Lapin sodan ajalta kuvausta , Tornion maihinnousu 1944

Lempäälän kirjastosta  havaitsin    vuodelta 1965 oleva kirja, jonka Arvi A. Karisto oy on painattanut Hämeenlinnassa.  Kirja on dokumenttiteos, muistelma, kuvaus, missä seurataan suomalaisten miesten matkaa Kolmannen valtakunnan saksalaisarmeijan vankeina , kun suomalaisten oli käännytettävä saksalaiset pois Suomesta toisen maailmansodan loppuvaiheitten aikana. Pauli Haapakoski, yksi vankkurien vetäjistä, on tarkastanut, että romaani vastaa tositapahtumia. Natsiarmeijan karkoitusoperaatiossa natsit noudattivat poltetun maan taktiikkaa etääntyessään Suomesta ja suomalaiset olivat ärhäkästi kannoilla, mutta osa suomalaisista joutui vangiksi ja niin heitä joutui Tornion tienoolta kuolemanmarssiin, joka alkoi Rovaniemeltä Skibotniin Norjaan ja sieltä laivalla Mo-i Ranan kauppalaan, sieltä junalla Trondheimin kautta Osloon ja edelleen Tönsbergin vankileiriin, sieltä Kongsvingeriin, eräänlaiselle uudelleenkoulutusleirille ellei viety Saksaan. Muutama jääkäri pakeni sieltä rajan yli Ruotsiin ja pystyi palaamaan Suomeen, joten asiasta on saatu tietoa.

Sanastoa:
Törnsberg
Under Tysk ockupation av Norge i Världen kriger II, Berg koncentrationsläger konstruerades nära Tønsberg. I 1948 blev Tønsberg domkyrkastad av Stift av Tunsberg (Tunsberg bispedømme) skapat när länen av Buskerud och Vestfold avskildes från Stift av Oslo.

Kongsvinger
Fästningen har aldrig intagits i strid. Under andra världskriget fanns bland annat en SS-skola inlogerad på fästningsområdet för det norska germanska SS under polisministern Jonas Lie i Vidkun Quislings regering. Kongsvingers fästning finns på Norska Wikipedia om Kongsvinger, se nedan.

Jos hakee netistä Pauli Haapakoski -nimellä, saa mm seuraavaa tekstiä vastaukseksi:

Sitaatti

Saksalaisen Konekiväärikomppania 13:n historiikki kertoo:

”Se oli taistelun loppu Tornion pohjoispuolella. Suomalaisista ja saksalaisista oli tullut vihollisia, aseveljistä voittajia ja voitettuja, vangittuja ja valtiaita. Se oli katkera loppu pataljoonalle, joka oli vuosikausia selvinnyt ilman tällaista verenvuodatusta. Nyt oli kuolleita Tornion niityillä ja pelloilla enemmän kuin kaikkina näinä vuosina yhteensä. Haavoittuneiden määrä oli epätavallisen suuri. Komppanian johtajista kaatuivat yliluutnantit Kiefer ja Erhard, esikuntavääpeli Bischof. Liian moni sotilas menetti henkensä. Valitettavasti tarkkoja lukuja ei ole. … Monet haavoittuneet, joukossa toisen ja kolmannen komppanian johtajat kapteeni Cremer ja kapteeni Bellman, ja ne, jotka näistä kauhuista hengissä selvisivät, vangittiin ja kuljetettiin … Venäjän vankileireillä he viruivat aina vuosiin 1948 – 49 ja pitempäänkin.” 

Kulju kuvaa Kivirannan - Alavojakkalan motin laukeamisen jälkinäytöstä:

”Iltapäivällä Suomen III Armeijakunnan upseerit saapuivat paikalle seurassaan venäläinen eversti, joka sai nyt todisteita välirauhansopimuksen täyttämiselle. Motin alueelta löytyi kaatuneiden lisäksi runsaasti sotasaalista itänaapuriin toimitettavaksi. Venäläiseversti saattoi tyytyväisenä tarkastella edustamansa suurvallan politiikan jälkiä, kun samaan aikaan suomalaiset kantoivat kaatuneitaan tien varteen viimeistä matkaa varten. Saksalaiset kaatuneet jätettiin pitkäksi aikaa kentälle todisteiksi taistelujen rajuudesta. … ” 

Kulju ei mässäile sodan kauhuilla, mutta jos jollakin tämän päivän ihmisellä elämän ja sodan realiteetit ovat hukassa, voisi Kuljun teoksen lukeminen olla hyväksi. Itsensä huonoon fyysiseen kuntoon päästäneen nykyisen nuoren ikäpolven kannattaisi myös tutustua sodan vaatimiin rasituksiin ja suorituksiin. Historiattomien pintaliitäjien tulisi ehdottomasti opiskella Suomen historiaa, opiskelun voisi aloittaa vaikka Kuljun teoksesta ”Tornion maihinnousu 1944. Lapin sodan avainoperaatio”. ...

Oma kommentti.

Suoraan sanoen K Isotalon kirja vuodelta 1965 ei ole koskaan osunut tielleni aiemmin ja minulla on ollut tosiaan tyhjä aukko tietämyksessä mitä tulee vaiheisiin, jolloin natsisaksalaiset alkoivat kadota Suomesta. Henkilökohtaisesti tiedän sen mitä lempääläläiset tietävät. Että Lempäälässä oli internoimisleiri 1944-5 kun natsien sota-onni alkoi muuttua tappioksi, Internoidut olivat saksalaisia, unkarilaisia tai heidän kanssaan naimisissa olleita suomalaisia. Isäni puhui hyvin saksaa ja toimi tulkkinakin tarvittaessa. Olen ajatellut kirjoittaa joitain kappaleita Isotalon kirjasta netille. Olen viikon sisällä jo kaksi kertaa lukenut kirjan kannesta kanteen. Tämä  artikkeli on Eläkepäivätblogistani vuodelta 2011