Sariola Mauri: Marskin ritarit --- ja muuta kirjat

Tuotteliaan suomalaiskirjailijan  Mauri Sariolan romaani Marskin ritareista  kuvaa 35 ritaria ja heidåän mitalinsaantiinsa olennaisesti johtaneet   urotyöt.
Marskin ritarit. 5. painos ISBN 951-35-0053-5. Amer-yhtymä Oy Weilin+Göösin kirjapaino, Espoo 1977. 
Sariolan sadosta tarkemmin:  https://fi.wikipedia.org/wiki/Mauri_Sariola

Mikä on  Sariolan kirjailijatausta: (Sitaatti Wikipepdiasta)

"Elämä ja ura
Lapsuus ja nuoruus

Mauri Sariola syntyi hattulalaiseen opettajaperheeseen. Hänen vanhempansa olivat kansakoulunopettaja Armas Elis (Eelis) Sariola ja Anna Lyydia o.s. Kylänpää (s. 1. huhtikuuta 1882)^[1]. Perheessä oli Maurin lisäksi kaksi vanhempaa lasta: Lauri ja Kyllikki (myöh. Koskinen). Sarioloiden koti sijaitsi Hattulan Kosken koululla, jossa Armas Sariola toimi opettajana. Sariola kävi oppikoulunsa Hämeenlinnan lyseossa ja sittemmin Toijalan yhteiskoulussa perheen muutettua Sääksmäen Tarttilaan. Sariola julistettiin ylioppilaaksi jatkosodan aikana 1943 ilman varsinaisia ylioppilaskirjoituksia. Sotien jälkeen Sariola aloitti opinnot Helsingin yliopiston lakitieteellisessä tiedekunnassa, mutta ei saanut niitä päätökseen."

"Sotavuodet

Sariola kutsuttiin asepalvelukseen keväällä 1943 kesken lukion. Hän palveli ensin Santahaminaan sijoitetussa Radiopataljoonassa ja suoritti siellä aliupseerikoulun. Sen jälkeen hän palveli radistina Itä-Karjalassa, kunnes sai siirron Äänislinnaan. Upseerikoulun Sariola suoritti kurssilla 59 vuonna 1944 Kankaanpään Niinisalossa, jonne Reserviupseerikoulu oli sodan vuoksi siirretty. Hän kirjoitti myöhemmin Viiden tien risteys -nimisen kuvauksen ajastaan Niinisalossa. Kirja sai nimensä varuskunnan lähistöllä sijaitsevasta Viidentienristeyksestä. Reserviupseerikoulun jälkeen hän joutui vielä Lapin sotaan, jossa hän palveli edelleen viestitystehtävissä, kotiutuen upseerikokelaana keväällä 1945. Hän sai ylennyksen vänrikiksi 1948 ja luutnantiksi 1983."

"Aika sodan jälkeen

Sariola palkattiin Helsingin Sanomien oikeussalitoimittajaksi alkuvuodesta 1956. Sitä ennen hän oli tehnyt sekalaisia töitä muun muassa tietyömaalla, tukkimetsässä, epäpätevänä kansakoulunopettajana Pohjois-Suomessa sekä pankissa ja vakuutusyhtiössä Helsingissä.^[2] Vuosina 1954–1955 Sariola toimi opettajana Pudasjärven Pisteen koululla Simo-Auli Arran nimelle tekaistuin paperein, tarkoituksena tehdä lehtiartikkeli mahdollisuudesta päästä väärin paperein opettajaksi. Innoittajana tähän olivat lehtimiehet Matti Jämsä sekä Veikko Ennala. Käytetty tekonimi oli anagrammi hänen omasta nimestään. Sariola sai kiitettävää palautetta niin koululaisilta kuin heidän vanhemmiltaan. Sariola myös suomensi kymmenkunta englanninkielistä romaania, muun muassa Erle Stanley Gardnerin kirjat Vaaralliset Valokuvat (Gummerus 1959, Salama-sarja 64) ja Tyttö pelikasinolla (Gummerus 1962, Salama-sarja 102, kääntäjä ilmeisesti veroteknisistä syistä ”Anja Sariola”) sekä Quentin Patrickin kirjan Syyllisyyden varjo (Gummerus 1959, Salama-sarja 97).

Sariola kuoli sappikivileikkauksen yhteydessä tulleeseen sairaalabakteeriin. Hänet on haudattu sukuhautaan Hattulan uuden kirkon hautausmaalle. Kuoleman jälkeen Reijo Ikävalko toimitti Sariolan päiväkirjoista kaksi kokoelmaa. Ritva Sarkola ja Raimo Jokisalmi julkaisivat vuonna 2005 Sariolasta romaanimuotoisen elämäkerran Mauri Sariola. Aika velikulta, joka ulottuu vuoteen 1968 asti. Elämäkerrassa on runsaasti päiväkirjojen tekstiä hieman muokattuna."

"Harrastukset ja perhe

Mauri Sariolan harrastuksiin kuuluivat muun muassa šakki, historia, tietokilpailut ja matkailu sekä intohimoihin uhkapelit, lotto, viski ja sähkeiden lähettäminen tunnetuille henkilöille. Sariola vietti mielellään aikaansa huvilallaan Sammatissa Enäjärven rannalla. Siellä hän kirjoitti monet kirjoistaankin, ja sinne sijoittuu muun muassa Ampiaiskesä (1968), parisuhderomaani, jonka tapahtumista osa on peräisin Sariolan omasta kokemuspiiristä.

Sariola oli naimisissa kahdesti. Vuonna 1956 Anja Karjalaisen (1932–1996) kanssa solmittu avioliitto päättyi eroon 1970. Sariolan kaikki kolme lasta ovat tästä avioliitosta: Jukka (1956), Merja (1959) ja Kaisa (1964). Vuonna 1970 Mauri Sariola solmi avioliiton tullivirkailija Tuula Korpelan (s. 1941) kanssa."

"Kirjailijakuva
Esikoisromaaninsa Laukausten hinta Sariola kirjoitti keväällä 1956. Hän kertoi saaneensa sysäyksen teoksen kirjoittamiseen sen aikaisten käännösdekkarien kehnosta tasosta. Siitä alkoi hänen lähes 30 vuotta kestänyt kirjailijan uransa. Hän jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi 1965. Hänen pääasiallinen kustantajansa oli koko uran ajan Gummerus. Laukko-kirjat kustansi Weilin+Göös.
Perry Masonista Sariolan oletetaan saaneen inspiraation tuomari Matti Viimaan, joka esiintyi ensimmäisen kerran Sariolan tuotannossa romaanissa Lavean tien laki, joka ilmestyi vuonna 1961. Romaanillaan Lavean tien laki (ranskaksi Un printemps Finlandais) Sariola sai vuonna 1969 merkittävän Prix du roman d’aventures -jännityskirjallisuuspalkinnon parhaasta ulkomaisesta käännösdekkarista. Hän kirjoitti myös salanimellä ”Esko Laukko” (kaikkiaan yhdeksän teosta). Tuotantoa on käännetty yli kymmenelle kielelle parissa kymmenessä maassa. Sariola kirjoitti myös muun muassa sotaromaaneja, esimerkkinä omiin armeijakokemuksiinsa perustuva, Niinisaloon sijoittuva Viiden tien risteys (1964), sekä historiallisia teoksia, esimerkkeinä Suomalainen ratsastaja (1977) ja Suomalainen kavaljeeri (1978), jotka kuvasivat Kustaa Mauri Armfeltin elämää.
Sariolan kirjallinen tuotanto on mittava. Romaanien lisäksi hän kirjoitti toistaiseksi tuntemattoman määrän jatkokertomuksia, novelleja, matkakertomuksia ja muita lehtijuttuja useisiin kymmeniin eri lehtiin. Kirjoitustensa julkaisemisen hän aloitti jo sota-aikana, todennäköisesti vuonna 1944. Lisäksi hän kirjoitti lukuisia radiokuunnelmia ja televisiokäsikirjoituksia.
Sariola oli nopea kirjoittaja, vaikka käyttikin vanhaa matkakirjoituskonetta ja kaksisormijärjestelmää. Esimerkiksi palkittu Lavean tien laki syntyi parin viikon intensiivisen työn tuloksena. Hän ei hukannut aikaa tekstin muokkaamiseen vaan piti kiinni siitä periaatteesta, että kirja on kirjoitettava kerralla valmiiksi. Hän ei kovinkaan tarkkaan suunnitellut kaikkia teoksiaan, vaan yksinkertaisesti alkoi kirjoittaa, ja loppuratkaisu oli usein yllätys hänelle itselleenkin. Hänellä oli tapana sanoa, että jos hän onnistuu saamaan 111 liuskaa kasaan, loppu sujuu jo itsestään.^[3]
Ehkä mainituista syistä johtuen Sariolan tuotannon laadussa on kirjavuutta, ja etenkin uransa loppupuolella hän alkoi toistaa itseään. Hän poimi vaikutteita myös muiden teksteistä. Hän joutui maksamaan vuonna 1969 vahingonkorvauksia Esko Laukon nimellä kirjoittamastaan Sen yli käy vain tuuli viheltäin -nimisestä romaanista, jonka todettiin olevan plagiaatti Bill S. Ballingerin teoksesta Kynsi ja hammas (The Tooth and the Nail, 1955). Myös lääkäriromaanista Ei loitsu eikä rukous (1959) eräät kriitikot löysivät viitteitä plagioinnista. Romaania vertailtiin André Soubiranin teokseen Valkeat miehet (1955).
Sariolan tuotannon pohjalta on tehty kolme pitkää elokuvaa:

• Kolmas laukaus (Yrjö Norta, 1959; perustuu romaaniin Rotat pois laivasta (1956)).
• Totuus on armoton (Valentin Vaala, 1963).
• Tuntematon ystävä (Lars G. Thelestam, 1978; perustuu romaaniin Susikoski virittää ansan [1970]).

Sariolan kirjoja on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta. Kriitikot kuitenkin suhtautuivat niihin pääosin nihkeästi. Erityisen tunnetuiksi tulivat Helsingin Sanomien Pekka Tarkan tuomiot. Sariola alkoi saada tunnustusta kulttuurivaikuttajilta vasta historiallisista teoksistaan 1970-luvun lopulla. Hänelle myönnettiin valtion yksivuotinen taiteilija-apuraha 1979 ja taiteilijaeläke vain hieman ennen kuolemaa vuonna 1985. Ensimmäisten joukossa Sariolan tuotantoa on vakavasti analysoinut kirjailija Eila Pennanen muutamassa esseessään muun muassa Parnasso-lehdessä. Maailmankatsomukseltaan Sariola oli oikeistolainen, eikä ole salannut asennoitumistaan tuotannossaankaan^.""

"Huomionosoitukset
Jatkosodan muistomitali, Panssaridivisioonan muistoristi, Sininen risti, Eljas Erkon stipendi ja opintomatka Englantiin 1959. Suomen Rikospoliisien Liiton tunnustuspalkinto 1961, Gummerus Kustannus Oy:n tunnustuspalkinto poliisiromaanituotannosta 1961, Suomen Kulttuurirahaston apuraha 1960, Gummerus Kustannus Oy:n apuraha 1961, K.J. Gummerus Oy:n erikoispalkinto 1964, (Grand) Prix du roman d’Adventures, Ranska, teoksen ”Lavean tien laki” ranskankielisestä versiosta 1969, Wihurin Säätiön apuraha 1975, Gummeruksen Kaarlen päivän palkinto tammikuussa 1979, Uuden Kirjakerhon tunnustuspalkinto keväällä 1979, Valtion yksivuotinen apuraha, ensi kertaa viihdekirjailijalle 1979. Opetusministeriön myöntämä Valtion taiteilijaosaeläke tunnustuksena taiteellisista ansioista kesällä 1985."

"Mauri Sariolan tuotanto

• Laukausten hinta (Salama 25) 1956
• Rotat pois laivasta! (Salama 29) 1956
• Joka tuulen kylvää 1957
• Revontulet eivät kerro (Salama 40) 1957
• Leivätön pöytä on katettu (Salama 46) 1958
• Isänmaan parturit 1958
• Susikoski ottaa omansa (Salama 58) 1959
• Ei loitsu eikä rukous 1959
• Kohtalokas Itämeren risteily (Salama 69) 1959
• Totuus on armoton 1960
• Sumua Susikosken yllä (Salama 89) 1961
• Maailman pitkä sivu 1961
• Lavean tien laki 1961
• Hurjan pojan koti 1962
• Punainen laituri 1962
• Minä, Olavi Susikoski 1963
• Punaisen kukon laulu 1963
• Pitkä matka Liverpooliin 1963
• Aina roiskuu kun rapataan 1964
• Viiman pitkä siima 1964
• Viiden tien risteys 1964
• Niin syvä on kuin pitkäkin 1965
• Pyykki on pantu ja pysyy 1965
• Vetämätön värisuora 1965
• Elomme merta laiva purjehtii 1966
• Ukkotuomarin viimeinen juttu 1966
• Aamu Heinjoen tiellä 1966
• Budapestin uni 1967
• Susikosken vaikein juttu 1967
• Onnensoturit 1967
• Sumusta nousee risti 1968
• Älä kaikista ruusuista huoli 1968
• Ampiaiskesä 1968
• Marskin ritarit 1968. Luettu.
• Susikosken elämän kevät 1969
• Veljensä vartijat 1969
• Näin tekivät ritarit 1969
• Susikoski virittää ansan 1970
• Napapiirin prinsessa 1970
• Armeija piikkilankojen takana 1970
• Kolmen valtakunnan vainaja 1971
• Näin lentää outo lintu 1971
• Viimeksi poistuu kapteeni 1972
• Kolmannen valtakunnan kuningatar 1972
• Surma surutalossa 1973
• Ja sitten oli kohiseva koski 1973
• Susikosken ajojahti 1974
• Koltan uni 1975
• Enkeli lumessa 1975
• Taivas yksin tietää 1975
• Karoliinin kuolinkello 1976
• Suruton Sariola 1976
• Onko teillä ruiskukkia? 1977
• Suomalainen ratsastaja 1977
• Sininen lyhty 1978, ISBN: 951-20-1650-8 . Luettu 19-20.11. 2015 . Dekkari  E- Suomen alueesta.
• Suomalainen kavaljeeri 1978
• Seidan silmä 1978
• Susikoski ahtojäissä 1979
• Susikosken omatunto 1979
• Talvisodan vänrikki 1979
• Susikoski päiväntasaajalla 1980
• Petroskoin keltainen kissa 1980
• Jatkosodan kapteeni 1980
• Ison kalan katiska 1981
• Pieni anoo, iso sanoo 1981
• Jälleenrakennettu maa 1981
• Susikosken tulikoe 1982
• Susikoski sulhaspoikana 1982
• Elämän makeus 1982
• Ne viulut vasta maksoi 1983
• Viimeiset ritarit 1983
• Susikoski ja kolmen naisen talo 1984
• Nuoruuden komentosilta 1985 (postuumi)

Päiväkirjat (toim. Reijo Ikävalko)

• Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä 1986
• Hyvästi, Sammatin kuu 1987

Esko Laukon nimellä ilmestyneet romaanit

• Tohtori Viitasen tapaus 1966
• Herrasmiesten oikotie 1966
• Keltainen kummitus 1967
• Insinööri Forssin tapaus 1968
• Sen yli käy vain tuuli viheltäin 1969
• Taivas kuin kerjäläisnuttu 1970
• Mene toiselle tähdelle rakastamaan 1971
• Surmansyöksy Caprilla 1972
• Kuolemanlotossa kuusi oikein 1974

Kirjana julkaistut, alun perin lehdissä ilmestyneet, jatkokertomukset

• Kutsukaa rikostarkastaja Susikoski 1981
• Kutsuvieraana kuolema 1982
• Rommelin poikien hauta 1982
• Marita Eisenin tapaus 1983
• Susikosken kuuma loma 1983
• Kalliit katkerat muistot 1984
• Susikoski puuttuu peliin 1984
• Susikosken palapeli 1985
• Viides vieras 1988
• Laulujen lunnaat 1990
• Simo Hurtta ja kultainen pikari 2002
• Seitsemän kertaa Susikoski 2003
• Rikoksen jäljillä 2006

Kokoomateokset (samaan niteeseen koottu 3–5 aiemmin ilmestynyttä romaania)

• Susikoski, rikostarkastaja 1988 (sisältää romaanit Susikosken vaikein juttu, Susikosken elämän kevät, Susikoski virittää ansan ja Susikosken ajojahti)
• Susikoski Suomesta 2000 (sisältää romaanit Kolmen valtakunnan vainaja, Onko teillä ruiskukkia?, Susikoski ahtojäissä, Petroskoin keltainen kissa)
• Susikoski ratkaisee 2001 (sisältää romaanit Minä, Olavi Susikoski, Pyykki on pantu ja pysyy, Sininen lyhty ja Ison kalan katiska).
• Kutsutaan Susikoski 2005 (sisältää romaanit Rotat pois laivasta, Leivätön pöytä on katettu, Aina roiskuu kun rapataan ja Koltan uni).

(Kommenttini 16.11. 2015 : Huomaan luettelosta,  että tämä  Marskin ritarit, 5. painos, on ensimmäinen Mauri Sariolalta lukemani kirja.  Kirjoitan kirjasta muistiin seuraavassa. Sen sijaan muistan kuunneelleeni joitain  Mauri Sariolan  radiokuunnelmia).