fredag 11 november 2016

Valkoisesta ja punaisesta fosforista ja fosfaateista


Valkoisen fosforin käytöstä taisteluissa on useampi tieto Lähi-idän alueelta  viime vuosikymmeniltä:
Fosfori on luonnossa hyvin tärkeä molekyyli. Sen muodot biologisessa luonnossa ovat tärkeitä ja jopa pelätään että se hyötyfosforimäärä on vähenemään päin, mikä merkitsee sinänsä  tasapinon siirtymää globaalissa fosforissa.


Mutta fosforia käytetään ominaisuuksiensa  takia  pahana polttavana  tuhoaseena, genosidisesti. maailman sotien ajoista. mikä kuvaa ihmiskunnan degeneratiivista luonnetta sitä ikuista alku-Kainia joka tappoi Aabelin ja jäi sukuineen vaeltamaan ikuisesti "Eedenistä itään" tiedä vaikka selviytyi Nooan tulvista jossain Himalajan takana koska genosidistä ihmistä on niin paljon maailmassa. ja kun ilmenee genosidinen laji, keksitään pahempaa keinoa tuhota genosidiset genosidisesti. Näion maailman  arvokkaat resurssit katovat  sukupolvessakin.

Wikipedia selvittää fosforin ominaisuuksia:

Fosfori on alkuaine, maapallon yleisimpiä. Sen kemiallinen merkki on P (lat. phosphorus) ja järjestysluku 15. Se on moniarvoinen epämetalli, jota löytyy yleisesti epäorgaanisena fosfaattina ja kaikista elävistä soluista, mutta luonnossa ei koskaan vapaana alkuaineena.
 Fosforin löytänyt alkemisti Hennig Brand löysi aineen sattumalta, kun hän haihdutti tynnyreissä virtsaa ja keräsi pohjalle jääneen sakan ja tiivisti tislauksessa syntyneen nesteen kylmässä vedessä kiinteäksi.
Vapaana alkuaineena esiintyvä valkoinen fosfori on erittäin myrkyllistä, mutta eräät sen yhdisteet ovat elämälle välttämättömiä.
  • 1 Ominaisuudet
  • Vapaana alkuaineena fosfori voi esiintyä neljässä tai useammassa allotrooppisessa muodossa: valkoinen (tai keltainen), punainen ja musta (violetti). Yleisimmät muodot ovat punainen ja valkoinen fosfori.
    Yleisin muoto fosforista on valkoinen fosfori. Se koostuu neliatomisista P4-molekyyleistä ja on vahamainen valkoinen kiinteä aine, jolla on luonteenomainen vastenmielinen haju, mutta puhtaana väritön ja läpinäkyvä. Tämä epämetallinen alkuaine ei ole liukoinen veteen, mutta liukenee hiilidisulfidiin (CS2). Valkoinen fosfori on hyvin reaktiivinen aine. Se hehkuu heikosti, koska se yhdistyy happeen, puhtaana se syttyy itsestään ilmassa ja palaa fosforipentoksidiksi (P2O5).
    Auringon valossa tai kuumennettaessa omassa höyryssä 250 °C:een valkoinen fosfori muuttuu punaiseen muotoon, joka ei fosforoi ilmassa. Toisin kuin valkoinen fosfori, se ei syty itsestään eikä ole läheskään yhtä myrkyllistä.
  • 2 Käyttö
  • Fosfaatit ovat tärkeitä lannoitteita. Fosforiyhdisteitä käytetään myös räjähteissä, kasvinsuojeluaineissa, hammastahnassa ja pesuaineissa.
    Punertava fosfori on tärkeä aine metamfetamiinin valmistuksessa. Sitä on myös tulitikkuaskin raapaisupinnassa, jossa sen kipinöinti vaikuttaa osaltaan tikun syttymiseen. Valkoista fosforia voidaan käyttää sytytysaineena eri tyyppisissä ampumatarvikkeissa, kuten panssarisytytysammuksissa, fosforikäsikranaateissa ja palopommeissa.
     
  • 3 Fosfori kasviravinteena
  • Fosforiyhdisteet ovat tärkeitä elämälle ja niitä on kaikissa eliöissä. Kasvit saavat sitä maaperän fosfaateista, H2PO4-- ja HPO42--ioneista. Fosforia tarvitaan solussa mm. ATP:n, nukleiinihappojen ja fosfolipidien rakenneosana. Monet solun reaktiot perustuvat molekyylien fosforylaatioon. Fosforin puute aiheuttaa kasvissa kasvun vähyyttä, tummanvihreää väriä, laikkuja lehdissä ja häiritsee juurten kehitystä.
    Fosforilannoitteet ovat suuri syy vesistöjen rehevöitymisessä. Fosforisaastuminen voi tapahtua jos lannoitteita tai pesuaineita on vuotanut maaperään tai vesistöön.
    Glyfosaatin, kuten Roundupin käyttö voi lisätä fosforin päästöjä ympäristöön, sillä ne kilpailevat samoista maaperän sitoutumispaikoista. 
    • 3.1 Riittävyys***
    • Helsingin Sanomien uutisen mukaan pelkästään jo nyt tunnettuja fosforivarantoja on arviolta 370 vuodeksi (2014).[3] Eräässä vanhemmassa uutisessa fosforin väitettiin loppuvan noin 50 vuodessa[4].
      Tutkimusten mukaan kuitenkin pelkästään varsinaisia fosfaattikivivarantoja arvioidaan olevan 67 miljardia tonnia (Jasinski 2013) eli tilastollisesti 338 vuodeksi. Laajemmin fosfaattikiveä on vielä moninkertainen määrä, arviolta 290–460 miljardia tonnia (Jasinski 2013; Van Kauwenbergh 2010). [5]
      Vuonna 2007 riittävyydeksi nykykäytöllä laskettiin 345 vuotta.[6] Institute for Sustainable Futuresin vanhempi tutkija Dana Cordell on tosin sanonut Times-lehdelle, että nykyvauhdilla varannot loppuisivat jo 50–100 vuodessa.[7] Vuonna 2012 U.S. Geological Survey arvioi 71 miljardin tonnin helposti käytettävät varannot ja maailmassa louhittiin 0,19 miljardia tonnia vuonna 2011.[8] Keskivertokivessä on 0,1 % fosforia[9] (kasveissa tyypillisestä 0,03–0,2 %),[10], joten maan 3 · 1019 tonnissa kiveä[11] sitä on miljoonia gigatonneja eli vuosimiljooniksi, joskin pääosin sen saaminen käyttöön on nykyteknologialla kalliimpaa.
      Luomutuotannossa käytetään kierrätettyä fosforia. Koska luomuviljelyn kierrätys kuitenkin nojaa tavanomaisen viljelyn ravinnepanoksiin erityisesti fosforin osalta, sekään ei ole fosforin kallistumiselta turvassa eikä siis asiassa mikään vaihtoehto.
  • 4 Terveysvaikutukset
    • 4.1 Valkoinen fosfori
    •  Vapaana alkuaineena esiintyvä valkoinen fosfori on erittäin myrkyllistä, keskimäärin jo 50 milligramman annos on kuolettava. Valkoista fosforia tulisi pitää veden alla koko ajan, koska se on äärimmäisen reaktiivinen ilman kanssa ja sitä on käsiteltävä pihdeillä, koska yhteys ihon kanssa voi johtaa vakaviin palovammoihin. Pitkäaikainen valkoisen fosforin myrkytys suojaamattomien työntekijöiden joukossa johtaa leuan kuolioon.
    • 4.2 Punainen fosfori
    •  Punainen fosfori ei ole läheskään yhtä myrkyllistä kuin valkoinen muoto. Kuitenkin myös sitä pitäisi käsitellä huolella, koska tietyillä lämpötila-alueilla se muuttuu takaisin valkoiseksi, ja kuumennettaessa hapen läsnä ollessa siitä lähtee myös myrkyllisiä, fosforioksideista koostuvia höyryjä.
    • 4.3 Fosfaatit
    • Eräät organofosfaatit ovat hermomyrkkyjä, mutta epäorgaaniset fosfaatit ovat suhteellisen myrkyttömiä.
    • 4.4 Fosforiyhdisteiden tarve ja saanti
    •  Eräät ravinnosta saatavat fosforiyhdisteet ovat ihmiselle välttämättömiä, koska ne osallistuvat energia-aineenvaihduntaan ja happo-emästasapainon säätelyyn. Kalsiumfosfaattia on lisäksi luissa. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan fosforia tulisi saada 80 mg/vrk ravinnosta energiana saatua megajoulea kohti eli noin 600 mg/vrk (aikuisilla). Koska fosfori on tärkeää myös luustolle ja hampaille, kasvavien nuorten tulisi saada sitä aikuisia enemmän. Raskaana olevien naisten tulisi saada 700 mg/vrk ja imettävien 900 mg/vrk. Suurimmaksi hyväksyttäväksi päiväsaanniksi on määritelty aikuiselle 5000 mg/vrk. [12] Suomalaiset saavat fosforia keskimäärin: naiset 1363 mg/vrk ja miehet 1778 mg/vrk eli suosituksiin verrattuna riittävästi. [13]. Kroonista munuaissairautta sairastaville fosfori on vaarallista. Etenkin dialyysipotilailla on suuret fosforipitoisuudet veressä ja tätä yritetäänkin madaltaa useilla eri lääkkeillä (mm. Renvela ja Fosrenol). Munuais- ja dialyysipotilailla päivittäinen fosforirajoitus on 800 mg/vrk. Fosforia runsaasti sisältäviä ruokia ovat täysjyväviljatuotteet, etenkin kaura- ja ruisleivässä on paljon fosforia, maitotuotteet; kovat juustot, sulatejuustot, jäätelöt, pähkinät, suklaa, kaakao sisältävät paljon fosforia ja siksi niitä tulisi näiden potilaiden välttää tai syödä harkiten.
      Terveillä ihmisillä näitä ruokia ei tarvitse mitenkään erityisemmin vältellä, vain munuaisten vajaatoimintaa sairastavien.
      Veren liian korkea fosforipitoisuus kalkkeuttaa verisuonet ja hoitamattomana voi johtaa munuaispotilailla jopa ennenaikaiseen kuolemaan.
  • 5 Merkittävimmät esiintymisalueet
  • Fosforikiven reservi (tuhatta tonnia)[14]
  • Moldova?
  • Marokko 5 700 000
  • Kiina 4 100 100
  • Etelä-Afrikka 1 500 000
  • USA 1 200 000
Tuotto 2008 (tuhatta tonnia):[14]
  • Kiina 50 000
  • USA 30 900
  • Marokko 28 000
On arvioitu, että tunnetut fosforivarannot loppuvat n. 50 vuodessa.lähde? Se merkitsisi nykyiselle tehomaataloudelle katastrofia ja ruoan tuotannon puolittumista. Kaivannaisen fosforin loppuminen tarkoittaisi mm. paluuta peltojen lannoittamiseen eläinten lannalla. Myös ihmisten jätöksistä fosfori voidaan nykyisin hyvin tehokkaasti eristää ja rakeistaa lannoitteeksi. Tämä onnistuu pian esimerkiksi Helsingin Veden Viikin jätevedenpuhdistamolla.
  • 6 Katso myös
  • Fosfonaatti
  • Fosforihappo
  • (Ps. Olen itsekin  kirjoitanut ihmiselle tärkeästä fytiinistä blogin .se on Inositolihexafosfaatti IP6)http://leanfytiini-kirjallisuutta.blogspot.se/
  • Blogiini  on palapelinomaisesti kerätty joukko erilaisia fosfaattipitoisia  molekyylejä ja proteiineja)
  • (Ihmiskehossa on hyvin tärkää että  on tietty  oikea suhde epäorgaanisen ja orgaanisen fosfaattimuodon välillä. Epäorgaaninen osuus  pyrkii kohoamaan liian korkeaksi ja vaikuttaa metabolisissa vaihdekohdissa signaaliteitten suuntiin). 
  • 7 Lähteet
  • 8 Aiheesta muualla
  • Muistiin 11.11. 2016 

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar