torsdag 17 december 2015

Väinö Linnan (1920- 1992) Tuntematon Sotilas

Lainakirja Iltatähdestä: Tuntematon Sotilas
FILMI Suomen tie jatkosotaan 1940- 1941 pohjustaa informaationa  Väinö Linann Tuntemattoman Sotilaan kirjan tapahtumia edeltävää politiikkaa.  https://www.youtube.com/watch?v=Nf7a7SLkuJo

 6.Kansanpainos  1957. Yhteensä 330 000 kpl. 
(Ensimmäisiä painoksia ollut 1-14. vuosina 1954- 1955). Kansanpainokset alkoivat 1956. Elokuvapainos marraskuussa 1956.  Kuudennen painoksen liitteenä kuvasarja SF:n samannimisestä elokuvasta. Porvoo Helsinki, WSOY  Sivuja 444.  Rakenne: KUUSITOISTA LUKUA.  jokainen luku jaettu kappaleisiin  roomalaisin numeroin (I,II, III ..VII)  Kirjassa kuvataan niitä taisteluja, joita käytiin valtakunnanrajan itäpuolella Petroskoihina sti ja sitten Syvärin eteläpuolella ja vetäytymistä takaisin Jatkosodassa.  Kirja keskisttyy lähinnä  tapahtumiin ja ykiköiten henkilödynamiikan kuvaamiseen. Hyvin vähän  mainitaan karttanimiä, vain välttämättömät puitteet, jotta  kertomus liittyy saumatomasti  yleiseen tietoon sotahistorian tapahtumista. 

Wikipedia lähteestä tietona:

VÄINÖ LINNA  20.12. 1920- 21.4. 1992)
Väinö Linnan suku edusti niin isän kuin äidinkin puolelta hämäläisiä torppareita ja maatyöläisiä.[1] Väinön isä Vihtori oli teurastaja.[2] Hän ja Maija Linna, Maria o.s. Nyman, menivät naimisiin 1907.[3] 20. joulukuuta 1920 Urjalassa syntyi Väinö Linna, joka oli kymmenlapsisen perheen seitsemäs.[2][4] Häntä ennen oli perheessä ollut kaksi vanhempaa Väinöä, Väinö Ilmari ja Väinö Olavi,[3] jotka kuolivat tuberkuloosiin, kuten myös Armas-veli.[1] Vihtori oli Urjalassa sijainneen Honkolan kartanon torpparin poika mutta sai elantonsa teurastajana, ja Linnan torppa jäi sisarelle ja tämän miehelle.[3] Isä-Linna ei osallistunut politiikkaan, mutta kunnioitti presidentti K. J. Ståhlbergia ja tämän oikeudenmukaisuuspyrkimyksiä.[5] Kun kirjailijalta vuosikymmeniä myöhemmin Suomen Kuvalehden yleisönosastossa kysyttiin hänen poliittisesta ajattelustaan, hän vastasi, ettei hänellä ole henkilökohtaista kantaa veljessotaan, mutta voi silti sanoa, että hänen isänsä oli lahtari.[6] Vihtori Linna menehtyi reumaattiseen kuumeeseen 1928, jolloin Väinö oli seitsenvuotias,[3] ja vastuu perheestä jäi yksin äidille.[1] Isältä jäi niin paljon velkoja, että äiti joutui niin sanotusti muonamuijan pestiin kartanolle ja alkoi käydä töissä Velkalan ulkotilalla.[1] Silloin perheelle tarjottiin asuttavaksi mökki kartanon mailta.Syrjä, Jaakko: Muistissa Väinö Linna 1, s. 21-23. Helsinki: WSOY. ISBN 951-0-29646-5.

Linna työtovereineen Finlaysonin tehtaalla.
Linna aloitti koulunkäynnin kahdeksanvuotiaana, mutta koska hän oli oppinut lukemaan jo viisivuotiaana[7] hänet siirrettiin pian toiselle luokalle.[3] Jo varhain Väinö kiinnitti huomiota kykenemällä uppoutumaan esimerkiksi lehden lukemiseen, vaikka ympärillä meluttiin.[8] Kansakoulun kirjastosta Linna löysi Aarresaaren kaltaisia seikkailukirjoja[3] sekä suomalaiset historialliset romaanit ja kertomuskokoelmat kuten Suomalaisia sankareita tai Karoliinit.[8] Pian pojan lukemisto laajeni venäläisten klassikoiden kuten Dostojevskin, Gogolin ja Tolstoin suuntaan.[9] Linna ei ollut erityisen innokas koululainen[4], vaikka suoriutuikin koulunkäynnistä hieman keskivertoa paremmin. Myöhemmin hän muisteli varhaisten aineidensa olleen kieliopillisesti moitteettomia, mutta sen kummempaa eloa tai ilmeikkyyttä niissä ei ollut.[10]
Hän kävi kuusi luokkaa silloista kansakoulua, mutta halusi töihin.[2] Koska Urjalassa vakituinen työ oli vähissä, hän muutti 18-vuotiaana vuonna 1938 Tampereelle. Perhe oli edellisenä vuonna muuttanut Velkalasta Villamon ulkotilalle, jossa Väinö kävi tilan töissä.[3] Tampereella nuorukainen sai sukulaistensa avulla työpaikan Finlaysonin kehräämöstä. Aluksi hän työskenteli karstaamon apupoikana eli kärrärinä, ja sitten hänestä tuli karstaaja ja korjausmies.[11] Linna kuului tehtaassa tiiviiseen neljän työmiehen ryhmään, jossa olivat hänen lisäkseen Kosti Itäluoto, Rauni Ollikka ja Reino Sirén.[12] Linnan ensimmäinen asunto oli tädin Annan luona Puuvillatehtaankadulla.[3] Hän aloitti jälleen lukemisharrastuksen ja luki kaiken mitä käsiinsä sai.

Armeija ja sota

Talvisodan päätyttyä Linnan ikäluokka kutsuttiin tarkastukseen. Huhtikuun 4. päivänä 1940 Linna lähti armeijaan Riihimäen jalkaväkeen, josta hänet jo kahden viikon kuluttua siirrettiin aliupseerikouluun, ensin Launosiin ja sitten Ryttylään. Komennusta edesauttoivat alokas Linnan laajat tiedot sotataktiikasta ja aseista.[13] Keväällä 1941 Linna kohosi korpraaliksi ja seuranneena kesänä alikersantiksi jatkosodan alkaessa.[14] Alikersanttina hänen tehtäväkseen tuli kouluttaa seuraavan vuoden alokkaat. Työ jatkui kesään 1941 asti, jolloin alkoi jatkosota.
Linna sijoitettiin eversti Pietari Autin komentaman Jalkaväkirykmentti 8:n ensimmäisen pataljoonan konekiväärikomppaniaan, jossa hän osallistui etenemisvaiheen kamppailuihin ja asemasotaan Syvärillä. Linna koki sodan kauhut venäläisen bunkkerilinjan valtauksessa. Ryhmän kohdalle iski sulkutulen kranaatti. Tultuaan tajuihinsa Linna näki miehiä, jotka makasivat joko kuolleina tai tuskissaan verisohjon ja aivomassan peittämässä maassa. Ainoastaan Linna ja toinen sotilas säilyivät vahingoittumattomina.
Kesän ja syksyn 1942 Väinö Linna palveli Syvärillä. Sota oli muuttunut asemasodaksi, ja kun Linnalla oli aikaa, hän luki kaikki kenttäkirjaston kirjat.[15] Asemasotavaiheessa kesällä 1942 jäi sotamiehille paljon aikaa vartiovuorojen väliin. Silloin Linna päätti kokeilla ensimmäisen kerran kirjailijan kykyjään laatimalla kertomuksen rykmentin etenemisestä ja taisteluista rajalta Syvärille. Hän lähetti sen toiveikkaana WSOY:lle, mutta kustantaja palautti sotakuvauksen takaisin todeten, että teksti oli liian kehittymätöntä ja kömpelöä. Linna ei pahastunut vaan päinvastoin sisuuntui ja uhosi mielessään, että jonakin päivänä hänenkin naamansa vielä paistaisi kirjakauppojen ikkunoista. Hänen ensimmäinen tekstinsä julkaistiin Hurtti-Ukon joulunumerossa 1942, jossa se voitti kirjoituskilpailun.[16] Kevättalvella 1943 alikersantti Linna siirrettiin koulutustehtäviin ensin Tammelan Mustialaan ja sitten Miehikkälään, jossa oli sodan loppuun asti.[14] Siellä hän kohtasi lottana toimineen maanviljelijän tyttären Kerttu Seurin, jonka kanssa meni naimisiin 1945. Linna kotiutettiin syksyllä 1944. Jo armeijavaiheessa keskusteluissa ilmeni Linnan veto ammattiyhdistysliikkeeseen ja vasemmistolaisuuteen, vaikka hän ei ollut politiikkaan osallistunutkaan.[17]

Kirjailijakokeilut

Sodan jälkeen Linna ryhtyi kirjoittamaan palattuaan Finlaysonille entiseen työhönsä karstaajaksi.[18] Työpaikallakin hän kirjoitti irtolehdille ja ruutupaperille.[11] Kunnianhimoisena päämääränä oli kirjoittaa oma romaani. Hän itse opiskeli kaunokirjallisuutta, filosofiaa, psykologiaa ja kirjoittamisen tekniikkaa.
Vuonna 1946 Linna osallistui Kokoomuksen Nuorten Liiton kirjoituskilpailuun tekstillä Köyhän työmiehen isänmaa. Raati lunasti sen ja se julkaistiin Nuori Oikeisto -lehdessä. Isänmaallisuus merkitsi Linnalle sitä, että oman kansan menneisyyttä, isien muistoa ja heidän hyviä tekojaan kunnioitetaan ja arvostetaan. Tekstissään esikoiskirjaansa valmisteleva Linna avasi maailmankuvaansa: maailmantalouden on oltava vapaata, mutta se tarvitsee tasapainokseen sosialismia; järjestely ei kuitenkaan saa laajentua sosialistiseksi yhteiskunnaksi.[19]
Linna riimitteli myös runoja, joista hän kehitteli kokoelman ja lähetti kustantajalle. Runot palautettiin ja Linna totesi, ettei hänestä ollut runojen kirjoittajaksi.
Väinö Linna osallistui myös Nuoren Voiman Liiton toimintaan. NVL:n ystäviensä kanssa hän keskusteli kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta.[20]

Päämäärä ja Mäkelän piiriin pääsy

Esikoisteos Päämäärä valmistui 1946, mutta hän ei ollut siihen tyytyväinen, joten hän kirjoitti sen uudelleen. Se saatettiin matkaan suurieleisesti kustantajalle Runebergin päivänä. Päämäärä julkaistiin syksyllä 1947. Se arvosteltiin lupauksia herättäväksi, joskin vain kohtuulliseksi romaaniksi. Kirjan ilmestymisen huomattuaan tamperelainen kirjailijapiiri Mäkelän piiri pyysi Linnan mukaan toimintaansa. Joukosta muodostui hänelle tärkeä kirjallinen ystäväpiiri ja taustaryhmä. Mäkelä muun muassa vetosi kustantaja WSOY:hyn ennakoiden maksamiseksi Linnalle apurahojen saannin ollessa epävarmaa.[21] Työpaikalla "kirjailijan syntymiseen" reagoitiin siirtämällä Linna varastoon "kympiksi" työnjohdollisiin tehtäviin.[22] Omistuskirjoituksia Linnalta haettiin työpaikalta paljon, joskus signeerattavia teoksia tuotiin kassikaupalla.[23] Vuoden 1947 aikana Linnoille syntyi myös esikoinen Sinikka.

 Tuntematon Sotilas

Linnan mielessä oli jo kauan kypsynyt ajatus kirjoittaa sodasta. Messiaan hylkääminen kirja-aiheena vapautti hänet monien sotajuttujensa ja -kokemustensa kehittelyyn uuden teoksensa teemoiksi.[27] Teoksen ensilukija Mikko Kilpi antoi uudesta sotakirjasta melkoisen kielteisen arvion WSOY:lle. Yrjö Jäntin isä taas innostui realistisesta sotakuvauksesta.[29] Jäntti itse kertoo kirjailijan maininneen, että kustantamoa kohti oli matkalla parikymmentä miestä niin elävän tuoreita, ettei heidän veroistaan joukkoa vielä koskaan aikaisemmin ole kavunnut ylös Werner Söderströmin kunnianarvoisia portaita.[30]
Tuntematon sotilas ilmestyi vuoden 1954 joulumarkkinoille. WSOY:n johtaja Yrjö A. Jäntti otatti tuolloin pienen, 4300 kappaleen ensipainoksen.[25] Muun muassa WSOY:n silloinen kirjallinen johtaja Eino E. Suolahti ei erityisemmin uskonut kirjan menestykseen, koska jo sitä ennen oli ilmestynyt suuri määrä sotakirjallisuutta sekä isoilta kustantajilta että omakustanteina.[31] Teos koki kuitenkin saman tien vyörynomaisen myyntimenestyksen sekä keräsi arvosteluja ainakin 300 palstametriä.[32] Kielteistäkin arvostelua esiintyi, mutta Linna itse sydämistyi tiettävästi vain Eeva-lehden tekemään vaimonsa henkilökuvaan, johon haastattelu oli tehty kirjailijan selän takana.[33] Tunnetuin Tuntemattoman sotilaan "teilaus" ilmestyi Helsingin Sanomissa 19. joulukuuta.[25] Kyseisessä arvioinnissaan Purnaajan sota Toini Havu vertailee romaania Jussi Talven teokseen Ystäviä ja vihollisia.[34] Seurauksena kuitenkin myös kirjan ymmärtäjät korottivat äänensä.[35] Aamulehden kulttuuritoimittajan ja toimituspäällikön Erkka Lehtolan mukaan Linnasta tuli Tuntemattoman sotilaan myötä julkisuuden henkilö nopeammin kuin kenestäkään suomalaisesta kirjailijasta ennen häntä.[36]
Tampereen kaupunki muisti uutta kulttuurikansalaistaan kirjallisuuspalkinnolla vielä vuonna 1954.[37]
Teos laukaisi jatkosotaa ja suomalaisen sotilaan identiteettiä koskevan "kirjasodan". Kirjasodan synnyttämän julkisuuden ansiosta "Tuntemattomasta" tuli heti myyntimenestys, ja kirjailijaa alettiin kysyä erilaisiin tilaisuuksiin ja alustajaksi. Tuohon aikaan tyypillisiä olivat matineat, joihin kuului yleensä kirjailijan esittely ja tämän puheenvuoro, usein myös musiikkiesitys tai muu ohjelmanumero.[38] Kun kirjallinen työ viimeinkin oli alkanut tuottaa maineen lisäksi rahaa, hän erosi Finlaysonin palveluksesta ja osti Hämeenkyröstä Käkisaaren tilan 1955.[39] Väinö Linna viljeli tilaa kymmenen vuotta ja kirjoitti samalla Pohjantähti-trilogiaansa.[39] Hän kuitenkin säilytti myös kaupunkiasuntonsa Tampereella.[39] Linna myi Käkisaaren 1964 terveytensä heikennyttyä ja osti sen tilalle kesähuvilan Teiskosta.[39]

Postuumit teokset



Väinö Linnan hauta Tampereen Kalevankankaan hautausmaalla.
Väinö Linnan alkuperäinen käsikirjoitus Tuntemattomasta sotilaasta julkaistiin nimellä Sotaromaani vuonna 2000. Sotaromaani sisältää Tuntemattomana sotilaana tunnetun tekstin lisättynä niillä kohdilla, jotka kustantaja jätti pois Tuntemattomasta sotilaasta.
Linna ei ollut tyytyväinen esikoisteokseensa Päämäärä, ja hänen pyynnöstään siitä ei otettu uusintapainoksia kirjailijan eläessä. Kirjan toinen painos ilmestyi vasta vuonna 2000 osana Linnan koottuja teoksia.

Huomionosoitukset

Teokset

Romaanit

Esseekokoelmat

  • Oheisia, WSOY, Porvoo, 1967.
  • Murroksia, WSOY, Helsinki, 1990.
  • Esseitä, Murroksia-kokoelman laajennettu uudelleenjulkaisu, WSOY, Helsinki, 2007.

Kootut teokset

  • Kootut teokset 1, Päämäärä ja Musta rakkaus, WSOY, Helsinki, 2000.
  • Kootut teokset 2, Tuntematon sotilas, WSOY, Helsinki, 2000.
  • Kootut teokset 3, Täällä Pohjantähden alla I, WSOY, Helsinki, 2000.
  • Kootut teokset 4, Täällä Pohjantähden alla II, WSOY, Helsinki, 2000.
  • Kootut teokset 5, Täällä Pohjantähden alla III, WSOY, Helsinki, 2000.
  • Kootut teokset 6, Esseitä, WSOY, Helsinki, 2000.

Elokuvakäsikirjoitukset

Katso myös



Inga kommentarer:

Skicka en kommentar