Renate Rangermannin kirjan sisältöä (1) (2) (3) Niedersachsenilainen kylän juutalaisväestön historiasta

Renate Rangermannin saksankielisen kirjan   otsikkona on : Sano minulle missä juutalaiset ovat? Quakenbruckin juutalaisväestön historiaa sadan vuoden ajalta. Renate Rangermannin tutkimustyö.

R. Rengermann kertoi, että hän  on kustantanut itse pienen määrän tätä tutkimustyötään.  Kirjapainon on Oelkers, Artland, Quakenbruck, Saksa. Maksoin 20 EU  (10EU kirjasta ja postikuluista etukäteen   varmuudeksi  toiset 10 EU).. Kirjalla  ei ole vielä ISBN numeroa, hän kertoi.  Olen maininnut kirjasta israelilaislähteisiin.  Saksankieleni on vasta nyt  uudistreenauksessa ja luen hitaasti  kirjaa.

• Tutkimustyön tuloksena oleva kirja  on sisällöltään jaettu täten.

1. "Esipuhe (Tri Martin Espenhorst 2013)
2. Johdanto ( Renate Rengermann)
3. Quakenbrück  vuosina 1814- 1950
4. Quackenbrückin juutalaiset vuosina 1847- 1940 ja 1949- 1965.
5. Rukoushuone
6. Israelilainen  naistenyhdistys
7. Juutalaisten sotaveteraanien valtakunnallinen liitto
8. Badbergenin/Grothen juutalainen hautausmaa
9. Quakenbrückin juutalainen hautausmaa
10. Juutalaisten elämäkertoja
11. Loppulause
12. Kiitosmaininnat
13. Liite
14. Merkkien selitys
15. Lähteet
16. Kirjallisuusluettelo
17. Kompastuskivet (Stolpersteine) (  https://fi.wikipedia.org/wiki/Kompastuskivet )"

(Mistä tätä kirjaa saa tilattua?
Julkaisijalta suoraan:
 Renate Rengermann,, 49610,  Quakenbrück.

•  Esipuheesta suomennosta

Tänään 16 syyskuuta 2015  olen  alustavasti kääntänyt  esipuhetta, jonka on kirjoittanut tri Martin Espenhorst (Gehrde/Sofia). Paikkana on Gehrde/Helle myöhäiskesällä 2013.

1  Esipuhe

Meidän nykyiselle olemassaolollemme on jäänyt  haasteeksi  ja pysyy haasteena Saksan maan  juutalaisväestön  rikkoutuma 1940-luvulla. Renate Rangermannin tutkimustyö Quakenbrückin juutalaisista  henkilöistä on todisteena siitä, että on lopultakin  tullut aika palauttaa heidät muistiin.   Sopivan ajan lisäksi  lisäksi kirjoittajalle on onnistunut työstää  tutkimusaineistonsa  pohjia myöten  tieteellisesti ja täsmällisesti,  mainittakoon tässä yhteydessä myös  hankaluudet nimien suhteen esiintyneessä   epäselvyydessä.

Tarkkaan tulokseen   hän pääsi  valitsemalla rungon hahmotteluun  tiukasti elämäkertoihin   pysyttäytyvän  lähestymistavan . Niin - miten sitten muulla tavalla  voisi  tai miten pitäisi  käsitellä näitä vieläkin  vaikeita  aihepiirejä?  

1980-luvun historiankirjoittajien riita  leimahdutti esiin  myös suoraa päätä tällaisenkin kysymyksenasettelun: Onko toivottavaa  pelkän tosiasiallinen  ja emotionaalisesti neutraali  juutalaisten historian kirjoittaminen ja onko sellainen  ylipäätänsä mahdollista.  

Samanaikaisesti  on  yleistä  laajahkoa konsensusta siitä, että tämä  eurooppalaisen, saksalaisen ja alueellisen historian jakso ei saa joutua  unohduksiin. Että  tulee vahvistaa  ja saattaa yleiseen tietoon  tietämys niistä tapahtumista, joita 1940 -luvulla tapahtui Saksassa kuten  myös Quakenbrückissä. 

Tällaisen uudistyön  tulisi tapahtua  ilman pakkoa ja moitteitta. Tiedämmehän vanhastaan, miten kulttuurimuistomerkit, kulttuurille ominainen muistaminen ja  unohtaminen sekä kulttuurisidonnainen  asioiden poistyöntäminen mielestä  on vahva tekijä  ihmiskunnan historiassa ja myös yksilön  arkielämässä. 

Kuten aina kaikissa  uudistuksissa  ja innovaatioissa niin myös historiankirjoituksessa täytyy olla luotuna  ensin eräänlainen hyväksynnän ilmapiiri ennen kuin asian saa toteutettua. Nyt oli  tämä  ajankohta  tullut,  minkä  tämä  työ osoitti.   Sitä paitsi  viime tingassa, sillä  ensikäden  tietoa antavia henkilöitä on yhä vähemmän ja yhä harvemmalta ikäluokalta  voidaan mitään kysyä. 

Niinpä  Renate Rangermannin tutkimustyö kuuluu niitten Holokaustia  käsittelevien  töitten joukkoon, joita on  syntynyt viime vuosina muillakin   seuduilla tai  suoraan  julkaistujen töitten joukkoon.  Samalla se on esikuva monille alueille, joilta vielä  puuttuu vastaavia tutkimuksia. 

Tri Martin Espenhorst (Gehrde/Sofia)

Gehrde/Helle  vuoden 2013 myöhäiskesällä "

2  Johdanto

" Quakenbrückin juutalaisyhteiskunnan elämästä on toistaiseksi ollut vain vähäisen julkista, saatavilla olevaa informaatioaineistoa.

Vuonna 1985 julkaistiin kirja: Jarck, Horst-Rüdinger. ”Quakenbrück – Von der Grenzfestung zum Gewerbezentrum” (Quakenbrück. Rajalinnakkeesta ammatti- teollisuuskeskukseksi ). ISBN 3-9800335-3-8.  Kirjassa esiintyi artikkeli, jonka oli laatinut valtion arkistoneuvos tri Theodor Penners. Artikkelin otsikkona oli: ” Die jüdische Gemeinde in Quakenbrück”(Quakenbrückin juutalainen seurakunta”.

Vuonna 1997 julkaisi Maria von Borries kirjansa ”Euer Name lebt – Zur Geschichte der Juden in der Region Bersenbrück”. (Teidän nimenne elää - Bersenbrückin alueen juutalaisten historiasta). Tässä kirjassaan hän mainitsi sivumennen Quakenbrückin juutalaiset.

Vuonna 1987 Heiko Bockstiegel kertoi Bersenbrückin Aluesanomissa (Bersenbrücker Kreisblatt) eri artikkeleissa Quackenbrückin juutalaisista.

Vuonna 2002 aloin seuloa käsillä olevaa informaatiota sosiologisesti sävyttyneellä uteliaisuudella ja laajensin tietämystäni haastattelemalla sekä Quakenbrückissä syntyneitä juutalaisia kaikkialla maailmassa että syntyperäisiä iäkkäämpiä quakenbrückiläisiä kansalaisia.

Nyt tahtoisin tehdä nämä kokoomani tutkimustulokset julkisesti saatavilla oleviksi. 
 

Renate Rangermann”

• "Quakenbrück  vuosina 1814 - 1950
  

Quakenbrück oli alkujaan pieni rajakaupunki. Wienin kongressin aikaan (1814/1815) Sitä rajoitti alueet Hannoverin läänistä Oldenburgin lääniin."
 
(My Comment: (Tässä luen tunnin ajan netistä modernia lisätietoa tämän päivän Quakenbrückista http://www.wikiwand.com/de/Quakenbr%C3%BCck.  Renate Rangermann lähetti kirjeessään  myös  hyviä turistikarttoja  ja esiteitä  Quakenbückin  kauniista seudusta)

´Quakenbrück on siisti ystävällismielinen pikkukaupunki. Siellä vallitsee hyvinvointi, jonka kaltaista turhaan etsii Niederosnabrückistä ja Niedermünsteristä Ostfrieslandiin saakka... Yleisteollisuudellaan asukkaat ovat kunnostautuneet ...´Pappi, sittemmin lääninrovasti Johann Gottfried Hoche lausui näitä entista hansakaupunkia ylistäviä sanoja ollessaan siellä 1800-luvun lopulla.

Kuitenkin jo vuonna 1823 oli kaupungin maistraatti kirjoittanut Hannoverin kuningaskunnan  maaherralle Osnabruckiin: ´Kaupankäynnin yhä jatkuva väheneminen aiheuttaa jatkuvia äänekkäitä valituksia...´

Vasta 1834 asetettiin uusia tullikantosopimuksia Hannoverin ja Oldenburgin kesken, jotta  kaupankäyntiolosuhteet jälleen  kohenisivat. Puuttuvat kaukoliikenneyhteydet osoittautuivat kuitenkin haitaksi. Teollisen vallankumouksen uusiin vaatimuksiin eivät pelto- metsä- ja niittypolut soveltuneet. Sen takia rakennettiin Bramschiin vievä valtatie 1838 ja vuosina 1839 - 1841 Cloppenburgiin vievä valtatie.

Quakenbrück yleissilmäyksellä oli pikkukaupunki. Kaupungin ympärysmuuri useine kaupunginportteineen ympäröi keskustan. Vuonna 1836 oli seudulla 2250 asukasta. Enemmistö väestöstä oli evankelisia kristittyjä ja vähemmistö katolilaisia. Keskinäisissä suhteissaan kummatkin ryhmät olivat ekumeenisesti suuntautuneita. Siihen aikaan ei asunut juutalaisia Quakenbrückissä.

Quakenbrück oli tyypillinen pikkuporvarillinen kaupunki, jota ympäröi uittovedet, niityt ja metsät ja vesitie kulki sen läpikin. Tudortyyliset talot ( koristeelliset puuristikkoiset ulkopinnat) sijaitsivat vierekkäin, usein alle metrin päässä toisistaan,  päädyt kaupungin kadulle suuntautuen. Talovälejä  sulki portti, joka johti puutarhaan. Puutarhoissa voitiin viljellä jokapäiväiseen käyttöön vihanneksia. Vuodesta 1890 on ollut lisäksi kukkien viljelyä. Puutarhassa oli ulkohuone. Iltaisin aikuiset myrskylyhtyineen ja lapsineen kävivät siinä. Navetta oli rakennettu talon yhteyteen. Siellä saatettiin pitää lehmää, sikaa ja muutamia kanasia. Aamuisin lönkyttivät lehmät paimentajansa edellä kosteille niityille. Iltaisin ne palasivat navettaansa. Kellonajankin saattoi siitä tarkentaa. Niinpä quakenbürgerilaiset porvarit olivat enimmäkseen omavaraisia ja myivät naapureilleen maitoa ja munia, talvisin lihaa. Illan hetkinä oli kankaankudontaa ja langankehruuta. Jokapäiväistä elämänmenoa leimasi oma perhe, sukulaiset, naapurit, koti ja puutarha, peltotyö joko maanviljelyksessä tai karjanhoidossa. Yhdistystoiminta oli myös intensiivistä.  Ennen kaikkea oli suojeluskunta ja voimisteluyhdistys. 

 

Vuonna 1855 bremeniläinen kirjanpainaja Buddenberg aukaisi ensimmäisen kirjapainonsa Quakenbrückissa.  Sen seurauksena aloitti 14. 2. 1855 ensimmäisenä päivälehtenä ilmestyä Quakenbrücker Anzeiger – lehti. (Quakenbrückin tiedonantaja). Se nimettiin vuonna 1860 uudestaan: Allgemeine Anzeiger für die Stadt Quakenbrück (Quakenbrückin kaupungin yleinen tiedonantaja). Vuodesta 1877 se kuului Bersenbrücker Kreisblatt- lehden  (Bersenbrückin piirin sanomalehti) alaisuuteen . Vuodesta 1901 vuoteen 1923 tuli markkinoille laajempi sanomalehti kirjankustantaja Kleinertilta: Der Artländer Anzeiger ( Artlandin sanomat ). 

 

Evankelisilla ja katolilaisilla kristityillä oli kummallakin oma kirkkonsa kaupungin keskustassa. Pyhän Sylvesterin kirkko rakennettiin vuonna 1276 ja Pyhän Maarian kirkko 1652. Evankelinen työväenyhdistys ja katolilainen Kolping- yhdistys ( perhekeskeistä sosiaalista työtä tekevä katolilainen yhdistys,https://de.wikipedia.org/wiki/Kolpingwerk ) muodostivat tunnustuksellisen täydennyksen tunnustusrajat ylittäville poliittisille puolueille, jotka teollisen vallankumouksen ajoista (mikä alkoi 1815 ja 1835 välisenä aikana) olivat esiintyneet työntekijöitä edustamassa. Katolilainen Pyhän Maarian kirkko sai vuonna 1873 yhden tornin. Huhtikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1865 vihittiin evankelinen sairaala ja katolilainen vuonna 1893. Molemmat sairaalat korvasivat aiemman lasaretin ja köyhäintalon St. Antoniort nimisessä paikassa. Juutalaiset asukkaat, joita Quakenbrückissa asui vuodesta 1847, pystyttivät vuonna 1897 rukoushuoneen Kreuzstrasse-nimisen kadun varteen.

Kaupungin keskustassa sijaitsi raatihuone, käräjäoikeus, verotoimisto ja latinakoulu. Latinalainen koulu on mainittu ensimmäisen kerran jo 1354 ja se nimettiin uudestaan 1878 normaalilyseoksi, jossa kävi nuoret pojat. Sen lisäksi oli jo vuodesta 1647 evankelinen ja katolilainen kansakoulu. Tytöt kävivät yläasteen tyttökoulun. Tyttöjen keskikoulun ( Mittelschule für Mädchen) kronikan tuhosi varusväki huhtikuussa 1945. On vanha tapa, että yläasteen tyttökoulun kahdeksannen luokan jälkeen tytöt jättävät koulunkäynnin. Vuonna 1839 käsityöläiset saivat sunnuntaikoulun. Vuonna 1874 aukaistiin pienporvarien koulu, Vuodesta 1875 on ollut olemassa kaupungin nurmilla voimisteluhalli, Vuonna 1937 tuli Bahnhofsstrasse - kadun varteen kauppakoulu entiseen Artlandin pankkirakennukseen. Näin oli Quakenbrückista kehittynyt koulukaupunki.

Vuoden 1847 aikoihin pystytettiin suojeluskuntarakennus, lennätinasema aloitti toimia 1. joulukuuta 1863. Vapaaehtoinen palokunta (VPK) perustettiin vuonna 1878. Vuonna 1899 saatiin kaupunkiin yleinen kylpylä. 

 

Talouselämälle oli leima-antavina yksi tuulimylly, viininvalmistus (1759), yksi parkitsemislaitos (1812) ja käsityöläisten liiketoiminta. Kun rautatie oli saatu rakennettua Saksan-Ranskan sodan (1870- 1871) jälkeen ja työ saatu päätökseen 1875- 1876, Quakenbrückin teollistuminen sai vauhtia ja silloin laajentui mm vuonna 1849 perustettu Schaden harja-, luuta- ja pensselitehdas sekä Heyen parkituslaitos. Tämän lisäksi kaupunkiin tuli 1888 Lubrechtin ( vuodesta 1895 Bartramin) langankehräämö- ja kankaankirjontatehdas ja vuonna 1913 Simonin palkkateurastamo,

Vuodesta 1896 on olemassa raatihuoneen edessä olevalla aukiolla Saksan-Ranskan sodassa kaatuneitten muistoksi pystytetty voiton muistopatsas. Vuonna 1910 vihittiin asemarakennus. 1935 sotilaslentokentän rakentamisen yhteydessä sotilaita kulki nykyiseen Neustadtiin Quakenbrückistä käsin. 

 

Vuonna 1879 oli Quakenbrückissä 2500 kansalaista. Kaksi kolmasosaa väestöstä oli evankelisia, yksi kolmannes katolisia ja juutalaisia oli 21 henkilöä. Vuonna 1900 nousi asukasluku 3100:aan ja vuonna 1925 oli asukkaita 4400. Niinä aikoina asui Quakenbrückissä 54 juutalaista ja he osallistuivat aktiivisti kaupungin elämään. 

 

Schützenfest (https://en.wikipedia.org/wiki/Sch%C3%Bctzenfest ) "marksmen's festival", kohdeammuntakilpailu markkinoillla , ja erilaiset kirkkomessut (Kirmes) olivat tapahtumia, jotka saivat väen kokoon ja niihin kertyi kaikista uskonsuunnista osallistujia. Vuonna 1898 tuli tässä perinteisessä  tarkka-ammuntakilpailussa juutalainen Moriz Vorsanger ampujien kuninkaaksi.

  

Muutamat juutalaiset vaikuttivat kokosydämisesti Quakenbrückin kaupungin hyväksi. Theodor Simon kuului vuonna 1905 Artländer -Bankin perustajajäseniin ja virkaveljet valitsivat vuonna 1923 Philipp Reinsbergin Quakenbrückin kaupungin kansalaisneuvostoon. 

 

Teollistumisen myötä Saksan kaupungit kasvoivat. Ja sitä mukaa nousi myös elintarvikkeiden tarve. Quakenbrückiä ympäröivä seutu on maanviljelysaluetta. Kristityt ja juutalaiset karjankauppiaat tunsivat hyvin tarve- ja tarjontatilanteen ja he aloittivat viivyttelemättä karjankuljetukset rautateitse Quakenbrückista Ruhrin alueelle ja Hollantiin asti. Samalla he toimittivat tekstiilituotteita, valmisvaatteita, koneita ja keramiikka-astioita suurkaupungeista takaisin Quakenbrückiin. Juutalaisilla kauppiailla oli etuna heidän hyvin laajalle ulottuvat kommunikaatioverkostonsa Tämän takia kristityt kauppiaat tekivät yhteistyötä juutalaisten ammattiveljiensä kanssa.

Koska niin kristityt kuin juutalaisetkin kauppiaat pyrkivät mahdollisimman hyvään voittoon, he eivät ottaneet niinkään  huomioon tuotteiden tuottajan etuja (maanviljelijöitä, vuokrattuja työntekijöitä). Pienviljelijät ja vuokratyöläiset kärsivät matalista myyntihinnoista ja köyhtyneet päiväpalkkalaiset ja kaupungin työläiset korkeista ostohinnoista. Jotta tämä vaje olisi saatu tasoitettua, syntyi vuosina 1850 ja 1900 Saksassa yhtiöitä (Raiffeisen ja Konsum).

Vuonna 1900 heinäkuun 13. päivä perusti 19 käsityöläismestaria ja kauppiasta yhdistyksen nimeltä ”Spar- und Darlehens-Verein für den Amstgerichtsbezirk Quakenbrück”, Quakenbrückin alemman oikeusportaan alueen (käräjäpiirin)  säästö_ ja lainayhdistyksen . Yhtiön jäsenet nimesivät uudelleen pankkinsa vuonna 1939 Quakenbrückin kansallispankiksi, ”Volksbank Quackenbrück”. Vuosisadan vaihteessa syntyi Quakenbrückissa muutamia elintarvikeitten tukkukauppojakin, esim. Edeka-Grosshandel, joka sijaitsi Wilhelmstrasse-kadulla aseman takana. Nykyään siinä on disko Flash. 

 

Juutalaiset ostivat kristittyjen liikkeitä ja kristityt ostivat juutalaisten liikkeitä Vuoteen 1933 asti ei ollut merkkejä konfliktin mahdollisuudesta kristittyjen ja juutalaisten kesken, pikemminkin oli ilmiselvää kanssakäynnin suuntausta. 

 

Mutta vuodesta 1933 tilanne muuttui. Toisaalta saksalaiskristityiltä vaadittiin: että he eivät enää saaneet tehdä sisäänostoja tavarataloista, lyhyttavaraliikkeistä tai Konsum- yhtiöistä, koska ne leimautuivat juutalaisiksi. Toisaalta kristityt ostivat juutalaisten omistamaa tavaraa ja maatiloja, koska juutalaisten oli myytävä kaikki, mitä he omistavat pelastautuakseen ulkomaille. Syntyi tavarahuoneita esim. Bersenbrückiin, joissa kristittyjen palauttamaa juutalaista omaisuutta saattoi hankkia itselleen.

Kaikki Quakenbrückin virkamiehet menivät varhain NSDAP puolueeseen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Saksan_kansallissosialistinen_ty%C3%B6v%C3%A4enpuolue

Moni maanviljelijäkin meni puolueeseen oletettavasti siksi että pääsisi veloistansa. Liikemiehet toivoivat saavansa jäsenyydestään sosioekonomisia etuja. Ei kuitenkaan joka maanviljelijä eikä joka kauppias mennyt puolueen jäseneksi. Koska NSDAP jo huhtikuussa 1933 nostatti esiin jäseneksiottamisen esteen, monet miehistä liittyivät SA:han todistaakseen liittoutumisensa Führer Adolf Hitleriin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sturmabteilung

Vuonna 1937 saattoivat kaikki sellaiset kansalaiset mennä NSDAP puolueeseen, jotka niihin asti olivat suojanneet itseään kuulumalla toisiin hallitukselle lojaaleihin liittoihin ja järjestöihin. Vuonna 1939 jäseneksi oton ehdot höllennettiin. 

 

Kaikki quakenbrückilaiset eivät muuttaneet poliittista asennettaan NSDAP:tä suosivaksi. Eräskin kommunisti pysyi edelleen omalle vakaumukselleen uskollisena. Hän kärsi kuritushuonerangaistusta useat vuodet keskitysleirillä. 

 

Reaalilyseon eräs opettaja kuului SS- joukkoon. (https://fi.wikipedia.org/wiki/SS ) ja opetti myös kansallissosialistisessa eliittikoulussa NPEA Haselünne- nimisessä paikassa. ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Nationalpolitische_Erziehungsanstalten ). Eräästä toisesta opettajasta tuli 1941 paikallisjohtaja (Ortsgruppenführer) NSDAP- puolueeseen senjälkeen kun hänen edeltäjänsä oli vapaaehtoisesti ilmoittautunut itärintamalle, (Neuvostoparatiisiin, Sowietparadis). 

 

Vuonna 1935 alkoivat painostukset niitä kristittyjä kansalaisia kohtaan, jotka suhtautuivat ystävällisesti juutalaisväestöön. Painostus kohdistui lopulta myös asianajajaan, Knist nimeltään. Hänet polttomerkittiin julkisesti. Vuodesta 1935 puoluepoliittinen sanomalehti Der Stürmer ripustettiin yleisön nähtäväksi. Siinä oli isoin kirjaimin: Asianajaja Knist puolustaa juutalaista naista käräjillä, Asianajaja Knistillä oli asianajotoimistonsa Quakenbrückissa ja se kuului SPD:lle. (https://sv.wikipedia.org/wiki/Socialdemokraterna_%28Tyskland%29 ).

Quakenbrückin kaduille annettiin uudet nimet. Pitkäkatu ( Die Lange Strasse) oli nyt Adolf-Hitler-Strasse ja asemakatu Bahnhofstrasse oli Hermann-Göring-Strasse.

Quakenbrückin sairaalat suhtautuivat lojaalisti poliittiseen vallanhaltijaan ja seurasivat asetuksia, joiden mukaan piti varjella itseään perinnöllisiä sairauksia potevalta jälkikasvulta vuodesta 1933 heinäkuusta alkaen. Eräs kaupungin lääkäri aleni allekirjoittamaan paperin, jonka avulla quakenbrückiläisiä henkilöitä vietiin armokuoleman (eutanasian) nimissä (1940/1941) Osnabruckiin ”maan terveys- ja holhouslaitokseen

”( Landes-Heil-und-Pflegeanstalt) Hadamar nimiseen kaupunkiin ja siellä heidät surmattiin. (https://sv.wikipedia.org/wiki/Hadamar). 

 Senjälkeen kehitysvammaisten lasten perheistä muutamat eivät enää menneet lääkäriin. Muutamat perheet hakivat vammaisia lapsiaan takaisin laitoksesta suojellakseen näitä.

 

Kirkosta eroamiset lisääntyivät. Evankelinen kirkko menetti enemmän jäseniään kuin katolilainen, Kirkollisen vihkimisen sijalle tuli saksalainen juhla, jossa paikallinen ryhmänjohtaja piti puheen. Katolisen ja evankelisen kirkon edustajat pysyttelivät levollisina Quakenbrückissa. Vain pastori Vorstius Menslagesta (1935-1945) ilmaisi kriittisyytensä kansallissosialismia kohtaan ja julisti sen olevan väärää uskoa. Hänen lapsensa olivat myös kanssakäymisissä Quakenbrückin juutalaisten lasten kanssa. Vuonna 1944 hänet vapautettiin kirkollisista tehtävistään kirkon johtokunnan toimesta.

Muutamassa vuodessa, vuosina 1933 - 1940 katosivat kaikki juutalaiset Quakenbrückista. Niinpä SA-jäsenet kadottivat samalla päätehtävänsä ja saivat uuden itärintamalta, mikäli ikä ja ruumiillinen kunto sallivat.

Silmiinpistävästi oli Quakenbrückin väestöllä  kansallissosialismin alkuun asti samanlainen ajattelutapa asenteissa ja tunnustuksessa. Kauppiaat, virkamiehet ja maanviljelijät naivat omien ammattialueittensa sisällä. Evankeliset, katoliset ja juutalaiset kansalaiset menivät naimisiin omissa tunnustuspiireissään. Vaikkakin Saksassa jo vuodesta 1886 esiintyi 16%:lla juutalaisista seka-avioliittoja ja vuonna 1900 jo 51%:ssa juutalaisista oli nainut ei-juutalaisen, niin Quakenbrückissa ei ollut solmittu yhtään kristityn ja juutalaisen keskeistä avioliittoa. Berge- ja Bippen- nimisissä paikoissa oli kuitenkin juutalaiskristillinen seka-avioliitto solmittu (Kts. Arthur Neublum, Albert Neublum) . Quakenbrückissa ( Kts. Benno Frank) ja Badbergenissä (kts. Grete Mindus) kummassakin oli yksi kristityn ja juutalaisen välisestä suhteesta syntynyt lapsi. 

Sukulaissuhteistaan käsin kristityt pitivät lähimmäisistään huolta ja siihen kului syvään juurtuneita tapoja ja käytäntöä, ( kuten juhlaseppelten asettamiset, ehtoollinen, konfirmaatio, kirkolliset pyhät, syntymät, hautajaiset, iäkkäitten syntymäpäivät). Naapuriston juhlat eivät tunteneet tunnustuksellisia rajoja, kuitenkaan juutalaiset naapurit eivät ottaneet niitä tapoja. Kristityt naapurit eivät samoin ottaneet juutalaisia tapoja (Bar-Mizva, kuulutukset, Mikve, Chupa) . Poikkeuksena oli kuitenkin hautajaiset (Lewaja). Todistetusti kristityt ovat osallistuneet juutalaisiin hautajaisiin, esim. Theodor Simonin ja Moses Perlsteinin hautajaisiin. 

 

Tiedonvaihtoa evankelisten ja katolisten kristittyjen kesken esiintyi niin myös julkisella areenalla kuin yksityiselämän tasolla. Mutta juutalaisten ja kristittyjen keskeinen tiedonvaihto saattoi tapahtua vain privaatisti rajoittuneesti ( perhejuhlissa ja naapurien keskisissä juhlissa).

Arjalaisen syntyperän ajattelu vallitsi Quakenbrückissa vuosina 1933- 1945. Sen jälkeen eivät tällaiset ideat ole nousseet pintaan. NSDAP:n toiminnan kannattajat joutuivat leirille sodan loputtua . Paikallinen ryhmänjohtaja teki itsemurhan. Hänen vaimonsa surmasi heidän nuorimman poikansa ja sitten itsensä. Natsismin poistuttua liittyi monta entistä NSDAP:n jäsentä takaisin kirkkoon. 

 

Moni kristitty Quakenbrückin asukas, joita minä ( Renate Rengermann) olen haastatellut, on asunut koko elämänsä ajan tässä kaupungissaan. Juutalaisväestöstä vain Karl Frank ( 1869- 1935) eli syntymästään kuolemaansa asti tässä Quakenbrückin kaupungissa. ”

(Suomennosta saksasta)

Sotalapset. Sota tekee aina sotalapsia.

Suomen osalta käsite sotalapset ovat niitä suomalaislapsia, joita maailmansodan loppuvaiheessa tuotiin Ruotsiin tilapäissijoitukseen.

Ruotsin Suomalainen- lehti on varsinkin vuotena 2015 kertonut   Ruotsiin tulleiden suomalaisten sotalapsien m historiasta, nyt kun 70 vuotta on tullut  virallisesti täyteen tätä lähiajan historiaa. 

Tämä on sinänsä minulle  vasta viime  vuosikymmenien tietoa, sillä  meikäläinen on niitä Suomen rauhanajan  ihmisiä eikä meidän suvussa lähdetty sodan takia  pois eikä lähetetty ketään minnekään  vieraisiin. Itse asiassa emme nuorena edes saaneet tietää, että Ruotsiin oli jouduttukaan lähettämään pikkuväkeä ja että tilanne olisi ollut jotenkin  katastrofaalisen vaikea yhtäkkiä. Mutta hiljainen  varovaisuus vallitsi kaiken yllä ja siksi esim koulut olviat erittäin organisoituneet, rauhalliset, järjestäytyneet ja kurinalaiset. Hiljaisuus oli  aivan silmiinpistävä piirre koulun elämässä. Opettajat puhuivat rauhallisella äänellä ja kaikki kuulivat kuitenkin.  Ja JOS olisi lentokone jossain lentänyt- sen olisi kaikki havainneet...

Nyt siteeraan Ruotsin Suomalaista:(Nro 21. 21.5. 2015) "Idean lastensiirtoihin sai silloisen ulkoministeri Rickard Sandlerin vaimo Maja ja ajatus sai nopeasti kansanliikkeen voiman. Jopa 15 000 perhettä Ruotsissa ilmoitti haluavansa ottaa vastaan suomalaisia lapsia.  Ruotsin sosiaalihallitus taas kommentoi vuonna 1945 asiaa ja sen mielestä apua olisi pitänyt lähettää suoraan Suomeen sen sijaan, että talvisodan aikana tänne Ruotsiin lähetettiin noin 8000 lasta ja jatkosodan aikana noin 70 000". 

Sotalapsiaate lie oltu  Ruotsin puolella syntynyt, Suomelle uutena ajattelutapana, alkureaktio lienee ollut  johdossa kylmäkiskoinen, olihan selvää, että Suomi mieluiten olisi ottanut  armeijatason tukea vaikeaan ongelmaan, mihin   syöveriin vain  vapaaehtoiset Ruotsista  sitten ottivatkin osaa.  Lehti mainitsee, K-A-Fagerholmin olleen niin pessimistisellä päällä, että hän oli puhunut jopa  300 000 suomalaislapsen siirrosta  lahden yli -  siinä vaiheessa, kun rintamaa oli itään työnnetty takaisin ja voimia jo puskettiin Karjalan uudelleen rakentamiseen. Se merkitsi siviiliväestön lainehtimista  yli maan sinne tänne, mikä varsinkaan lapsille ei ollut suotuisinta.   Tämä on muuten ensimmäinen kerta, että luen ministeritason tällaisesta ajatuksesta.  Tavallinen suomalaisperhe joka iikka olisi itse- jos olisi ollut mahdollista  päättää, olisi tietysti ajatellut ensisijaisesti Amerikkaan menoa, jos oma maa olisi tehnyt lopun.  Mutta siihen ei ollut mitään  varaa tavallisella ihmisellä.  Sitäpaitsi  miehet olivat  armeijassa ja sodassa.  Suomi oli varustautunut kyllä  sotaan jo 1939.  Tilanne ei ollut täysin toivoton edes 1944- 45  hetkellä,  kun lapset lähetettiin vaan lähinnä preventiivinen ja  suunniteltu tilapäiseksi operaatioksi. 

Varmaa oli että suuri massatuho, mikä oli tapahtunut Euroopassa, oli maan johdon tiedossa. Kammottava  määrä kuolleita --ja sellaisen  syöverin partaalla seisova suomalinen poliittinen johto, Mannerheimin klikki, oli itse ollut vaarassa yhtäkkiä tulla nitistetyksi siihen samaan - oli viisassta lähettää " zera kadosh" kuten juutalaiset sanovat,  pyhä siemen, joka mahdolsesti voisi muodsotaa  Suomen kansan tulevan  perusaineksen jos  tapahtuisi se pelätty täystuho maahan jääneille joltain suunnalta.  Suuntia i oli tosi monta. Juutalaisilla vanehmmilla oli tapana koettaa lähettää  edes lapsi jonnekin elämän puolelle. kun oma tuho oli varma. 

On mielenkiintoista lukea mitä ne 70 000- 80 000 valittau suomaalislasta kertovat elämästään.  On luonnollista,  että joku   sanoo äitiänsä oikein noita-akaksi, kun sitten palaa takaisin.

CN jonista

Ruotsin Lääkärilehti on julkaissut eräässä artikkelissa antidootit, jotka ovat tehokkaita CN- jonia vastaan. Mutta muut toimenpiteet kuten preventio, hengityssuojaus ja hapenanto sekä altistuksen poistaminen sekä hengitysilmasta että iholta ovat tärkeät.

Syaanimyrkytys
Jos ilmassa on sinihappoa yli 200-300 mg/ kuutiometrissä, tästä aiheutuu ihon punotusta, pulssin nousua ja huimausta jo sekunneissa. Sen jälkeen hengitys tihenee ja ahdistuu, myöhemmin tulee hengitysdepressio. Syanoosia voi esiintyä ( tummanviolettia väriä), mutta jos henkilö on kalpea, on kyse hyvin syvästä syanidimyrkytystilasta. Sellaisessa tilassa on metabolinen asidoosi (solumiljöö on hapanta) ja veren maitohappopitoisuus on koholla, mutta verensokeri on normaali.

Jos myrkytysaste on lievä tai kohtalainen, sinihaposta tulee epäspesifisiä oireita kuten päänsärkyä, pahoinvointia ja pulssinnousua.

CN kiinnittyy kaikkeen Fe(3+) kolmiarvoisen rautaan ja kohdistuu kaikkiin entsyymijärjestelmiin, jotka käyttävät kolmiarvoista rautaa (ferrimuotoa) kofaktorina.

Soluhengityksen sytokromioksidaasi (CYO) on juuri tällainen myrkyttyvä kohta. Siinä pitäisi tapahtua päätoimintana elektronien siirtoa molekulaariselle hapelle (O2) ja sitten pitäisi saada yksittäistä happimolekyyliä (½O2) aineenvaihdunnan hyödyksi, esim oksidaatioveden muodostukseen (H2O) tai tarpeellisia singlet happiatomeja (O), joilla on reaktiokykyä. Tällainen siis estyy.
Täytyy vapauttaa tämä kohta ja vähentää CN-joni tulvaa. Pitäisi myös kansainvälisesti kieltää moinen aine C-aseena.

ANTIDOOTIT
A. Aineita, jotka auttavat kehoa hajoittamaan syanidijonia.
Natriumtiosulfaatti.
Tämän toksisiteetti on suhteellisen alhainen. Tämä pitää antaa suonen sisäisesti. Tällä muunnetaan CN(-) jonia rodanidiksi SCN(-) joka sekään ei ole loppumuoto, mutta ei häiritse hapensaantia, (Rodanidi metabolia jopa päinvastoin voi lisätä NO-tilannetta parempaan suuntaan, kun tulee antioksidanttien tavoin kasvisruoista, violeteista vihanneksista ja tasapainottaa epäorgaanisen typen aineenvaihduntaa kehossa)

Rodanaasi-entsyymi.
Kehossa itsessäänkin on rodanaasia. Jos tätä antaa lisälääkkeenä, se pitää antaa suoneen . Vaarana on luonnollisesti yliherkkyysreaktiot. Aineen varastoimisessa on ongelmia.

B. Aineita, joka pystyvät sitomaan veressä kiertävää syanidia.

Dikoboltti-Edta (KELOCYANOR). Tämä toimii nopeasti. Tämä voi antaa idiosynkrasiaa, erityisesti, jos sitä annetaan ilman, että on syanidimyrkytys kyseessä.

Hydroxocobalamiini (vitamiini B12a). Tällä on suhteellisen matala toksisuus. Mutta tarvitaan korkeita annoksia (Cyanokit 2.5 g annoksia.) jotta saadaan vaikutusta esiin. Annokset taas ovat sitä luokkaa korkeat, että voi tulla toksisiakin oireita, mutta aine on hengenpelastavaa merkitykseltään. ( Käyttö esim palomiesten  savumyrkytyksissä)

Methemoglobiinia, joka on stroomavapaata. Tämä ei vähennä veren kykyä sitoa happea, mutta tämä on hyvin kallista ja sitä täytyy antaa intravenöösisesti. Voi aiheuttaa yliherkkyyreaktioita.

Methemoglobiini indusoituna. Voidaan antaa soveltuvia methemoglobiinin muodostajia iv- tietä tai per os. Methemoglobiini vähentää veren kykyä sitoa happea, ja muutamia methemoglobiinin muodostajia on vaikea hallita, esim. natriumnitriittiä.

(Methemoglobiinia saa sitten muuttumaan takaisin (ferro) hemoglobiiniksi C-vitamiinin avulla 200 mg C-vitamiinia)

HENGITYSSUOJAIN RIITTÄVÄN TEHOKKAAKSI
VAIKKA on selvää apua ANTIDOOTEISTA, paras suoja akuuttia syaanivetymyrkytystä vastaan on hyvin toimiva hengityssuojain. HCN (sinihappo) on pieni molekyyli ja tunkeutuu sellaisen tavallisen hengityssuojaimen läpi, jossa on vain tavallista aktiivia hiiltä. Jotta voi saada suojaa sinihapolta, tarvitsee filtterihiili käsitellä sellaisilla suoloilla, joilla on kykyä oksidoida syanidia (CN-. Siis Cu (2+) ja Cr(6+) suoloilla.
Jos joutuu altistumaan hyvin korkeille sinihappopitoisuuksille, täytyy vaihtaa filtteri altistuksen jälkeen. Jos joudutaan varastoimaan hengityssuojaimia kosteassa miljöössä, filtteri voi turmeltua siten, ettei siitä enää ole suojaa sinihapolta. Koska HCN (syaanivety eli sinihappo) haihtuu nopeasti , ei välttämättä tarvitse myöhempää saneerausta.
Jos suojain on riittämätön, voidaan myrkytystä hoitaa lääketieteellisesti edelleen.
Lääkkeellinen osuus tulee viipymättä alkaa vaikeassa myrkytyksessä.

Lievä tai kohtalainen myrkytys voidaan kestää hengissä ilman hoitoa, koska keholla kyllä on tehokas, mutta myrkytyksen kulkuun verrattuna hidas myrkyttömäksi tekevä järjestelmä CN-jonille, nimittäin kehon oma entsyymi RODANEESI.

Kts. edeltä antidoottien luettelo kohta A.

HAPPI
Koe-eläimistä on saatu tietoa siitä, että nopea hapen anto ylipaineella oma positiivista vaikutusta. Jos on tällaista happea läsnä, sitä pitää antaa niin pian kuin mahdollista.

MISSÄ TÄTÄ SYAANIVETYA (HCN) eli SINIHAPPOA ESIINTYY?
Teollisuudessa käytetään sitä , joten siviilielämässäkin voi kuulua tästä asiasta.
Luonnon kukissa, kasveissa, eräissä viljoissa ja puun siemenissä on rakenteessa syanidia, koska se on niille eräänlainen antibiootin veroinen suojatekijä. On hyvä tietää ne kasvit, joista voi kertyä liikaa CN- pitoisuutta ravintoon. Harvemmin akuutteja myrkytyksiä tulee, koska CN-pitoiset ovat hyvin kitkeriä asioita, kuten pahanmakuiset siemenet, joita yleensä ei koskaan pureskella kitkeryyden takia (prunuslaji). Toisaalta eräät kitkerät mantelit sisältävät sellaista alkaloidia, joka on syanidipitoista ja tällaisia manteleita voi sekoittua makeisiin manteleihin.
 Ruotsin TV:ssa on äskettäin ollut hyvä ohjelma luonnon kasveista, joitten biologiseen strategiaan kuuluu syanidimolekyylin muodostus. 
 Kassavan aiheuttama KONZO- tauti on itse asiassa vaikea krooninen syanidimyrkytystila.(Siis mahdollsiesti voisi vaatia pitkäaikaisen OH- B12 vitamiini-injektiohoidon kehon vapauttamiseksi syaanista ja  sen aiheutamasta neuropatiasta, arvelen)

Ihmisen soluissa mitokondrioissa on ns hengitysketju ja siinä on kohta, sytokromi, joka pystyy ottamaan vastaan hengitysilmasta saatua molekulaarista happea. Juuri tämä kohta voi myrkyttyä joko CN- jonista, tai häkämolekyylistä CO tai rikkivedysta H2S ja aiheuttaa tukehtumista, kun keho ei saa happea.

Aivan pieni osa ihmisenkin B12- vitamiinista kehossa voi kulkea CN- B12 syanokobalamiinina, koska se on tavallaan B12- vitamiinin stabiilein muoto. ( CN -) hanakasti takertuu B12 vitamiinin kobolttiin Co++). Kun on B12- vitamiinia kehossa, on jotain omaa kelaattoria CN-joninkin suhteen. Tablettimuotona B12 annetaan syanokobalamiinina, mutta tämä on niin pieniä määriä SYANO- muotoa mikrogrammoja, joten kehon oma rodaneesi kyllä parjäilee sellaisen kanssa ja B12 pääsee aktivoitumaan Ado- ja CH3- muotoihinsa.
Sitäpaitsi hieman normaalisti kehossa olevaa CN(-) muotoa muuttuu rodanidiksi aivan fysiologisestikin eli SCN(-) muodoksi, jolla silläkin on hieman fysiologista tehtävää antioksidanttijärjestelmässä.

C-aseet
Mutta hankalinta on se, että sinihappo jo aikoja on kuulunut ns C-aseisiin sodankäynnissa ja etnisissä joukkotuhoissa. Vielä tänä päivänä kuuluu sinihappo eri maitten joukkotuhoaseitten lukuun. Ent. CCCR piti sitä sota-aseissaan. Irakissa käytettiin sitä kurdiväestön surmaan. Natsiaikana käytettiin sekä häkää (CO) että sinihappoa (HCN) Zyklon B, ihmisten joukkosurmaan- joku natsi itsekin käytti sitä välttääkseen aikanaan hirttotuomiota massamurhista (Göring).  Se todistaa, että natsit tiesivät varsin tarkasti myrkyn nopean vaikutusmekanismin. 

Israelista on viime kuussa (9/2007) tullut hippu tietoa, että Syyrian sotavarustuksiin kuuluu myös HCN sinihappoa C-aseissa, joten asia on aktuelli ja suojamekanismit on syytä tietää.

Kuljetusonnettomuudet
Sitä paitsi ainetta voi kulkea tehtaitten tarpeisiin aivan tavallisia ratoja myöten missä tahansa valtiossa, joten tieto pitää olla jokamiehen tasoa. Kun sanotaan, että siellä tai siellä on sinihappomyrkytyksen vaara tai että onnettomuudessa levisi sinihappoa, syaanivetyä, pitää käsittää vaaran aste. Sellaisia onnettomuuksia ei pidä mennä katsomaan omin silmin.

Tupakka ja palokaasu
Lisäksi ihmiseen kertyy hengitysketjun rasitteeksi tupakasta käsin jonkin verran myös CN- jonia.
Palomiehet joutuvat äkkialtistukseen monenlaisille keuhko- ja hengitysketjumyrkyille, joista CN ja CO ovat ehkä kaikkein vaikeimpia ja joka tulipalossa otettava huomioon niitten molekyylien mahdollinen esiintymä. Lisäksi paloissa on monta muuta tuntematontakin molekyyliä ja muita fysikaalisia haittavoimia, jotka voivat äkkiä sulkea hengitysketjua ja koko ventilaatiojärjestelmää, varsinaista keuhkokudosta. Juuri palomiehiä varten on kehitelty Cyanokit, lisenssilääke.Se on hengenpelastava savumyrkytyksissä.
Jos tulipalouhrit ovat syvästi tajuttomia ja muuten hyväkuntoisia, kyse on lähinnä näistä CO ja CN molekyyleistä, jos he menehtyvät. Raikas ilma, ylipainehappi ja mahdollinen Cyanokit i.m. olisivat ideaalista alkuhoitoa.

Tupakanpolton lopettaminen myös vähentää kroonista syanidipitoisuutta ja sen haittoja.

Enigman tarinasta . Koodin ratkaisun merkitys maailmansodan loppuvaiheessa

Liitoutuneet ratkaisivat lopulta Enigman.Hyvä filmi, jonka voi  katsoa uudestaan:
http://ww41.wapmon.com/youtube/view/dku-3huuqPA
 Mutta tässä on alkuhistoria Puolasta!
http://www.kolumbus.fi/sakari.ahvenainen/Viestimies_Enigma_1_1991.pdf

Enigma (salauslaite) on  Riihimäellä nähtävissä.

Enigma

Enigma oli saksalaisten toisen maailmansodan aikana käyttämä sähkömekaaninen salauslaite, jonka toiminta perustui pyöriviin salauskiekkoihin. Tarkkaan ottaen kyse on kokonaisesta salauslaitteiden perheestä, sillä ajan myötä laitteesta kehitettiin useita eri malleja. Enigman keksijä Arthur Scherbius sai ensimmäisen Enigmaan liittyvän patenttinsa 1918.^[1]
Enigma oli kaupallisessa käytössä 1920-luvun alusta alkaen, ja sitä myytiin jopa ulkomaille asti. Saksan sotilasmalli (Wehrmachtin ja erityisesti laivaston Enigma) on näistä malleista kuuluisin. Saksan asevoimat ottivat koneen käyttöön seuraavasti: merivoimat 1926, maavoimat 1929 ja ilmavoimat 1933.^[2] Myös monet muut hallinnonalat kuten SS, poliisi ja rautatiet^[3] käyttivät Enigmaa.
Helppokäyttöisyys ja salauksen oletettu vahvuus olivat tärkeimmät syyt laajaan käyttöön. Myös saksalaisten tarve lyödä mahdollinen vastustaja nopeasti pienellä 100 000 miehen armeijalla korosti ajan voittamisen tärkeyttä (salauksen automatisointi) ja liikkeen mahdollistavaa sodankäyntiä (radioiden käyttö).
Salaus kuitenkin murrettiin ja tämä lyhensi, ainakin teoriassa, toisen maailmansodan kestoa arvioiden mukaan ainakin vuodella. Tätä lähinnä brittien työtä kutsuttiin nimellä operaatio Ultra. Britit eivät paljastaneet tätä ennen kuin 1960–1970-luvuilla.
Suomessa on Enigma-laite nähtävissä viestimuseossa Riihimäellä^[4].

Sisällysluettelo

• 1 Enigman rakenne
• 2 Enigman murtaminen ja Puola
• 3 Enigman murtaminen toisen maailmansodan aikana
  • 3.1 Enigman ratkaisukone ”Bombe”
  • 3.2 Bletchley Parkin koodinmurtokeskus
  • 3.3 Enigman käytön heikkouksia
  • 3.4 Enigma ja Saksan sukellusveneet
  • 3.5 Saksan maavoimat Operaatio Ultran kohteena
  • 3.6 Normandian maihinnousu ja operaatio Ultra
• 4 Katso myös
• 5 Lähteet
  • 5.1 Viitteet
• 6 Aiheesta muualla

Enigman rakenne

Enigma-laitteen salauskiekkoja

Enigma on sähköisten ja mekaanisten osien muodostama kokonaisuus. Mekaaninen osio koostuu näppäimistöstä, pyörivistä salauskiekoista sekä mekanismista, joka pyörittää kiekkoja jokaisen näppäimenpainalluksen yhteydessä. Kiekkojen jatkuva pyöriminen saa aikaan uuden koodauksen jokaista näppäimenpainallusta kohden.^[5]
Varsinainen salaus tapahtuu sähköisesti. Mekaaniset osat muodostavat jatkuvasti muuttuvan sähköisen virtapiirin. Kun näppäintä painetaan, virtapiiri sulkeutuu ja lopulta yksi lampuista syttyy, jolloin nähdään mikä kirjain vastaa alkuperäistä tekstiä.^[5]
Itse viestittäminen tapahtui kuitenkin perinteisesti sähköttämällä morse-koodilla joko lennättimen tai radion välityksellä. Enigman tuottama salattu teksti merkittiin muistiin kirjain kirjaimelta esimerkiksi paperille ja tämä koodattu sanoma annettiin varsinaiselle sähköttäjälle. Vastaanottopäässä sama tehtiin käänteisesti. Eräissä Enigman versioissa oli tulostinosa.^[6]

Enigman murtaminen ja Puola

Enigma-järjestelmän onnistui murtamaan ensimmäisenä Puolan tiedustelupalvelu. He onnistuivat pääsemään tutkimaan Enigman rakennetta viikonlopun ajan Puolan postilaitoksen suojissa saksalaisten huolimattomuuden takia. Juuri ennen hyökkäystä Puolaan saksalaiset kuitenkin muuttivat koneen rakennetta vaikeammaksi. Tätä puolalaiset eivät enää pystyneet avaamaan. Poznańin yliopistolla aloitettiin salakirjoitusmatematiikan kurssi vuonna 1929^[7] ja siitä seurasi yksi suurimmista toisen maailmansodan tiedusteluvoitoista.
Enigman murtaminen perustui uuden matematiikan muun muassa ryhmäteorian, käyttöön salakirjoituksen avaamisessa. Enigman rakenteellinen heikkous oli, että kirjain ei koskaan koodautunut itsenään, mikä rajasi ratkaistavia vaihtoehtoja. Enigman käytössä tehtiin virheitä esimerkiksi käyttämällä kaavamaisia sanomamuotoja, jolloin viestin laatu oli mahdollista arvata koodatun tekstin sijainnin perusteella, vaikka täsmällinen sisältö ei ollut tiedossa. Ratkaisuyritykseltä voitiin näin olettaa saatavan tietynlainen tulos kuten kellonaika. Enigman käyttäjien virheitä olivat esimerkiksi asetusten yksinkertaiset koodiavaimet, jotka osaksi johtuivat taistelun stressistä.
Enigman murtaminen oli jatkuvaa kilpajuoksua saksalaisten järjestelmään tekemien muutosten ja puolalaisten murtoyritysten kanssa.
Vuoden 1939 alussa oli tultu tilanteeseen, jossa puolalaisten resurssit oli käytetty loppuun. Saksalaisten viimeisimmän muutoksen kompensoimiseksi olisi tarvittu kymmenkertaiset resurssit aiempaan nähden. 25. ja 26. kesäkuuta 1939 Puolassa järjestettiin tapaaminen, jossa puolalaiset kertoivat Ranskan ja Ison-Britannian edustajille kaiken, mitä tiesivät Enigman avaamisesta.^[8] Enigman avaamisen salaisuus siirtyi liittoutuneille.

Enigman murtaminen toisen maailmansodan aikana

Enigma käytössä

Tiettävästi puolalainen matemaatikko Marian Rejewski mursi ensimmäisenä Enigman salauksen.^[9] Saksalaiset matemaatikot olivat hyvin tietoisia menetelmän yhdestä, ”pienestä” heikkoudesta: järjestelmä ei koskaan koodatessa antanut samaa merkkiä mikä sille syötettiin. Eli kirjoitettaessa syötteenä ”A”, se ei koskaan koodautunut ”A”-kirjaimeksi. Laskettiin kuitenkin, että seikan hyödyntäminen salauksen purkamisessa vaatisi matemaattisia laskelmia, joiden eri mahdollisuuksien läpikäyminen veisi enemmän kuin seitsemänkymmentä (70) vuotta {aikamäärä tarkistettava}, joten tällä heikkoudella ei olisi mitään käytännön merkitystä laskutikkujen ja mekaanisten käsilaskimien aikakaudella; se oli turvallisuuden kannalta hyväksyttävää.

Enigman ratkaisukone ”Bombe”

Puolalaiset olivat kehittäneet mekaanisesta laskimesta sähköautomatisoidun version, joka laski monikymmenkertaisesti nopeammin kuin käsin lukuja syöttämällä. Tämä Bombe-laite (”pommi”) lyhensi kyllä laskuaikaa, muttei enää riittävästi, kun saksalaiset 1930-luvulla kehittivät Enigman järjestelmää yhä monimutkaisemmaksi.^[10] Laskentatehoa olisi pitänyt pystyä lisäämään monikymmenkertaiseksi, ja Bombe-laitteita ei ollut riittävästi. Saksan hyökättyä Puolaan ja miehitettyä maan kryptoanalyytikot pakenivat maasta ja kääntyivät englantilaisten puoleen.

Bletchley Parkin koodinmurtokeskus

Englannissa kerättiin Bletchley Parkin kartanoon parhaat matemaatikot sekä koodinmurtajat, ja heille annettiin riittävät henkiset ja materiaaliset resurssit. Bombe-koneita konstruoitiin lukuisasti ja niille syötettiin jatkuvasti lisää raakamateriaalia. Todennäköisyysmatematiikkaan perustuen alkoi Enigman toimintatavan logiikka paljastua. Haastetta lisäsi se, että Saksan sotavoimien eri osilla oli omat koodistonsa. Lisäksi Pohjois-Afrikan voimilla oli oma koodiavaimistonsa. Sodan muuttuessa liikkuvaksi murron merkitys korostui. Keväällä 1940 Saksan ilmavoimien Enigma saatiin murrettua ensimmäisenä.

Enigman käytön heikkouksia

Saksalaiset luottivat niin paljon Enigman pitävyyteen, että heillä oli tiettyjä ”yleisavaimia” eri aselajeille annettavia yleisohjeita varten. Tämä yksinkertaisti koodaustyötä saman avainkombinaation toimiessa lukuisille eri yksiköille. Se yksinkertaisti myös koodinmurtamista sillä mitä enemmän on samalla avainkombinaatiolla annettua materiaalia, sitä todennäköisemmin laskenta saa yhdellä avaimella koodattua materiaalia ja koodi murtuu ja teksti saadaan desiferoiduksi selväkieliseksi. Saksalaiset tekivät Enigman käytössä virheitä ja näin taistelulaiva Bismarckin sijainti saatiin toukokuussa 1941 selville sen takia, että sen tiedustelulentäjä lähetti Luftwaffen Enigmalla viestin sen sijaan, että hän olisi käyttänyt suojatumpaa laivaston (Kriegsmarinen) Enigmaa. Brittihävittäjä HMS Bulldog valtasi 9. toukokuuta 1941 saksalaisen U-110-sukellusveneen, josta valtaajat saivat haltuunsa koodikirjoja ja käyttökuntoisen Enigman.^[11] Britit kykenivät lukemaan Luftwaffen Enigmaa lähes reaaliajassa.
Saksalaisilla oli kautta sodan useita kymmeniä koodiavaimia. Liittoutuneet saivat ne murrettua 1942 kuluessa. Niitä hyödynnettiin muun muassa sukellusveneiden tehdessä paikka- ja tilanneilmoituksia päivittäin: tällöin tiedettiin, missä olivat sukellusveneiden muodostamat saattueiden etsintäketjut. Näitä tietoja hyödyntämällä pystyttiin sukellusveneet kiertämään mahdollisimman kaukaa. Kun Yhdysvallat liittyi mukaan toiseen maailmansotaan 7. joulukuuta 1941, saatiin heidän materiaalikapasiteettinsa suoraan käyttöön, ja pystyttiin perustamaan saattuetukialusten ympärille Hunter-Killer-ryhmiä tuhoamaan sukellusveneitä näiden tietojen pohjalta.

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Enigma ja Saksan sukellusveneet

Koska saksalaiset luottivat salausjärjestelmään, oletettiin voitavan ”kauko-ohjata” sukellusveneitä mahdollisimman tehokkaasti susilaumataktiikan (Rudeltaktik) tehostamiseksi. Se perustui siihen, että rajallinen määrä saattoaluksia paimensi laivasaattuetta. Jos yksi–kaksi venettä hyökkäsi saattueen kimppuun, saattoalukset voitiin keskittää niiden tuhoamiseen tai ainakin poishäätämiseen. Mutta amiraali Dönitz arvioi, että jos samana yönä saattueen kimppuun hyökkäisi 5–10 venettä, ei saattuesuoja riittäisi yhtäaikaisesti kaikkien torjumiseksi. Saattueen löytänyt sukellusvene ei hyökännytkään heti saattueen kimppuun vaan lähetti paikka-, suunta-, ja nopeusilmoituksen päämajaan. Sen mukaan, ja varjostavan sukellusveneen kutsumajakan mukaan, kaikki läheiset veneet kiirehtivät paikalle ja aloittivat iltayöstä yhteishyökkäyksen saattueen kauppalaivoja vastaan. Toukokuuhun 1942 taktiikka toimikin. Tuolloin Ferranti ja Raytheon olivat kehittäneet tutkan riittävän tarkaksi havaitsemaan pintakulussa kulkevat sukellusveneet pinta-aluksista käsin. Radiota käyttävät veneet puolestaan voitiin peilata ilmasta käsin ja lähettää niiden kimppuun syvyyspommein aseistettuja kaukopommituskoneita.
On kuitenkin huomattava, että saksalaisilla oli myös koodiavaimia, joita ei koskaan sodan aikana saatu murretuksi. Ne olivat yksittäiskoodeja, joita käytettiin sen verran harvoin, ettei raakakoodimateriaalia kertynyt tarpeeksi todennäköisyyslaskennan perusteeksi.
Tutkimus- ja purkutoimintaa siirrettiin myös Yhdysvaltoihin, ilmeisesti vastoin englantilaisten toiveita säilyttää koodinmurtamisen salat ominaan. Yhdysvalloissa rakennettiin sata pitkälle kehitettyä Bombe-laitteen versiota yötä päivää käsittelemään siepattua koodimateriaalia. Se nopeutti koodien purkamista.
Saksan maavoimat Operaatio Ultran kohteena

Enigma Heinz Guderianin komentoajoneuvossa Ranskassa 1940

Kriegsmarinen ja Luftwaffen ohella myös maavoimat lähetti liikkuvassa sodankäynnissään valtavat määrät tietoa esimerkiksi joukkojen liikkeistä, ammus- ja muonatarpeistaan, haavoittuneiden ja kaatuneiden määristä joukko-osastoittain ym. Näistä saatiin tilastomatematiikkaa käyttämällä hämmästyttävän tarkka käsitys siitä, mitä liittoutuneilla oli odotettavissa vastaansa missäkin paikassa ja minäkin aikana. Bletchley Parkin Ultra-järjestelmän – kuten koodinmurtamisen koodinimi liittoutuneiden puolella oli – avulla saatiin tietoa jopa niin paljon ja niin tarkkaa, että sen hyödyntämisessä oli ongelmia. Esimerkiksi eräässä vaiheessa saatiin Erwin Rommelin hätähuuto polttoainetilanteesta. Rommelia lohdutettiin, että jokin tietty laiva on juuri lähtenyt satamasta ja sen odotettiin olevan Tobrukissa tiettynä päivänä. Liittoutuneiden puolelta olisi ollut uskaliasta lähettää vaikkapa sukellusvene odottamaan suoraan laivan reitille, sillä nuo ”ohjausviestit” toistuivat sen verran usein, että suora toiminta olisi saattanut saada saksalaisissa epäilyksen koodin murtamisesta että lukeeko joku nyt pelikortteja olkapäämme takaa? Siksi käskettiin ensin tiedustelulentäjä ”etsimään” vihollislaivoja oikeaan aikaan oikealta laivareitiltä ja laiva löytyi ennen pitkää. Saksalaiset lähettivät tunnollisesti avunpyyntöviestin kertoen lentokoneen havainneen heidät. Saksalaisten resurssit olivat vähäisempiä kuin liittoutuneiden, joten liittoutuneet käyttivät ylivoimaansa upottaen Rommelin tarvitseman bensiinin Välimeren syvyyksiin. Myös saksalaisten suunnitelmat Kurskin hyökkäyksessä paljastettiin ja ”vuodettiin” venäläisille.

Normandian maihinnousu ja operaatio Ultra

Ultra-tietojen perusteella voidaan sanoa melkoisen varmasti, että Normandian maihinnousu oli suoraan siitä riippuvainen. Kun saattueet saatiin turvallisesti Atlantin yli syksystä 1942 alkaen, voitiin ryhtyä keräämään tulevan maihinnousun varalle varastoja Britanniaan. Niitä kerättiin riittävästi samanaikaisesti kun miehistöä koulutettiin ja laivattiin Britanniaan. Keväällä 1944 saarivaltio oli kuin ”uppoamaton lentotukialus” jolla oli suuret sotavoimat. Salassapito oli hyvin tiukkaa ja se onnistui paremmin juuri saariolosuhteissa kuten Isossa-Britanniassa. Suuren maihinnousun (operaatio Overlord) salausprojekti oli nimeltään operaatio Fortitude. Salauksen avulla saatiin aikaan riittävä paikallinen ylivoima, jota hyökkäyssota ja erityisesti maihinnousuoperaatiot tarvitsevat.
Ultra-tietolähde pidettiin salassa melkein 1960-luvun loppuun asti. Britannia jakoi Enigma – laitteita entisiin siirtomaihinsa ja näin maa keräsi tietoa niiden salaiseksi uskomasta diplomaatti- ja kaupallisesta viestityksestä. Iso-Britannia ei hyödyntänyt Enigman murtamisessa saamaansa tietotaitoa, vaan purkulaitteet ja niiden matematiikasta johdettu tietokone Colossus purettiin.
Suurelle yleisölle Operaatio Ultra paljastettiin F.W. Winterbothamin kirjassa The Ultra Secret vuonna 1974.

Katso myös

• Alan Turing
•  Radioohjelma Alan Turingista 16.1. 2015 Ruotsin radiossa  keskipäivän jälkeen. 

Lähteet

• Singh, Simon: Koodikirja: salakirjoituksen historia muinaisesta Egyptistä kvanttikryptografiaan. Tammi, 1999. ISBN 951-31-1544-5.
• Ahvenainen, Sakari:"Enigma, osa 1 a" Viestimies-lehti 1/1991 s. 24–30
• Ahvenainen, Sakari:"Enigma, osa 1 b" Viestimies-lehti 2/1991 s. 12–17
• F.W.Winterbotham: Operaatio Ultra. WSOY, 1976. ISBN 951-0-07304-0.

Viitteet

1. Singh 1999, 191
2. Carlisle, Rodney P. Scientific American inventions and discoveries, s. 348 John Wiley and Sons, 2004
3. Singh 1999, 198
4. Viestikiltojen liitto
5. Singh 1999, 179-180
6. Singh 1999, 192
7. Gannon, James: Stealing Secrets, Telling Lies: How Spies and Codebreakers Helped Shape the 20th Century, Brassey's, 2002, s. 32
8. Peter, Laurence: How Poles cracked Nazi Enigman secret (BBC News 20. heinäkuuta 2009)
9. Singh 1999, 207-215
10. Singh 1999, 218-219
11. Turtola, Martti & Pajala, Lasse 2009. Kaikilla rintamilla - toisen maailmansodan historia. Otava: Helsinki, s. 85

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Enigma (salauslaite).

• Paperista rakennettu Enigma
• Enigma-simulaattori. (Yhteensopiva oikean enigman kanssa, mukaan kuuluu: 3-rotor Wehrmacht and Luftwaffe Enigma, 3-rotor Kriegsmarine M3, 4-rotor Kriegmarine M4 Enigma)
• Enigma-simulaattori (Java)
• The world's first electronic Enigma machine (YouTube-video)

Jo heidän kurkkunsa on avoin hauta, saati sitten heidän maansa

Dn kertoo: Todenhöferin tulevan kirjan aineistosta 24.12. 2014 

Allt om: IS framryckning i Irak och Syrien

Den första västerländska journalist som släppts in på Islamiska statens territorium har återvänt. Med sig har han historier till en bok – och en varning till världen. ”IS är mycket starkare och mycket farligare än någon förstår”, säger Jürgen Todenhöfer till tyska medier.

Den första västerländska journalist som släppts in på Islamiska statens territorium har återvänt. Med sig har han historier till en bok – och en varning till världen. ”IS är mycket starkare och mycket farligare än någon förstår”, säger Jürgen Todenhöfer till tyska medier.

74-åriga Jürgen Todenhöfer, från Tyskland, publicist och tidigare kristdemokratisk politiker för CDU, är enligt egen utsago den första västerländska journalist som beretts inresa i Islamiska statens självutnämnda territorium. Detta skedde efter månader av förhandlingar med terrorgruppen.
Todenhöfer har besökt olika delar av Mellanöstern flitigt under åren och bodde vid ett tillfälle på samma hotell som James Foley i Benghazi. Foley avrättades senare av Islamiska staten.

– Jag har förstås sett den fruktansvärda, brutala videon och mitt största huvudbry under förhandlingarna var hur jag skulle lyckas undgå att möta samma öde, säger Jürgen Todenhöfer till tyska Der tz.
I morgon, måndag, kommer Todenhöfer att publicera en sammanfattning av sina tio dagar med IS, men i intervjuer med tyska medier har en del detaljer framkommit.
Han reste via Turkiet till Mosul i Irak, den största staden IS numera ockuperar. Hans första intryck av terroristorganisationen var att "den är mycket starkare än vi tror här", säger han till Der tz.
– Varje dag anländer hundratals villiga krigare från hela världen. För mig är det obegripligt.
Han berättar att jihadisterna sover i baracker som byggts av skärvorna från utbombade byggnader. De är ungefär 5.000 personer i Mosul och så utspridda att USA skulle behöva utplåna hela staden för att komma åt dem. Det betyder enligt Todenhöfer att IS inte kan besegras av västerländska lufträder.
– Antalet terrorister ökar med varje bomb som släpps och träffar en civil person, säger han.
Mest skrämmande anser Jürgen Todenhöfer att IS syn på demokrati är: gruppen har enligt honom uttryckt att alla religioner som accepterar demokrati måste dö. Likaså alla som inte går med på terroristernas tolkning av Koranen. De enda andra religioner som kommer att skonas är de två andra abrahamitiska: judendomen och kristendomen.
– Alla andra religioner: shiiter, hinduer, ateister, månggudadyrkarna, ska förstöras. I arabvärlden, och överallt annars i världen ska muslimer som erkänner demokrati dödas. Detta svar har jag fått flera gånger.
Todenhöfer har mötts av en del kritik för sitt projekt. Dels för att under sin resa även fick intervjua president Assad i Syrien, dels för att IS använder hans rapporter i sin propaganda. Detta eftersom inte allting han sett har varit negativt. Han berättar också om IS sociala arbete och om utbildningsplaner för flickor.
På kritiken har han bara ett svar: "Om du vill besegra en motståndare, måste du först känna honom."
Jürgen Todenhöfer är i Tyskland bland annat känd för sin kritik mot USA:s krig i Irak och Afghanistan. Han har skrivit flera böcker och drivit olika insamlingar för flyktingar.

Emma Löfgren

Eufratin ja Tigriin alueen sotatanner

24.12 2014 Keskiviikko

Daily Star of Lebanon kirjoittaa:

BEIRUT: Jordan's military on Wednesday confirmed that one of its pilots was captured by ISIS after his plane went down in Syria, official news agency Petra said.
"During a mission Wednesday morning conducted by several Jordanian Air Force planes against hideouts of the ISIS terrorist organization in the Raqqa region, one of the planes went down and the pilot was taken hostage" by ISIS, Petra quoted a source from the military's general staff as saying.
The ISIS branch in Raqqa published photographs on jihadist websites purporting to show its fighters holding the captured pilot, with a caption identifying him as Jordanian and giving his name.
Several photographs were released, including one showing the pilot, wearing only a white shirt, being carried from a body of water by four men.Another showed him on land, surrounded by about a dozen armed men.
The jihadists claimed to have shot down the warplane with a heat-seeking missile.

Jordan is among a number of countries that have joined the U.S.-led alliance carrying out airstrikes against ISIS after the jihadists seized control of large parts of Syria and Iraq.
Saudi Arabia, the United Arab Emirates, Jordan and Bahrain are taking part in the airstrikes in Syria alongside the United States.
Australia, Belgium, Britain, Canada, Denmark, France and The Netherlands have joined the raids in Iraq.
The Sunni extremist ISIS has committed widespread atrocities in areas under its control, including mass executions of captured soldiers and public beheadings of hostages including Western journalists and aid workers.
Coalition warplanes have carried out regular strikes around Raqqa, which ISIS has used as the headquarters for its self-proclaimed "caliphate."

Uutiset Jordaniasta:

 http://petra.gov.jo/Public_News/Nws_NewsDetails.aspx?Site_Id=1&lang=2&NewsID=177392&CatID=-1
 

Jordanian warplane crashes in Syria’s Raqqa region, pilot taken hostage Amman, Dec. 24 (Petra) -- A Royal Jordanian Air Force warplane crashed over the Raqqa province in Syria and the pilot was taken hostage by the Daash terrorist group, an official source in the Jordan Armed Forces announced on Wednesday. As per the source, the incident occurred when a number of Royal Jordanian Air Force fighter jets were targeting certain positions of the terrorist organization in Raqqa. "The pilot was taken hostage by the terrorist organization," the official source added. "It is well known that this organization does not hide its terrorist agenda and has committed criminal acts and killed innocent Muslims and non-Muslims in Syria and Iraq. Therefore, Jordan holds this group and whoever supports it responsible for the safety and life of the pilot," the source said. //Petra// A SH AA 24/12/2014 - 02:22:36 PM

Missä on RAQQA alue?  Näytää olevan Syyrian keskipohjoisessa.  ja joki virtaa sen halki  On varmaan Eufrat joki.
 
Walla tieto:

Vuoden 2014 sotaisuuksista

Gazan hamasjärjestö oli 12 vuoden ajan  hautonut invasoitumissuunnitelmaa ja tehnyt maanalaisia  käytäviä kanta-israelin puolelle toteuttaakseen invasion nyt syksyllä 2014 kun israelilla on poliittisen almanakkansa uuden vuoden juhlapäivät.  Mutta tunneleista ja suunitelmasta oli saatu vihiä, ja israel teki yllättäen profylaktisen Protective Edge operaationsa ja koetti tuhota kaikki tunnelit- tosin  niitä on vielä jokunen olemassa ja vielä uusiakin kaiverretaan .
Operaatio oli nopea ja kesti noin 55 päivää.
Gazan siviiliväestö joutui pienessä tilassaan taas kaaokseen  terrorihallituksensa  vastuuttomien   toimien takia.
Invaasiosuunnitelman piti lisäksi olla joint-operaatio muun kansainvälisen ja paikallisen terroriverkoston kanssa, joten Israelilla on edelleen  jatkuvaa sisäistä  ongelmaa palestiinalaisterroristien, kivittäjien ja päälleajajien takia, joita nmjäyttää sikeävän kuin  pirua helvetistä.
  Lisäksi palestiinalaiset haluaisivat itsenäisyyttä - ilman  että tunnustavat Israelin oikeutta olemassaoloon  ja Israelin uskontoon ja lisäksi  kristikunnan uskon auktoriteettien  perusteet  he katsovat vain fiktioksi ja kieltävät kaiken juudan kansan  historiallisen ja arkeologisen  todellisuuden ja faktan.  Mikä lie aladdinin matto koko idea heidän itsenäisyydestään. on:   he haluavat vain judefrei - tukikohdan jalkojensa alle   tuhotakseen  juutalaisuuden, kristinuskon, pyhät paikat ja Pyhän Maan. sellainen valheen määrä vihan kyltymätön henki  tekee elämän tuskalliseksi niille arabeille, joilla on  sivistynyt ja hyvä sydän ja jotka haluavat  elää rauhassa kuin me täällä länsimailla ja kouluttautua eri ammatteihin.  Tavalliset arabit ovat todellakin iloisia, vieraanvaraisia, ystävällisiä ja kunnioittavat Jumalaa.
 Lähi-idän islamin hirveä takapajuinen julmuus on karkoittanut jo miljoonia arabejakin maailman kaikille kolkille- ja kaikken julmimmat islamit ovat pinttyneesti siellä Israelia  vihaamassa ja kivittämässä, Mihin Israel menee,  Auschwitsista pelastuneet ja hitlereistä ja stalineista selvinneet? He menevät vain puolustusasemiinsa.


Toinen  sota mikä jyllää Lähi-idän sotien lisäksi, on yllättäen syntynyt Ukrainan sota.
 Iso kansa, joka ei pysty puhumaan asioitaan ja mieluummin tappaa lähimmäiset.