Minun vanhempani, juuriltaan etelä- ja varsinais-Suomen rannikkoalueilta, nousivat Hämeen metsätasanbgolle siitä syystä, että Helsingissä asuva isoäiti oli hankkinut terveyskylpylätoimintaa varten tontin ja rakennuksen Lempäälän Kirkkojärven rannalta 1925. Siinä alkoi Uotin kylpylä toimia 1926. Kylpylätoiminnan ohjeet luonut Isoisä Juho uoti oli kuollut 1920 Helsingin tienoossa onnettomuudessa ja Isoäiti muutti ajasta ikuisuuteen Helsingissä 1936 ehtimättä muuttaa rakenteella olevaan asuntoon Lempäälään. Isä opiskeli mantereella läketiedettä 1920-luvulla ja Amerikassa 1920 - 1930 luvun vaihteessa luontaista parannustoimintaa ja muutti Lempäälän opintojen jälkeen kirjansa 1934.
Suomalaiset olivat jo kokeneet I maailmansodan, joka ilmeisesti vaikutti esim. hänen isonveljensä Saksaan opiskelemaan menon.
Isäni tutustui äitiini juuri ammattialueen, kylpylätoiminnan kautta. Tampereellakin oli Uotin kylpylä, jossa äitini oli töissä toimistossa. Lempäälän kylpylä oli täyshoitola ja sijaitsi metsikössä, alue noin 2,5 hehtaaria. Tästä muodostui oma "valtakuntansa" terveysalalla. Isääni sanottiin jopa Lempäälän keisariksi joskus- sillä pieni yksityinen kylpylä toimi intensiivisen oman tahtinsa mukaan läpi aikakausien- väkeä kävi potilaina paljon ja henkilökuntaa oli paljon. Mutta samalla - meillä jotka perheeseen 1946- 1954 synnyimme, ei ollut paikallisia sukujuuria Lempäälän (Pohjois-Hämeen) ikivanhaan seutuun, vaikkakin äidin puolelta Etelä-Hämeeseen.
Isäni oli tarkka siitä että noudatettiin väestöpoliittisia ohjeita, väestönsuojelusta ym. , mitä siten alkoi tulla ennen II maailmansodan alkua. Kylpylällä oli oma pommisuojakin ja vedensaanti oli turvattu omasta kaivosta. Ruokakellarit tehtiin suurtalouden tarpeiden mukaan. Sota-aikana isälläni olikin tämän oman laitoksensa muonitus tehtävänä. Alue otettiin sitten internoimisleirikäyttöön sodan loppuvaiheessa ja sodan aikana oli yhdessä huoneessa sotilaiden sairastupakin. Sodan ja internoimisleiriajan jälkeen parantola virkistyi taas omaan käyttöönsä.
Tälle alueelle ei tippunut sodassa pommeja. Kun maailmansota päättyi 1945, isäni solmi avioliiton 27.5. 2015. Hän asui Lempäälässä- kotitalossaan koko elämänsä loppuun asti (1979). Hänen vastaanottohuoneensa oli talon alakerrassa.
Nyt sitten voi lukea paikallisen historiankirjoittajan kirjoista- mitä kylässä on tapahtunut sodan aikana ja mitä kylän ikivanhoissa sukujuurissa II maailmansota merkitsi
RITVA MÄKELÄ. Sota muistoissa Lempäälän veteraanien kertomuksia. ISBN 978-952-99940-2-1.
(Kirjan taka-kannessa oleva teksti) Sota muistoissa- kirjaan on koottu kertomuksia sota-ajasta. Oman tarinansa kertoo kaikkiaan 64 henkilöä, joista suurin osa on sodassa taistelleita miehiä. Lisäksi kirjassa on kuultu sellaisia sota-aikana varusmiespalveluaan suorittaneita, jotka eivät rintamalle asti ehtineet, sekä sotilaspoikia, joita tarvittiin erilaisissa sota-aikaan liittyvissä tehtävissä. myös naisia on kuultu. Kertomukset on taltioitu sellaisina kuin ne ovat vuosikymmenten saatossa säilyneet. Jokaisen tarina on arvokas ja jälkipolville kertomisen arvoinen. Kirja on kunnianosoitus Lempääläisille veteraaneille - niille miehille ja naisille, joiden ansioista jälkipolvet saavat elää vapaassa maassa.
Kirjan esipuhe: Lempäälässä elokuussas 2009.
Kirjapaino: vammalan Kirjapaino Oy. Sastamala 2010.
Kirjan julkaisija: Lempäälän kunta.
Kirjan valokuvat ovat veteraanien kokoelmista.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar