Marttisen miehet ja Keravuori siirtyi tällöin Yhdysvaltoihin. Vuonna 1947 17 Marttisen miestä värvättiin Yhdysvaltain armeijaan, jossa he joutuivat aloittamaan palvelun alokkaina. He ylenivät kuitenkin nopeasti ja Keravuorestakin tuli majuri jo 1951. Suomalaiset toimivat etenkin talvi- ja sissisodankäynnin asiantuntijoina.
Keravuori siirtyi vuonna 1954 armeijan erikoisjoukkojen, niin sanottujen vihreiden barettien riveihin. Hän palveli 1957–1968 kouluttajana Bad Tölzissä Länsi-Saksassa, Laosissa ja Vietnamissa. Keravuori auttoi muun muassa Lauri Törniä pääsemään erikoisjoukkojen palvelukseen. Keravuori jäi eläkkeelle armeijasta 1968 everstin arvoisena. Suomessa Keravuori kävi ensimmäisen kerran pakonsa jälkeen vasta 1960.
Aito Keravuori on haudattu Arlingtonin sotilashautausmaalle Washingtonissa. Myös hänen poikansa Aito J. Keravuori on haudattu sinne.

(3)  Akseli Anteri  Havola (1911-1998)

  https://fi.wikipedia.org/wiki/Antero_Havola
 Akseli Antero Havola (16. huhtikuuta 1911 Mikkeli – 9. joulukuuta 1998 Williamsburg, Virginia, Yhdysvallat) oli Yhdysvaltain armeijan everstiluutnantti ja naparetkeilijä. Vuodenvaihteessa 1960−1961 hän johti ensimmäistä amerikkalaista maaretkikuntaa, joka saavutti etelänavan. Se oli kaikkien aikojen kuudes etelänavalle maitse saapunut retkikunta  Antero Havola eli lapsuutensa Kiteellä, jossa isä, agronomi Aksel Havola, työskenteli maatalouskonsulenttina. Antero Havola valmistui Kadettikoulusta ja avioitui ylioppilas Annikki Joensuun kanssa. Pariskunta sai neljä lasta: Kerttu Annikki 1938, Antti Arvo 1940, Olli Tuomas Ontrei 1943 sekä Marjatta Outi. Luutnantti Antero Havola osallistui talvisotaan Kannaksen armeijan esikunnassa Imatralla sekä 20. talouskomppanian päällikkönä Karjalankannaksella. Jatkosodan alussa Havola toimi kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon komentaman III armeijakunnan huoltopäällikkönä sekä myöhemmin kenraalimajuri Väinö Palojärven komentaman divisioona J:n huoltopäällikkönä Kiestingissä. Hänet ylennettiin majuriksi vuonna 1942. Vuoden 1944 torjuntataisteluissa Karjalankannaksella Havola toimi kenraalimajuri Aaro Pajarin komentaman 3. divisioonan huoltopäällikkönä. Välirauhan jälkeen Havola vastasi lyhyen aikaa päämajassa asekätkentäoperaation yleishuollosta. Komennus jäi lyhyeksi, koska kenraali Pajari halusi entisen huoltopäällikkönsä mukaansa Lapin sotaan. Havola joutui asekätkentäjutun vuoksi pakenemaan Ruotsiin. Hän pääsi Marttisen miesten mukana Yhdysvaltoihin, jossa hän vuonna 1947 värväytyi Yhdysvaltain armeijaan. Yhdysvaltain kansalaisuuden hän sai vuonna 1950. Hänet ylennettiin vakinaisen väen kapteeniksi vuonna 1951. Antero Havola toimi Yhdysvaltain maavoimien talvisodankäynnin ja talvikuljetusten asiantuntijana. Korean sodassa hän toimi Pusanin kaupungin satamakomppanian päällikkönä ja viimeiset kolme kuukautta autopataljoonan huoltoupseerina Inchonissa.^[1] Vuonna 1958 Havola määrättiin rekijunakomppanian päälliköksi Grönlantiin. Hänen tehtävänään oli tarvikkeiden kuljetus rannikolta jäätikön sisään rakenteilla olevaan Camp Centuryn tukikohtaan. Havola ylennettiin majuriksi vuonna 1Seuraavana vuonna Havola komennettiin laivaston käyttöön Etelämantereelle hoitamaan arktisia kuljetuksia. Hänen tehtävänään oli kuljettaa Little American tutkimusasemalta 37 tonnin suuria Caterpillar-puskutraktoreita rannikolta 900 kilometrin päässä olevalle Byrdin asemalle. Traktoreiden lopullinen määränpää oli etelänapa. Kaksi traktorijunaa lähti Havolan komennossa 1 300 kilometrin matkalle Byrdin tukikohdasta kohti etelänapaa joulukuun 8. päivänä 1960. Matkan alussa retkikunta joutui ankaraan lumimyrskyyn. Joulun jälkeen retkikunta joutui jäähalkeamien saartamaksi^[2]. Vaarallisesta tilanteesta selvittiin lentotiedustelun avulla. Retkikunta saapui onnellisesti etelänavalla sijaitsevalle Yhdysvaltain Amundsen-Scottin tutkimusasemalla tammikuun 11. päivänä. Etelänaparetken jälkeen Antero Havola määrättiin Kaliforniaan Rio Vistassa sijaitsevan maavoimien laivavarikon komentajaksi. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi vuonna 1963. Vuosina 1964−1967 Antero Havola toimi kuljetusupseerina Länsi-Saksassa Stuttgartin lähellä. Hän siirtyi eläkkeelle vuonna 1968.

2. • Havola, Annikki: Unohtumattomia päiviä, Williamsburg 1991
   • Kairinen, Paavo: Marttisen miehet - asekätkentäveljet, WSOY 1987
   • Kallonen, Kari: Sinivihreät baretit - suomalaiset sotilaat Vietnamin sodassa, toinen painos, Revontuli 2007
   • Rainio, Jussi ja Salminen, Olavi: Heinolan Hahl-suku I, 2. korjattu painos, Mikkeli 2003
   • Brantberg, Robert : Naparetkeilijä : Everstiluutnantti Antero Havolan elämäkerta, Revontuli 2008
   • Kairinen, Paavo A.: Marttisen miehet, WSOY: Juva 1994. ISBN 951-0-19802-1.
   • Brantberg, Robert: Naparetkeilijä - everstiluutnantti Antero Havolan elämänkerta, Kustannusosakeyhtiö Revontuli, Suomen tietokirjailijat ry:n tuella. Gummerus: Jyväskylä 2008. ISBN 978-952-5170-94-
3. Kairinen 1994: 186–187.
Brantberg 2008, s 264

Maailmansodan jälkiliekkikin polttaa. Tarina valkoisen fosforin palasesta.

http://yle.fi/uutiset/3-7034218

Mies löysi rannalta valkoista fosforia – syttyi palamaan (Jessikka Aron artikkeli)

Kävelyllä ollut brittieläkeläinen sai kolmannen asteen palovammoja poimittuaan pohjoissaksalaiselta rannalta palan valkoista fosforia. Poliisi tutkii, löytyykö ainetta rannalta enemmänkin.

15.1.2014 klo 21:29

Brittieläkeläinen syttyi palamaan poimittuaan Saksassa rannalta nokareen valkoista fosforia, kertoo brittilehti The Independent.

67-vuotias mies oli kävelyllä Hubertsbergin rannalla Pohjois-Saksassa, kun hän huomasi maassa keltaisen kiven näköisen esineen. Mies nosti meripihkaksi luulemansa kappaleen maasta, laittoi sen taskuunsa ja jatkoi kävelyä. Yhtäkkiä valkoinen fosfori leimahti liekkeihin ja sytytti miehen palamaan.

Tapahtuma-aikana mies oli syrjäisellä alueella Steinessä Schleswig-Holsteinissa. Paikalla ollut onkija kutsui pelastajat paikalle.

Valkoista fosforia on käytetty toisesta maailmansodasta alkaen, koska se palaa voimakkaasti ja sytyttää herkästi vaatteita ja muita esineitä. 

 YK on kieltänyt napalmin ja muiden polttavien aseiden käytön siviilejä vastaan vuonna 1980, mutta monet valtiot käyttävät valkoista fosforia edelleen. Sitä on vaikea sammuttaa, sillä se palaa vedessäkin.

Schleswig-Holsteinin poliisi vahvisti tiedotteessa, että ranta on suljettu. Aluetta tutkitaan mahdollisten uusien valkoinen fosfori -löytöjen varalta. Mies on yhä sairaalahoidossa saamiensa palovammojen takia.

Muistiin valkoisen fosforin polttovaikutuksesta 11.11. 2016  valaisevana esimerkkinä

Valkoisesta ja punaisesta fosforista ja fosfaateista

Valkoisen fosforin käytöstä taisteluissa on useampi tieto Lähi-idän alueelta  viime vuosikymmeniltä:
Fosfori on luonnossa hyvin tärkeä molekyyli. Sen muodot biologisessa luonnossa ovat tärkeitä ja jopa pelätään että se hyötyfosforimäärä on vähenemään päin, mikä merkitsee sinänsä  tasapinon siirtymää globaalissa fosforissa.


Mutta fosforia käytetään ominaisuuksiensa  takia  pahana polttavana  tuhoaseena, genosidisesti. maailman sotien ajoista. mikä kuvaa ihmiskunnan degeneratiivista luonnetta sitä ikuista alku-Kainia joka tappoi Aabelin ja jäi sukuineen vaeltamaan ikuisesti "Eedenistä itään" tiedä vaikka selviytyi Nooan tulvista jossain Himalajan takana koska genosidistä ihmistä on niin paljon maailmassa. ja kun ilmenee genosidinen laji, keksitään pahempaa keinoa tuhota genosidiset genosidisesti. Näion maailman  arvokkaat resurssit katovat  sukupolvessakin.

Wikipedia selvittää fosforin ominaisuuksia:

Fosfori on alkuaine, maapallon yleisimpiä. Sen kemiallinen merkki on P (lat. phosphorus) ja järjestysluku 15. Se on moniarvoinen epämetalli, jota löytyy yleisesti epäorgaanisena fosfaattina ja kaikista elävistä soluista, mutta luonnossa ei koskaan vapaana alkuaineena.
 Fosforin löytänyt alkemisti Hennig Brand löysi aineen sattumalta, kun hän haihdutti tynnyreissä virtsaa ja keräsi pohjalle jääneen sakan ja tiivisti tislauksessa syntyneen nesteen kylmässä vedessä kiinteäksi.
Vapaana alkuaineena esiintyvä valkoinen fosfori on erittäin myrkyllistä, mutta eräät sen yhdisteet ovat elämälle välttämättömiä.

• 1 Ominaisuudet
• Vapaana alkuaineena fosfori voi esiintyä neljässä tai useammassa allotrooppisessa muodossa: valkoinen (tai keltainen), punainen ja musta (violetti). Yleisimmät muodot ovat punainen ja valkoinen fosfori.
  Yleisin muoto fosforista on valkoinen fosfori. Se koostuu neliatomisista P₄-molekyyleistä ja on vahamainen valkoinen kiinteä aine, jolla on luonteenomainen vastenmielinen haju, mutta puhtaana väritön ja läpinäkyvä. Tämä epämetallinen alkuaine ei ole liukoinen veteen, mutta liukenee hiilidisulfidiin (CS₂). Valkoinen fosfori on hyvin reaktiivinen aine. Se hehkuu heikosti, koska se yhdistyy happeen, puhtaana se syttyy itsestään ilmassa ja palaa fosforipentoksidiksi (P₂O₅).
  Auringon valossa tai kuumennettaessa omassa höyryssä 250 °C:een valkoinen fosfori muuttuu punaiseen muotoon, joka ei fosforoi ilmassa. Toisin kuin valkoinen fosfori, se ei syty itsestään eikä ole läheskään yhtä myrkyllistä.
  
• 2 Käyttö
• Fosfaatit ovat tärkeitä lannoitteita. Fosforiyhdisteitä käytetään myös räjähteissä, kasvinsuojeluaineissa, hammastahnassa ja pesuaineissa.
  Punertava fosfori on tärkeä aine metamfetamiinin valmistuksessa. Sitä on myös tulitikkuaskin raapaisupinnassa, jossa sen kipinöinti vaikuttaa osaltaan tikun syttymiseen. Valkoista fosforia voidaan käyttää sytytysaineena eri tyyppisissä ampumatarvikkeissa, kuten panssarisytytysammuksissa, fosforikäsikranaateissa ja palopommeissa.
   
• 3 Fosfori kasviravinteena
• Fosforiyhdisteet ovat tärkeitä elämälle ja niitä on kaikissa eliöissä. Kasvit saavat sitä maaperän fosfaateista, H₂PO₄^-- ja HPO₄^2--ioneista. Fosforia tarvitaan solussa mm. ATP:n, nukleiinihappojen ja fosfolipidien rakenneosana. Monet solun reaktiot perustuvat molekyylien fosforylaatioon. Fosforin puute aiheuttaa kasvissa kasvun vähyyttä, tummanvihreää väriä, laikkuja lehdissä ja häiritsee juurten kehitystä.
  Fosforilannoitteet ovat suuri syy vesistöjen rehevöitymisessä. Fosforisaastuminen voi tapahtua jos lannoitteita tai pesuaineita on vuotanut maaperään tai vesistöön.
  Glyfosaatin, kuten Roundupin käyttö voi lisätä fosforin päästöjä ympäristöön, sillä ne kilpailevat samoista maaperän sitoutumispaikoista. 
  • 3.1 Riittävyys***
  • Helsingin Sanomien uutisen mukaan pelkästään jo nyt tunnettuja fosforivarantoja on arviolta 370 vuodeksi (2014).^[3] Eräässä vanhemmassa uutisessa fosforin väitettiin loppuvan noin 50 vuodessa^[4].
    Tutkimusten mukaan kuitenkin pelkästään varsinaisia fosfaattikivivarantoja arvioidaan olevan 67 miljardia tonnia (Jasinski 2013) eli tilastollisesti 338 vuodeksi. Laajemmin fosfaattikiveä on vielä moninkertainen määrä, arviolta 290–460 miljardia tonnia (Jasinski 2013; Van Kauwenbergh 2010). ^[5]
    Vuonna 2007 riittävyydeksi nykykäytöllä laskettiin 345 vuotta.^[6] Institute for Sustainable Futuresin vanhempi tutkija Dana Cordell on tosin sanonut Times-lehdelle, että nykyvauhdilla varannot loppuisivat jo 50–100 vuodessa.^[7] Vuonna 2012 U.S. Geological Survey arvioi 71 miljardin tonnin helposti käytettävät varannot ja maailmassa louhittiin 0,19 miljardia tonnia vuonna 2011.^[8] Keskivertokivessä on 0,1 % fosforia^[9] (kasveissa tyypillisestä 0,03–0,2 %),^[10], joten maan 3 · 10¹⁹ tonnissa kiveä^[11] sitä on miljoonia gigatonneja eli vuosimiljooniksi, joskin pääosin sen saaminen käyttöön on nykyteknologialla kalliimpaa.
    Luomutuotannossa käytetään kierrätettyä fosforia. Koska luomuviljelyn kierrätys kuitenkin nojaa tavanomaisen viljelyn ravinnepanoksiin erityisesti fosforin osalta, sekään ei ole fosforin kallistumiselta turvassa eikä siis asiassa mikään vaihtoehto.
• 4 Terveysvaikutukset
  • 4.1 Valkoinen fosfori
  •  Vapaana alkuaineena esiintyvä valkoinen fosfori on erittäin myrkyllistä, keskimäärin jo 50 milligramman annos on kuolettava. Valkoista fosforia tulisi pitää veden alla koko ajan, koska se on äärimmäisen reaktiivinen ilman kanssa ja sitä on käsiteltävä pihdeillä, koska yhteys ihon kanssa voi johtaa vakaviin palovammoihin. Pitkäaikainen valkoisen fosforin myrkytys suojaamattomien työntekijöiden joukossa johtaa leuan kuolioon.
  • 4.2 Punainen fosfori
  •  Punainen fosfori ei ole läheskään yhtä myrkyllistä kuin valkoinen muoto. Kuitenkin myös sitä pitäisi käsitellä huolella, koska tietyillä lämpötila-alueilla se muuttuu takaisin valkoiseksi, ja kuumennettaessa hapen läsnä ollessa siitä lähtee myös myrkyllisiä, fosforioksideista koostuvia höyryjä.
  • 4.3 Fosfaatit
  • Eräät organofosfaatit ovat hermomyrkkyjä, mutta epäorgaaniset fosfaatit ovat suhteellisen myrkyttömiä.
  • 4.4 Fosforiyhdisteiden tarve ja saanti
  •  Eräät ravinnosta saatavat fosforiyhdisteet ovat ihmiselle välttämättömiä, koska ne osallistuvat energia-aineenvaihduntaan ja happo-emästasapainon säätelyyn. Kalsiumfosfaattia on lisäksi luissa. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan fosforia tulisi saada 80 mg/vrk ravinnosta energiana saatua megajoulea kohti eli noin 600 mg/vrk (aikuisilla). Koska fosfori on tärkeää myös luustolle ja hampaille, kasvavien nuorten tulisi saada sitä aikuisia enemmän. Raskaana olevien naisten tulisi saada 700 mg/vrk ja imettävien 900 mg/vrk. Suurimmaksi hyväksyttäväksi päiväsaanniksi on määritelty aikuiselle 5000 mg/vrk. ^[12] Suomalaiset saavat fosforia keskimäärin: naiset 1363 mg/vrk ja miehet 1778 mg/vrk eli suosituksiin verrattuna riittävästi. ^[13]. Kroonista munuaissairautta sairastaville fosfori on vaarallista. Etenkin dialyysipotilailla on suuret fosforipitoisuudet veressä ja tätä yritetäänkin madaltaa useilla eri lääkkeillä (mm. Renvela ja Fosrenol). Munuais- ja dialyysipotilailla päivittäinen fosforirajoitus on 800 mg/vrk. Fosforia runsaasti sisältäviä ruokia ovat täysjyväviljatuotteet, etenkin kaura- ja ruisleivässä on paljon fosforia, maitotuotteet; kovat juustot, sulatejuustot, jäätelöt, pähkinät, suklaa, kaakao sisältävät paljon fosforia ja siksi niitä tulisi näiden potilaiden välttää tai syödä harkiten.
    Terveillä ihmisillä näitä ruokia ei tarvitse mitenkään erityisemmin vältellä, vain munuaisten vajaatoimintaa sairastavien.
    Veren liian korkea fosforipitoisuus kalkkeuttaa verisuonet ja hoitamattomana voi johtaa munuaispotilailla jopa ennenaikaiseen kuolemaan.
• 5 Merkittävimmät esiintymisalueet
• Fosforikiven reservi (tuhatta tonnia)^[14]
  
• Moldova?
• Marokko 5 700 000
• Kiina 4 100 100
• Etelä-Afrikka 1 500 000
• USA 1 200 000

Tuotto 2008 (tuhatta tonnia):^[14]

• Kiina 50 000
• USA 30 900
• Marokko 28 000

On arvioitu, että tunnetut fosforivarannot loppuvat n. 50 vuodessa.^lähde? Se merkitsisi nykyiselle tehomaataloudelle katastrofia ja ruoan tuotannon puolittumista. Kaivannaisen fosforin loppuminen tarkoittaisi mm. paluuta peltojen lannoittamiseen eläinten lannalla. Myös ihmisten jätöksistä fosfori voidaan nykyisin hyvin tehokkaasti eristää ja rakeistaa lannoitteeksi. Tämä onnistuu pian esimerkiksi Helsingin Veden Viikin jätevedenpuhdistamolla.

• 6 Katso myös
• Fosfonaatti
• Fosforihappo
• (Ps. Olen itsekin  kirjoitanut ihmiselle tärkeästä fytiinistä blogin .se on Inositolihexafosfaatti IP6)http://leanfytiini-kirjallisuutta.blogspot.se/
• Blogiini  on palapelinomaisesti kerätty joukko erilaisia fosfaattipitoisia  molekyylejä ja proteiineja)
• (Ihmiskehossa on hyvin tärkää että  on tietty  oikea suhde epäorgaanisen ja orgaanisen fosfaattimuodon välillä. Epäorgaaninen osuus  pyrkii kohoamaan liian korkeaksi ja vaikuttaa metabolisissa vaihdekohdissa signaaliteitten suuntiin). 
• 7 Lähteet
• 8 Aiheesta muualla
• Muistiin 11.11. 2016 

Syyrian sodassa käytetty kemiallista asetta Kloori ja valkoinen fosfori.

GP.se  kertoo 11.11. 2016  venäläissotilaiden väittävätn Aleppon sodassa köäytetyn kapinallisten toimesta kemiallista asetta. klooria ja valkoista fosforia. On löydetty tykistöammuksia, joiden sisällä on mainittuja myrkyllisiä aineita. Venäjä tukee Assadin hallitusta.  Sodan kuluessa on molempien osapuolten niin kapinallisten kuin hallituksen joukkojen väitetty käyttäneen kemiallista asetta.

Syriska rebeller använder kemiska vapen i striden om Aleppo, hävdar Rysslands militär, utan att precisera vilken eller vilka grupper det handlar om.
"Experter från det ryska försvarsdepartementet har hittat odetonerad artilleriammunition som tillhör terrorister, innehållande giftiga substanser", skriver militären i ett uttalande.
De aktuella substanserna är klorgas och vitt fosfor, enligt Ryssland.
Ryssland stödjer Assadregimen i det syriska inbördeskriget. Både regimen och olika rebellgrupper har flera gånger anklagat den andra sidan för att använda kemiska vapen.

Sydsvenskan kertoo myös tästä:
 http://www.sydsvenskan.se/2016-11-11/ryssland-rebeller-anvander-kemvapen

Valkoisen fosforin käytöstä taisteluissa on useampi tieto Lähi-idän alueelta  viime vuosikymmeniltä:
Fosfori on luonnossa hyvin tärkeä molekyyli. Sen muodot biologisessa luonnossa ovat tärkeitä ja jopa pelätään että se hyötyfosforimäärä on vähenemään päin, mikä merkitsee sinänsä  tasapinon siirtymää globaalissa fosforissa.


Mutta fosforia käytetään ominaisuukiensa  takia  pahana tuhoaseena, genosidisesti. maailman sotein ajoista. mikä kuvaa ihmiskunnan degeneratiivista luonnetat sitä ikuista alku-Kainia joka tappoi Aabelin ja jäi sukuineen vaeltamaan ikuisesti "Eedenistä itään" tiedä vaikka selviytyi Nooan tulvista jossain Himalajan takana koska genosidistä ihmistä on niin paljon maailmassa.

Wikipedia selvittää fosforin ominaisuuksia:

Fosfori on alkuaine, maapallon yleisimpiä. Sen kemiallinen merkki on P (lat. phosphorus) ja järjestysluku 15. Se on moniarvoinen epämetalli, jota löytyy yleisesti epäorgaanisena fosfaattina ja kaikista elävistä soluista, mutta luonnossa ei koskaan vapaana alkuaineena.
 Fosforin löytänyt alkemisti Hennig Brand löysi aineen sattumalta, kun hän haihdutti tynnyreissä virtsaa ja keräsi pohjalle jääneen sakan ja tiivisti tislauksessa syntyneen nesteen kylmässä vedessä kiinteäksi.
Vapaana alkuaineena esiintyvä valkoinen fosfori on erittäin myrkyllistä, mutta eräät sen yhdisteet ovat elämälle välttämättömiä.

• 1 Ominaisuudet
• Vapaana alkuaineena fosfori voi esiintyä neljässä tai useammassa allotrooppisessa muodossa: valkoinen (tai keltainen), punainen ja musta (violetti). Yleisimmät muodot ovat punainen ja valkoinen fosfori.
  Yleisin muoto fosforista on valkoinen fosfori. Se koostuu neliatomisista P₄-molekyyleistä ja on vahamainen valkoinen kiinteä aine, jolla on luonteenomainen vastenmielinen haju, mutta puhtaana väritön ja läpinäkyvä. Tämä epämetallinen alkuaine ei ole liukoinen veteen, mutta liukenee hiilidisulfidiin (CS₂). Valkoinen fosfori on hyvin reaktiivinen aine. Se hehkuu heikosti, koska se yhdistyy happeen, puhtaana se syttyy itsestään ilmassa ja palaa fosforipentoksidiksi (P₂O₅).
  Auringon valossa tai kuumennettaessa omassa höyryssä 250 °C:een valkoinen fosfori muuttuu punaiseen muotoon, joka ei fosforoi ilmassa. Toisin kuin valkoinen fosfori, se ei syty itsestään eikä ole läheskään yhtä myrkyllistä.
  
• 2 Käyttö
• Fosfaatit ovat tärkeitä lannoitteita. Fosforiyhdisteitä käytetään myös räjähteissä, kasvinsuojeluaineissa, hammastahnassa ja pesuaineissa.
  Punertava fosfori on tärkeä aine metamfetamiinin valmistuksessa. Sitä on myös tulitikkuaskin raapaisupinnassa, jossa sen kipinöinti vaikuttaa osaltaan tikun syttymiseen. Valkoista fosforia voidaan käyttää sytytysaineena eri tyyppisissä ampumatarvikkeissa, kuten panssarisytytysammuksissa, fosforikäsikranaateissa ja palopommeissa.
   
• 3 Fosfori kasviravinteena
• Fosforiyhdisteet ovat tärkeitä elämälle ja niitä on kaikissa eliöissä. Kasvit saavat sitä maaperän fosfaateista, H₂PO₄^-- ja HPO₄^2--ioneista. Fosforia tarvitaan solussa mm. ATP:n, nukleiinihappojen ja fosfolipidien rakenneosana. Monet solun reaktiot perustuvat molekyylien fosforylaatioon. Fosforin puute aiheuttaa kasvissa kasvun vähyyttä, tummanvihreää väriä, laikkuja lehdissä ja häiritsee juurten kehitystä.
  Fosforilannoitteet ovat suuri syy vesistöjen rehevöitymisessä. Fosforisaastuminen voi tapahtua jos lannoitteita tai pesuaineita on vuotanut maaperään tai vesistöön.
  Glyfosaatin, kuten Roundupin käyttö voi lisätä fosforin päästöjä ympäristöön, sillä ne kilpailevat samoista maaperän sitoutumispaikoista. 
  • 3.1 Riittävyys***
  • Helsingin Sanomien uutisen mukaan pelkästään jo nyt tunnettuja fosforivarantoja on arviolta 370 vuodeksi (2014).^[3] Eräässä vanhemmassa uutisessa fosforin väitettiin loppuvan noin 50 vuodessa^[4].
    Tutkimusten mukaan kuitenkin pelkästään varsinaisia fosfaattikivivarantoja arvioidaan olevan 67 miljardia tonnia (Jasinski 2013) eli tilastollisesti 338 vuodeksi. Laajemmin fosfaattikiveä on vielä moninkertainen määrä, arviolta 290–460 miljardia tonnia (Jasinski 2013; Van Kauwenbergh 2010). ^[5]
    Vuonna 2007 riittävyydeksi nykykäytöllä laskettiin 345 vuotta.^[6] Institute for Sustainable Futuresin vanhempi tutkija Dana Cordell on tosin sanonut Times-lehdelle, että nykyvauhdilla varannot loppuisivat jo 50–100 vuodessa.^[7] Vuonna 2012 U.S. Geological Survey arvioi 71 miljardin tonnin helposti käytettävät varannot ja maailmassa louhittiin 0,19 miljardia tonnia vuonna 2011.^[8] Keskivertokivessä on 0,1 % fosforia^[9] (kasveissa tyypillisestä 0,03–0,2 %),^[10], joten maan 3 · 10¹⁹ tonnissa kiveä^[11] sitä on miljoonia gigatonneja eli vuosimiljooniksi, joskin pääosin sen saaminen käyttöön on nykyteknologialla kalliimpaa.
    Luomutuotannossa käytetään kierrätettyä fosforia. Koska luomuviljelyn kierrätys kuitenkin nojaa tavanomaisen viljelyn ravinnepanoksiin erityisesti fosforin osalta, sekään ei ole fosforin kallistumiselta turvassa eikä siis asiassa mikään vaihtoehto.
• 4 Terveysvaikutukset
  • 4.1 Valkoinen fosfori
  •  Vapaana alkuaineena esiintyvä valkoinen fosfori on erittäin myrkyllistä, keskimäärin jo 50 milligramman annos on kuolettava. Valkoista fosforia tulisi pitää veden alla koko ajan, koska se on äärimmäisen reaktiivinen ilman kanssa ja sitä on käsiteltävä pihdeillä, koska yhteys ihon kanssa voi johtaa vakaviin palovammoihin. Pitkäaikainen valkoisen fosforin myrkytys suojaamattomien työntekijöiden joukossa johtaa leuan kuolioon.
  • 4.2 Punainen fosfori
  •  Punainen fosfori ei ole läheskään yhtä myrkyllistä kuin valkoinen muoto. Kuitenkin myös sitä pitäisi käsitellä huolella, koska tietyillä lämpötila-alueilla se muuttuu takaisin valkoiseksi, ja kuumennettaessa hapen läsnä ollessa siitä lähtee myös myrkyllisiä, fosforioksideista koostuvia höyryjä.
  • 4.3 Fosfaatit
  • Eräät organofosfaatit ovat hermomyrkkyjä, mutta epäorgaaniset fosfaatit ovat suhteellisen myrkyttömiä.
  • 4.4 Fosforiyhdisteiden tarve ja saanti
  •  Eräät ravinnosta saatavat fosforiyhdisteet ovat ihmiselle välttämättömiä, koska ne osallistuvat energia-aineenvaihduntaan ja happo-emästasapainon säätelyyn. Kalsiumfosfaattia on lisäksi luissa. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan fosforia tulisi saada 80 mg/vrk ravinnosta energiana saatua megajoulea kohti eli noin 600 mg/vrk (aikuisilla). Koska fosfori on tärkeää myös luustolle ja hampaille, kasvavien nuorten tulisi saada sitä aikuisia enemmän. Raskaana olevien naisten tulisi saada 700 mg/vrk ja imettävien 900 mg/vrk. Suurimmaksi hyväksyttäväksi päiväsaanniksi on määritelty aikuiselle 5000 mg/vrk. ^[12] Suomalaiset saavat fosforia keskimäärin: naiset 1363 mg/vrk ja miehet 1778 mg/vrk eli suosituksiin verrattuna riittävästi. ^[13]. Kroonista munuaissairautta sairastaville fosfori on vaarallista. Etenkin dialyysipotilailla on suuret fosforipitoisuudet veressä ja tätä yritetäänkin madaltaa useilla eri lääkkeillä (mm. Renvela ja Fosrenol). Munuais- ja dialyysipotilailla päivittäinen fosforirajoitus on 800 mg/vrk. Fosforia runsaasti sisältäviä ruokia ovat täysjyväviljatuotteet, etenkin kaura- ja ruisleivässä on paljon fosforia, maitotuotteet; kovat juustot, sulatejuustot, jäätelöt, pähkinät, suklaa, kaakao sisältävät paljon fosforia ja siksi niitä tulisi näiden potilaiden välttää tai syödä harkiten.
    Terveillä ihmisillä näitä ruokia ei tarvitse mitenkään erityisemmin vältellä, vain munuaisten vajaatoimintaa sairastavien.
    Veren liian korkea fosforipitoisuus kalkkeuttaa verisuonet ja hoitamattomana voi johtaa munuaispotilailla jopa ennenaikaiseen kuolemaan.
• 5 Merkittävimmät esiintymisalueet
• Fosforikiven reservi (tuhatta tonnia)^[14]
  
• Moldova?
• Marokko 5 700 000
• Kiina 4 100 100
• Etelä-Afrikka 1 500 000
• USA 1 200 000

Tuotto 2008 (tuhatta tonnia):^[14]

• Kiina 50 000
• USA 30 900
• Marokko 28 000

On arvioitu, että tunnetut fosforivarannot loppuvat n. 50 vuodessa.^lähde? Se merkitsisi nykyiselle tehomaataloudelle katastrofia ja ruoan tuotannon puolittumista. Kaivannaisen fosforin loppuminen tarkoittaisi mm. paluuta peltojen lannoittamiseen eläinten lannalla. Myös ihmisten jätöksistä fosfori voidaan nykyisin hyvin tehokkaasti eristää ja rakeistaa lannoitteeksi. Tämä onnistuu pian esimerkiksi Helsingin Veden Viikin jätevedenpuhdistamolla.

• 6 Katso myös
• Fosfonaatti
• Fosforihappo
• (Ps. olen kirjoitanut ihmiselle tärkeästä fytiinistä blogin .se on Inositolihexafosfaatti IP6)
• 7 Lähteet
• 8 Aiheesta muualla