Kirjailija Reino Lehväslaiho (s. 1922) , sotakamreeri, tuotteliain sotakirjailijamme

https://fi.wikipedia.org/wiki/Reino_Lehv%C3%A4slaiho
Reino Veikko Lehväslaiho 
 (s. 13. huhtikuuta 1922 Akaa) on sotakamreeri ja mahdollisesti tuotteliain suomalainen sotakirjailija.

Tuotanto

Reino Lehväslaiho signeeraa kirjojaan Helsingin kirjamessuilla 2009

• Panssarisotaa 1941–1944 (1958)
• S/S Bombata (1959)
• Tuuloman tie (1967)
• Viimeiseen mieheen (1969)
• Sissit (1971)
• Syväri murtuu (1973)
• Partio yli Äänisen (1974)
• Arkangelin partio (1975)
• Uhtualta itään (1976)
• Poventsan korpit (1977)
• Syvärin sissit (1978)
• Rintamalotat (1978, nimimerkillä Veikko Remes) (uusintajulkaisu kirjailijan omalla nimellä vuonna 2010)
• Äänisen tie (1979)
• Sissivääpeli (1980)
• Tulimarssi (1981)
• Aunus tulessa (1981)
• Läpimurto (1982)
• Vienan partisaanit (1983)
• Jänkä palaa (1984)
• Ritarivääpeli (1985)
• Kenttävartio Susi (1986)
• Sissikapteeni (1987)
• Lottien sota (1988)
• Uhtuan sissit (1989)
• Tuntsan sota (1990)
• Maaselän sissit (1991)
• Rajavääpeli Peura (1992)
• Iskuryhmä Risu (1993)
• Sallasta itään (1994)
• Tukikohta palaa (1995)
• Tie helvettiin (1996)
• Kuoleman suo (1997)
• Kolttasissit (1998)
• Koukkaus itään (1999)
• Kairanmaan sota (2000)
• Rytinällä läpi (2001)
• Sotkalla sodassa (2002)
• Soturit (2004)
• Röhön korpitaistelu (2005)
• Ei tuumaakaan! (2006)
• Seesjärven sissit (2007)
• Isku itään (2008)
• Kontion sissit (2009)
• Alakurtin tie (2010)
• Korven peura (2012)

Kirjailija, kapteeni ja sosionomi, Esko Lammi kertoo Talvisodan Tampereesta.

( Tampere on oma syntymäkaupunkini 2/1946, äitini ja isäni  viettivät häät Tampereella  5/1954 ja heidän työpaikkansa, toinen niistä Lempäälän kylpylän  työn ohella  oli Tampereen kylpylä  Aleksanterinkadulla lähellä suurta kirkkoa  Tampereen asema sodan aikana ei ollut hyvä. Kylpylään ei osunut kuitenkaan mitään suoraa pommia. Tampereen historia ajalta ennenkuin synnyin, on kiinnostava)

13 tietokirjaa kirjoittanut kapteeni ja sosionomi ESKO LAMMI:

 http://tampereensuomalainenklubi.fi/Portals/klubi/arkisto/tapahtumat/08102012.html

Sitaatti blogiini 6.10.2015

 " Esko Lammi on palvellut mm. Tampereen ja Oulun Ilmatorjuntapatteristossa, Pääesikunnan koulutusosastossa, Vammalan asevarikolla, YK-tehtävissä Siinailla, Golanilla, Libanonissa ja Syyriassa sekä viimeksi Maavoimien Materiaalilaitoksessa, jossa hän toimi esikuntapalvelun päällikkönä.
Hän on toiminut maanviljelijänä sukutilalla Ylöjärven Karhella. Tietokirjailijana hän on vuodesta 1979 alkaen kirjoittanut 13 tietokirjaa, mm.

 Tampereen Talvisota,

 Puolustusvoimien liikunnan historia Liike ja tuli,

 Sastamalan ja Kyrösjärven sk- ja lottahistoriikit Isänmaan parhaaksi I ja II 

sekä sotaorpoja ja -leskiä käsittelevän Sururistin kantajat.

Talvisodan pommitukset Tampereella

Talvisodan pommitukset Tampereella tapahtuivat kahtenatoista kertana 3. joulukuuta, 19. joulukuuta, 21. joulukuuta ja 25. joulukuuta 1939 sekä 13. tammikuuta, 20. tammikuuta, 7. helmikuuta, 17. helmikuuta ja 2. maaliskuuta 1940 . Niihin liittyi 260 konesuoritusta. Pudotettujen pommien yhteismäärä oli noin 1 800 kappaletta. Pommitettuja kohteita olivat mm. Lielahti ja Epilänrinne. Tamperetta pommittaneiden koneiden tukikohtina olivat Neuvostoliiton tukikohdat Tallinnan lähistöllä.
Pommituksissa kuoli seitsemäntoista ihmistä. 245 rakennusta tuhoutui tai vaurioitui. Taloista tuhoutui täysin 73. Tampereen väestönsuojelukeskus antoi 60 ilmahälytystä.
Tampereen ilmapuolustuksesta talvisodan aikana vastasi kapteeni T. Maunulan johtama Ilmapuolustusaluekeskus 51 alaisine yksiköineen sekä Ilmailuvarikon koelentue. <sup>[1]

Esko Lammi: "</sup> Tampere oli sotien alla maamme toiseksi tärkein teollisuuskaupunki, noin 250 tehdasta, ja erityisesti se oli myös sotatarvikkeiden tuottaja. Siksi oli oletettavissa, että kaupunkia pommitettaisiin. Ensimmäinen pommitus tapahtui 21. joulukuuta 1939, noin kolme viikkoa sodan alettua. Osa maaseudulle evakkoon lähteneistä oli jo palannut, koska arveltiin, ettei Tamperetta sittenkään pommitettaisi. Ensimmäisessä pommituksessa kuoli neljä ja haavoittui neljä henkilöä ja rakennuksia vaurioitui."

"Talvisodan aikana pommituksia oli eniten Hangossa ja toiseksi Kotka-Kouvola-Lahti-Riihimäki - ratalinjalla. Tamperetta pommitettiin yhdeksänä päivänä kaikkiaan kaksitoista kertaa ja pommeja pudotettiin noin 1 800 kpl. Keskeisiä kohteita olivat rautatie ja ratapihat, tehtaat, sillat ja lentokenttä. Pommikoneiden tukikohta oli Virossa Tallinnan lähellä.

Tampereen pommituksissa tuhoutui 73 ja vaurioitui noin 240 rakennusta. Noin 4 000 ihmistä menetti kotinsa. Teollisuuslaitokset kärsivät yllättävän vähän vaurioita. Ilmatorjunnan johdosta pommituskoneet lensivät korkealla, 4-5 kilometrin korkeudessa, josta kohteisiin osuminen oli vaikeata. Tampereen keskustassa suurimmat tuhot tulivat Kyttälässä ym. rautatien lähialueilla. Tampereen pommituksissa kuoli 14 henkilöä ja loukkaantui noin 50."
"Ilmavalvonta ja väestönsuojelu toimivat hyvin ja enemmiltä tappioilta säästyttiin. Väestönsuojelua alettiin kehittämään vuonna 1937 ja henkilöstöä sitä varten koulutettiin. Mm. kussakin tehtaassa oli oma vs-yksikkönsä ja vs-päällikkönsä. Kellareissa oli väestönsuojia ja puistoissa sirpalesuojia. Noin 80 kilometrin säteellä kaupungista oli lähinnä ilmavalvontatorneja ja -paikkoja, lähinnä lottien vastuulla. Niistä saatiin hälytys lähestyvistä pommikoneista. "

Katso myös

• Talvisodan pommitukset

Kirjallisuutta

• Esko Lammi: Talvisodan Tampere. Vammala: Häijää Invest (Vammaspaino), 1990. ISBN 952-90-1707-3.
• Esko Lammi. Liike ja tuli . http://cdon.fi/kirjat/lammi%2c_esko/liike_ja_tuli-4325961
• Esko Lammi: Sururistin kantajat.   http://cdon.fi/kirjat/lammi%2c_esko/

Lähteet

http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/4_99/teksti/tampere.htm

Sotakirjailijaeversti Niilo Lappalainen (1927- 2001)

 https://fi.wikipedia.org/wiki/Niilo_Lappalainen

Niilo Lappalainen

Wikipedialähteestä omaan blogiin 6.10.2015  sitaatti 

Niilo Lappalainen (22. marraskuuta 1927 Heinjoki – 17. heinäkuuta 2001) oli suomalainen eversti ja sotakirjailija. Lappalaisen teokset ovat sotadokumentteja. Kaunokirjallisia romaaneja hän ei kirjoittanut.
Helsingin Tähtitorninmäellä ltR 1:n ilmatorjuntajoukoissa palvellut 16-vuotias Lappalainen lähti syksyllä 1944 yhdessä viiden muun nuorukaisen kanssa Pohjois-Suomen ja Norjan kautta Saksaan liittyäkseen SS-joukkoihin. Näistä vaiheistaan Lappalainen kertoi kirjassaan Vaarallisilla teillä (1998).

Tuotanto

• Veren kostuttamat saaret (1983)
• Suursaari toisessa maailmansodassa (1987)
• Hankoniemi toisessa maailmansodassa (1987)
• Viipurinlahti kesällä 1944 (1988)
• Äänisen rannoilla (1989)
• Sotiemme suurmotit (1990)
• Viipuri toisessa maailmansodassa (1991)
• Valkeasaari murtuu (1992)
• Kuuterselkäkin murtui (1993)
• Ihantala kesti (1994)
• Panssarieverstin kuolema ja muita muistelmia sotavuosilta (1995)
• Aselevon jälkeen (1997)
• Vaarallisilla teillä (1998) Vaarallisilla teillä on Niilo Lappalaisen kirjoittama muistelmateos hänen toiminnastaan toisen maailmansodan aikana Saksan sotavoimissa. Kirja pohjautuu hänen muistitietoihinsa, jotka on muistiinpannut hänen isänsä.Kirjassa kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti Lappalaisen toiminta kyseisenä ajankohtana. Pääteemana kirjassa käsitellään ruuan ja juoman hankkimista ja nauttimista erinlaisissa ympäristöissä hänen matkansa varrelta. Kirja sisältää myös kuva materiaalia, jotka ovat osin Lappalaisen uudempaa tuotantoa ja osin aiheeseen liityvää aikalaismateriaalia.
• Veljeskansojen kohtalonvuosilta (1999)
• Karjalaisperhe sodan kiroissa (2000)

Suomennokset

• Toisen maailmansodan kommandojoukot (1982), Werner Brockdorff (Geheimkommandos des zweiten Weltkrieges, 1967)

Sotahistorian kirjoittaja Matti P. Koskimaa (s. 1932)

Matti Koskimaa

Matti Pellervo Koskimaa (s. 5. marraskuuta 1932, Ihantala) on suomalainen upseeri ja eversti evp. (yleisesikuntaeversti), joka on toiminut pitkän sotilasuransa aikana muun muassa toimistoesiupseerina Pääesikunnassa, Sotakorkeakoulun tykistöopin pääopettajana, Tykistökoulun johtajana sekä viimeisenä palvelustehtävänään Topografikunnan päällikkönä^[1] vuoteen 1990.
Sotilasuransa jälkeen Koskimaa on kirjoitanut lukuisia sotahistoriallisia kirjoja.

Teokset

• Suomen kohtalon ratkaisut - Talvisota ja jatkosota 1939-1944 (2013)
• Karhumäestä Ilomantsiin. II armeijakunnan vetäytyminen Maaselän kannakselta Tolvajärvelle ja Ilomantsiin kesällä 1944 (2000)
• Syväriltä Nietjärvelle. Aunuksen ryhmän taistelut kesällä 1944 (1998)
• Tyrjän rykmentti. JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa (1996)
• Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944 (1996)
• Murtajan tykistö. 2. divisioonan tykistön taistelut 1941-1944 (1994)
• Koskimaa, Matti: Veitsen terällä: Vetäytyminen Länsi-Kannakselta ja Talin-Ihantalan suurtaistelu kesällä 1944. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18811-5.

Lähteet

• Kadettiupseerit 1920–1985. Kadettikunta r.y., Upseeriliitto r.y., 1985. 951-99690-4-7.

Viitteet

1. 
   

Kadettiupseerit 1920–1985

Kirjailija Mauno Jokipii (1924- 2007), historian professori, toisen maailmansodan tutkija

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mauno_Jokipii
Wikipedia sitaatti  blogiini 6.10.2015 

4. Mauno Jokipii

   Mauno Olavi Jokipii (21. elokuuta 1924 Helsinki – 2. tammikuuta 2007 Jyväskylä^[1]) oli suomalainen historiantutkija, Jyväskylän yliopiston historian professori ja saman yliopiston historian laitoksen perustaja.^[2] Jokipii oli kansainvälisesti tunnettu toisen maailmansodan tutkija^[1] ja tuottelias tutkija ja kirjoittaja, jonka johdolla Jyväskylän yliopistossa kehitettiin etenkin paikallishistorian tutkimusta.^[3] Toisen maailmansodan ja 1900-luvun Suomen ohella Jokipii tutki myös 1600-luvun Suomea ja Suomen varhaisinta keskiaikaa.
   

   Uran merkkipaalut

   • Helsingin yliopiston maatalousmuseon hoitaja 1952–59.^[4]
   • Filosofian tohtori, Helsingin yliopisto 1957.^[1]
   • Historiallis-kielitieteellisen osaston dekaani 1960–66.^[2]
   • Korkeakouluneuvoston jäsen 1960-luvulla.^[2]
   • Jyväskylän yliopiston vararehtori 1966–71.^[2]
   • Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun ensimmäinen Suomen historian professori 1960.^[3]
   • Pääteos Jatkosodan synty julkaistiin vuonna 1987.^[2]
   • Eläkkeelle vuonna 1991.^[1]

   Teoksia

   • Suomen kreivi- ja vapaaherrakunnat. I (Helsingin Yliopisto, 1956; väitöskirja) Syst nro kr20241038
   • Suomen kreivi- ja vapaaherrakunnat. II (Suomen historiallinen seura, 1960) Syst nro kr20241046
   • Satakunnan historia. IV: Satakunnan talouselämä uuden ajan alusta isoonvihaan (Satakunnan maakuntaliitto, 1974) ISBN 951-95095-2-6 (sid.)
   • Jatkosodan synty: tutkimuksia Saksan ja Suomen sotilaallisesta yhteistyöstä 1940–41 (Otava, 1987) ISBN 951-1-08799-1 (sid.)
   • Keski-Suomen historia. 3: Keski-Suomi itsenäisyyden aikana [toim.] (Keski-Suomen maakuntaliitto, 1993) ISBN 951-8906-87-4 (sid.)
   • Suomi ja Saksa maamme itsenäisyyden aikana (Snellman-insituutti, 1994) ISBN 951-842-151-X (nid.)
   • Suomalaiset Saksan historiaa tutkimassa (Snellman-instituutti, 1995) ISBN 951-842-173-0 (nid.)
   • Paikallishistoria [toim.](Gummerus, 1996) ISBN 951-20-4969-4 (sid.)
   • Panttipataljoona: suomalaisen SS-pataljoonan historia (Veljesapu, 1996) ISBN 952-90-7363-1 (sid.)
   • Vienan heimosodat ja itsenäistymisajatus (Vapaussodan perinneliitto, 1998) ISBN 951-97885-0-6 (nid.)
   • Hitlerin Saksa ja sen vapaaehtoisliikkeet: Waffen-SS:n suomalaispataljoona vertailtavana. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 848. Helsinki: SKS, 2002; 2. painos 2012. ISBN 978-951-746-335-5. (sid.)
   • Karjalan ristiretki ja taistelu Nevan reitistä [Der Kreuzzug nach Karelien und der Kampf um den Wasserweg auf der Newa] (Snellman-instituutti, 2003) ISBN 951-842-255-9 (nid.)
   • Osattiin ennenkin. Professori Mauno Jokipiin Satakunta-aiheisia tutkimuksia. (Satakunnan Historiallinen Seura, 2007) ISBN 978-951-98888-3-5 (sid.)

   Lähteet

   1. Korhonen, Teppo: Muuttuva maaseutu - historiallinen maatalous: Sata vuotta maatalousmuseotoimintaa. (verkko-opetuspaketti) 2004. Helsingin yliopisto, kansatiede. Viitattu 2.1.2007.
   2. Mauno Jokipii Uppslagsverket. Viitattu 24.7.2015. (ruotsiksi)
   3. Professori Jokipii kuollut Yle Uutiset. 3.1.2007. Viitattu 24.7.2015.
   4. Seminaarista yliopistoksi – monikerroksinen kampus kertoo yliopiston vaiheista. (Power Point) (dia 7, Laitosten ja tutkimuksen alkuvaiheita) Jyväskylän yliopisto. Viitattu 24.7.2015.

Tietokirjailija Jouni Kallioniemi: e-kirjoja

http://kirjatorni.fi/jkallion.html
 http://kirjatorni.fi/kirjat.html
 https://kirja.elisa.fi/kirjailija/jouni-kallioniemi

Kirjailija Jaakko Korjus alias "Taisto Saarinen"

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakko_Korjus
 Sitaatti talteen  blogiini 6.10.2015

Jaakko Korjus alias"Taisto Saarinen"

Jaakko Vilho Korjus (29. huhtikuuta 1926 Sakkola – 29. tammikuuta 1998 Hämeenlinna) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija. Hän käytti myös nimimerkkiä Taisto Saarinen.
Korjus työskenteli useissa kokoomuslaisissa maakuntalehdissä muun muassa toimittajana ja toimituspäällikkönä Hämeen Sanomissa 1954-1964, artikkelitoimittajana (toinen toimittaja) Karjalaisessa 1970-luvun puoliväliin asti, hallinnollisena toimituspäällikkönä Uudessa Suomessa ja Kauppalehdessä sekä päätoimittajana Vaasa-lehdessä 1981–1984. Korjus oli myös kriitikko ja kulttuuripoliittinen vaikuttaja. Hän oli 1970-luvulla Yleisradion ohjelmaneuvoston yhteistyöelinten monivuotinen puheenjohtaja ja hallintoneuvoston jäsen. Hän oli keskeisiä henkilöitä ns. Joensuun teatterisodassa 1971.
Korjus kirjoitti useita suomalaisten SS-vapaaehtoisten historiaan liittyneitä teoksia (Otsassa kuoleman kuva, Wikingin hurjat, Hautaristinä koivupuu, Kuka joskus palata voi, Kaikki alkaa ja loppuu, Haudat siellä kaukana, Helvetti valloillaan).

Teoksia

• Selville vesille. Nuoret valtakunnan rakentajat r.y. : Suomen kansallissosialistinen nuorisojärjestö, Hamina 1944
• Kasvot. Karisto 1961
• Punaportti. Karisto 1962
• Kokoomus eilen ja tänään, tekijät Jussi Saukkonen, Juha Rihtniemi, Jaakko Korjus. Kansallinen kokoomus, Helsinki 1968
• Mies ja aate : Juha Rihtniemen elämän ja toiminnan piirteitä, kirjoituksia ja puheita. Kansallinen kokoomus, Helsinki 1971
• Siluetti : proosaa ja runoa, kirjoittajat Vuokko Koistinen ym; toimituskunta: Jouko Puhakka, Jaakko Korjus ja Jorma Orelma. Kirjailijayhdistys Ukri, Joensuu 1971
• Suunnaton yleisradio. Kirjayhtymä 1971
• Näin jatkuu Rihtniemen linja. Uusi Suomi, Helsinki 1972
• Puolueen omatunto : Kokoomuksen nuorten ja Kokoomuksen nuorten liiton historia. Kokoomuksen nuorten liitto, Helsinki 1972
• Porvarin kirja, kuvitus, kansi ja ulkoasu Aarno Liitsalo. Kustannuskilta, Helsinki 1973
• SKP:n (Suomen kommunistisen puolueen) veljet keskenään. Karisto 1973 (nimimerkillä Taisto Saarinen)
• Juha Rihtniemi, legenda jo eläessään, kuvat Olavi Hurmerinta ym. WSOY 1975
• Vihtori Kosola, legenda jo eläessään. WSOY 1976
• Kokoomuksen Etelä-Hämeen piiri 1920–1980 : Etelä-Hämeen kansallisliiton syntyvaiheet 1918–1920, Etelä-Hämeen kansallisliitto 1920–1967, Etelä-Hämeen kokoomus 1968–1980, kirjoittajat Jaakko Korjus ja Leo Halla. Etelä-Hämeen kokoomus, Hämeenlinna 1980
• Otsassa kuoleman kuva : raportti suomalaisesta SS-vapaaehtoisjoukosta. Vaasa Oy, Vaasa 1981
• Wikingin hurjat, romaani. Kirjayhtymä 1982
• Hautaristinä koivupuu, romaani. Kirjayhtymä 1983
• Kuka joskus palata voi, romaani. Karisto 1987
• Kuorsalo vanhaan aikaan, Vehkalahden kylät 2. Vehkalahden kunta 1988
• Kaikki alkaa ja loppuu, romaani. Karisto 1990
• Kasvun vuodet : Etelä-Hämeen kokoomus r.y. 1980–1990. Etelä-Hämeen kokoomus, Hämeenlinna 1990
• Vehkalahden talonpoikaispurjehdus, Vehkalahden kotiseutututkimuksia. Vehkalahden kunta 1990
• Kuorsalon Villa Mäntylän taiteilijat, Vehkalahden kotiseutututkimuksia. Vehkalahden kunta 1991
• Pitkäpaasi ennen vanhaan. Pitkäpaasi-seura, Helsinki 1992
• Haudat siellä kaukana, romaani. Karisto 1993
• Moskova tietää kaiken, romaani. Karisto 1994
• Helvetti valloillaan, romaani. Karisto 1995
• Jäähyväiset Syvärille : hämäläisdivisioonana ja Ilves-divisioonana tunnetun 5. divisioonan viimeiset taistelut. Karisto 1996
• Viimeinen tehtävä, romaani. Karisto 1996
• Luutnantin kuolema, romaani. Karisto 1997
• Oli vaaralle alttiina syntymämaa : suojeluskunta- ja lottatoiminta Hämeenlinnassa ja Hämeenlinnan maalaiskunnassa 1917–1944. Hämeenlinna 1998
• Viron kunniaksi : talvi- ja jatkosodan virolaiset vapaaehtoiset. Karisto 1998

Palkinnot

• Valtion journalistipalkinto 1993

Lähteet

• Jaakko Korjus SKS:n kirjailijamatrikkelissa