Tänään 18.11. 2015 kävin suomalaisten iltatähdessä ja otin lainaksi kaksi kirjaa. Toinen on Jaakko Summasen kirjoittama Lähtö Äänislinnasta. Olen juuri nyt illan suussa lukenut sen läpi. Siinä on 224 sivua. Tapahtumat kuvaavat Syvärin rintamaa 1941- 1942- 1943-1944 siihen asti kun eloonjääneet suomalaiset alkoivat sieltä vetäytyä. Lotinapellon laitamilta Syväriltä.
Kirjaan ei kuulu sisällysluetteloa vaan kappaleet on merkattu vainnumeroin. Itsed kirjoitan muutaman sanan numeroiten perään. Asioiten paikallistamiseksi etsin hyllystäni kartan, joka liittyy kirjaan Väinö Salminen VIENA AUNUS . Itä-Karjala sanoin ja kuvin. Otava 1941. Ensimmäinen luku :1,2,3,4. Jouko Korhola Savosta asemiin Syvärin takana
https://www.youtube.com/watch?v=T0o3ciwZ0JA
Toinen luku 1,2,3,4. Sotakuvausta kuten useimmat luvut.Syvärin eteläpuolella, Goran valtausta yritetään
Netissä on dokumenttia ja asemien karttaa MYÖS : http://www.kolumbus.fi/annsan/eero/
Kolmas luku 1,2 Traunikin kylään joukkoja, rajajääkäreita yli Syvärin. Suuri mäki, kylä, Syvärin suisto
Neljäs luku 1,2,,3,4. Suuri mäki (Gora)
Viides luku 1,2,3,4.Suuri mäki ( Gora)
Kuudes luku 1,2,3,4. Baranin kylä
Seitsemäs luku 1,2,3,4,5.
Kahdeksas luku 1,2,3.
Yhdeksäs luku 1,2,3,4,5.
Kymmenes luku 1,2.Vosnesenja, Konselan kylä, Syvärin takana, 10 km Konselasta etelään sijainti
Yhdestoista luku 1,2,3. Äänislinna
Kahdestoista luku 1,2,3,4. Äänislinna
Kolmastoista luku 1,2,3 Äänislinna
Neljästoista luku 1,2,3.
Viidestoista luku 1,2,3,4. Vosnesenja, Äänisjärven ranta, Himjoen rantqa, Ruoppajoki,,Äänislinnassa käynti
Kuudestoista luku 1,2
Seitsemästoista luku 1,2,3.
Kahdeksastoista luku 1,2,3.Syväriltä lähtö virran yli, radan ylitys
Yhdeksästoista luku 1,2,3,4,5,6.
Kahdeskymmenes luku 1,2,3. Vetäytyminen Suomeen päin , Jouko Korhola palaamassa Savoon.
Lisätietoja vetäytymisetä Syväriltä, Maaselästä, Aunuksesta http://www.nautelankoski.net/sota/jatkosota/suurhyokkays/suurhyokkays.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakko_Summanen (Sitaatti)
Jaakko Ilmari Summanen (1. syyskuuta 1922 Nilsiä – 25. lokakuuta 1990 Kuopio) oli suomalainen sotakirjailija.
Summanen lähti jatkosotaan vapaaehtoisena vuonna 1942. Kesäkuussa 1944 hän jäi Kannaksen suurhyökkäyksen yhteydessä venäläisten sotavangiksi
ja viettiä kuukausia vankileirillä, kunnes pääsi marraskuussa takaisin
Suomeen. Hän työskenteli 1948 lähtien viisi vuotta myymäläapulaisena Rautavaaralla ja perusti sitten oma kauppansa kotikylälleen Nilsiän Palonurmelle. Hän oli naimisissa Katri Hellin Väätäisen kanssa vuodesta 1949 lähtien.
Summasen esikoisromaani oli vuonna 1979 julkaistu omaelämäkerrallinen Sotavanki, ja seuraavan vuosikymmenen aikana hän kirjoitti vielä seitsemän muutakin sotaromaania.
Teokset
- Sotavanki. Gummerus 1979.
- Nuoret sotilaat. Gummerus 1980.
- Syvärin takaa. Gummerus 1980.
- Pohjan poika. Gummerus 1981.
- Lähtö Äänislinnasta. Gummerus 1984. ISBN: 951-20-2526-4 Luettu 18.11.2015
- Viimeiset kranaatit. Gummerus 1985.
- Asemasotaa. Gummerus 1987.
- Stalinin moukari. Gummerus 1989.
Lähteet
- Kotimaisia sotakirjailijoita, s. 213–215. Toim. Kari-Otso Nevaluoma. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2001. ISBN 951-692-502-2.
- Kuopion kaupunginkirjaston sivu Jaakko Summasesta
Hyökkäysvaiheessa Syvärin eteläpuolen
sillanpääaseman valtaaminen on ollut kovan työn takana. Ei ollut oikein
halukkuutta lähteä ylittämään Syväriä pitkän marssin ja taistelujen
jälkeen. Kuitenkin siinä lopulta onnistuttiin kohtalaisen helposti.
Tästä on mainintoja Yrjö Keinosen kirjassa. Hän oli siihen aikaan
luutnantti. Eteneminen Aunukseen ja Syvärille on ollut melkoisen nopeaa
ja ilmeisesti on ollut vähän lupauksia Syvärille pääsyn jälkeen. Käsky
ylittää Syväri sai miehet vähän nyreksimään sodan kulkua.
Myöhemmin
oli eteläpuolella Syväriä ankaria taisteluja kylien valtaamisessa.
Tiestysti rivimiesten ajatuksena oli, että saksalaiset avaavat
etelä-lounaasta tien Syvärille. Näin ei sitten kuitenkaan käynyt.
Suomalaiset
kärsivät näissä taisteluissa myös tappioita. Huoltokin oli hieman
puutteellista. Olen aina kuvitellut, että Syvärin eteläpuolen taistelut
ovat olleet vain pieniä "kahakoita", mutta kyllä siellä on ollut
koviakin taisteluja.Täällä on tapahtunut myös kieltäytymisiä ja
karkuruutta, mutta niistä on selviydytty ilmeisesti kohtalaisen hyvin.
Kaksi onnetonta sai myöhemmin talvella kuolemantuomion ja ne pantiin
täytäntöön. Olin kuvitellut, että se tapahtuma olisi ollut
pohjoisemmassa lähellä Petroskoita, mutta niin ei kai sitten ole.
Gora, joka sanana tarkoittaa mäkeä tai vuorta, on noin kahden neliökilometrin laajuinen pöytämäinen vaara. Sen päällä oli ennen kolme pientä kylää: Gora, Sumilino ja Karka.
Mäkivaarana Gora nousee huomattavasti muuta korpimaisemaa korkeammalle.
Gora sijaitsee Syvärin eteläpuolella noin 6 kilometriä Lotinanpelto-Osta -maantien (P 37) eteläpuolella.
Tarkka kohta on 6 kilometriä suoraan etelään Baranista. Baranilla tarkoitan sitä tienhaaraa, josta Lotinanpelto–Osta –maantieltä erkanee (oiko-) tie Kiprusinon suuntaan ja sieltä edelleen Syvärinniskalle, Voznesenjaan.
Goran taistelut vuodenvaihteessa 1941-42 olivat yksi Syvärin rintaman ankarimmista ja säälimättömimmistä taisteluista. Vihollisen tavoitteena oli katkaista maantie Lotinanpelto–Osta juuri Baranin kohdalla. Ja sitten työntää suomalaiset takaisin Syvärin pohjoispuolelle. Noin niinkuin ensi alkuun.
Niinpä joulukuussa puolivälissä 1941 vihollisen tuore siperialaisdivisioona (114. Div) hyökkäsi voimakkaan tykistö- ja kranaatinheitintulen sekä panssarivaunujen ja ilmavoimien tukemana etelän suunnasta Goraan.Ylivoimainen vihollinen valtasi Goran laen 19. joulukuuta.
Gorasta käytiin armottomia taisteluja, joissa muun muassa rohkeasti ja erittäin urhollisesti taistellut Rajajääkäripataljoona 4 kärsi raskaat tappiot joulukuussa 1941.
Taistelut Gorasta Kuun ja tähtien valaisemina pakkasöinä muodostuivat aavemaisiksi kamppailuiksi elämästä ja kuolemasta. Goran lumi muuttui punaiseksi jäätyneestä verestä.
Väinö Linna osallistui Goran taisteluun JR 8:n Ensimmäisen pataljoonan mukana. Hän kirjoitti Tuntemattomassa sotilaassa Goran taisteluista näin:
”… Takavasemmalla sijaitsevan Kaljukukkulan laki ryöppysi raskaassa keskityksessä. Rajajääkäripataljoonan jäännösten oli lopulta kolmen turhan ja verisen yrityksen jälkeen onnistunut pureutua siihen kiinni.
Kukkulan rinteet oli reunustettu ruumiilla, sillä vihollisella ei ollut peräytymismahdollisuuksia ja siitä syystä muodostui taistelu erittäin katkeraksi. Rajajääkäreiden hyvä henki kesti kolme epäonnistumista, ja kun neljäs vei heidät kukkulalle, kaatuivat siperialaiset kuoppiinsa yhdenkään antautumatta.
Nyt ampui vihollinen sitä kiihkeästi tykistöllään, ja siellä ruumiiden seassa kyhjöttivät rajajääkärit apaattisina, kauhu sydämessä, tuon myllerryksen keskellä…”
Koko Goran mäkivaaran alueelle ammuttiin muutaman viikon aikana yli 80 000 kranaattia (molemmat osapuolet yhteensä). Teoreettisesti tämä tarkoittaa yhtä kranaattia 10 x 10 metrin alaa kohden.
Lopulta Goran taistelut päättyivät suomalaisten torjuntavoittoon, kun tammikuun alussa 1942 -- neljän taisteluviikon päätteeksi -- Goraan hyökännyt siperialaisdivisioona saatiin lyödyksi takaisin ja osittain tuhotuksi.
Pelkästään Goran laelle jäi yli 2700 jäätynyttä Siperian poikaa.
Taisteluihin osallistuneiden suomalaisjoukkojen menetykset kaatuneina, haavoittuneina, paleltuneina ja kadonneina olivat yli 1000 miestä.
Oikeastaan Gorassa olivat vastakkain siperialaiset savolaiset + karjalaiset."
