Tyynenmeren alue ja II maailmansota

HUHTALA P.(1948) About Pacific region, Burma etc

BURMA
Lukiessani Euroopan holokaustihistoriaa pohdin, mistä johtui, että kesti niin kauan saada Euroopan sota taittumaan, vaikka oli vahvat isot valtiot tässä liikkeellä. Havaitsin, että tähän samaan pohdintaan Pauli Huhtalan kirja oli jo vuonna 1948 tehnyt hahmottavat viitteet. Hän lisäsi kirjansa loppuosaan globaalit tapahtumat, jotka kuvasivat, miten USA joutui suorittamaan raskasta kahden rintaman sotaa globaalilla pinnalla. Huhtalan tekstiä lukiessa huomaa erään maan, jonka nimi vilahti silloin tällöin strategisen avaimen tavoin tapahtumissa. Tämä maa oli BURMA- siinä vaiheessa vain nimi kartalla. Vasta sodan jälkeen se heräsi itsenäistymään. (Ja mitä taas nyky-Burmaan tulee, se on aktuelli tuoreen martyyriveren kastelema maa näinä viime vuosina).

Sillä aikaa kun Eurooppa on nauttinut vuoden 1945 jälkeistä rauhaa, Burma on ollut jatkuvassa labiiliudessa syöksymässä katastrofia kohden, joka näyttää nyt johtavan yllättäviin ihmisuhreihin.( Nyt 2008 alue on ollut luonnonkatastofissa, sykloni ja tulva-aalto, sekä hidastettu ja estetty kansainvälisen avun toimitus hätää kärsisiville korruptiojohdon takia.)

Burma maailmanhistorian kartalla: P Huhtala: Taistelu Tyynen meren herruudesta. Ss.403-423. In: Toinen maailmansota(1948)

JAPANIN JA YHDYSVALTOJEN KILPAILU TYYNEN MEREN OMISTUKSESTA
Japanin laajentumispyrkimykset
1940 Japani, Saksa ja Italia tekivät kolmiliiton. “Akselivallat”
25.11. 1941 Japani asettuu avoimesti akselivaltoihin Saksan ja Italian rinnalle Yhdysvaltoja ja Englantia vastaan.

Japanin ja Yhdysvaltojen kilpailu Tyynellä merellä . (Jo 1930 luvullä Japani alkoi suurempisuuntaiset sotatoimet Kiinaa vastaan eroten Kansainliitosta. Peking vallattiin 1937 ja sitä seurasivat Tientsin, Shanghai ja Nanking.

Ensimmäisen eurooppalaien sotavuoden aikana Japani oli jatkanut hyökkäystään Kiinassa etelää kohden ja vallannut mm Kantonin ja Hainanin saaren. Burman kautta oli Kiinalla kuitenkin vielä mahdollisuudet ylläpitää yhteyksiä muuhun maailman.

Kun Saksa oli touko- ja kesäkuussa 1940 nujertanut Hollannin ja Ranskan, Japanille aukeni erinomaisen otollinen tilaisuus saada haltuunsa näiden maiden laajat siirtomaa-alueet lounaisella Tyynellä merellä. Ensimmäisenä Japanille avautui Ranskan Indo-Kiina, sillä voitetun Vichyn- Ranskan oli pakko tehdä Japanin kanssa sopimus Indo-Kiinan ”yhteisestä puolustuksesta”. Tämä avasi vaivatta Japanille pääsyn aivan Englannin ja Hollannin rikkaille siirtomaaomistuksille sekä Burman ja Siamin välittömään naapuruuteen

Japanin ja Yhdysvaltojen kilpailu
Japani turvasi selustansa solmien 13.4.1941 puolueettomuussopimuksen Venäjän kanssa. Sopimus pysyikin voimassa aivan Japanin kukistumisen lähinnä viime hetkiin saakka.

Ranskassa kärsityn tappion jälkeen 1940 Englannin oli kaikkialla pakko siirtyä defensiiviin saadakseen aikaa varustautumiseen.Tätä väliaikaa Japani käytti hyväkseen ryhtyessään hyökkäykseen.

Japanin pahin kilpailija Tyynellä merellä oli kuitenkin Yhdysvallat, joka jo 1898 oli aloittanut siellä tukikohtien hankkimisen, sinä vuonna Havaiji, Filippiinit, sittemmin myös Midway -saaret ja Guam sekä Wake. Japani oli Tyynen meren länsipuolella ja Yhdysvallat itäpuolella. Yhdysvaltojen varustukset alkoivat pohjoisessa Alaskassa ja päättyivät Panaman maastoon. Yhdysvaltojen ulkominiseri Hull 1940 selitti kolmiliiton (Axis) merkitsevän Yhdysvalloille vihamieliestä asennoitumsita. Jo tammikuussa 1941 Yhdysvaltojen ulkoministeriö ilmoitti, että Japani suunnitteli yllätyshyökkäystä Pearl Harboriin. Vielä marraskuussa 1941 Yhdysaltojen Tokion- ministeri varoitti tilanteen kehityksestä ja ilmoitti Japanin valmistelevan yllättävää hyökkäystoimintaa Yhdysvaltoja vastaan. Japanin hyökkäys 7.12.1941 ei siis missään tapauksessa tullut Yhdysvalloille yllätyksenä. Päin vastoin sitä oli odotettu ja jo vuodesta 1940 alkaen oli ryhdytty varustautumaan valtavin mittasuhtein.

Yhdysvallat joutuvat kahden rintaman sotaan
Samana päivänä 7.12.1941, kun Japani teki hyökkäyksen Pearl Harborin satamaa vastaan, se julisti vanhoja traditioita noudattaen sodan Yhdysvaltoja ja Englantia vastaan.

Seuraavana päivänä Yhdysvallat julisti sodan Japania, Saksaa ja Italiaa vastaan. Yhdysvallat olivat siis samalla kertaa joutuneet kahden rintaman sotaan, ja molempia rintamia oli toistaiseksi hoidettava defensiivisesti siksi, kunnes valtakunta olisi valmis siirtymään hyökkäykseen ( offensiiviin) Atlantin rintamalla oli Yhdysvallat jo kesällä 1940 ottanut Englannilta vastaan Islannin miehityksen, mutta muissa suhteissa se kävi täällä aluksi sotaa Englannin voimin.

Tyynen meren pääsotanäyttämö oli valtameri: The Pacific Ocean

JAPANI HYÖKKÄÄ TYYNELLÄ MERELLÄ

Pearl Harbor
Marraskuun 29. päivänä 1941 lähti 3-4 japanilaista lentokoneiden tukialusta sekä joukko sukellusveneitä purjehdukselle japanilaisesta sotasatamasta tavoitteenaan 4000 km:n päässä oleva amerikkalainen laivastotukikohta Pearl Harbor (7.12.1941) Havaijilla. Samanaikaisesti olivat japanilaiset tehneet hyökkäyksen myös amerikkalaisten tukikohtien kimppuun Midway saarille ja Manilaan.

Amerikkalaisten tukikohtien valloitus
Midway-saaret ovat 1800 km Havaijista lounaaseen.
Wake on 3400 km Havaijista länsilounaaseen,
Guam mariaanien saaristossa, 5400 km Havaijista, 145 km Japanilaisten omistamasta Saipanin saaresta ja 2500 km Filippiineistä. Kaikki nämä Yhdysvaltojen saaret olivat tärkeimpiä laivasto- ja lentotukikohtia ja niissä oli suhteellisen runsas varusväki. Pearl Harborin jälkeen amerikkalaiset odottivat välitöntä iskua mantereelle ja ryhtyivät vahvistamaan Tyynen meren rannikon puolustusta. Myös Meksikon kanssa tehtiin yhteinen puolustussuunitelma. Mutta Japanin mielenkiinto kohdistui aivan toisaalle: he miehittivät Guam-saaren jo ensimmäisellä viikolla ja kymmenen päivää myöhemmin vallattiin Wake. Näitten lisäksi japanilaiset suuntasivat neljä maihinnousuryhmää toimintaan sodan ensimmäisinä päivinä, niistä yhden Pohjois-Borneoon, yhden Malakkaan ja kaksi Filippiinien saarille Luzoniin ja Mindanaolle, yhden kumpaankin.

Taistelu Filippiineistä
Amerikkalinen kenraali MacArthur johti taistelua ja hänen käytettävissään oli amerikkalaisia voimia 19 000 miestä sekä 100 000 miehen vahvuinen paikallisasukkaista koottu armeija ; lentokoneita oli 250. Japanilaisten maihinnousu tuli 10. joulukuuta. Amerikkalaiset saivat 22.12. lisävoimia, mutta joulukuun lopulla heidän oli vetäydyttävä Batanin niemimaalle sitkeään puolustustaisteluun. Japanilaisten ratkaisuhyökkäys alkoi 31. 3. 1942 ja huhikuun 9.pnä amerikkalaisten oli antauduttava. Corregidorin saarelle vetäytyneet amerikkalaiset voimat kestivät kuitenkin vielä kuukauden verran kauemmin. Mindanaon saaren japanilaiset valtasivat huhtikuun puolivälissä 1942.

Hongkongin valloitus
Hongkongin kaupunkia puolustivat englantilaiset, kanadalaiset ja intialaiset joukot japanilaisten hyökätessä kaupungin kimppuun mannermaan puolelta. Taistelut alkoivat jo joulukuun 1941 alkupuolella 25.12.
1941 he saivat kaupungin haltuunsa.

Taistelu Malakasta ja Singaporesta
Japanilaiset olivat aikaisemmassa vaiheessa saaneet haltuunsa Ranskan Indo-Kiinan, ja joulukuun 7. päivänä he yllättäen miehittivät myös Indo-Kiinan naapurimaan Siamin. 10. joulukuuta 1941 he onnistuivat Malakan salmessa upottamaan kaksi englantilaista taistelulaivaa (Repulse ja Prince of Wales), jotka olivat tulleet puolustamaan Singaporea. Puolustusta oli laskettu tarvittavan vain niemimaan eteläosiin ja siinä mielessä olivat maan pohjoisosat jääneet avoimiksi. Mutta japanilaisten hyökkäys tuli juuri täältä. Siamia ja Ranskan Indo-Kiinaa tukialueenaan käyttäen japanilaiset raivasivat tietään etelää kohti pitkin tuota 600 km:n pituista niemimaata, jonka eteläkärjessä sijaitsi japanilaisten tavoite täällä: Singapore. Japanilaiset saivat Malakan niemimaalla kosketuksen brittiläiseen Burmaan ja aivan alussa valtasivat Burman puolella eräitä alueita. Syntynyt tilanne sai strategista kantavuutta sen vuoksi, että uhka Burman suunnasta Kiinaan johtavia yhteyksiä vastaan kasvoi huomattavasti ja suuremmat japanilaiset operaatiot täällä saattaisivat täysin katkaista Kiinan yhteydet muihin liittolaisiin.

Singapore antautui japanilaisille 15.2. 1942. ankarien taistelujen jälkeen. Hollannin siirtomaat olivat nyt Japanille käden ulottuvilla ja Intian suuntaan oli avattu ensimmäinen aukko. Singaporen menetys oli vaikea isku liittoutuneille ja vaati nopeita toimenpiteitä.

Taistelut Burmassa
Jo tammikuussa 1942 olivat japanilaiset siirtäneet voimiansa Burman suuntaan ja kuukauden puolivälissä alkoivat siellä sitkeät viidakkotaistelut, jotka kolmen kuukauden kuluttua johtivat tuloksen. Japanilaiset valloittivat Rangoonin 8.3.1942 ja saivat siten haltuunsa Burman tien alkupisteen. Toukokuussa 1942 japanilaiset valtasivat myös Mandalayn ja tunkeutuivat vihdoin pohjoisessa aina Kiinan rajoille saakka samoin kuin brittiläisen Intian rajoille lännessä. Varmistaakseen meriyhteydet Burmaan japanilaiset ottivat haltuunsa myös Andamaanien ja Nikobaarien saariryhmät.

Hollannin Itä-Intian valloitus
Joulukuussa 1941 japanilaiset olivat nousset maihin Borneossa ja kuukauden puolivälissä he miehittivät saaren luoteisosan sekä brittiläisen Sarawakin. Seuraavien kuukausien kuluessa japanilaiset ottivat vähin äänin haltuunsa koko Borneon, Celebesin, Timorin, Balin sekä runsaasti pienempiä saaria. Helmikuun loppuun mennessä oli hollantilaisten hallussa tuskin muuta kuin Jaava, jonka puolustuksen he olivatkin keskittäneet päävoimansa. Japanilaiset nousivat kolmessa kohdassa maihin jaavalle n 10 divisioonan voimin. Viikon taistelujen jälken murrettiin hollantilaisten joukkojen vastarinta täysin. Jaava antautui 9.3.1942.
Sumatra antautui toukokuun 1942 aikana, ja sen jälkeen olikin koko Hollannin siirtomaa-alue japanilaisten käsissä ja heidän strateginen tavoitteensa tällä suunnalla saavutettu.

Japanin isku Australian suuntaan
Seuraava isku suuntautui Uutta Quineaa vastaan. Tammikuusta oli englantilaisia linnoituksia vastaan tehty lentohyökkäyksiä, mutta vasta maaliskuun 7. päivää vastaisena yönä suoritettiin maihinnousu. Tämä onnistui japanilaisille, mutta Australian puolustuksen johtoon nimitetty kenraali MacArthur suuntasi voimakkaita amerikkalaisia lentovoimia maihinnousukohtaan ja amerikkalaisten onnistui upottaa parisenkymmentä japanilaista alusta. Japanilaiset eivät saavuttaneet tavoitettaan Port Moresbyä. Se, että japanilaisten Australiaa vastaan suuntaama offensiivi pysähtyi Uudelle Quinealle, johtui kuitenkin pääasiassa siitä, että toukokuussa käydyssä Korallisaarten ilma- ja meritaistelussa japanilaiset kärsivät tavattoman suuria kalustotappioita.

Korallisaarten ilma- ja meritaistelu
Toukokuun 4. päivänä amerikkalaiset havaitsivat japanilaisten maihinnousulaivaston, jonka ilmeisenä päämääränä oli Port Moresby. Tästä kehkeytyi lopulta kahdeksan kuukautta kestänyt taistelu.
7. 8. 1942 tapahtui käänne amerikkalaisten siirtyessä puolustusasemistaan ensimmäiseen hyökkäykseensä Salomonin saaria vastaan Korallimeren taistelussa.

Midwayn taistelu
Samanaikaisesti kun taistelu Korallimerellä vielä jatkui, japanilaiset suuntasivat maihinnousun Midwaysaaria vastaan. Japanilaiset eivät saaneet tätä saarta amerikkalaisilta voimilta.

Korallisaarten taistelu ja Midwayn saaren taistelu merkitsi Liitoutuneille yhteyksien varmistamista Yhdysvalloista Australiaan.

Myös Intian valtamerellä näyteltiin vähäinen Tyynen meren taisteluihin kytkeytyvä vaihe.

Madagaskarin saarelle nousi toukokuussa maihin englantilainen maihinnousuosasto yrittäen ottaa saaren haltuunsa esääkseen sitä joutumasta japanilaisen käsiin. Ranskalainen varuskunta kuitenkin ryhtyi vastarintaan. Marraskuun 6. päivänä saaren ranskalaiset puolustusvoimat antautuiva

LIITTOUTUNEITTEN ENSIMMÄINEN OFFENSIIVI TYYNELLÄ MERELLÄ

Liitoutuneiten priorisointina oli ensin Saksan nujertaminen ja sitten hyökkäys Japania vastaan.
( konferenssi Washingtonissa 1941-1942 vuoden vaihteessa). Ensimmäinen offensiivi tapahtui Tyynellä merellä elokuussa 1942.

Amerikkalaisten maihinnousu Guadalcanalilla
Guadalcanal on suurin Salomonin saarten saarista.ja srateginen Yhdysvaltojen ja Australian välisissä yhteyksissä. Vasta 9.2.1943 Guadalcanal oli amerikkalaisten joukkojen hallussa.

Taistelut Uudella Guinealla
Japanilaiset pitivät hallussaan saarten länsiosia ja liittoutuneet itäosia ennen offensiivia. Syyskuussa 1942 japanilaiset saatiin työnnettyä Laen ja Bunan tienoille ja tilanne oli siten sodan päättymishetkeen asti.

LIITTOUTUNEITTEN SUURHYÖKKÄYS ALKAA

Sotilaallisen tilanteen kehitys 1942- 1943
Siirryttiin asteittain defensiivisesta asettelusta offensiiviseen.

Taistelut keskisellä Tyynellä merellä
19.10.1943 amerikkalaiset hyökkäsivät Gilbertin saaria vastaan, jotka olivat Japanin itäisimpiä tukikohtia Ne valloitettiin saari saarelta ja sitten oli vuorossa Marshall-saaret. ja tämän jälkeen Mariaanit, jossa oli japanilaisten vahvin linnoitus Truk-saarella. Sinne tehtiin hyökkäys helmikuussa 1944. Sitten valloitettiin Saipan ja Guam. Kenrali Nimitz johti keskisen Tyynen meren offensiiveja.

Taistelu Filippiineistä
Liittoutuneet hyökkäsivät Luzonilla, Okinawalla ja Formosalla japanilaisiin tukikohtiin. Kenraali MacArhtur teki maihinnousun Leyten saarelle ja taisteli Filippiinien vesilllä vähentäen strategisesti japanilaisten kalustoa. Mac Arthurilla oli puoli miljoonaa miestä ja japanilaisilla pelkästään Filippiineillä 225 000 miestä. Manila valloitettiin 24.2.1942. ja sitten vähitellen muut Filippiinien saaret.

Maihinnousu Okinawalle
Okinawa sijaitsee Riukiu-saaristossa n 600 km Tokiosta. Siellä oli 100 000 japanilaista ja nämä uhrasivat henkensä puolustaessaan saarta. Amerikkalaisten tappiot 82 päivän taistelussa oli 40 000 miestä.
Amerikkalaiset halusivat sen tukikohdaksi.
He suuntasivat myös 1200 km päässä olevalle Iwojimalle. Hyökkäys alkoi 19. helmikuuta 1944.
Tyynen meren sota oli verinen, varsinkin koska japanilla oli evoluutiopaine hankkia lisää asuinsijaa ja toimentuloa eikä ainoastaan vain sotajalan halut.

Taistelut Kiinasta
Japani oli nyt sulkenut Kiinalta kaikki tiet. Liittoutuneet avasivat suurin ponnistuksin Burman tien, jota myöten materiaalikuljetukset tapahtuivat. Ensimäisinä sotavuosina vallitsi status quo Kiinan ja Japanin välillä, mutta sotavuosina 1944 ja 1945 japanilaiset tekivät hyökkäyksen Tungtingistä Hunaniin ja sen jälkeen Kantoniin ja tuhosivat useita amerikkalaisia tärkeimpiä lentotukikohtia. Helmikuussa 1945 japanilaiset suorittivat uuden hyökkäyksen Etelä-Kiinassa, tarkoituksena oli tällä kertaa saavuttaa yhteys Burmassa ja Indo-Kiinassa oleviin japanilaisiin, mutta se ei onnistunut, sillä kiinalaisten joukkojen onnistui pysäyttää hyökkäys.

Taistelut Burmassa ja Hollannin Intiassa
Taistelu Burman takaisin valloittamiseksi alkoivat jo vuoden 1944 alkupuolella. Koko vuosi 1944 kului englantilaisten ( lordi Mountbattenin joukkojen) pääsemättä Burman valloituksessa alkua pidemmälle. vasta tammikuussa 1945 hyökkäys pääsi vauhtiin. Toukokuun 1945 alussa englantilaiset valloittivat Rangoonin ja kuukauden loppuun mennessä he saivat koko maasta japanilaiset pois. Keväällä 1945 liittotutuneet ryhtyivät valmistelemaan Hollannin Intian takaisin valloitusta ja se suoritettiin pääasiassa englantilaisten merivoimien tukemana.

Japani antautuu
Kun taistelut Euroopassa olivat päättyneet, voitiin liittoutuneitten merivoimien pääosa siirtää Tyynelle merelle ja ratkaisutaistelu Japania vastaan aloittaa. Maihinousun oli tarkoitus tapahtua 1945 lopulla Kiushun saarella ja kevällä 1946 Hondon saarella Tokion läheisyyteen. Jo heinäkuussa 1945 Japani lähetti Venäjän välityksellä liitoutuneille rauhantarjouksen, mutta se ei joutunut käsittelyn alaiseksi. 5.elokuuta 1945 liitoutuneet pudottivat ensimmäisen atomipomminsa Hirsohimaan. Tämän pommin vaikutus oli tuhoisa, sillä ” 60 % kaupungista tuhoutui, 60 000 asukasta kuoli ja 100 000 haavoittui”. (Nämä tiedot olivat vuodelta 1948 julkaistuja!) .

Elokuun 8. päivänä myös Venäjä julisti sodan Japania vastaan ja sen joukot tunkeutuivat nopeassa tahdissa Mantshuriaan. Seuraavana päivänä amerikkalaiset pudottivat toisen atomipommin Nagasakiin ja nyt vihdoin Japani antautui. Aseleposopimus astui voimaan elokuun 16. päivänä 1945 sen jälkeen kun Japanin keisari oli antanut kaikille joukoille käskyn lopettaa vihollisuudet. Seuraavan viikon kuluessa kenraali MacArthurin joukot miehittivät Japanin.

Kaaoksesta rauhaan
Ratkaisevat konferenssit
12.2. 1945 Jalta: Stalin, Roosevelt, Churchill, Vasiljevski, Marshall, Brooke, Molotov, Stettinius, Eden. Tässä houkuteltiin Venäjä rikkomaan sopimuksensa Japanin kanssa ja siitä Venäjä saisi palkkioksi aluehyvityksenä etelä-Sahalinin ja Kurilit sekä oikeuden vuokrata Port Athurin kaupungin laivastotukikohdakseen.

San Fransisco
25.4.1945 YK:n perusta luotiin. 26.6.1945 vahvistettiin YK:n säännöt.

Potsdam
17.7.- 2.8. 1945 Stalin, Truman ja Churchill kokoontuvat. Viiden vallan neuvosto. Rauhansopimuksen valmistelu.

Luodaan politiikka maailmanrauhan turvaamiseksi.