Sotalapset. Sota tekee aina sotalapsia.

Suomen osalta käsite sotalapset ovat niitä suomalaislapsia, joita maailmansodan loppuvaiheessa tuotiin Ruotsiin tilapäissijoitukseen.

Ruotsin Suomalainen- lehti on varsinkin vuotena 2015 kertonut   Ruotsiin tulleiden suomalaisten sotalapsien m historiasta, nyt kun 70 vuotta on tullut  virallisesti täyteen tätä lähiajan historiaa. 

Tämä on sinänsä minulle  vasta viime  vuosikymmenien tietoa, sillä  meikäläinen on niitä Suomen rauhanajan  ihmisiä eikä meidän suvussa lähdetty sodan takia  pois eikä lähetetty ketään minnekään  vieraisiin. Itse asiassa emme nuorena edes saaneet tietää, että Ruotsiin oli jouduttukaan lähettämään pikkuväkeä ja että tilanne olisi ollut jotenkin  katastrofaalisen vaikea yhtäkkiä. Mutta hiljainen  varovaisuus vallitsi kaiken yllä ja siksi esim koulut olviat erittäin organisoituneet, rauhalliset, järjestäytyneet ja kurinalaiset. Hiljaisuus oli  aivan silmiinpistävä piirre koulun elämässä. Opettajat puhuivat rauhallisella äänellä ja kaikki kuulivat kuitenkin.  Ja JOS olisi lentokone jossain lentänyt- sen olisi kaikki havainneet...

Nyt siteeraan Ruotsin Suomalaista:(Nro 21. 21.5. 2015) "Idean lastensiirtoihin sai silloisen ulkoministeri Rickard Sandlerin vaimo Maja ja ajatus sai nopeasti kansanliikkeen voiman. Jopa 15 000 perhettä Ruotsissa ilmoitti haluavansa ottaa vastaan suomalaisia lapsia.  Ruotsin sosiaalihallitus taas kommentoi vuonna 1945 asiaa ja sen mielestä apua olisi pitänyt lähettää suoraan Suomeen sen sijaan, että talvisodan aikana tänne Ruotsiin lähetettiin noin 8000 lasta ja jatkosodan aikana noin 70 000". 

Sotalapsiaate lie oltu  Ruotsin puolella syntynyt, Suomelle uutena ajattelutapana, alkureaktio lienee ollut  johdossa kylmäkiskoinen, olihan selvää, että Suomi mieluiten olisi ottanut  armeijatason tukea vaikeaan ongelmaan, mihin   syöveriin vain  vapaaehtoiset Ruotsista  sitten ottivatkin osaa.  Lehti mainitsee, K-A-Fagerholmin olleen niin pessimistisellä päällä, että hän oli puhunut jopa  300 000 suomalaislapsen siirrosta  lahden yli -  siinä vaiheessa, kun rintamaa oli itään työnnetty takaisin ja voimia jo puskettiin Karjalan uudelleen rakentamiseen. Se merkitsi siviiliväestön lainehtimista  yli maan sinne tänne, mikä varsinkaan lapsille ei ollut suotuisinta.   Tämä on muuten ensimmäinen kerta, että luen ministeritason tällaisesta ajatuksesta.  Tavallinen suomalaisperhe joka iikka olisi itse- jos olisi ollut mahdollista  päättää, olisi tietysti ajatellut ensisijaisesti Amerikkaan menoa, jos oma maa olisi tehnyt lopun.  Mutta siihen ei ollut mitään  varaa tavallisella ihmisellä.  Sitäpaitsi  miehet olivat  armeijassa ja sodassa.  Suomi oli varustautunut kyllä  sotaan jo 1939.  Tilanne ei ollut täysin toivoton edes 1944- 45  hetkellä,  kun lapset lähetettiin vaan lähinnä preventiivinen ja  suunniteltu tilapäiseksi operaatioksi. 

Varmaa oli että suuri massatuho, mikä oli tapahtunut Euroopassa, oli maan johdon tiedossa. Kammottava  määrä kuolleita --ja sellaisen  syöverin partaalla seisova suomalinen poliittinen johto, Mannerheimin klikki, oli itse ollut vaarassa yhtäkkiä tulla nitistetyksi siihen samaan - oli viisassta lähettää " zera kadosh" kuten juutalaiset sanovat,  pyhä siemen, joka mahdolsesti voisi muodsotaa  Suomen kansan tulevan  perusaineksen jos  tapahtuisi se pelätty täystuho maahan jääneille joltain suunnalta.  Suuntia i oli tosi monta. Juutalaisilla vanehmmilla oli tapana koettaa lähettää  edes lapsi jonnekin elämän puolelle. kun oma tuho oli varma. 

On mielenkiintoista lukea mitä ne 70 000- 80 000 valittau suomaalislasta kertovat elämästään.  On luonnollista,  että joku   sanoo äitiänsä oikein noita-akaksi, kun sitten palaa takaisin.