Ruotsin Suomalainen- lehti on varsinkin vuotena 2015 kertonut Ruotsiin tulleiden suomalaisten sotalapsien m historiasta, nyt kun 70 vuotta on tullut virallisesti täyteen tätä lähiajan historiaa.
Tämä on sinänsä minulle vasta viime vuosikymmenien tietoa, sillä meikäläinen on niitä Suomen rauhanajan ihmisiä eikä meidän suvussa lähdetty sodan takia pois eikä lähetetty ketään minnekään vieraisiin. Itse asiassa emme nuorena edes saaneet tietää, että Ruotsiin oli jouduttukaan lähettämään pikkuväkeä ja että tilanne olisi ollut jotenkin katastrofaalisen vaikea yhtäkkiä. Mutta hiljainen varovaisuus vallitsi kaiken yllä ja siksi esim koulut olviat erittäin organisoituneet, rauhalliset, järjestäytyneet ja kurinalaiset. Hiljaisuus oli aivan silmiinpistävä piirre koulun elämässä. Opettajat puhuivat rauhallisella äänellä ja kaikki kuulivat kuitenkin. Ja JOS olisi lentokone jossain lentänyt- sen olisi kaikki havainneet...
Nyt siteeraan Ruotsin Suomalaista:(Nro 21. 21.5. 2015) "Idean lastensiirtoihin sai silloisen ulkoministeri Rickard Sandlerin vaimo Maja ja ajatus sai nopeasti kansanliikkeen voiman. Jopa 15 000 perhettä Ruotsissa ilmoitti haluavansa ottaa vastaan suomalaisia lapsia. Ruotsin sosiaalihallitus taas kommentoi vuonna 1945 asiaa ja sen mielestä apua olisi pitänyt lähettää suoraan Suomeen sen sijaan, että talvisodan aikana tänne Ruotsiin lähetettiin noin 8000 lasta ja jatkosodan aikana noin 70 000".
Sotalapsiaate lie oltu Ruotsin puolella syntynyt, Suomelle uutena ajattelutapana, alkureaktio lienee ollut johdossa kylmäkiskoinen, olihan selvää, että Suomi mieluiten olisi ottanut armeijatason tukea vaikeaan ongelmaan, mihin syöveriin vain vapaaehtoiset Ruotsista sitten ottivatkin osaa. Lehti mainitsee, K-A-Fagerholmin olleen niin pessimistisellä päällä, että hän oli puhunut jopa 300 000 suomalaislapsen siirrosta lahden yli - siinä vaiheessa, kun rintamaa oli itään työnnetty takaisin ja voimia jo puskettiin Karjalan uudelleen rakentamiseen. Se merkitsi siviiliväestön lainehtimista yli maan sinne tänne, mikä varsinkaan lapsille ei ollut suotuisinta. Tämä on muuten ensimmäinen kerta, että luen ministeritason tällaisesta ajatuksesta. Tavallinen suomalaisperhe joka iikka olisi itse- jos olisi ollut mahdollista päättää, olisi tietysti ajatellut ensisijaisesti Amerikkaan menoa, jos oma maa olisi tehnyt lopun. Mutta siihen ei ollut mitään varaa tavallisella ihmisellä. Sitäpaitsi miehet olivat armeijassa ja sodassa. Suomi oli varustautunut kyllä sotaan jo 1939. Tilanne ei ollut täysin toivoton edes 1944- 45 hetkellä, kun lapset lähetettiin vaan lähinnä preventiivinen ja suunniteltu tilapäiseksi operaatioksi.
Varmaa oli että suuri massatuho, mikä oli tapahtunut Euroopassa, oli maan johdon tiedossa. Kammottava määrä kuolleita --ja sellaisen syöverin partaalla seisova suomalinen poliittinen johto, Mannerheimin klikki, oli itse ollut vaarassa yhtäkkiä tulla nitistetyksi siihen samaan - oli viisassta lähettää " zera kadosh" kuten juutalaiset sanovat, pyhä siemen, joka mahdolsesti voisi muodsotaa Suomen kansan tulevan perusaineksen jos tapahtuisi se pelätty täystuho maahan jääneille joltain suunnalta. Suuntia i oli tosi monta. Juutalaisilla vanehmmilla oli tapana koettaa lähettää edes lapsi jonnekin elämän puolelle. kun oma tuho oli varma.
On mielenkiintoista lukea mitä ne 70 000- 80 000 valittau suomaalislasta kertovat elämästään. On luonnollista, että joku sanoo äitiänsä oikein noita-akaksi, kun sitten palaa takaisin.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar