Hollanti ja II maailmansota

HUHTALA P.(1948) About Holland 1940, Fight of 5 days
Ss.158- 164 Taistelu Hollannista

Hollantilaisten joukkojen ryhmitys
Hollanti oli vanha kaupan ja merenkulun valtakunta, joka jo viime vuosisadalta ( tarkoittaa 1800-lukua) lähtien oli totuttautunut siihen ajatukseen, että se saisi olla syrjässä suurvaltojen keskinäisistä kiistakysymyksistä. Tämä puolueettomana säilyminen olikin jo tulossa perinteelliseksi, sillä niin hyvin Saksa-Ranskan sodan aikana 1870- 1871 samoin kuin myös ensimmäisen maailmansodan aikana 1914- 1918 Hollanti sai säilyttää puolueettomuutensa. Sodan 1939 syttyessä Hollanti toivoi viimeiseen saakka puolueettomuutensa nytkin säilyvän.

Jo Puolan sotaretken aikana oli Hollannin kenttäarmeija pantu liikekannalle, ja koko tätä 400 000 miehen suuruista armeijaa pidettiin aseissa yli talven 1939-1940. Hollannin rauhanaikainen armeija käsitti kaikkiaan 9 divisioonaa. Yhdeksän miljoonan suuruisesta kansasta otettiin vuosittain palvelukseen 19 500 miestä, koulutusaika 5,5 kk. Kevään 1939 alokkaiden lukumäärä nostettiin 32 000 mieheen ja näiden palvelusaika 11 kuukaudeksi. Hollannin puolustuslinjat: Maas- ja Ijsel-jokien länsirantoja seuraten pohjois-eteläsuunnassa, toinen linnoitusvyöhyke lännempänä alkaen Zuiderzeen eteläisimmästä lahdelmasta ja päättyen Belgian rajalla Ijsel-linjaan, (Grebbe linja, 39 pataljoonaa) , sen eteläisestä jatkosta käytettiin nimeä Peel- linja (30 pataljoonaa). Kolmas linnoitusvyöhyke suojasi varsinaista Vestung Hollandia (39 pataljoonaa) ja alkoi etelässä Rein-joesta ja kulki valtamereen Utrechtin ja Amsterdamin kautta. Suuria aloja voitiin tarvittaessa peittää vedellä. Maavoimien vahvuus oli 400 000. Valtakunnan laivaston olennainen osa oli sijoitettu siirtomaihin. Lentokoneita oli 300. Hollannin armeijan ylipäällikkönä toimi kenraali Winkelman

Hollannin puolustussuunnitelma
Jo hollantilaisten joukkojen ryhmitys osoittaa, että hollantilaisten puolustussuunnitelma oli täysin defensiivinen. Suurin osa maasta, mm. koko Pohjois-Hollanti ja kaikki Zuiderzeen itäpuoliset alueet, jätettiin sovinnolla vihollisen haltuun. Armeijan pääosa keskitettiin pienelle alueelle maan länsiosaan, linnoitusten suojaan. Jos verrataan hyökkääjän ja puolustajan sotilaallisia voimasuhteita, joukkojen käyttökelpoisuutta operaatioihin ja yksityisten sotilaitten sotilaallista kuntoa ja taitoa, on ilman muuta myönnettävä, ettei Hollannilla todella ollut paljoakaan mahdollisuutta käydä offensiivista –hyökkäyksellistä – puolustustaistelua. Mutta hollantilaisilla oli kuitenkin puolustustaistelua suunniteltaessa puolellaan erä suuri etu: maasto. lukemattomien jokien ja kanavien muodostama tavattoman tiheä vesitieverkosto olisi erinomainen viivytystaistelumaasto sitkeälle puolustukselle. Tätä maaston suomaa mahdollisuutta eivät hollantilaiset kuitenkaan käyttäneet hyväkseen kuin aivan mitättömissä määrin. Puolan sotaretken päätyttyä pohdittiin syitä, jotka johtivat 30-miljoonaisen Puolan romahdukseen 18 päivän sodan jälkeen. Samoin on pohdittu niitä syitä, jotka 5 päivän taisteluiden jälkeen johtivat Hollannin antautumiseen. Ennen kuin yksityiskohtaisesti tarkastellaan Hollannin valloituksen kulkua, on syytä todeta lyhyesti ne perustekijät, joista johtui, että Hollanti ei kyennyt sitkeämpään vastarintaan. Nämä olivat: saksalaisen sotilaan laadullinen paremmuus; saksalaisilla oli hyvä koulutus, runsaasti taistelukokemusta, erinomainen aseistus sekä hyvä ja kokenut johto. Hollantilaisilla oli vastaavat puutteet. Vaikkakin Hollanti oli varautunut taistelemaan, oli hyökkäys kuitenkin yllätys. Tätä yllätyksen aiheuttamaa sekaannusta kykenivät saksalaiset erinomaisella menestyksellä käyttämään hyväkseen. Saksalaisten uudet aseet ja uudet aselajit olivat myös yllätyksiä Hollannin puolustukselle, laskuvarjojääkärien käyttö selustan tukikohtien valtaamiseen, ilmahyökkäysten järkyttävä teho asutuskeskuksiin, panssariaseen yllättävän suuri tuliteho ja yllättävän suuri nopeus.

Hollannin viisi taistelupäivää
Hollannin valloitus on Saksan armeijan maa- ja ilmavoimien, tarkemmin sanottuna Saksan 18. armeijan eri aselajien, loistavan yhteistoiminnan saavutus.

Hollannin valloituksen suoritti kenraali von Kuechlerin 18. armeija, johon hollantilaisen everstin Doormanin teoksen Military Operations in the Netherlands from 10th-17th May, 1940- mukaan kuuluivat seuraavat joukot: viisi jalkaväkidivisioonaa, yksi panssaridivisioona, yksi ratsuväkidivisioona, 22. maahanlaskudivisioona, 2. laskuvarjojääkärirykmentti, 7. lentodivisioona ja armeijan huoltomuodostelmat. 18. armeijan tehtävänä oli nopeasti ja yllättävästi toimien erottaa Hollannin armeija liittoutuneitten muista joukoista, estää liittoutuneitten maihinnousut ja muut avunantoyritykset, tuhota Hollannin näin eristetty armeija ja lopuksi miehittää Hollanti tärkeine rannikkoalueineen.

Valmistelut hyökkäystä varten oli huolellisesti suoritettu, ja erikoistehtäviin joutuvat joukot, nimenoman laskuvarjojääkärit olivat saaneet aivan yksityiskohtaisen koulutuksen tehtäviinsä. Perusteellista valmistumista osoittaa erityisesti sekin, että eräille hollantilaisille satama- ja rannikkoalueille oli tuotu kauppa-aluksiin piilotettuja miehitysjoukkoja samaan tapaan kuin Tanskassa ja Norjassakin oli menetelty . Mm. tuotiin tällaisia joukkoja Reiniä myöten hiililotjiksi naamioiduissa aluksissa. Samoin oli Hollannissa asuvia saksalaisia valmennettu valtaustehtäviin, ja samanlaisia tehtäviä oli uskottu myös Hollannin kansallissosialistiselle puolueelle.

Taistelusuunnitelma edellytti, että taistelun tuli alkaa maan sisäosissa samanaikaisesti, kuin saksalaiset joukot hyökkäisivät yli Hollannin rajojen. Saksan maavoimien hyökkäystä sekä laivoihin piilotettujen ja Hollannin viidennen kolonnan miesten taistelua rintaman takana tulisivat tukemaan tärkeimpiin sotilaallisiin pommitusmaaleihin kuten lentokenttiin, liikennesolmukohtiin, linnoituksiin yms kohdistuneet lentohyökkäykset ja laskuvarjojoukkojen pudotukset.

Hyökkäys alkoi 10.5. 1940 klo 5.30 samanaikaisesti 400 km rintamaleveydeltä Hollantia, Belgiaa ja Luxemburgia vastaan. Samanaikaisesti täyttivät Saksan mahtavat ilma-armeijat täydelleen Hollannin ja sen naapurimaiden ilmatilan saavuttaen jo ensimmäisten taistelujen aikana täydellisen ilmaherruuden.

Laskuvarjojääkärien toiminta
Saksalaisia laskuvarjojoukkoja pudotettiin samanaikaisesti Amsterdamin ja Rotterdamin lentokentille, Haagin tienoille, Dordrechtiin, Delftiin ja Merdjikiin. Laskuvarjojääkärien pudotuspaikoilla oli kyllä hollantilaisten joukkoja, ja paikka paikoin käytiin hyvinkin sitkeitä taisteluita, mutta ennen pitkää jäivät laskuvarjojääkärit kaikkialla kuitenkin taistelukentän herroiksi. Tämä johtui ennen kaikkea siitä, että saksalaiset pääsivät täydellisesti yllättämään hollantilaiset varmistusjoukot. Eräissä paikoin laskuvarjojääkärit epäonnistuivatkin kuten esim. Dordrechtin luona, missä saksalaisten ei onnistunut tunkeutua pudotuspaikalta Waal-joen yli varsinaiseen kaupunkiin. Hollantilaiset puolustivat tätä kaupunkia siihen saakka, kunnes koko maa antautui. Sen sijaan joutuivat Maas-joen ylijohtava tärkeä Merdjikin silta sekä Rotterdamin kaupunki heti laskuvarjojoukkojen haltuun, ja ne kykenivät pitämään nämä paikat siksi, kunnes maavoimien hyökkäys oli päässyt kehittymään nälle seuduille saakka. Erittäin ankarasti taistelivat laskuvarjojääkärit ja niiden avuksi kuljetus- ja liitokoneilla kuljetetut maahanlaskujoukot Waalhavenin lentokentästä. Rotterdamin kaupungista taisteltiin kaikkiaan viisi vuorokautta, ja saksalaiset pääsivät koko kaupungin herroiksi vasta sitten, kun koko maa oli antautunut. Haagin tienoille pudotetut joukot yrittivät ottaa mm. kuningatar Wilhelmiinan vangiksi, mutta yritys epäonnistui.

Laskuvarjojääkärien päätehtävänä oli ollut ottaa haltuun tärkeimmät lentokentät sekä Merdjikin silta. Näihin ilmaoperaatioihin käytettiin osia kenraali Studentin laskuvarjodivisioonasta sekä osia kenraali Sponeckin maahanlaskudivisioonasta. Nämä joukot suorittivat tehtävänsä hämmästyttävällä varmuudella ja täsmällisyydellä, vaikka ne saivatkin paikoitellen käydä ankaria ja suuria tappioita vaativia taisteluita hollantilaisia joukkoja vastaan. mm. kenraali Student , joka henkilökohtaisesti johti Rotterdamin valloitusta ilmasta käsin, haavoittui näissä taisteluissa vaikeasti.

18. saksalaisen armeijan operaatiot
Pohjois-Hollannissa von Kuechlerin armeijan joukot pääsivät etenemään melko vaivattomasti panssarijoukkojen raivatessa jalkaväelle tietä. Pohjoisempana saksalaiset saavuttivat jo ensimmäisenä taistelupäivänä Groningenin tiesolmukohdan ja seuraavana taistelupäivänä Harlingenin Zuiderzeen suussa. Vähäiset hollantilaiset rajansuojelujoukot väistyivät nopeasti patoja myöten Helderiin tuhoten samalla patolaitteet. Täällä etenevät saksalaiset yrittivät jatkaa hyökkäystään yli Zuiderzeen, mutta Helderin hollantilaiset puolustusjoukot sekä kevyet englantilaiset merivoimat torjuivat nämä hyökkäykset. Vasta Hollannin antautuessa saksalaiset miehittivät Helderin. Zuiderzeen itäpuoliset alueet joutuivat melkein taisteluitta saksalaisten haltuun.

Keski-Hollannissa Zuiderzeen eteläpuolella hyökkäävä saksalainen voimaryhmä saavutti jo ensimmäisenä hyökkäyspäivänä Ijssel-joen puolustuslinjan. 11.5. 1940 kuluessa saksalaiset taistelupioneerit raivasivat aukot tähän hollantilaisten vaatimattomaan ensimmäiseen puolustuslinjaan, ja samalla tavoin murrettiin vielä samana päivänä hollantilaisten toinenkin puolustuslinja, ns. Grebbe-linja. Täällä saivat saksalaiset ensimmäiset hollantilaiset vankinsa, yhteensä n. 5000 miestä. 12.5. 1940 kuluessa saksalaiset joukot vyöryttivät ja puhdistivat koko Grebbe-linjan ja vähäisiä taisteluja käyden saavuttivat 14.5. mennessä Utrechtin tienoilla kulkevat”Vestung Hollandin” vesistöesteet.

Etelä-Hollannin suuntaan oli keskitetty 18. armeijan panssarijoukkojen pääosa. Tässä suunnassa olevat hollantilaiset puolustusasemat Ijssel- ja Peel-linjoilla murrettiin toukokuun 10. ja 11. päivien kuluessa. Sen jälkeen saksalaiset panssarijoukot pääsivät vaivatta tunkeutumaan eteenpäin. Peel-linjalle ryhmitetyt hollantilaiset joukot saarrettiin 12.5. Tilburgin luona, missä 18 000 miestä jäi saksalaisten sotavangeiksi. Bredan luona käydyn vähäisemmän saarrostustaistelun jälkeen keskitettiin Etelä-Hollantiin hyökänneestä voimaryhmästä osia Merdjikin sillan suunnassa Maas-joen yliVestung Hollandin eteläpuolelle sekä osia Zeelandin saarille ja etelään yli Belgian rajan. Taistelu Vestung Hollandista oli lyhyt, sillä se kesti vain vajaat kaksi vuorokautta. 14.5.1940 olivat tämän alueen tärkeimmät hollantilaiset kaupungit jo saksalaisten joukkojen hallussa ja yhteys kaikkiin ilmateitse kuljetettuihin saksalaisiin joukkoihin oli saavutettu. Hollanti antautui 15.5. 1940, vain viisi päivää kestäneen vastarinnan jälkeen. Viimeiset hollantilaiset joukot riisuttiin aseista Zeelandin saarilla kuitenkin vasta 18.5. 1940.

Loppukamppailu Hollannista käytiin sillä pienellä alueella Amsterdamin ja Rotterdamin välillä, mihin hollantilaisten päävoimat oli keskitetty.Tämä alue oli jo sellaisenaan niin ahdas, ettei se olisi sallinut Hollannin armeijalle tarpeellista operaatiovapautta, jos tämä laadultaan olisi siihen kyennytkin. Saksalaisten taistelutahto ja heidän huomattavasti parempi aseistuksensa sekä kaupunkien ja muiden asutuskeskusten armoton pommittaminen oli murtanut hollantilaisten puolustukyvyn aivan alkuunsa. Ilmavoimien toiminnalla oli ratkaiseva osuutensa Hollannin nopeaan kukistumiseen. Saksalaiset väittävät itse, että jo ensimäisenä taistelupäivänä he tuhosivat yhteensä 71 Hollannin , Belgian ja Ranskan lentokenttää sekä niillä olleet koneet ja laitteet perin pohjin. Mutta myöskin englantilaiset vahvistivat tämän tiedon ilmoittaessaan, että saksalaiset kolmen ensimmäisen taistelupäivän aikana tuhosivat näissä maissa yhteensä 82 lentokenttää ja siten alusta alkaen saavuttivat täydellisen ilmaherruuden. Hollantilaisten puolustusta lienee kuitenkin moraalisesti pahiten järkyttänyt saksalaisten laskuvarjojoukkojen massakäyttö. Eräs saksalainen majuri, Waalhavenin lentokentälle pudotetun laskuvarjopataljoonan komentaja, kertoo havaintonaan, että laskuvarjojääkärien ilmestyminen aivan yhtäkkiä taivaalle , niiden nopea lasku maahan ja yhtä nopea siirtyminen maankamaran taistelutoimintaan oli omiaan murtamaan hollantilaisten uskon puolustautumismahdollisuuksiinsa. Hollannin sotaretki oli omalla tavallaan uusi sotahistoriallinen saavutus. itsenäinen valtakunta oli viidessä vuorokaudessa pakotettu vihollisen armoille ja sen 400 000-miehinen armeija oli vihollisen sotavankeudessa.