Russische Wissenshcaftler shreiben: ( In: Frankfurter Allgemeine)

Wir, russische Wissenschaftler und Wissenschaftsjournalisten, erheben entschiedenen Protest gegen die von den Streitkräften unseres Landes begonnenen kriegerischen Handlungen auf dem Territorium der Ukraine. Dieser verhängnisvolle Schritt führt zu gewaltigen Menschenopfern und untergräbt die Grundlagen des etablierten Systems der internationalen Sicherheit. Die Verantwortung für die Entfesselung eines neuen Kriegs in Europa liegt vollständig bei Russland.

Für diesen Krieg gibt es keinerlei vernünftige Rechtfertigungen. Die Versuche, die Situation im Donbass als Anlass für die Entfesselung einer militärischen Operation auszunutzen, erwecken keinerlei Vertrauen. Es ist ganz offensichtlich, dass die Ukraine keine Bedrohung der Sicherheit unseres Landes darstellt. Der Krieg gegen sie ist ungerechtfertigt und offensichtlich sinnlos.

Die Ukraine war und wird ein uns nahes Land bleiben. Viele von uns haben in der Ukraine Verwandte, Freunde und Kollegen im Bereich der Wissenschaft. Unsere Väter, Großväter und Urgroßväter haben gemeinsam gegen den Nationalsozialismus gekämpft. Die Entfesselung eines Krieges wegen der geopolitischen Ambitionen der Führung der Russländischen Föderation, die sich leiten lässt von zweifelhaften historiosophischen Fantasien, ist ein zynischer Verrat ihres Andenkens.

Wir achten die ukrainische Staatlichkeit, die sich auf real funktionierende demokratische Institutionen stützt. Wir sehen mit Verständnis die europäische Wahl unserer Nachbarn. Wir sind davon überzeugt, dass alle Probleme in den Beziehungen zwischen unseren Ländern auf friedlichem Wege gelöst werden können.

Mit der Entfesselung des Krieges hat sich Russland zu internationaler Isolierung verurteilt, zu einem ausgestoßenen Land. Das bedeutet, dass wir Wissenschaftler uns jetzt nicht in normaler Weise mit unserer Arbeit werden beschäftigen können; denn wissenschaftliche Untersuchungen sind undenkbar ohne eine vollwertige Zusammenarbeit mit den Kollegen anderer Länder. Die Isolierung Russlands gegenüber der Welt bedeutet eine weitere kulturelle und technologische Abwertung unseres Landes, bei vollständigem Mangel an positiven Perspektiven. Der Krieg gegen die Ukraine ist ein Schritt ins Nichts.

Es fällt uns schwer, einzusehen, dass unser Land, das einen entscheidenden Beitrag zum Sieg über den Nationalsozialismus geleistet hat, jetzt Anstifter eines neuen Krieges auf dem europäischen Kontinent geworden ist. Wir fordern die unverzügliche Einstellung aller gegen die Ukraine gerichteten militärischen Handlungen. Wir fordern die Achtung der Souveränität und der territorialen Unversehrtheit des ukrainischen Staates. Wir fordern Frieden für unsere Länder.

Mehr als 380 Wissenschaftler haben binnen 24 Stunden diesen offenen Brief unterzeichnet, der auch im Internet veröffentlicht worden ist, darunter 65 Mitglieder der Russischen Akademie der Wissenschaften. Die 1724 von Peter dem Großen gegründete nationale Akademie mit Sitz in Moskau ist die ranghöchste Forschungseinrichtung der Russischen Föderation.

Übersetzung aus dem Russischen von Werner Lehfeldt.

 

Tieteellistä ajattelua Venäjältä löytyy: Sota Ukrainan kanssa on askel EI-MIHINKÄÄN, suorastaan järjetöntä.

 

Yli 4 100 venäläistä ja venäläistaustaista tieteentekijää ja tiedetoimittajaa on allekirjoittanut Ukrainan sotaa vastustavan avoimen kirjeen.

Kirje on julkaistu esimerkiksi itsenäisen venäjänkielisen Troitsky Variant – Nauka -tiedelehden verkkosivuilla, missä sen alla oli sunnuntaina päivällä Suomen aikaa noin 4 100 allekirjoitusta.

Kirjeen ovat julkaisseet myös esimerkiksi virolaislehti Postimeesin venäjänkielinen versio, ranskalaislehti Le Monde ja saksalaislehti Frankfurter Allgemeine.

Kirje alkaa sanoin ”Me venäläiset tiedemiehet ja tiedetoimittajat vastustamme jyrkästi maamme asevoimien aloittamia sotatoimia Ukrainassa”.

Siinä todetaan myös, että ”tälle sodalle ei ole mitään järkevää oikeutusta” ja että sota on ”suorastaan järjetön”. Kirje vaatii sotatoimien välitöntä lopettamista ja päättyy sanoihin ”Harjoittakaamme tiedettä, ei sotaa”.

Kirje julkaistiin alun perin torstaina. Julkaisun jälkeen sen allekirjoittaneiden tieteentekijöiden määrä on kasvanut tasaisesti. Allekirjoituksia suodatetaan manuaalisesti esimerkiksi vaillinaisten allekirjoitusten sekä toistuvien allekirjoitusten varalta, minkä vuoksi kaikki eivät vielä näy verkossa.

Voit lukea kirjeen kokonaisuudessaan jutun lopusta.

Kirjeen on kääntänyt Itä-Suomen yliopiston venäjän kielen professori Larisa Leisiö, jolle kirjeen jakoi Leisiön kollega, kasvitieteilijä ja Johannesburgin yliopiston apulaisprofessori Aleksei Oskolski. Oskolski pyysi Leisiötä kääntämään kirjeen ja lähettämään sen eteenpäin julkaistavaksi suomalaismediaan.

Allekirjoittajien joukossa on useita nimekkäitä tutkijoita, kuten Nobel-palkittu venäläis-brittiläinen fyysikko Konstantin Novoselov. Osa allekirjoittajista on Venäjän ylimmän tiedeinstituution, Venäjän tiedeakatemian jäseniä, kuten matemaatikko Viktor Vasiljev, fyysikko Vladimir Zakharov ja kielitieteilijä Aleksandr Moldovan.

Kielentutkijoista mukana on myös esimerkiksi Venäjän tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen Irma Mullonen.

Venäläisten tiedemiesten ja tiedetoimittajien avoin kirje Ukrainaan kohdistettua sotaa vastaan

Me venäläiset tiedemiehet ja tiedetoimittajat vastustamme jyrkästi maamme asevoimien aloittamia sotatoimia Ukrainassa. Tämä kohtalokas askel johtaa ihmishenkien valtaviin menetyksiin ja horjuttaa vakiintuneen kansainvälisen turvallisuusjärjestelmän perusteita. Vastuu uuden sodan käynnistämisestä Euroopassa on kokonaan Venäjän.

Tälle sodalle ei ole mitään järkevää oikeutusta. Yritykset käyttää Donbasin tilannetta tekosyynä sotilasoperaation käynnistämiselle Ukrainassa eivät ole uskottavia. On selvää, ettei Ukraina muodosta uhkaa maamme turvallisuudelle. Sota Ukrainaa vastaan on epäoikeudenmukainen ja suorastaan järjetön.

Ukraina oli ja on meille läheinen maa. Monilla meistä on sukulaisia, ystäviä ja kollegoita Ukrainassa. Isoisämme ja isoisoisämme taistelivat yhdessä natsismia vastaan. Sodan käynnistäminen Venäjän Federaation johdon kyseenalaisille historiallisille tulkinnoille pohjaamien geopoliittisten pyrkimysten vuoksi on esivanhempiemme muiston kyynistä pettämistä.

Kunnioitamme Ukrainan valtiota, joka perustuu oikeasti toimiviin demokraattisiin instituutioihin. Suhtaudumme myötämielisesti naapureidemme eurooppalaiseen valintaan. Olemme vakuuttuneita siitä, että kaikki maittemme välisiin suhteisiin liittyvät ongelmat voidaan ratkaista rauhanomaisesti.

Käynnistämällä sodan Venäjä tuomitsi itsensä kansainväliseen eristykseen ja paarian asemaan. Tämä tarkoittaa, että me tutkijat emme enää pysty tekemään työtämme kunnolla: tieteellistä tutkimusta ei voida ajatella ilman täyttä yhteistyötä muiden maiden kollegojen kanssa. Venäjän eristäminen maailmasta merkitsee maamme kulttuurista ja teknologista rappeutumista entisestään ilman myönteisiä näkymiä. Sota Ukrainan kanssa on askel ei-mihinkään.

Olemme katkerasti tietoisia siitä, että maastamme, joka vaikutti ratkaisevasti voittoon natsismista, on nyt tullut uuden sodan alkuunpanija Euroopan mantereella. Vaadimme kaikkien Ukrainaan kohdistuvien sotilaallisten toimien välitöntä lopettamista. Vaadimme Ukrainan valtion suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden kunnioittamista. Vaadimme rauhaa maillemme. Harjoittakaamme tiedettä, ei sotaa!

Oikaisu 27.2.2022 kello 17.09: Korjattu suomennetusta kirjeestä kohta ”natsismin voittoon” oikeaan muotoon ”voittoon natsismista”.

Sodan komplikaatioita. Tjernobyl-romukin on joutunut sotatantereella kohteeksi 24.2.2022

 Ja mitä seuraa  kaukana Tjernobylistä? Suomessa on alettu jälleen hankkia KJ-tableteita. STUK koettaa  jarruttaa  kilpirauhaspaniikkia ja selvittää, miten vähän on vaaraa siitä, että Suomen leviäsi  vanhasta  ydinsulapisteestä mitään vaikuttavaa säteilyä. Säteily jää kyllä sinne paikallisedsti- ellei nyt sitten  siitä leivota likaista pommia, vaikka tuskin viisaat ihmiset alkaa sellaista leipoa.   

Ja kaliumjoditabletin turhan nauttimisen  välttämiseksi ja hamstraamiseksi  otan sen takia jälleen esiin KILPIRAUHASEN. Se nimittäin voi tulehtua terveilläkin liiasta jodin käytöstä ja siitä voi seurata autoimmuuninen thyreoidiitti (AIT), mikä sinänsä on pahempi asia kuin että odottaa tilanteen selvitystä STUK:istä ja  neuvoa, missä ainoassa tilanteessa niitä kaliumjodideja tulee käyttää kilpirauhasen suojana.  On tietysti muitakin  mitä ihminen voi syödä  liiallisena kalium-jodisi altistuksena, esim liiallinen merilevän käyttö liian tiheästi dieetissä otettuna. 

On ollut ja on vieläkin pandeminen jakso. Vielä ei ole julistettu postpandemisen ajan alkua. Ennen VOC-virusten tiheämpää ilmenemistä  pohti eräät tutkijat   Covid-19  ja kilpirauhastaudin suhdetta.  Aiemmin oli katsottu, miten Sars-1 koronavirus vaikuttaa  thyreoidasoluun, mutta sitä ei oltu vielä katsottu sars-2-viruksen suhteen. Ensiksi havaittiin, että  sars-2-koronavirus ei olisi niin paha kilpirauhassolun tuhoaja kuin  edeltäjä oli.

 Sitten  kysymyksen asetteluksi  tuli myös, miten kilpirauhanen suhtautuu  anti-Covid-19 lääkkeisiin. Rokotuksista ei vielä siihen aikaan voitu tehdä yhteenvetoa, koska niitä rokotteita  oli juuri silloin alkanut olla tehtynä  jo kolmatta sataa ja muutamia alettu vasta hyväksyttyinä  käyttää. 

Mitä tulee hypotyreoosiin se on täällä Pohjoismaissa yksi kansantauteja ja kilpirauhashormonilääkitystä käyttää monta sataa tuhatta henkilöä Pohjoismaissa.  Sen valmistuksessakin on joitain  aikoja ollut vaikeuksia ja apteekit ovat rajoitaneet  toimituksia. 

Hypotyreooseilla on  erilaisia taustaetiologioita, jokin laatu on autoimmuunista ja ilmenee  muiden autoimmjuunisten  tautien listoissa. Mutta virukset ovat yksi tekijä, jonka jälkeen saattaa  kilpirauhasen funktiossa olla  epätasapainoa ja    sars-2 taas on ihmiskunnassa uusi  virus virusten valtavassa  ryhmässä. Tämän viruksen aiheuttama vaikutus kilpirauhasen funktioon voi    olla  vaikea seuloa esiin  viruksen  muista vaikutuksista ja  taustatilanteesta, jossa  monilla jo on  dysfunktiota johonkin suuntaan.  Nyt kun alkaa olla  tämän pandemisen kriisin jälkiselvittely , havaitaan paljon Long Covid oireistoa. Olisi hyvä muistaa myös  katsoa, miten kilpirauhaset ovat selviäämässä pandemiasta, sillä niiden dysfunktio on tosi harmillinen: varsinkin lisääntyvä väsymys ja  sen mukana jotkut elämänlaatuun  vaikuttavat seikat, asteenisuudet ja palpitaatiot ym.

Mielestäni   artikkeli, joka vuosi sitten maaliskuussa tuli  nettiin, on valaiseva: Siinä  esitetään laboratorioseulaakin ja sen avulla voi sorteerata erikseen autoimmuunia thyreoidiittia (AIT)  tästä viruspandemian  aiheuttamasta subakuutista  tyreoidiitista (SAT), jota kuvataan  esimerkein  mutamia. Annetaan oireistoa ja  SAT-oireistoa , joita  tutkimukseen kuuluneilla on esiintynyt.

 https://doi.org/10.1210/endocr/bqab004

 

Potential Interaction Between SARS-CoV-2 and Thyroid: A Review

Wenjie Chen, Yuang Tian, Zhihui Li, Jingqiang Zhu, Tao Wei, Jianyong Lei

Endocrinology, Volume 162, Issue 3, March 2021, bqab004, https://doi.org/10.1210/endocr/bqab004

Published:

11 January 2021

Article history

Abstract

The novel coronavirus disease 2019 (COVID-19) produced by severe acute respiratory syndrome coronavirus 2 (SARS-CoV-2) is sweeping the world in a very short time. Although much has been learned about the clinical course, prognostic inflammatory markers, and disease complications of COVID-19, the potential interaction between SARS-CoV-2 and the thyroid is poorly understood. In contrast to SARS-CoV-1, limited available evidence indicates there is no pathological evidence of thyroid injury caused by SARS-CoV-2. However, subacute thyroiditis caused by SARS-CoV-2 has been reported for the first time. Thyroid dysfunction is common in patients with COVID-19 infection. By contrast, certain thyroid diseases may have a negative impact on the prevention and control of COVID-19. In addition, some anti–COVID-19 agents may cause thyroid injury or affect its metabolism. COVID-19 and thyroid disease may mutually aggravate the disease burden. Patients with SARS-CoV-2 infection should not ignore the effect on thyroid function, especially when there are obvious related symptoms. In addition, patients with thyroid diseases should follow specific management principles during the epidemic period.

 

 

 

 

 

 

Aamulehtemme valistaa suomalaisia päivän tapahtumista 24.2.2022 auringon jo laskettua

Ulkomaat

Nämä asiat sinun on Venäjän hyökkäyksestä tiedettävä kello 21.40

Kokosimme viisi pointtia Ukrainan sodasta ja siitä, mitä tilanteesta tiedetään 24. helmikuuta kello 21.40.

Ukrainan sotilaita Mariopolin kaupungin liepeillä 24. helmikuuta sen jälkeen kun Venäjä oli ilmoittanut sotilasoperaatiosta Ukrainassa. Kuva: Carlos Barria/Reuters

Sari Sainio, Laura Läspä, Pauliina Karjalainen, Saara Nyystilä

10:27 | Päivitetty 21:39

Aamulehti

Mitä tapahtui aamulla: Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti torstaina aamulla ennen kello viittä Suomen aikaa televisioidussa puheessa, että Venäjä käynnistää sotilasoperaation Ukrainassa.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan alkoi aamulla torstaina 24. helmikuuta. Useat lähteet kertoivat nopeasti räjähdyksistä eri puolilla maata. Venäjän kerrottiin hyökkäävän Ukrainaan useasta suunnasta. Ukrainaan julistettiin poikkeustila. Venäjän maajoukot ylittivät rajan hieman ennen kello kymmentä.

Lue lisää: Yhdysvaltain presidentti Biden kertoi uusista Venäjän vastaisista pakotteista, satama­kaupunki Mariupol on kovan hyökkäyksen kohteena – Aamulehti seuraa

Mikä on tilanne nyt: Etelä-Ukrainassa sijaitseva Mariupol on kovan hyökkäyksen kohteena, kertoo uutistoimisto Reuters. Nimetön diplomaattilähde kertoi Reutersille torstaina, että satamakaupungin laitamilla on havaittu satoja räjähdyksiä.

Kaupunki joutui hyökkäyksen kohteeksi jo aiemmin päivällä. Paikalliset viranomaiset kertoivat, että 26:tta ihmistä hoidettiin sen jälkeen sairaalassa.

Mariupol sijaitsee vain noin 10 kilometrin päässä separitistien hallitsemista alueista.

Venäjä sai aikaisemmin torstaina haltuunsa Tšernobylin ydinvoimalan alueen, kerrotaan Ukrainan presidentinkansliasta uutistoimisto Reutersin mukaan. Lisäksi presidentinkansliasta vahvistetaan, että Venäjä on saanut haltuunsa myös Hostomelin lentokentän alueen lähellä Kiovaa.

Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan julistettiin torstaina illansuussa ulkonaliikkumiskielto. Se on voimassa iltakymmenestä aamuviiteen.

Uutistoimisto AFP:n virallisten lähdetietojen mukaan eri puolilla Ukrainaa on kuollut ainakin lähes 70 ihmistä, joiden joukossa on sekä sotilaita että siviilejä.

Valitettavasti selaimesi ei tue HTML5-videoita.

Kartta näyttää keskeisiä alueita Ukrainasta. Kuva: Hannu Mänttäri / Aamulehti

Miten maailma reagoi: Sotilasliitto Nato on päättänyt aktivoida joukkoja, mukaan lukien Naton nopean toiminnan joukkoja. Asiasta kertoi Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg tiedotustilaisuudessa. Hänen mukaansa ei ole kuitenkaan suunnitelmissa lähettää Naton joukkoja Ukrainaan. Lähipäivinä Nato lähettää lisää joukkoja liittouman itäosiin.

Maailman johtajat ovat tuominneet hyökkäykset voimakkaasti. G7-maiden johtajat aikovat myös asettaa Venäjää vastaan uusia pakotteita. Moldova ja Liettua aikovat julistaa poikkeustilan Ukrainan tilanteen vuoksi. Venäjällä vangittu oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi on arvostellut Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.

Lue lisää: Maailma reagoi voimakkaasti Venäjän hyökkäykseen – EU:n Borell: Synkin hetki sitten toisen maailmansodan

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön mukaan Suomi tuomitsee jyrkästi Venäjän sotatoimet Ukrainassa. Niinistö kuvasi aamun olleen ennakkovaroituksista huolimatta järkytys.

Britannian pääministeri Boris Johnson on kertonut uusista pakotteista, joita maa asettaa Venäjää vastaan vastauksena hyökkäykselle Ukrainaan. Pakotteet koskevat yli sataa venäläistä henkilöä ja toimijaa. Lisäksi Britannia kieltää Venäjän kansallisen lentoyhtiön Aeroflotin koneita laskeutumasta lentokentilleen.

Yhdysvaltain presidentti Joe Biden kertoi, että Yhdysvallat lisää pakotteita venäläisen eliitin edustajille ja neljälle pankille. Näiden pankkien joukossa on Bidenin mukaan valtiollinen VTB-pankki. Yhdysvallat rajoittaa lisäksi Venäjän mahdollisuuksia käydä kauppaa dollareilla. Venäjän-kaupan rajoitusten arvioidaan leikkaavan puolet Venäjään korkean teknologien tuonnista ja iskevän muun muassa asevoimien modernisoimiseen ja avaruusohjelmaan. Lisäksi Yhdysvallat lähettää lähipäivinä 7000 sotilasta lisää Eurooppaan. Joukot jäävät asemiin Saksaan muun muassa rauhoitellakseen Naton liittolaisia.

Lue lisää: Presidentti Niinistö: Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa – näin avainministerit kommentoivat

Miten tapahtumat ovat edenneet: Maanantaina 21. helmikuuta Venäjä tunnusti Ukrainan separatistialueiden itsenäisyyden. Ukrainan sota on eskaloitunut nopeasti, muutamien viikkojen aikana. Sotaa edelsivät Venäjän ja Valko-Venäjän yhteiset sotaharjoitukset. Joukkoja Ukrainan rajoille on siirretty marraskuusta lähtien.

Millainen uhka Ukrainan sota on: Tilannetta pidetään uhkaavana myös Euroopan turvallisuuden näkökulmasta. Esimerkiksi ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola arvioi aamulla Ylen haastattelussa, että Venäjä haluaa kontrolloida koko naapurustoa. Tilanne on tulenarka, ja se muuttuu koko ajan.

Lue lisää: Ulkopoliittisen instituutin johtaja Ylellä: ”Helsingissä pitää olla tavattoman hereillä, emme ole kovin kaukana Kiovasta”

Uutinen päivittyy.

Lue lisää kirjoittajalta

Sari Sainio, Laura Läspä, Pauliina Karjalainen, Saara Nyystilä

 

Hesari kertoo sanasta sanaa Venäjän kansanjohtajan ideologisen yllätysinvaasion aattona

 Mr.Putin esittää monisanaisen  ideologiansa puheen  yllätyssodan aattona:  Helsingin Sanomat julkaisevat  sanasta sanaan.

h

Ulkomaat|Venäjän hyökkäys

”Lopulta kyse on elämästä ja kuolemasta” – HS julkaisee Vladimir Putinin sodan­julistus­puheen sanasta sanaan

Kääntäjät Marja-Leena Pengermä ja Anita Mitroshin suomensivat Venäjän presidentin Vladimir Putinin sodanjulistuspuheen HS:lle.

ttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008640606.html

18:36 | Päivitetty 21:14

”Arvoisat Venäjän kansalaiset! Rakkaat ystävät!

Tänään katson taas välttämättömäksi palata Donbassissa käynnissä oleviin traagisiin tapahtumiin ja itse Venäjän turvallisuuden takaamisen avainkysymyksiin.

Aloitan siitä, mistä puhuin puheessani kuluvan vuoden helmikuun 21. päivänä. Kyse on siitä, mikä herättää erityistä huolta ja levottomuutta, niistä perustavanlaatuisista uhista, joita lännen vastuuttomat poliitikot karkeasti ja häikäilemättä vuodesta vuoteen ja askel askeleelta luovat meidän maatamme vastaan. Tarkoitan Nato-liiton laajenemista itään, sen sotilaallisen infrastruktuurin tuloa lähemmäs Venäjän rajoja.

Tiedetään hyvin, että olemme 30 vuoden ajan sitkeästi ja kärsivällisesti yrittäneet sopia johtavien Nato-maiden kanssa Euroopan yhdenvertaisen ja jakamattoman turvallisuuden periaatteista. Vastaukseksi ehdotuksiimme olemme jatkuvasti törmänneet joko kyyniseen petokseen ja valehteluun tai painostus- ja kiristysyrityksiin, ja samaan aikaan Pohjois-Atlantin liitto on kaikista vastalauseistamme ja huolestuneisuudestamme vääjäämättä laajentunut. Sotakoneisto liikkuu ja, toistan, lähestyy aivan meidän rajoillemme.

Miksi kaikki tämä tapahtuu? Mistä tämä röyhkeä tapa puhua oman erityisyyden, erehtymättömyyden ja kaiken sallittavuuden asemista? Mistä halveksiva, piittaamaton suhtautuminen meidän etuihimme ja täysin laillisiin vaatimuksiimme?

Vastaus on selvä, kaikki on ymmärrettävää ja ilmeistä. Neuvostoliitto heikkeni viime vuosisadan 80-luvun lopussa ja hajosi sitten kokonaan. Koko silloisten tapahtumien kulku on hyvä opetus meille myös tänään: se osoitti vakuuttavasti, että vallan, tahdon lamaantuminen on ensimmäinen askel täydelliseen rappioon ja unohdukseen. Meidän tarvitsi silloin vain joksikin aikaa menettää itsevarmuutemme, ja kaikki – voimatasapaino maailmassa rikkoutui.

Tämä johti siihen, että entiset sopimukset eivät tosiasiassa enää toimi. Suostuttelu ja pyynnöt eivät auta. Kaikki, mikä ei tyydytä hegemoniaa, vallanpitäjiä, julistetaan arkaaiseksi, vanhentuneeksi, tarpeettomaksi. Ja päinvastoin: kaikkea, mikä tuntuu heistä edulliselta, ylistetään viimeisenä totuutena, tungetaan läpi hinnalla millä hyvänsä, julkeasti, kaikin keinoin. Erimieliset painetaan polvilleen.

Se, mistä puhun nyt, ei koske vain Venäjää eikä herätä huolta vain meillä. Tämä koskee koko kansainvälisten suhteiden järjestelmää ja joskus myös itse Yhdysvaltojen liittolaisia. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen alkoi tosiasiallisesti maailman uusjako, ja siihen mennessä muotoutuneet kansainvälisen oikeuden normit – ja keskeisimmät, perustavanlaatuiset niistä hyväksyttiin toisen maailmansodan seurauksena ja paljolti vahvistivat sen tulokset – alkoivat häiritä niitä, jotka julistautuivat kylmän sodan voittajiksi.

Käytännön elämässä, kansainvälisissä suhteissa, niiden sääntelyn säännöissä piti tietenkin ottaa huomioon myös muutokset maailmantilanteessa ja itse voimatasapainossa. Se tuli kuitenkin tehdä ammattimaisesti, sujuvasti, kärsivällisesti, ottaen huomioon ja kunnioittaen kaikkien maiden etuja ja ymmärtäen oman vastuunsa. Mutta ei – euforia absoluuttisesta ylivoimasta, eräänlaisesta nykyajan itsevaltiudesta, jonka taustalla kaiken lisäksi oli niiden henkilöiden alhainen yleinen sivistystaso ja pöyhkeys, jotka valmistelivat, hyväksyivät ja tunkivat läpi vain itselleen edullisia ratkaisuja. Tilanne alkoi kehittyä toisen käsikirjoituksen mukaan.

Esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa. Ensin tehtiin ilman mitään YK:n turvallisuusneuvoston pakotteita verinen sotilaallinen operaatio Belgradia vastaan, käytettiin ilmavoimia ja ohjuksia aivan keskellä Eurooppaa. Muutama viikko taukoamatonta rauhallisten kaupunkien ja elintärkeän infrastruktuurin pommittamista. Joudun muistuttamaan näistä tosiasioista, koska eräät läntiset kollegat eivät halua muistella niitä tapahtumia, ja kun me puhumme siitä, he viittaavat kansainvälisen oikeuden normien asemesta mieluummin seikkoihin, joita tulkitsevat niin kuin katsovat tarpeelliseksi.

Sitten tuli Irakin, Libyan ja Syyrian vuoro. Laiton sotilaallisen voiman käyttö Libyaa vastaan, kaikkien YK:n turvallisuusneuvoston Libyan kysymyksestä tekemien päätösten vääristely johti valtion täydelliseen luhistumiseen, siihen, että syntyi valtava kansainvälisen terrorismin pesäke, siihen, että maa suistui humanitaariseen katastrofiin, edelleen päättymättömän monta vuotta jatkuneen sisällissodan syövereihin. Tragedia, johon tuomittiin sadattuhannet, miljoonat ihmiset ei vain Libyassa vaan koko alueella, synnytti laajan muuttoliikkeen Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä Eurooppaan.

Samanlainen kohtalo valmistettiin myös Syyrialle. Länsiliittouman taistelutoimet tuon maan alueella ilman Syyrian hallituksen suostumusta ja YK:n turvallisuusneuvoston pakotteita – se ei ole mitään muuta kuin aggressio, interventio.

Erityinen asema tässä joukossa on kuitenkin tietysti tunkeutumisella Irakiin, sekin ilman minkäänlaisia oikeudellisia perusteita. Verukkeeksi valittiin Yhdysvalloilla muka oleva varma tieto siitä, että Irakilla oli joukkotuhoaseita. Todisteeksi siitä Yhdysvaltojen ulkoministeri heristi julkisesti, koko maailman nähden, jotain koeputkea, jossa oli valkoista jauhetta, vakuuttaen kaikille, että se juuri on Irakissa kehitteillä oleva kemiallinen ase. Myöhemmin sitten ilmeni, että kaikki se oli huijausta, bluffia: mitään kemiallista asetta ei Irakilla ole. Uskomatonta, ihmeellistä, mutta tosiasia pysyy tosiasiana. Valehdeltiin korkeimmalla valtiollisella tasolla ja YK:n korkealta tribuunilta. Ja tuloksena oli valtavasti uhreja, tuhoa, uskomaton terrorismin nousu.

Yleisesti syntyy vaikutelma, että käytännössä kaikkialle, monille maailman alueille, joille länsi tulee pystyttämään omaa järjestystään, jää lopputuloksena verisiä, parantumattomia haavoja, kansainvälisen terrorismin ja ekstremismin märkiviä haavoja. Kaikki, mistä olen puhunut, on räikeimpiä mutta ei läheskään ainoita esimerkkejä piittaamattomuudesta kansainvälistä oikeutta kohtaan.

Tähän joukkoon kuuluvat myös maallemme annetut lupaukset olla laajentamatta Natoa tuumaakaan itään. Toistan – petettiin ja kansankielellä ilmaistuna yksinkertaisesti vedettiin nenästä. Niin, usein voi kuulla, että politiikka on likaista peliä. Mahdollisesti, mutta ei sentään tässä määrin, ei sentään tässä mitassa. Eihän sellainen huijarimainen käytös ole ristiriidassa vain kansainvälisten suhteiden periaatteiden vaan ennen muuta yleisesti tunnustettujen moraalin ja etiikan normien kanssa. Missä tässä sitten on oikeus ja totuus? Pelkkää jatkuvaa valhetta ja teeskentelyä.

Muuten, amerikkalaiset poliitikot, politiikan tutkijat ja toimittajat kirjoittavat ja puhuvat itse siitä, että Yhdysvaltojen sisälle on viime vuosina luotu oikea ’valheen valtakunta’. Tästä on vaikea olla eri mieltä – juuri niin se on. Mutta ei pidä olla vaatimaton: Yhdysvallat on sentään suuri maa, järjestelmää muovaava valtio. Kaikki sen satelliitit eivät vain napisematta ja nöyrästi myötäile ja säestä sitä joka asiassa vaan myös matkivat sen käytöstä, omaksuvat ihastuneina sen tarjoamat säännöt. Siksi voi täydellä syyllä ja varmasti sanoa, että koko niin sanottu länsiliittouma, Yhdysvaltojen kuvakseen ja kaltaisekseen luoma, juuri se kokonaisuudessaan on tuo mainittu ’valheen valtakunta’.

Mitä tulee meidän maahamme: Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, kun uusi moderni Venäjä oli ennennäkemättömän avoin ja valmis tekemään rehellistä yhteistyötä Yhdysvaltojen ja muiden läntisten kumppanien kanssa, tosiasiallisesti yksipuolisen aseistariisunnan vallitessa meidät yritettiin saman tien nujertaa, murskata ja hävittää jo lopullisesti. Juuri niin tapahtui 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa, kun niin sanottu yhtenäinen länsi tuki mitä aktiivisimmin separatismia ja palkkasoturijoukkioita Etelä-Venäjällä. Mitä uhrauksia, mitä menetyksiä se kaikki meille silloin maksoi, millaisten koettelemusten kautta jouduimme kulkemaan, ennen kuin lopullisesti taitoimme kansainvälisen terrorismin selkärangan Kaukasiassa. Me muistamme sen emmekä koskaan unohda.

Niin, itse asiassa ovat aivan viime aikoihin asti jatkuneet yritykset käyttää meitä hyväksi omaksi edukseen, tuhota meidän perinteiset arvomme ja pakkosyöttää meille omia pseudoarvoja, jotka kalvaisivat meitä, kansaamme sisältäpäin, niitä näkemyksiä, joita he ajavat jo aggressiivisesti läpi omissa maissaan ja jotka johtavat suoraan degeneraatioon ja rappioon, koska ovat vastoin itse ihmisen luontoa. Niin ei tule tapahtumaan, se ei ole koskaan eikä keneltäkään onnistunut. Eikä onnistu nytkään.

Kaikesta huolimatta joulukuussa 2021 me yritimme kuitenkin taas kerran sopia Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten kanssa Euroopan turvallisuuden takaamisen periaatteista ja Naton laajenemisen estämisestä. Kaikki turhaan. Yhdysvaltojen asenne ei muutu. Se ei pidä tarpeellisena sopia Venäjän kanssa tästä meille keskeisestä kysymyksestä, ja pyrkiessään omiin tavoitteisiinsa se ei piittaa meidän eduistamme.

Ja tässä tilanteessa meillä tietenkin herää kysymys: mitä oikein tehdä jatkossa, mitä odottaa? Me tiedämme hyvin historiasta, miten Neuvostoliitto pyrki vuonna 1940 ja vuoden 1941 alussa kaikin tavoin estämään sodan alun tai edes viivyttämään sitä. Tätä varten Neuvostoliitto muun muassa yritti aivan viimeiseen asti olla provosoimatta potentiaalista hyökkääjää, ei toteuttanut tai lykkäsi kaikkein tarpeellisimpia, ilmeisiä toimia, joilla valmistautua torjumaan väistämätön hyökkäys. Ja ne toimet, joihin sitten lopulta ryhdyttiin, olivat katastrofaalisesti myöhässä.

Siksi maa ei ollut valmis ottamaan täysissä voimissa vastaan natsi-Saksan hyökkäystä, kun se ilman sodanjulistusta hyökkäsi maahamme 22. kesäkuuta 1941. Vihollinen onnistuttiin pysäyttämään ja sen jälkeen myös murskaamaan, mutta valtavalla hinnalla. Yritys lepytellä hyökkääjää suuren isänmaallisen sodan kynnyksellä osoittautui virheeksi, joka kävi kansallemme kalliiksi. Jo taistelutoimien ensimmäisinä kuukausina menetimme valtavia, strategisesti tärkeitä alueita ja miljoonia ihmisiä. Toista kertaa me emme sellaista virhettä tee, meillä ei ole oikeutta.

Ne, jotka havittelevat maailman herruutta, julistavat julkisesti, rankaisematta ja, korostan, ilman mitään perusteita, meidät, Venäjän, vihollisekseen. Heillä on tosiaan nyt käytössään suuret rahalliset, tieteellis-tekniset ja sotilaalliset resurssit. Me tiedämme sen ja arvioimme objektiivisesti meille talouden alalla jatkuvasti esitettäviä uhkauksia – samoin kuin omia mahdollisuuksiamme vastustaa tuota röyhkeää ja jatkuvaa kiristystä. Toistan, me arvioimme niitä ilman harhakuvia, äärimmäisen realistisesti.

Mitä tulee sotilasalaan, nykyinen Venäjä on Neuvostoliiton hajoamisen ja sen potentiaalista merkittävän osan menettämisen jälkeenkin nyt yksi maailman mahtavimmista ydinvalloista, ja sillä on lisäksi tiettyä ylivoimaa eräissä uusimmissa aseistuksen lajeissa. Tämän vuoksi kenelläkään ei pidä olla epäilyksiä sen suhteen, että suora hyökkäys maatamme vastaan johtaa tuhoon ja hirvittäviin seurauksiin mille tahansa potentiaaliselle hyökkääjälle.

Samaan aikaan teknologiat, myös puolustusteknologiat, muuttuvat nopeasti. Johtoasema tällä alalla siirtyy ja tulee siirtymään käsistä käsiin, mutta rajojemme viereisten alueiden ottaminen sotilaalliseen käyttöön, jos me sallimme niin tehtävän, jatkuu vuosikymmeniä eteenpäin ja ehkä ikuisesti ja tulee muodostamaan Venäjälle jatkuvasti kasvavan uhkan, jota ei voi missään tapauksessa hyväksyä.

Jo nyt, sitä mukaa kuin Nato laajenee itään, tilanne muuttuu maallemme vuosi vuodelta pahemmaksi ja vaarallisemmaksi. Naton johto on viime päivinä jopa puhunut suoraan tarpeesta nopeuttaa ja tehostaa liittouman infrastruktuurin etenemistä kohti Venäjän rajoja. Toisin sanoen he tiukentavat asemiaan. Emme voi enää vain edelleen tarkkailla, mitä tapahtuu. Se olisi meidän puoleltamme täysin vastuutonta.

Emme voi hyväksyä Pohjois-Atlantin liiton infrastruktuurin edelleen laajentamista ja alkanutta Ukrainan alueen ottamista sotilaskäyttöön. Kyse ei tietenkään ole itse Nato-järjestöstä: se on vain Yhdysvaltojen ulkopolitiikan väline. Ongelma on siinä, että naapurialueillemme – huomautan, meidän historiallisille alueillemme – ollaan luomassa meille vihamielistä ’anti-Venäjää’, joka on kokonaan ulkopuolisessa valvonnassa ja jonne tuodaan tarmokkaasti Nato-maiden asevoimia ja runsaasti uudenaikaisimpia aseita.

Yhdysvalloille ja sen liittolaisille tämä niin sanottu Venäjän hillitsemisen politiikka tuottaa ilmeisiä geopoliittisia osinkoja. Meidän maallemme sen sijaan on lopulta kyse elämästä ja kuolemasta, historiallisesta tulevaisuudestamme kansana. Eikä tämä ole liioittelua – juuri niin se on. Se ei ole todellinen uhka vain meidän eduillemme vaan itse valtiomme olemassaololle, sen suvereniteetille. Juuri tämä on se punainen viiva, josta on monesti puhuttu. He ovat ylittäneet sen.

Tähän liittyen myös tilanteesta Donbassissa. Me näemme, että ne voimat, jotka vuonna 2014 tekivät Ukrainassa vallankaappauksen, ottivat vallan ja pitävät sitä hallussaan itse asiassa dekoratiivisten vaalimenettelyjen avulla, ovat lopullisesti kieltäytyneet ratkaisemasta konfliktia rauhanomaisesti. Kahdeksan vuotta, loputtoman pitkät kahdeksan vuotta, me olemme tehneet kaikkemme, jotta tilanne ratkaistaisiin rauhanomaisin, poliittisin keinoin. Kaikki turhaan.

Kuten jo sanoin edellisessä puheessani, ei voi myötätuntoa tuntematta katsoa, mitä siellä tapahtuu. Kaikkea sitä oli enää mahdotonta sietää. Täytyi viipymättä lopettaa se painajainen – kansanmurha siellä asuvia miljoonia ihmisiä kohtaan, jotka panevat toivonsa vain Venäjään, panevat toivonsa vain meihin kaikkiin. Juuri nämä pyrkimykset, tunteet, ihmisten tuska, olivat meille tärkein motiivi päätökselle tunnustaa Donbassin kansantasavallat.

Mitä pidän tärkeänä lisäksi korostaa: saavuttaakseen omat tavoitteensa johtavat Nato-maat tukevat Ukrainassa kaikessa äärinationalisteja ja uusnatseja, jotka puolestaan eivät koskaan anna Krimin ja Sevastopolin asukkaille anteeksi heidän vapaata valintaansa – liittyä uudelleen Venäjään.

He yrittävät tietenkin tuoda sodan myös Krimille, samalla lailla kuin Donbassiin, tappaakseen, niin kuin Ukrainan nationalistien, Hitlerin apurien joukkioiden rankaisuretkeläiset tappoivat suojattomia ihmisiä suuren isänmaallisen sodan aikana. He julistavat avoimesti havittelevansa useita muita Venäjän alueita.

Tapahtumien koko kehityskulku ja saapuvan tiedon analyysi osoittavat, että Venäjän yhteenotto noiden voimien kanssa on väistämätön. Se on vain ajan kysymys: he valmistautuvat, he odottavat sopivaa hetkeä. Nyt he havittelevat vielä ydinaseitakin. Me emme salli niin tehtävän.

Kuten olen sanonut jo aiemmin, Venäjä hyväksyi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen uudet geopoliittiset realiteetit. Suhtaudumme kunnioittavasti ja tulemme siten suhtautumaan kaikkiin Neuvostoliiton jälkeiselle alueelle muodostuneisiin uusiin maihin. Me kunnioitamme ja tulemme kunnioittamaan niiden suvereniteettia, ja esimerkkinä siitä on apu, jota olemme antaneet Kazakstanille, jota koettelivat traagiset tapahtumat, jonka valtiomuoto ja eheys haastettiin. Mutta Venäjä ei voi tuntea olevansa turvassa, kehittyä, olla olemassa nykyisen Ukrainan alueelta lähtevän jatkuvan uhan vallitessa.

Muistutan, että vuosina 2000–2005 me torjuimme sotilaallisesti terroristeja Kaukasiassa, puolustimme valtiomme eheyttä, säilytimme Venäjän. Vuonna 2014 tuimme Krimin ja Sevastopolin asukkaita. Vuonna 2015 käytimme asevoimia pystyttääksemme luotettavan esteen terroristien tunkeutumiselle Syyriasta Venäjälle. Muuta keinoa suojella itseämme meillä ei ollut.

Samoin on tapahtumassa nytkin. Meille kaikille ei yksinkertaisesti ole jätetty mitään muuta mahdollisuutta puolustaa Venäjää, ihmisiämme, kuin se, jota joudumme nyt käyttämään. Olosuhteet vaativat meiltä päättäväisiä ja pikaisia toimia. Donbassin kansantasavallat ovat pyytäneet Venäjältä apua.

Tämän vuoksi olen YK:n peruskirjan artiklan 51 kohdan 7 mukaisesti, saatuani hyväksynnän Venäjän federaation liittoneuvostolta [kääntäjän huomio: parlamentin ylähuone] ja toteuttaen liittokokouksen [kääntäjän huomio: parlamentti] 22. helmikuuta tänä vuonna ratifioimia Donetskin kansantasavallan ja Luhanskin kansantasavallan kanssa tehtyjä ystävyys- ja avunantosopimuksia, tehnyt päätöksen erityisen sotilaallisen operaation toteuttamisesta.

Sen tavoite on suojella ihmisiä, jotka ovat kahdeksan vuoden ajan olleet Kiovan hallinnon nöyryytysten ja kansanmurhan kohteina. Sitä varten me pyrimme Ukrainan demilitarisointiin ja vapauttamiseen natseista ja saattamaan oikeuden eteen ne, jotka ovat tehneet lukemattomia verisiä rikoksia siviilejä, myös Venäjän federaation kansalaisia, vastaan.

Suunnitelmiimme ei kuitenkaan kuulu Ukrainan alueiden miehitys. Me emme aio pakottaa ketään mihinkään voimakeinoin. Samaan aikaan kuulemme silti, että lännessä on viime aikoina yhä useammin puhuttu siitä, että Neuvostoliiton totalitaarisen hallinnon allekirjoittamia asiakirjoja, jotka vahvistivat toisen maailmansodan tulokset, ei tulekaan enää noudattaa. No niin, mitä tähän voi vastata?

Toisen maailmansodan tulokset, samoin kuin uhrit, jotka kansamme antoi natsismista saavutetun voiton alttarille, ovat pyhät. Tämä ei kuitenkaan ole ristiriidassa ihmisen oikeuksien ja vapauksien korkeiden arvojen kanssa, kun pidämme lähtökohtana niitä realiteetteja, jotka ovat tähän mennessä syntyneet kaikkien sodanjälkeisten vuosikymmenten aikana. Se ei myöskään kumoa YK:n peruskirjan 1. artiklassa vahvistettua kansojen oikeutta itsemääräämiseen.

Muistutan, että enempää Neuvostoliittoa perustettaessa kuin toisen maailmansodan jälkeenkään ei nykyiseen Ukrainaan kuuluvilla niillä tai näillä alueilla asuneilta ihmisiltä kukaan koskaan kysynyt, miten he itse haluavat järjestää elämänsä. Meidän politiikkamme perustana on vapaus, kaikkien vapaus valita ja päättää itse tulevaisuudestaan ja lastensa tulevaisuudesta. Ja me pidämme tärkeänä sitä, että tätä oikeutta – valinnan oikeutta – voisivat käyttää kaikki kansat, jotka asuvat nykyisen Ukrainan alueella, kaikki, jotka sitä haluavat.

Tässä yhteydessä vetoan myös Ukrainan kansalaisiin. Vuonna 2014 Venäjän täytyi puolustaa Krimin ja Sevastopolin asukkaita niiltä, joita te itse nimitätte ’natsikeiksi’. Krimin ja Sevastopolin asukkaat tekivät valintansa – olla historiallisen kotimaansa, Venäjän kanssa – ja me kannatimme sitä. Toistan, emme yksinkertaisesti voineet toimia toisin.

Tämänhetkiset tapahtumat eivät liity haluun kaventaa Ukrainan ja sen kansan etuja. Ne liittyvät itse Venäjän puolustamiseen niiltä, jotka ovat ottaneet Ukrainan panttivangiksi ja yrittävät käyttää sitä meidän maatamme ja sen kansaa vastaan.

Toistan, toimemme ovat itsepuolustusta meitä vastaan luotavia uhkia vastaan ja vielä suurempaa onnettomuutta vastaan kuin se, joka on nyt tapahtumassa. Oli se miten vaikeaa tahansa, pyydän ymmärtämään tämän ja kehotan yhteistoimintaan, jotta voitaisiin mahdollisimman pian kääntää tämä traaginen sivu ja mennä yhdessä eteenpäin, antamatta kenenkään puuttua meidän asioihimme, meidän suhteisiimme, ja rakentaa niitä itsenäisesti – siten, että se loisi tarvittavat edellytykset kaikkien ongelmien ratkaisemiselle ja valtionrajojen olemassaolosta huolimatta lujittaisi meitä sisäisesti yhtenäisenä kokonaisuutena. Minä uskon tähän – juuri tällaiseen tulevaisuuteemme.

Joudun vetoamaan myös Ukrainan asevoimien sotilaisiin.

Arvoisat toverit! Teidän isänne, isoisänne ja isoisoisänne eivät yhteistä kotimaatamme puolustaessaan taistelleet natseja vastaan sitä varten, että nykyiset uusnatsit kaappaisivat vallan Ukrainassa. Te olette vannoneet uskollisuutta Ukrainan kansalle ettekä kansanvastaiselle juntalle, joka ryöstää Ukrainaa ja nöyryyttää sen kansaa.

Älkää täyttäkö sen rikollisia käskyjä. Kehotan teitä laskemaan heti aseet ja menemään kotiin. Selvennän: kaikki Ukrainan armeijan sotilaat, jotka täyttävät tämän vaatimuksen, voivat lähteä esteettä sotatoimialueelta ja palata perheensä luo.

Korostan vielä kerran painokkaasti: kaikki vastuu mahdollisesta verenvuodatuksesta tulee olemaan kokonaan ja täydellisesti Ukrainan alueella valtaa pitävän hallinnon omallatunnolla.

Nyt muutama tärkeä, hyvin tärkeä sana niille, joille saattaa syntyä houkutus puuttua sivullisena käynnissä oleviin tapahtumiin. Kuka tahansa, joka yrittää estää meitä, saati uhata maatamme, kansaamme, tietäköön, että Venäjän vastaus tulee olemaan nopea ja johtaa teidät sellaisiin seurauksiin, joita ette ole historiassanne vielä koskaan kohdanneet. Me olemme valmiit millaiseen tahansa tapahtumien kehitykseen. Kaikki sitä varten tarvittavat päätökset on tehty. Toivon, että minua kuullaan.

Arvoisat Venäjän kansalaiset!

Kokonaisten valtioiden ja kansojen hyvinvointi ja itse olemassaolo, niiden menestys ja elinvoima lähtevät aina oman kulttuurien ja arvojen, esi-isien kokemuksen ja perinteiden vahvasta juuristosta ja riippuvat tietenkin suoraan kyvystä nopeasti mukautua jatkuvasti muuttuvaan elämään, yhteiskunnan yhtenäisyydestä, sen valmiudesta yhdistää, koota yhteen kaikki voimat, joilla mennä eteenpäin.

Voimia tarvitaan aina – aina – mutta voimaa voi olla erilaatuista. Puheeni alussa mainitsemani ’valheen valtakunnan’ politiikka perustuu ennen muuta raakaan, suoraviivaiseen voimaan. Sellaisissa tapauksissa meillä sanotaan: ’Kun on voimaa, ei tarvita älyä.’

Mutta me kaikki tiedämme, että oikea voima on oikeudessa ja totuudessa, joka on meidän puolellamme. Ja jos on niin, on vaikea olla eri mieltä siitä, että juuri voima ja valmius taisteluun on itsenäisyyden ja suvereniteetin perusta, se välttämätön ainoa perustus, jolle voi rakentaa omaa tulevaisuutta, rakentaa omaa taloa, omaa perhettä, omaa kotimaata.

Arvoisat maanmiehet!

Olen vakuuttunut siitä, että maalleen uskolliset sotilaat ja upseerit täyttävät velvollisuutensa ammattimaisesti ja urhoollisesti. En epäile sitä, että kaikki vallan tasot, asiantuntijat, jotka vastaavat taloutemme, rahoitusjärjestelmämme ja sosiaalialan vakaudesta, yritystemme johtajat ja koko Venäjän liike-elämä tulevat toimimaan hyvässä järjestyksessä ja tehokkaasti. Luotan kaikkien parlamenttipuolueiden ja yhteiskunnallisten voimien yhtenäiseen, isänmaalliseen asenteeseen.

Viime kädessä, kuten historiassa on aina ollutkin, Venäjän kohtalo on monikansallisen kansamme luotettavissa käsissä. Ja se tarkoittaa, että tehdyt päätökset toteutetaan, asetetut tavoitteet saavutetaan ja kotimaamme turvallisuus taataan luotettavasti.

Uskon teidän tukeenne, siihen voittamattomaan voimaan, jonka meille antaa rakkautemme isänmaahan.”

Suomennos: Marja-Leena Pengermä ja Anita Mitroshin

 

Venäjä ei solminut mitään diplomaattista suhdetta Länsi tai Itä-Ukrainaan. .

AAMULEHTI 22.2.2022.

Venäjä solmi diplomaattiset suhteet Itä-Ukrainan separatistialueiden kanssa

Kello 21.35: Venäjä on solminut diplomaattiset suhteet Donetskin ja Luhanskin niin kutsuttujen kansantasavaltojen kanssa, jotka presidentti Vladimir Putin tunnusti tällä viikolla itsenäisiksi. Asiasta kertoo Venäjän ulkoministeriö.

Aiemmin tänään Venäjä solmi ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimukset Itä-Ukrainan separatistialueiden kanssa. Sopimukset muun muassa mahdollistavat Venäjän sotilastukikohtien perustamisen separatistialueille.

Venäjän lainsäätäjät hyväksyivät tänään asevoimien käytön maan rajojen ulkopuolella tukemaan Ukrainan separatisteja.

 WIKIPEDIA-TIETO UKRAINAN ALUEEN ERI KANSALLISUUKSISTA, ETNISTEN VENÄLÄISTEN JA VENÄJÄÄ ÄIDINKIELENÄÄN PUHUVIEN UKRAINALAISTEN MÄÄRISTÄ JA ASUINSIJOISTA. 

 UKRAINAN väestön määrä  vuonna 2006 oli 46,71 miljoonaa. , siis yhdeksän kertaa   Suomen asukasluku. 

Etnisiä ukrainalaisia katsotaan olevan 77,9% väestöstä

Etniseiä venäläisiä ukrainalaisista on 17,3 %.  N. 8 miljoonaa, joka sinänsä on  1,5 kertaa suomalaisten asukasluku. Lisäksi venäjää äirinkielenään puhuu siellä  ukrainalaisista yhtä suuri määrä väkeä kuin on Suomessa kansaa puhumassa kahta kotimaista kieltä.  Tämä tekee  venäläisiä puhuvasta  kansanosasta noin 28%. 

Lisäksi varsinaisen Venäjän puolella asuu  pysyvästi ukrainalaisia  ja  lisäksi sesonkityöläisinä kläy ukrainalaisia myös Venäjällä ansaitsemassa. 

Venäjääpuhuvan Ukrainalaisväestön  enemmistö asuttaa Itä-Ukrainaa  Dneprin itäpuolella  ja etelämpänä tämän lähteen mukaan.

Vuosia sitten  mainittiin Ukrainan taholta pyydetyn Venäjän  apua  johonkin Ukrainassa vallitsevaan tilanteeseen.  Tästä sitemmin syntyi vielä Krimin hallinnollinen  mullistus, jonka  kehityksellistä panosta  väestössä ei tiettävästi ole analysoitu. Onko siellä  väestön olot sen jälkeen kohentuneet vai huonontuneet.  Valittavatko  krimiläiset tilanteesta? 

Venäjä tarjoaa   venäläisen Ukrainan alueelle autonomian kaltaista itseäistä  tilaa  suojelupiirissään, hieman Suomen ja Venäjän tapaisten suhteiden  kanssa analogisesti.  Mistä ainakin Suomessa on seurannut jonkinlainen suomalaisuuden  vahvistuminen , on uskallettu ottaa  saamikin  kotimaisten kielten keskeen. ( Lisäksi suomalaiset eivät enemmälti enää tapa toisiaan, vaikka outoa  suvaitsemattomuutta  esiintyy  uskontojen ja  varsinkin antikristillisyyden taholta, aggressiivinen  hyökkäys kristikuntaa kohtaan tulee varsinkin eräästä  toisin toimivasta yhteisöstä, kristityn oppimien normien ulkopuolelta, jossa  koetetaan perustaa uskonto erilaiselle perustalle kuin Raamattu ja kuitenkin käöyttää kristikunnan tiloja  toimintaan). 

Jostain syystä  suuri  Ukrainan venäjänkielinen väestönosa toivoo  alueitaan liitettävän venäjänyhteyteen tai  ainakin  suojeluun. 

Koska nyt jo siellä on surmattu  asian takia paljon kansaa, sanon vain mielipiteeni:  Olen samaa mieltä  presidentti Putinin kanssa, että  ns. separatistialueiden on saatava  kokea  poliittinen rauhantila ja  annettava heidän  alkaa nostaa  alueensa standardia  sotimisen sijasta ja myös ukrainalaiset voisivat keskittää varansa  väestön tereyden ja hyvinvoinnin tilan kohentamiseen.   En näe mitään syytä että, terveet A-ykköset lähtevät  surmaamaan kansaa ja toisiaan, kun pandemian jälkeistä  väestönlaskua ja  siitä jäljellejääneiden terveiden määrää ei voida vielä edes arvioida ja teratogeenisten ja fertiliteettiin vaikuttavien seikkojen kauaskantoisuuden  impaktia kasvavaan uuteen sukupolveen ei vielä voida tietää uuden viruksen ollessa kyseessä.   Vastuutonta on  nykyajan ihmisen lähteä sotimaan  ja aiheuttamaan suunnatonta  tilanteen huononemista  maailmanlaajuisesti- vain aluellisten heimoriitojen takia. Alueiden  riidat estävät molempien alueiden kehityksen ja modernisoitumisen. Eroaminen liitovaltioiksi vapauttaisi molemmat  nopeaan kehitykseen.  Kaksoissikiöiden ongelma jäytää nyt molempia ihan  verenmenetyksiin asti. 

Updated  Päivitys  7.3. 2022: Osoitautui sitenkin petokseksi, että kyseessä olisi joku kansan suojelu ja  sen takia  Venäjä  siirtää armeijansa Ukrainan  alueelle. Valhe on ollut niin  vahva, että Länsimaatkin ovat  täysin yllättyneet ja  hampaattomana leijonana katsovat vierestä kun Ukraina  murskaantuu provinssi provinssilta ahman kaltaisen petomaisen   tuhoojan  häikäilemättömässä  raatelussa. Ahgmalla ei mikään riitä. Näyttää Venäjäkin olevan kyltymätön tappaja ja tuhoaja. Mitään arvoja ei näytä toisella kansalla olevan.  En näe, että Venäjä olisi arvollinen  "suojelemaan" yhtä ainoata ukrainan  provinssia, koska lisäksi on tuottamassa kaukaa   pahamaineisimpia tappajaterroristeja  Ukrainan kansan kimppuun, tsetseenejä, syyrialaistappajia,    jotain Wagner-salamurhaajajoukkoa.   menköön tuo kyltymättömän tappajan ja tuhoajan aikakausi piena ohi Ukrainan maaperältä.  Venäjän alue on täynnä samalla tavalla huonosti  hoidettua aluetta. Siellä on tapana olla paranoidinen ja  murhata omiakin. Laittaa omia vankiloihin ,koska ei ole kykyöä diplomatiaan eikä toleranssia  ihmisiä kohtaan.  Venäjä on osoittanut olevansa  vaarallinen , valehteleva tuhooja. Mikä muuttaa sitä käsitystä? Kohta ei enää mikään.  Se on maa joka ei kadu mitään asiaa.  7.3. 2022.

Demografi

Befolkning

Räknat efter folkmängd är Ukraina nummer sex i Europa med 46,71 miljoner invånare (beräknat juli 2006).

De största etniska grupperna (enligt folkräkningen år 2001) är ukrainare (77,8 % av befolkningen) och ryssar (17,3 %); bland mindre grupper finns romer (0,9%)^[98] rumäner (0,8 %), vitryssar (0,6 %), krimtatarer (0,5 %), bulgarer (0,4 %), ungrare (0,3 %), polacker (0,3 %), judar (0,2 %), armenier (0,2 %), greker (0,2 %) och tatarer (0,2 %).

En ukrainsk minoritet som utgörs av cirka 300 000 personer bor i grannlandet Rumänien och befolkar huvudsakligen samhällen som ligger i norra Rumänien.^[99] Dock väljer flera ukrainare i Rumänien att själva kalla sig för "rumäner" i folkräkningarna. Ryssland har också en stor ukrainsk minoritet. Ukraina har en rumänsk minoritet som främst bor i Bukovina (ett område som var en del av Rumänien, men som efter andra världskriget kriget delades upp och i Bukovina förblev rumäner kvar, liksom i staden Tjernivtsi). Rumänerna i Bukovina är till antalet 180 000 rumänsktalande.^{[källa behövs]} I västra Ukraina som hörde till Polen före andra världskriget bor 145 000 polacker.^[100] I landet finns åtta miljoner ryskspråkiga, mest koncentrerat till östra Ukraina, på östra sidan av floden Dnepr samt i söder/sydöst.^{[källa behövs]}

Befolkningsutveckling

Befolkningen i Ukraina minskar med mellan 0,3 och 0,6 % per år, till följd av låg fertilitet, betydande emigration och hög dödlighet i alkoholism, HIV/AIDS, tuberkulos och är det land där näst flest människor dör i hjärt- och kärlsjukdomar. Medellivslängden är låg, 62 år för män och 75 år för kvinnor. Spädbarnsdödligheten är ovanligt hög jämfört med andra länder, vilket i kombination med den låga nativiteten riskerar leda till demografiska problem i framtiden.^[89] Mellan två och tre miljoner ukrainska medborgare arbetar som säsongsarbetare i Västeuropa och Ryssland. De skickar pengar hem till sina familjer i Ukraina och bidrar därmed till en betydande ökning av köpkraften i landet.^[30]