R Rangermannin kirjan loppusana (11) Erään niedersachsenilaisen kylän historiasta

Rangermannin kirjan lukua (11) Loppusanat

 Kirjassa mainittujen,, yksityiskohtaisemmin kuvattujen  perheitten lisäksi Quakenbrückissa on asunut muitakin  juutalaisia perheitä ja heille syntyi paljon lapsia paikallisissa sairaaloissa. Kuitenkin usein on olemassa vain yksi syntymätodistus , tieto yhdestä kihlauspäivästä, yhdestä suuresta juhlapäivästä tai  yhdestä kuolintodistuksesta . Tämän takia ei ole mahdollista saada kokoon  elämäkertoja.

( Renate Rengermann toivoi kuitenkin kyenneensä kuvaamaan niiden elämää, jotka asuivat pitkähkön ajan Quakenbrückissa).

Vaikkakin Quakenbrückin kaupunki oli pitkään vastustanut  juutalaisten muutamista kaupunkiin,,  evankelisten, katolilaisten ja juutalaisten asukkaiden keskinäinen yhteiselo sujui siten kuitenkin suhteellisen häiriöttömästi pitkähkön aikaa (1847- 1933). Silmäänpistävästi oli tiedonvälitys evankelisten ja katolilaisten asukkaiden kesken paljon selväpiirteisempää kuin kristittyjen ja juutalaisten  kesken. Vaikka juutalaisia oli asunut Quakenbrückissa miltei sata vuotta, kristittyjen keskuudessa tiedettiin aika vähän  heidän yksityiselämästään. Liike-elämän tasossa informaation vaihto juutalaisten ja kristittyjen kesken oli jonkin verran parempi.

Kansallissosialistit perustivat tarkoituksella kunnianloukkaukset ennakkokäsityksiin juutalaisista kuten ”kaikki juutalaiset ovat äveriäitä”, ”kaikki juutalaiset ovat rikollisia”, ”juutalaiset aina selviävät ja putoavat jalat edellä maahan”. Yhteenkuuluvaisuudentunne Quakenbrückin kristittyjen ja juutalaisten asukkaitten kesken särkyi NSDAP:n propagandasta ja Nürnbergin laeista.
 (NSDAP, Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue, Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei).

Kriisiaikana Quakenbrückin juutalaiset saivat turvaa vain sukulaisiltaan, liitoiltaan ja juutalaisilta avustusjärjestöiltä. SA ja muut vakaumukselliset kansallissosialistit  vaimensivat intensiivisesti  kristittyjen avuntarjoukset.

(Wikipediatieto ruotsiksi ja suomeksi:  Sturmabteilung (SA)  Sturmabteilung lyh. SA (tarkoittaen ”rynnäkköjoukot” tai sananmukaisesti ”myrskyosasto”) toimi Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen puolisotilaallisena järjestönä. Se näytteli tärkeää osaa Hitlerin nousussa valtaan 1930-luvulla. SA:n miehiä kutsuttiin usein univormunsa mukaan ”ruskeapaidoiksi” erotuksena SS-joukkojen ”mustapaidoista”. )

SA- jäsenet istuskelivat säännöllisesti majataloissa oluttuoppeineen ja kaljoineen pitäen silmällä juutalaisia koteja ja kuka meni sisään ja tuli ulos. Kaikkia kristittyjä quakenbrückiläisiä uhkasi pidätys, Gestapon kuulustelu Osnabrückissa tai vapaudenriisto, jos he pitivät yhteyttä juutalaisiin kansalaisiin. Koulussa opettajat painostivat oppilaita, valtiolliset laitokset uhkasivat erottamisella ja öisin särjettiin ikkunoita.

 Pogromin aika marraskuun 10. päivänä vuonna 1938 jakoi Quakenbrückin kristityt asukkaat. Eräätkin nauttivat sensaatiosta, kun vihdoinkin oli jotakin tapahtumassa eikä henkilökohtaisesti oltu tämän onnettomuuden koskemia. Muutamat kansalaiset sen takia vielä neuvoivat lapsiaan: Menkää nyt kerrankin torille, kun siellä tapahtuu,  sinne kootaan juutalaiset. Toiset quakenbruckilaiset osoittivat myötätuntoa ja pitivät lapsensa poissa paikalta sanoillansa. Ei ole oikeudenmukaista, mitä siellä tapahtuu; pysytelkää mieluummin täällä. 
 

Koska vuodesta 1940 ei enää asunut yhtään juutalaista Quakenbrückissa,  siellä ei kenekään tarvinnut noudattaa jatkossa ilmenneitä diskriminoivia lakeja .  Quakenbrückissa ei enää ollut yhtään juutalaista, jonka olisi käyttänyt  vaatteisaan keltaista tähteä. Quakenbrückista ei tehty suoraa kuljetusta tuhoamisleirille. Bersenbrückin piirilehdessä julkaistiin jopa valittelu, että nyt ei ole enää kaupungissa yhtään juutalaisia, joille voisi suuttuisi. 
 

Kansallissosialismi ryösti juutalaisilta heidän ihmisarvonsa. Useimmat juutalaisista  olivat arvioineet uhan oikein, myyneet/luovuttaneet omaisuutensa ja löytäneet teitä muuttaa maasta. Mutta seinä nousi pystyyn vanhoille, varattomille ja vakaasti paikallaan pysyville ( Kts. Karl Frankin, Oskar Simonin perheen ja Leopold Simonin elämäkerrat). 
 

Renate Rangerman mainitsee ilahduttavaksi asiaksi, että monet quakenbrückilaiset henkilöt ja muualla maailmassa asustavat, ovat jakaneet hänen kanssaan yhteisiä muistojansa. Oli myös henkilöitä, joita tämä aihe ei pystynyt liikuttamaan.

Eräs vanhus Vehsin asukas Badbergenistä ilmaisi muutamia vuosia ennen kuolemaansa valittelunsa siitä, että hän Hitler Jugendin jäsenenä ollessaan  juoksenteli Grete Minduksen talon ympäri ja lauloi Borkum-laulua: Se palautuu öisin yhä uudestaan vuoteella mieleeni, hän oli sanonut.  (Kyse on eräästä  juutalaisvastaisesta laulusta).

(Suomennosta saksasta)