AHVENANMAAN OSUUS

Åland

Olin opiskeluaikana eräänä kesänä (1965) Ahvenanmaalla opettamassa suomea ja englantia sikäläiselle koululaiselle. Perhe vei minua vapaa-aikoina Ahvenanmaan ääriltä äärille omalla autollaan ja sitten lähtiessä sain vielä lahjaksi kauniin kirjan Ahvenanmaasta:

Uno Markström: Åland, Havets och blommornas öar.

Kirja oli uunituore, samana vuonna 1965 painettu.. Kirjan julkaisi maarianhaminalainen valokuvaaja Uno Markström. Tesktin oli kirjoittanut Matts Dreijer, runot Georg Kähre ja painatus oli tehty Tilgmanin osakeyhtiössä Helsingissä. Otin kirjani mukaani Ruotsiin, kun muutin tänne.

Nyt suomennan Drejerin historiikkia Ahvenanmaasta. Historian teksti on sivuilla 7-12.

(Alkuosa)
AHVENANMAA Meren ja kukkien saaret

AHVENANMAAN SAARISTO käsittää noin 6500 saarta, niemiä ja luotoja ja on kuin Afrodite, rakkauden jumalatar noussut meren aalloista, jotka vielä 5000 vuotta sitten vaahtoilivat vasten Ahvenanmaan mantereen pohjoisosan sileäksi hiotuneita rantoja ja pientä saarirykelmää. Sitten kun meri alkoi vetäytyä, saarta liittyi saareen ja nientä niemeen. Tuulten ja lintujen siivin ja aaltojen mukana tuottui ensimmäisiä siemeniä saaristoon ja niitä alkoi itää rotkoissa ja laaksoissa. Ja niinpä eräänä päivänä saaristovaltakunta oli valmis viheriöivine laaksoineen, kukoistavine ketoineen, järvineen, lahtineen ja vuonoineen.

AHVENANMAA tulee nähdä alkukesän kukkaisloistossa, kun miljoonat vuokot, esikot ja orkideat ovat levittäytyneinä nurmisille kukkuloille, teitten ja polkujen varsiin. Kesän edetessä tulee esiin muita hehkuvanvärisiä kukkia. Leudon syksyn tullessa punakylkiset omenat ja sinivioletit luumut antavat loistoaan puutarhoissa ja metsien laidoilla houkuttelee mehukkaat marjat.

ALKUMERI

5000 VUOTTA SITTEN tuli alueelle ensimmäiset ihmiset niille pikkusaarille, jotka pistivät vedenpinnasta esiin. Merihän oli silloin 54 metriä korkeammalla kuin nykyään. Ihmiset saivat toimeentulonsa hylkeenpyynnistä, linnustuksesta ja kalastuksesta. Muinaisjäännöksiä sen aikaisesta ihmiskunnasta voidaan havaita 28 metrin korkeudesta alkaen, missä merenpinta sijaitsi 3500 vuotta sitten.

PRONSSIKAUSI

NIITTEN AIKOJEN JÄLKEEN ahvenanmaalaiset oppivat tuntemaan ensimmäisen metallin, pronssin. ja sitä käytettiin aseisiin ja naisten koruihin. Sikäläinen kansa oli herrasväkeä. Sen todistaa heidän useat hautamonumenttinsa, kiviset haudat, joita on joka puolella kukkuloilla ja vuorilla. Jäännöksissä on mm. toalettivälineistöä, mikä viittaa korkeaan kehokulttuurin. Siinä vaiheessa asutus oli levinnyt koko Ahvenanmaahan ja osaan saaristoa, kuten esim. Kökariin. Sikäläisiä arkeologisia löydöksiä vuosilta 700- 600 eKr. näytetään turisteille Pohjolan suurena harvinaisuutena. Oli opittu pitämään karjaa, todennäköisesti lampaita ja siihen tarvittiin laitumia.

RAUTAKAUSI

Rauta opittiin tuntemaan Pohjolassa ja samoin Ahvenanmaalla noin 500 eKr. mutta tästä todistavat arkeologiset tiedot Kristuksen syntymän tienoosta ja sen jälkeisestä parista vuosisadasta puuttuvat. Mutta kuitenkin Ahvenanmaalla näyttää olleen kiinteää asutusta ja siitä on todisteena eräät matalalla sijaitsevat hautalöydöt, joissa on poltettuja ihmisten luita.

N 600 jKr

Näyttää tapahtuneen laajempi Ahvenanmaan saaristoon suuntautunut maahanmuuttoaalto noin 600 vuotta jKr. Tästä seurasi, että alueen asutus tuli tavattoman tiheäksi, jopa Pohjolan erääksi kaikkein tiheimmin asutetuksi seuduksi Tähän viittaa vuosien 600-1000 jKr. ajoilta peräisin olevat 350 pakanallista hauta-aluetta. Vuoden 1000 aikaan sitten kristinuskoa alettiin tuottaa alueelle. Maahanmuuttajia tuli lännestä ja lounaasta. Hautojen kunto, hautalöydöt ja paikannimet antavat viitettä siitä, että siirtolaiset olivat skandinaaveja, mutta arkeologisessa löytöaineistossa on myös esineitä Itämeren kaikilta rannikoilta sekä Venäjältä, Etu-Aasiasta, Euroopan mannermaalta ja Brittiläisten saarivaltakunnasta.

Selitys Ahvenanmaan tiheään asujaimistoon täytynee olla ekonominen . Ihmisten sulloutuminen vuorisen Ahvenanmaan alueeseen mieluummin kuin harvaanasutuille viljaville alaville ruotsalais tai tanskalaisseuduille viittaa siihen, että Ahvenanmaalla lie ollut omia luonnonaarteitaan ja hyötyjään, jotka olivat arvokkaampia mitä hyvät laidunmaat.

700-800 jKr.

Tässä pitää muistaa, että 700- 800-luvun kristillinen Länsi-Eurooppa oli tiheästi asuttua korkean kulttuurin aluetta, jossa oli kaupunkeja, rahalaitoksia, järjestäytynyttä markkinatoimintaa, kauppalaivastoa, jne. Siellä oli myös käsityöläisteollisuutta, jossa valmistettiin kankaita ja nahkaa. Sellaiseen tuotantoon sekä valaistukseen tarvittiin valaanrasvaa. Valaita pyydettiin Biskajan lahdella ja Englannin kanaalissa. Väestön lisääntyessä ja elinatson noustessa valaanpyynti tuli niin intensiiviseksi, että valaskanta katosi rannikoilta. Ja koska senaikaisilla kauppureilla oli vain pieniä purtiloita laivanaan, muodostui ainoaksi saatavilla olevaksi rajattomaksi traanilähteeksi Itämeren pohjoiset lahdet,joissa talvisaikaan saattoi verottaa hyljekantaa. Köysiä ja liinoja valmistettiin punomalla hylkeennahasta leikattuja hihnoja ja remmejä. ja tässä ekonomisesti arvokaassa hyljemeressä sijaitsi Ahvenanmaan saaristo, joka lie saanut kansainvälisen pyyntiaseman piirrettä.

KRSITINUSKO SAAPUU 900 luvulla

Koska Ahvenanmaalla oli tällaista kaupallista merkitystä ja sen takia läheisiä yhteyksiä kristilliseen Länsi-Eurooppaan, kristinukso saapui saarelle jo 900 luvulla, siis aimemin kuin Mälarin maakuntaan tai Suomeen.

KIRKOT 900- 1200

Ensimmäiset kirkot olivat luonnollisesti puukirkkoja. Mutta jo 1100-luvulla alettiin rakentaa kivestä. Sen jälkeen kun Birger Jaarli oli saattanut Suomen 1200-luvun puolivälissä Ruotsin kuningasten valtikan alle, rakennettiin ne vanhat kirkot. Kirkollinen arkitehtuuri ja seinämaalaukset liittää Ahvenanmaan kirkkoja Gotlannin ja Linköpingin hiippakuntien piiriin. Ahvenanmaan keskiaikaisyhteiskunnan tietyt eteläskandinaaviset piirteet viittaavat yllättävästi myös eteläisiin yhteyksiin, mutta ne selittyvät luonnostaan Ahvenanmaan kaupallisesta merkityksestä vanhaan aikaan ja varhaisen kristillistämistoiminnan aikaan.

YHTEYS SUOMEEN 1300

Sen jälkeen kun Turun piispanistuin oli alistettu Uppsalan arkkipiispan alaisuuteen ja Turun Tuomiokirkko oli saatu valmiiksi 1300 aikaan , on Ahvenamaa ollut yhdistettynä suomalaiseen hiippakuntaan. Siihen aikaan oli Ahvenanmaan maakunta oma oikeudellinen maakunta, terra, jossa oli oma laki ja omat käräjät, siis aivan kuten muissakin Ruotsin maakunnissa. Maakuntakokousket pidettiin Ahvenanmaan pääkirkossa Saltviikissa (Vårfrukyrkan). Torilla kirkon edessä on nykyään monumentti, joka kertoo kävijöille paikan muinaisesta merkityksestä.

KASTELHOLMIN LINNA 1380

1380-luvulla rakennetiin Kastelholmin linna ja paikallishallinto sysättiin yhä enemmän sivuun. Mahtimiehet alkoivat asuttaa linnaa ja verottivat asujaimistoa raskaasti. Usein taisteltiin linnan muurien ympärillä.

TURUN ja PORIN LÄÄNIIN 1634

Vuonna 1634 purettiin ahvenanmaalainen maaherruus ja Ahvenanmaa yhdistettiin hallinnollisesti Turun ja Porin lääniin. Sen jälkeen linnaan käytettiin vain Tukholman kuninkaallisen hovin retkikohteena.

VENÄLÄISET 1714

Vuonna 1714 suuressa Pohjan sodassa venäläiset miehittivät ensimmäisen kerran Ahvenanmaan. Heitä asui silloin myös linnassa. Tulipalo tuhosi lopulta linnan raunioiksi vuonna 1745.

VUODEN 1808 SOTA

Vielä toisen kerran venäläiset miehittivät Ahvenanmaan, nimittäin kun oli alkanut sota vuonna 1808. Mutta oolantilainen maakansa otti aseet käteen ja alkoi puolustautua ja sai kuin saikin muutamassa taistelussa venäläisjoukon vangikseen. Mutta seuraavana vuonna Venäjä hyökkäsi 17 000 miehen armeijalla Ahvenanmaalle, kun vallankumous Tukholmassa oli puhjennut. Ruotsalaiset joukot vetäytyivät takaisin jäätyneen Ahvenanmaan meren yli.

Rauhanneuvotteluissa samaisena vuonna koettivat Ruotsin edustajat vielä pelastaa Ahvenanmaata, koska saariryhmällä on Tukholman ja Pohjanlahden rannikoiden puolustuksen kannalta merkitystä. Ruotsi kuitenkin pakotettiin Frerikshamnin rauhansopimuksessa luovuttamaan Ahvenanmaa Venäjälle.

VENÄJÄ LINNOITTAA

Heti kun venäläiset oliat t saaneet Ahvenanmaan, he alkoivat suunnitella sen linnoittamista. Paikaksi tuli nyt Bomarsund mannerosan itäisimmässä kärjessä. Sinne tehtiin leveät sotilastiet ylös korkealla sijaitsevaan linnakkeeseen ja ristiin rastiin ympäristöön.

ENGLANTILAISET HYÖKKÄÄVÄT

Vuonna 1854 hyökkäsi venäläislinnoitukseen ylivoimaiset englantilaisranskalaiset sotavoimat, jotka valloittivat linnoituksen ja räjäyttivät sen. Voittajavallat tarjosivat Ahvenanmaata (Oolantia) Ruotsille, mutta Pariisin rauhanneuvotteluissa 1856 sellainen ei miellyttänyt Venäjää. Sen sijaan Venäjä lupasi olla linnoittamatta Ahvenanmaata tulevaisuudessa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Oolannin_sota#Laulu_Oolannin_sodasta

I MAAILMANSOTA

Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa kuitenkin venäläiset tekivät vahvan rannikkolinnoituksen ja juoksuhautoja pitkin rantoja. Nyt saksalaiset tarjoutuivat valloittamaan Ahvenanmaan Ruotsin eduksi, mutta Ruotsi oli neutraali eikä halunnut keskustella asiasta.

AHVENANMAALAISET KAIPASIVAT RUOTSIN YHTEYTEEN

Kun Venäjän tsaarivaltakunta oli luhistunut vuonna 1917 Ahvenanmaan mantereen kunnat kokosivat edustuksensa ja päättivät ruveta toimiin, että Ahvenanmaa vanhana Ruotsin maakuntana tulisi palautetuksi takaisin vanhan emämaan Ruotsin yhteyteen. Sitten lähetystö esitti Ruotsin kuninkaalle ja hallitukselle ahvenanmaalaisten asian.

YK PUUTTUU ASIAAN

Kun Ranskan George Clemenceau 1919 alkoi esittää puheessaan, että Ruotsin tulisi hoitaa etujaan Ahvenanmaan asian suhteen kuten Tanska Etelä-Jyllannin suhteen, niin siinä vaiheessa lie Suomen hallitus kiireen kaupalla muokannut lain Ahvenanmaan itsehallinnosta.Mutta ahvenanmaalaiset kieltäytyivät jättämästä Ruotsiin uudeelleenliittymisvaatimuksiaan. Mutta kun Suomessa vangittiin Ahvenanmaan johtajat, otettiin Ahvenanmaan kysymys uudelleen pöydälle YK:ssa. Juristien komissio totesi aluksi, että ahvenanmaalaiset olivat ilmaisseet oman tahtonsa liittyä takaisin Ruotsiin jo ennen kuin Suomesta tuli laillinen valtio ja että Venäjän keisarikunnan luhistumisen jälkeen Ahvenanmaan kuuluminen johonkin valtioon oli kansainvälisen tason asia ja käsiteltävä Kansanliiton neuvoston kompetenssin alaisuudessa. Neuvosto päätti 24. kesäkuuta 1921 erään poliittisen komission ehdotuksesta,

että Suomi hallitsisi Ahvenanmaata

että ahvenanmaalaisille tulisi antaa kansalliset takuut (ruotsin)kielestä kuten itsehallintolaissa on mainittu

että Ahvenanmaan saaristoalue pidetään demilitarisoituna.

(Jatkuu…nykyaikaan)

Suomen Itsenäisyyspäivä 2009

Suomen historia on sotaa sodan jälkeen. Kansamme tuhatvuotinen laulajaheimo on aikojen myllynkivissä sitten lopulta sotinut itselleen maan ja rajat. Kansakuntien sorvissa sorvatut.
Suomalainen on luonnostaan luontoa ja työtä rakastava koti-ihminen. Mutta pakon edessä muuttuu kansa sotilaiksi pikku nappuloista vanhoihin "ukkoihin" ja "eukkoihin" asti.
Tämä muutos sotahenkeen on laulajakansan sielulle hyvin vaikea tavallaan ja sen takia laulut ovat joskus härskiä ja hirveitä, aivan kuin ylilyöntejä tilanteesta, joka on vaikea, hengenvaarallinen, ja samalla kukaan ei tiedä jos tästä vielä selvitään johonkin tavalliseen elämään takaisin. Laineet lyövät yli pään, kansan haahti on kaatumaisillaan.

users.tkk.fi/~jpkontio/sanat/sanat.htm
users.tkk.fi/~jpkontio/sanat/Elamaa%20juoksuhaudoissa.txt

P Huhtalan kirjan sisältö : Otsikot

P Huhtalan kirja (1948) antaa kuvan maapallosta sodan myllynkivien jauhaessa. Juudan kansa oli se, joka missä tahansa joutui ahdinkoon, joten AINOA tie Juudan heimon fyysiseen elämään oli Israelin valtio, jonka oman puolustuksen (HAGANA) oli ja on oltava riittävä kaikkea natsismin tai sitä vastaavan tyrannian aiheuttamia pelko- ja hätätiloja vastaan väestössä

P Huhtala ei erityisemmin mainitse juutalaisia, mutta yleinen kaikenlainen massakuoleminen sodan rintamien myllerryksissä kaikilla puolilla näkyy kirjasta kyllä hyvin. Tosin kidutuksista ja epäinhimillisyyksistä tai likvidaatioista ei kovin selvää mainintaa ole, sillä kaikki se jo kuuluu sotaan. Lojaalia sotaa ei ole. ”Eestin alueen puhdistus” sivulla 272. on pahaenteinen lakoninen sana, josta tiedämme tuloksen: Eestin ”judefrei” maineen natsien kielellä.

Kun yhdistää tämän kirjan tiedot ja natsirintaman etenemiset kartalla Juudan kansan historiaan, voi paikallistaa, missä tuhojen myrskynsilmä milloinkin kulki. Joskus ei ole ketään jäänyt kertomaan tapahtuneista. Huhtalan kirjan vahva puoli on tarkat päivämäärät ja monien paikkojen nimet jopa heti sodan jälkeen 1947- 1948 aikaan, jolloin ei oltu vielä täysin selvillä, miten suuri tuho kaikkialla oli tapahtunut, varsinkin juutalaisille. Aukaistaanhan vielä meidän päivinämme noiden aikojen joukkohautoja.

Pauli Huhtala antaa käsitystä suomen kiellellä lähinnä suomalaisille.

• Miten Huhtalan kirja koostuu sisällöltään?

LÄHDE:
Huhtala Pauli TOINEN MAAILMANSOTA (The World War II) . Otava 1948
Sisältö; Content The 16 titles

Johdanto sivu 5

I Versaillesta (28. 6. 1919)-Danzigiin (From Versalles to Danzig) Sivut 7 -40
Versaillesin rauhassa kylvettiin uuden sodan siemen(7); saksan kanssa tehty rauha(11); Itävallan kanssa tehty rauha (13); Trianonin rauha(13); Neuillyn rauha (14); Turkin kanssa tehty rauha(14)
Turvallisuuspolitiikkaa (14)
Sotakorvauskysymyksen kehitys( 16) ; Spaan konferenssi(16) ; Pariisin konferenssi( 16); Lontoon ultimaatumi(17); Cannesin konferenssi ja Ruhrin miehitys(17); Dawesin sunnitelma( 18); Youngin suunnitelma(18)
Kansainvälistä rauhanpolitiikkaa (20); kansainliitto( 20); Aseistariisumispolitiikkaa (21); locarnon sopimukset( 23); Kelloggin sopimus( 23)
Imperialismi elpyy( 25); kansallissosialismi pääsee valtaan saksassa( 25); uusia suurpoliittisia ryhmittymiä( 27); italian-Abessinian sota( 28); espanjan sisällissota( 29); itävalta liitetään saksaan( 31);
Sota vaiko rauha(33); Tsdekkoslovakian kysymys( 33); Brechtesgadenin neuvottelut( 34); Godesbergin neuvottelut( 35); Muenchenin neuvottelut(35); Italia hyökkää Albaniaan( 36); berliinin-Rooman akseli( 37); Danzig ja Puolan käytävä (37); Saksan ja Venäjän liitto (38); Sotaa ei enää voi välttää (39)

II Sotaa ei enää voida välttää ( To prevent the war- impossbile) Sivut 41- 64

III Salamasota Puolaa vastaan ( 1.9. 1939 5:45) (Blixt- war against Poland) Sivut 65- 86

IV Sota laajenee maailmansodaksi (syysk. 1939) ( The German war turning to a world war)Sivut 87- 98

V Suomen Venäjän talvisota (30.11-12.3.1940) (The winter war Finland-Russia) Sivut 99- 118

VI Saksa hyökkää Pohjolaan (9.4. 1940 Tanskaan, Norjaan) ( Germany attacking Nordic Countries) Sivut 119- 142

VII Saksa hyökkää Lännessä (10.5. 1940: Hollantiin, Belgiaan, Luxemburgiin; 4-25.6. 1940 Ranskaan) ( Germany attacking the West-European Countries) Sivut 143- 194

VIII Taistelu Englannista ( 8.10. 1940 alku)( The battle about England) Sivut 195- 206

IX Sota vyöryy yli Balkanin (Romanian miehitys 13.1. 1940; Unkari, Slovakien, Romania liittyvät Axis-valtoihin marrask. 1940, Bulgaria1.3. 1941 ja Jugoslavia 25.3. 1941 samoin) ( War over Balkan countries. they join Axis) Sivut 207- 228

X Taistelu Välimerestä ja Intian tiestä ( Italia hyökkää Engl. vastaan Afrikassa)( The Battles about the Mediterranean Sea and the route to Indien) Sivut 229- 258

XI Saksan-Venäjän sota ( 22.6. 1941-1945)( The War between Germany and Soviet)
Sivut 259- 338

XII Yhdistyneet Kansakunnat valmistautuvat loppuratkaisuun (UN, Washington, Casablanca Kairo, Teheran) ( United nations preparing to the final decisions)
Sivut 339- 346

XIII Taistelu Italiasta ( 9.7. 1943 alkaen)( The battle about Italy) Sivut 347- 364

XIV Taistelu Euroopasta ( The battle about Europe) Sivut 365-402

XV Taistelu Tyynen meren herruudesta ( The battle about the control of The Pacific Ocean area) Sivut 403- 424

XVI Kaaoksesta rauhaan (Jaltan konferenssi, San Francisco 25. 4. 1945, Potsdam 17.7. 1945; tappiot toisesta maailmansodasta ( From a chaos to the Peace) Sivut 425- 432

Liitteet ja hakemistot. Sivu 433
Henkilöhakemisto; Sivu 435
Tärkeimmät poliittiset ja sotilaalliset tapahtumat 1919- 1945; Sivu 441
Kartat ja karttaluonnokset Sivu 453
Sisällysluettelo. Sivut 456- 463
(Annexes and index. The most important dates 1919-1945 in civilian and military politics. Maps and outlines)
Näyttää löytyvän antikvariaatista toinenkin tällainen kirja:

http://www.pokstaavi.fi/detail.php?id=40632

2006-07-12 00:10 Päiv. 2009-01-31 15:49. Blogiin siirto 7.11.2009.

Tyynenmeren alue ja II maailmansota

HUHTALA P.(1948) About Pacific region, Burma etc

BURMA
Lukiessani Euroopan holokaustihistoriaa pohdin, mistä johtui, että kesti niin kauan saada Euroopan sota taittumaan, vaikka oli vahvat isot valtiot tässä liikkeellä. Havaitsin, että tähän samaan pohdintaan Pauli Huhtalan kirja oli jo vuonna 1948 tehnyt hahmottavat viitteet. Hän lisäsi kirjansa loppuosaan globaalit tapahtumat, jotka kuvasivat, miten USA joutui suorittamaan raskasta kahden rintaman sotaa globaalilla pinnalla. Huhtalan tekstiä lukiessa huomaa erään maan, jonka nimi vilahti silloin tällöin strategisen avaimen tavoin tapahtumissa. Tämä maa oli BURMA- siinä vaiheessa vain nimi kartalla. Vasta sodan jälkeen se heräsi itsenäistymään. (Ja mitä taas nyky-Burmaan tulee, se on aktuelli tuoreen martyyriveren kastelema maa näinä viime vuosina).

Sillä aikaa kun Eurooppa on nauttinut vuoden 1945 jälkeistä rauhaa, Burma on ollut jatkuvassa labiiliudessa syöksymässä katastrofia kohden, joka näyttää nyt johtavan yllättäviin ihmisuhreihin.( Nyt 2008 alue on ollut luonnonkatastofissa, sykloni ja tulva-aalto, sekä hidastettu ja estetty kansainvälisen avun toimitus hätää kärsisiville korruptiojohdon takia.)

Burma maailmanhistorian kartalla: P Huhtala: Taistelu Tyynen meren herruudesta. Ss.403-423. In: Toinen maailmansota(1948)

JAPANIN JA YHDYSVALTOJEN KILPAILU TYYNEN MEREN OMISTUKSESTA
Japanin laajentumispyrkimykset
1940 Japani, Saksa ja Italia tekivät kolmiliiton. “Akselivallat”
25.11. 1941 Japani asettuu avoimesti akselivaltoihin Saksan ja Italian rinnalle Yhdysvaltoja ja Englantia vastaan.

Japanin ja Yhdysvaltojen kilpailu Tyynellä merellä . (Jo 1930 luvullä Japani alkoi suurempisuuntaiset sotatoimet Kiinaa vastaan eroten Kansainliitosta. Peking vallattiin 1937 ja sitä seurasivat Tientsin, Shanghai ja Nanking.

Ensimmäisen eurooppalaien sotavuoden aikana Japani oli jatkanut hyökkäystään Kiinassa etelää kohden ja vallannut mm Kantonin ja Hainanin saaren. Burman kautta oli Kiinalla kuitenkin vielä mahdollisuudet ylläpitää yhteyksiä muuhun maailman.

Kun Saksa oli touko- ja kesäkuussa 1940 nujertanut Hollannin ja Ranskan, Japanille aukeni erinomaisen otollinen tilaisuus saada haltuunsa näiden maiden laajat siirtomaa-alueet lounaisella Tyynellä merellä. Ensimmäisenä Japanille avautui Ranskan Indo-Kiina, sillä voitetun Vichyn- Ranskan oli pakko tehdä Japanin kanssa sopimus Indo-Kiinan ”yhteisestä puolustuksesta”. Tämä avasi vaivatta Japanille pääsyn aivan Englannin ja Hollannin rikkaille siirtomaaomistuksille sekä Burman ja Siamin välittömään naapuruuteen

Japanin ja Yhdysvaltojen kilpailu
Japani turvasi selustansa solmien 13.4.1941 puolueettomuussopimuksen Venäjän kanssa. Sopimus pysyikin voimassa aivan Japanin kukistumisen lähinnä viime hetkiin saakka.

Ranskassa kärsityn tappion jälkeen 1940 Englannin oli kaikkialla pakko siirtyä defensiiviin saadakseen aikaa varustautumiseen.Tätä väliaikaa Japani käytti hyväkseen ryhtyessään hyökkäykseen.

Japanin pahin kilpailija Tyynellä merellä oli kuitenkin Yhdysvallat, joka jo 1898 oli aloittanut siellä tukikohtien hankkimisen, sinä vuonna Havaiji, Filippiinit, sittemmin myös Midway -saaret ja Guam sekä Wake. Japani oli Tyynen meren länsipuolella ja Yhdysvallat itäpuolella. Yhdysvaltojen varustukset alkoivat pohjoisessa Alaskassa ja päättyivät Panaman maastoon. Yhdysvaltojen ulkominiseri Hull 1940 selitti kolmiliiton (Axis) merkitsevän Yhdysvalloille vihamieliestä asennoitumsita. Jo tammikuussa 1941 Yhdysvaltojen ulkoministeriö ilmoitti, että Japani suunnitteli yllätyshyökkäystä Pearl Harboriin. Vielä marraskuussa 1941 Yhdysaltojen Tokion- ministeri varoitti tilanteen kehityksestä ja ilmoitti Japanin valmistelevan yllättävää hyökkäystoimintaa Yhdysvaltoja vastaan. Japanin hyökkäys 7.12.1941 ei siis missään tapauksessa tullut Yhdysvalloille yllätyksenä. Päin vastoin sitä oli odotettu ja jo vuodesta 1940 alkaen oli ryhdytty varustautumaan valtavin mittasuhtein.

Yhdysvallat joutuvat kahden rintaman sotaan
Samana päivänä 7.12.1941, kun Japani teki hyökkäyksen Pearl Harborin satamaa vastaan, se julisti vanhoja traditioita noudattaen sodan Yhdysvaltoja ja Englantia vastaan.

Seuraavana päivänä Yhdysvallat julisti sodan Japania, Saksaa ja Italiaa vastaan. Yhdysvallat olivat siis samalla kertaa joutuneet kahden rintaman sotaan, ja molempia rintamia oli toistaiseksi hoidettava defensiivisesti siksi, kunnes valtakunta olisi valmis siirtymään hyökkäykseen ( offensiiviin) Atlantin rintamalla oli Yhdysvallat jo kesällä 1940 ottanut Englannilta vastaan Islannin miehityksen, mutta muissa suhteissa se kävi täällä aluksi sotaa Englannin voimin.

Tyynen meren pääsotanäyttämö oli valtameri: The Pacific Ocean

JAPANI HYÖKKÄÄ TYYNELLÄ MERELLÄ

Pearl Harbor
Marraskuun 29. päivänä 1941 lähti 3-4 japanilaista lentokoneiden tukialusta sekä joukko sukellusveneitä purjehdukselle japanilaisesta sotasatamasta tavoitteenaan 4000 km:n päässä oleva amerikkalainen laivastotukikohta Pearl Harbor (7.12.1941) Havaijilla. Samanaikaisesti olivat japanilaiset tehneet hyökkäyksen myös amerikkalaisten tukikohtien kimppuun Midway saarille ja Manilaan.

Amerikkalaisten tukikohtien valloitus
Midway-saaret ovat 1800 km Havaijista lounaaseen.
Wake on 3400 km Havaijista länsilounaaseen,
Guam mariaanien saaristossa, 5400 km Havaijista, 145 km Japanilaisten omistamasta Saipanin saaresta ja 2500 km Filippiineistä. Kaikki nämä Yhdysvaltojen saaret olivat tärkeimpiä laivasto- ja lentotukikohtia ja niissä oli suhteellisen runsas varusväki. Pearl Harborin jälkeen amerikkalaiset odottivat välitöntä iskua mantereelle ja ryhtyivät vahvistamaan Tyynen meren rannikon puolustusta. Myös Meksikon kanssa tehtiin yhteinen puolustussuunitelma. Mutta Japanin mielenkiinto kohdistui aivan toisaalle: he miehittivät Guam-saaren jo ensimmäisellä viikolla ja kymmenen päivää myöhemmin vallattiin Wake. Näitten lisäksi japanilaiset suuntasivat neljä maihinnousuryhmää toimintaan sodan ensimmäisinä päivinä, niistä yhden Pohjois-Borneoon, yhden Malakkaan ja kaksi Filippiinien saarille Luzoniin ja Mindanaolle, yhden kumpaankin.

Taistelu Filippiineistä
Amerikkalinen kenraali MacArthur johti taistelua ja hänen käytettävissään oli amerikkalaisia voimia 19 000 miestä sekä 100 000 miehen vahvuinen paikallisasukkaista koottu armeija ; lentokoneita oli 250. Japanilaisten maihinnousu tuli 10. joulukuuta. Amerikkalaiset saivat 22.12. lisävoimia, mutta joulukuun lopulla heidän oli vetäydyttävä Batanin niemimaalle sitkeään puolustustaisteluun. Japanilaisten ratkaisuhyökkäys alkoi 31. 3. 1942 ja huhikuun 9.pnä amerikkalaisten oli antauduttava. Corregidorin saarelle vetäytyneet amerikkalaiset voimat kestivät kuitenkin vielä kuukauden verran kauemmin. Mindanaon saaren japanilaiset valtasivat huhtikuun puolivälissä 1942.

Hongkongin valloitus
Hongkongin kaupunkia puolustivat englantilaiset, kanadalaiset ja intialaiset joukot japanilaisten hyökätessä kaupungin kimppuun mannermaan puolelta. Taistelut alkoivat jo joulukuun 1941 alkupuolella 25.12.
1941 he saivat kaupungin haltuunsa.

Taistelu Malakasta ja Singaporesta
Japanilaiset olivat aikaisemmassa vaiheessa saaneet haltuunsa Ranskan Indo-Kiinan, ja joulukuun 7. päivänä he yllättäen miehittivät myös Indo-Kiinan naapurimaan Siamin. 10. joulukuuta 1941 he onnistuivat Malakan salmessa upottamaan kaksi englantilaista taistelulaivaa (Repulse ja Prince of Wales), jotka olivat tulleet puolustamaan Singaporea. Puolustusta oli laskettu tarvittavan vain niemimaan eteläosiin ja siinä mielessä olivat maan pohjoisosat jääneet avoimiksi. Mutta japanilaisten hyökkäys tuli juuri täältä. Siamia ja Ranskan Indo-Kiinaa tukialueenaan käyttäen japanilaiset raivasivat tietään etelää kohti pitkin tuota 600 km:n pituista niemimaata, jonka eteläkärjessä sijaitsi japanilaisten tavoite täällä: Singapore. Japanilaiset saivat Malakan niemimaalla kosketuksen brittiläiseen Burmaan ja aivan alussa valtasivat Burman puolella eräitä alueita. Syntynyt tilanne sai strategista kantavuutta sen vuoksi, että uhka Burman suunnasta Kiinaan johtavia yhteyksiä vastaan kasvoi huomattavasti ja suuremmat japanilaiset operaatiot täällä saattaisivat täysin katkaista Kiinan yhteydet muihin liittolaisiin.

Singapore antautui japanilaisille 15.2. 1942. ankarien taistelujen jälkeen. Hollannin siirtomaat olivat nyt Japanille käden ulottuvilla ja Intian suuntaan oli avattu ensimmäinen aukko. Singaporen menetys oli vaikea isku liittoutuneille ja vaati nopeita toimenpiteitä.

Taistelut Burmassa
Jo tammikuussa 1942 olivat japanilaiset siirtäneet voimiansa Burman suuntaan ja kuukauden puolivälissä alkoivat siellä sitkeät viidakkotaistelut, jotka kolmen kuukauden kuluttua johtivat tuloksen. Japanilaiset valloittivat Rangoonin 8.3.1942 ja saivat siten haltuunsa Burman tien alkupisteen. Toukokuussa 1942 japanilaiset valtasivat myös Mandalayn ja tunkeutuivat vihdoin pohjoisessa aina Kiinan rajoille saakka samoin kuin brittiläisen Intian rajoille lännessä. Varmistaakseen meriyhteydet Burmaan japanilaiset ottivat haltuunsa myös Andamaanien ja Nikobaarien saariryhmät.

Hollannin Itä-Intian valloitus
Joulukuussa 1941 japanilaiset olivat nousset maihin Borneossa ja kuukauden puolivälissä he miehittivät saaren luoteisosan sekä brittiläisen Sarawakin. Seuraavien kuukausien kuluessa japanilaiset ottivat vähin äänin haltuunsa koko Borneon, Celebesin, Timorin, Balin sekä runsaasti pienempiä saaria. Helmikuun loppuun mennessä oli hollantilaisten hallussa tuskin muuta kuin Jaava, jonka puolustuksen he olivatkin keskittäneet päävoimansa. Japanilaiset nousivat kolmessa kohdassa maihin jaavalle n 10 divisioonan voimin. Viikon taistelujen jälken murrettiin hollantilaisten joukkojen vastarinta täysin. Jaava antautui 9.3.1942.
Sumatra antautui toukokuun 1942 aikana, ja sen jälkeen olikin koko Hollannin siirtomaa-alue japanilaisten käsissä ja heidän strateginen tavoitteensa tällä suunnalla saavutettu.

Japanin isku Australian suuntaan
Seuraava isku suuntautui Uutta Quineaa vastaan. Tammikuusta oli englantilaisia linnoituksia vastaan tehty lentohyökkäyksiä, mutta vasta maaliskuun 7. päivää vastaisena yönä suoritettiin maihinnousu. Tämä onnistui japanilaisille, mutta Australian puolustuksen johtoon nimitetty kenraali MacArthur suuntasi voimakkaita amerikkalaisia lentovoimia maihinnousukohtaan ja amerikkalaisten onnistui upottaa parisenkymmentä japanilaista alusta. Japanilaiset eivät saavuttaneet tavoitettaan Port Moresbyä. Se, että japanilaisten Australiaa vastaan suuntaama offensiivi pysähtyi Uudelle Quinealle, johtui kuitenkin pääasiassa siitä, että toukokuussa käydyssä Korallisaarten ilma- ja meritaistelussa japanilaiset kärsivät tavattoman suuria kalustotappioita.

Korallisaarten ilma- ja meritaistelu
Toukokuun 4. päivänä amerikkalaiset havaitsivat japanilaisten maihinnousulaivaston, jonka ilmeisenä päämääränä oli Port Moresby. Tästä kehkeytyi lopulta kahdeksan kuukautta kestänyt taistelu.
7. 8. 1942 tapahtui käänne amerikkalaisten siirtyessä puolustusasemistaan ensimmäiseen hyökkäykseensä Salomonin saaria vastaan Korallimeren taistelussa.

Midwayn taistelu
Samanaikaisesti kun taistelu Korallimerellä vielä jatkui, japanilaiset suuntasivat maihinnousun Midwaysaaria vastaan. Japanilaiset eivät saaneet tätä saarta amerikkalaisilta voimilta.

Korallisaarten taistelu ja Midwayn saaren taistelu merkitsi Liitoutuneille yhteyksien varmistamista Yhdysvalloista Australiaan.

Myös Intian valtamerellä näyteltiin vähäinen Tyynen meren taisteluihin kytkeytyvä vaihe.

Madagaskarin saarelle nousi toukokuussa maihin englantilainen maihinnousuosasto yrittäen ottaa saaren haltuunsa esääkseen sitä joutumasta japanilaisen käsiin. Ranskalainen varuskunta kuitenkin ryhtyi vastarintaan. Marraskuun 6. päivänä saaren ranskalaiset puolustusvoimat antautuiva

LIITTOUTUNEITTEN ENSIMMÄINEN OFFENSIIVI TYYNELLÄ MERELLÄ

Liitoutuneiten priorisointina oli ensin Saksan nujertaminen ja sitten hyökkäys Japania vastaan.
( konferenssi Washingtonissa 1941-1942 vuoden vaihteessa). Ensimmäinen offensiivi tapahtui Tyynellä merellä elokuussa 1942.

Amerikkalaisten maihinnousu Guadalcanalilla
Guadalcanal on suurin Salomonin saarten saarista.ja srateginen Yhdysvaltojen ja Australian välisissä yhteyksissä. Vasta 9.2.1943 Guadalcanal oli amerikkalaisten joukkojen hallussa.

Taistelut Uudella Guinealla
Japanilaiset pitivät hallussaan saarten länsiosia ja liittoutuneet itäosia ennen offensiivia. Syyskuussa 1942 japanilaiset saatiin työnnettyä Laen ja Bunan tienoille ja tilanne oli siten sodan päättymishetkeen asti.

LIITTOUTUNEITTEN SUURHYÖKKÄYS ALKAA

Sotilaallisen tilanteen kehitys 1942- 1943
Siirryttiin asteittain defensiivisesta asettelusta offensiiviseen.

Taistelut keskisellä Tyynellä merellä
19.10.1943 amerikkalaiset hyökkäsivät Gilbertin saaria vastaan, jotka olivat Japanin itäisimpiä tukikohtia Ne valloitettiin saari saarelta ja sitten oli vuorossa Marshall-saaret. ja tämän jälkeen Mariaanit, jossa oli japanilaisten vahvin linnoitus Truk-saarella. Sinne tehtiin hyökkäys helmikuussa 1944. Sitten valloitettiin Saipan ja Guam. Kenrali Nimitz johti keskisen Tyynen meren offensiiveja.

Taistelu Filippiineistä
Liittoutuneet hyökkäsivät Luzonilla, Okinawalla ja Formosalla japanilaisiin tukikohtiin. Kenraali MacArhtur teki maihinnousun Leyten saarelle ja taisteli Filippiinien vesilllä vähentäen strategisesti japanilaisten kalustoa. Mac Arthurilla oli puoli miljoonaa miestä ja japanilaisilla pelkästään Filippiineillä 225 000 miestä. Manila valloitettiin 24.2.1942. ja sitten vähitellen muut Filippiinien saaret.

Maihinnousu Okinawalle
Okinawa sijaitsee Riukiu-saaristossa n 600 km Tokiosta. Siellä oli 100 000 japanilaista ja nämä uhrasivat henkensä puolustaessaan saarta. Amerikkalaisten tappiot 82 päivän taistelussa oli 40 000 miestä.
Amerikkalaiset halusivat sen tukikohdaksi.
He suuntasivat myös 1200 km päässä olevalle Iwojimalle. Hyökkäys alkoi 19. helmikuuta 1944.
Tyynen meren sota oli verinen, varsinkin koska japanilla oli evoluutiopaine hankkia lisää asuinsijaa ja toimentuloa eikä ainoastaan vain sotajalan halut.

Taistelut Kiinasta
Japani oli nyt sulkenut Kiinalta kaikki tiet. Liittoutuneet avasivat suurin ponnistuksin Burman tien, jota myöten materiaalikuljetukset tapahtuivat. Ensimäisinä sotavuosina vallitsi status quo Kiinan ja Japanin välillä, mutta sotavuosina 1944 ja 1945 japanilaiset tekivät hyökkäyksen Tungtingistä Hunaniin ja sen jälkeen Kantoniin ja tuhosivat useita amerikkalaisia tärkeimpiä lentotukikohtia. Helmikuussa 1945 japanilaiset suorittivat uuden hyökkäyksen Etelä-Kiinassa, tarkoituksena oli tällä kertaa saavuttaa yhteys Burmassa ja Indo-Kiinassa oleviin japanilaisiin, mutta se ei onnistunut, sillä kiinalaisten joukkojen onnistui pysäyttää hyökkäys.

Taistelut Burmassa ja Hollannin Intiassa
Taistelu Burman takaisin valloittamiseksi alkoivat jo vuoden 1944 alkupuolella. Koko vuosi 1944 kului englantilaisten ( lordi Mountbattenin joukkojen) pääsemättä Burman valloituksessa alkua pidemmälle. vasta tammikuussa 1945 hyökkäys pääsi vauhtiin. Toukokuun 1945 alussa englantilaiset valloittivat Rangoonin ja kuukauden loppuun mennessä he saivat koko maasta japanilaiset pois. Keväällä 1945 liittotutuneet ryhtyivät valmistelemaan Hollannin Intian takaisin valloitusta ja se suoritettiin pääasiassa englantilaisten merivoimien tukemana.

Japani antautuu
Kun taistelut Euroopassa olivat päättyneet, voitiin liittoutuneitten merivoimien pääosa siirtää Tyynelle merelle ja ratkaisutaistelu Japania vastaan aloittaa. Maihinousun oli tarkoitus tapahtua 1945 lopulla Kiushun saarella ja kevällä 1946 Hondon saarella Tokion läheisyyteen. Jo heinäkuussa 1945 Japani lähetti Venäjän välityksellä liitoutuneille rauhantarjouksen, mutta se ei joutunut käsittelyn alaiseksi. 5.elokuuta 1945 liitoutuneet pudottivat ensimmäisen atomipomminsa Hirsohimaan. Tämän pommin vaikutus oli tuhoisa, sillä ” 60 % kaupungista tuhoutui, 60 000 asukasta kuoli ja 100 000 haavoittui”. (Nämä tiedot olivat vuodelta 1948 julkaistuja!) .

Elokuun 8. päivänä myös Venäjä julisti sodan Japania vastaan ja sen joukot tunkeutuivat nopeassa tahdissa Mantshuriaan. Seuraavana päivänä amerikkalaiset pudottivat toisen atomipommin Nagasakiin ja nyt vihdoin Japani antautui. Aseleposopimus astui voimaan elokuun 16. päivänä 1945 sen jälkeen kun Japanin keisari oli antanut kaikille joukoille käskyn lopettaa vihollisuudet. Seuraavan viikon kuluessa kenraali MacArthurin joukot miehittivät Japanin.

Kaaoksesta rauhaan
Ratkaisevat konferenssit
12.2. 1945 Jalta: Stalin, Roosevelt, Churchill, Vasiljevski, Marshall, Brooke, Molotov, Stettinius, Eden. Tässä houkuteltiin Venäjä rikkomaan sopimuksensa Japanin kanssa ja siitä Venäjä saisi palkkioksi aluehyvityksenä etelä-Sahalinin ja Kurilit sekä oikeuden vuokrata Port Athurin kaupungin laivastotukikohdakseen.

San Fransisco
25.4.1945 YK:n perusta luotiin. 26.6.1945 vahvistettiin YK:n säännöt.

Potsdam
17.7.- 2.8. 1945 Stalin, Truman ja Churchill kokoontuvat. Viiden vallan neuvosto. Rauhansopimuksen valmistelu.

Luodaan politiikka maailmanrauhan turvaamiseksi.

Italia ja II maailmansota. Liittoutuneitten maihinnousu

Pauli Huhtalan kirjasta (1948, Otava) muutamia kappaleita , jotka kuvaavat taistelua Italiasta.

Mitä Liittoutuneet tekevät?
1943

Casablancan konferenssissa, joka pidettiin tammikuun puolivälissä 1943, liittoutuneitten sodanjohto päätti suorittaa vielä saman vuoden kuluessa maihinousun Italiaan ja irrottaa Italian sodasta. Tämän operaation ajankohdaksi määrättiin se hetki, jolloin Tunisia, missä silloin taistelut juuri olivat alkaneet, olisi puhdistettu vihollisista. Tunisian taistelut päättyivät lopullisesti toukokuun 7. päivänä, jolloin Biserta ja Tunis antautuivat, minkä jälkeen liittoutuneilta kului vielä viikkokausia maan haraamisessa hajallelyödyistä vähäisemmistä vihollisjoukoista. Toukokuun 15. päivän ja heinäkuun 9. päivän välisen ajanjakson amerikkalaisen kenraalin EISENHOWERIN komentamat liittoutuneitten joukot käyttivät maihinnousun valmisteluihin.

LIITOUTUNEITTEN MAIHINOUSU SISILIAAN JA ITALIAAN tulisi olemaan paljon vaikeampi kuin mitä puoli vuotta aikaisemmin Pohjois-Afrikkaan suoritettu maihinnousu oli ollut. -

-Sisiliassa oli akselivalloilla käytettävissään huomattavan suuri voimaryhmä, liittoutuneitten arvion mukaan, lähes 400 000 miestä, josta määrästä n 50 000 erittäin taistelukelpoisia saksalaisia joukkoja. Sen lisäksi oli Sisiliassa lujat rannikkolinnoitukset, ja vuoristoinen taistelumaasto tulisi asettamaan maihinnousujoukot kovalle koetukselle. -Tunisiaan keskitettiin runsaasti taistelumateriaalia: laivastoa, ilmavoimia, tykistöä, panssarivaunuja jne., että heillä olisi ehdoton materiaaliylivoima.

”AKSELIVALTOJEN TAISTELUVOIMA ja SEN RYHMITTYMINEN ITALIASSA

Sisilian puolustuksen runkona oli Italian 6. armeija, jota komensi kenraali Guzzoni. Tähän armeijaan kuului viisi armeijakuntaa, joiden komentopaikkana olivat Messina, Syrakusa, Agricento, Trapani ja Palermo. Maihinnousun alkaessa oli kenraali Guzzonin komentopaikka siirretty Ennen kaupunkiin. Kenraali Guzzonilla oli käytettävissään kaikkiaan 10 divisioonaa italialaisia joukkoja sekä n 3 divisioonaa saksalaisia valiojoukkoja, mm. 15. panssaridivisioona, panssaridivisioona Hermann Göring, 1. laskuvarjojääkäridivisioona, 29. panssarijääkäridivisioona ja 22. ilmatorjuntaprikaati. Saksalaisten joukkojen komentajana toimi panssarikenraali Hube, ja ne olivat suoraan kenrali Guzzonin johdossa. Taistelujen aikana italialaiset saivat noin kaksi divisioonaa lisävoimia ja sitäpaitsi kutsuivat palvelukseen sisilialaisia nostomiehiä, joilla täydennettiin joukkojen tappioita. Sisilian rannikkotykistö oli kiinteissä pattereissaan pääasiassa saaren eteläosissa sekä Messinan, Augustan, Syrakusan, Trapanin ja Palermon tienoilla, ja eteläistä rannikkoa varmisti vielä liikkuva rautatietykistö. Sisilian etelärannikko Syrakusasta Marsalaan saakka oli miinoitettu. Sisilian puolustukseen oli käytettävissä lentovoimia kaikkiaan 1200 lentokonetta, johon määrään sisältyivät sekä saksalaiset että italialaiset voimat. Lukumääräisesti akselivaltojen lentovahvuus oli huomattavasti vähempi kuin liittoutuneitten, ja siitä seurasi että liittoutuneilla oli hallusaan täydellinen ilmaherruus maihinnousualueilla. Panssarivaunujen lukumäärä lienee ollut 300, kaikki saksalaisia. Kaikkiaan oli kenraali Guzzonin käytettävissä n 400 000 miehen voimaryhmä. Axis-puolustuksen painopiste oli Sisilian länsipuolella, missä oli taisteluvoimien pääosa. Heikoimmin varmistettu alue oli Cap Passeron niemi, missä oli pääasiassa vain rannikkotykistön joukkoja. Ylipäällikön reservinä oli noin 3 divisioonaa Nikosian koillispuolella sekä saksalaiset panssarijoukot Ennan kaakkoispuolella.”

”LIITTOUTUNEITTEN VOIMAT. Ylipäällikkönä oli amerikkalainen kenraali Eisenhower. Merivoimien komentajana englantilainen amiraali sir Alexander Cunningham. ilmavoimien komentajana oli englantilainen kenraali Tedder ja maavoimien komentajana englantilainen Alexander. Maihinnousuoperaation suoritukseen oli valittu seuraavat joukot.
MAAVOIMISTA oli muodostettu liittoutuneitten 15. armeijaryhmä, jota komensi kenraali Alexander. Siihen kuului 8. engl. armeija komentajanaan kenraali Montgomery; neljä engl. divisioonaa; 2 engl. prikaatia; 1 kanadalainen divisioona, johon kuului 9 rykmenttiä; yksi maahanlaskudivisioona. Sitten siihen kuului 7. amer. armeija komentajanaan kenraali George S. Patton: neljä amerikkalaista divisioonaa ( 1; 3; 9; 45); yksi maahanlaskudivisioona (82. divisioona); yksi panssaridivisioona (2. div.). MERIVOIMIEN KOMENTAJANA oli amiraali Cunningham ja hänen apulaisinaan engl. merivoimien komentajana vara-amiraali Ramsay. ja amer. vara-amiraali Hewitt. Kaikkiaan oli merivoimia 3266 alusta, joista ehdoton pääosa joukkojen kuljetus- ja maihinnousualuksia. ILMAVOIMIA oli liittoutuneilla käytettävissään yhteensä n 3500 lentokonetta, jotka kuuluivat seuraaviin lentomuodostelmiin: Middle East Command komentajana engl. lentomarsalkka Douglas.; North West African Air Force komentajana amer. kenraali Spaatz; Royal Air Force Malta komentajanaan engl. lentomarsalkka Park; 9. amer. ilma-armeija komentajana kenraalimajuri Brereton. Ylipäällikön RESERVINÄ tuli toistaiseksi jäämään operaatiokohtaan Tunisiaan 1. engl. armeija komentajanaan kenraali Anderson; 5. amer. armeija komentajanaan kenraali Clark ja ranskalainen armeijakunta, johon kuului kolme divisioonaa komentajanaan kenraali Juin. KAIKKIAAN oli liittoutuneilla käytettävissään joukkoja n 500 000 miestä, mutta maihinnousun suoritukseen osallistui ainoastaan 160 000 miehen voimaryhmä, jolla oli käytettävissään 1008 tykkiä, 600 panssarivaunua ja 3500 lentokonetta. MAIHINNOUSU SUUNITELMAN MUKAAN tuli amerikkalaisten joukkojen pääosan purjehtia Sisilian etelärannikon keskikohdalle, nousta maihin meri- ja ilmavoimien tukemana Licatan, Gelan ja Scoglittin alueilla sekä hyökätä Sisilian länsi- ja pohjoisosia kohti. Samanaikaisesti tuli englantilaisten joukkojen nousta maihin Sisilian kaakkois- ja itärannikolla ja hyökätä Sisilian itäistä rannikkoa pohjoiseen Messinan suuntaan” Tässä alkoivat ilmapommitukset Tunisiasta, P-Afrikasta ja Maltalta päin touko-kesäkuussa ensin.( Sisilian eteläpuolella olevia saaria Pantelleriaa ja Lampedusaa sekä Sisiliaa ja Etelä-Italiaa vastaan kohdistaen iskunsa pääasiassa akselivaltojen lentokenttiin ja meriyhteyksiin.
PANTELLERIA antautui 11.6. 1943.
LAMPEDUSA antautui 12.6. 1943

SISILIAN SAAREN VALLOITUKSEN VAIHEET:
Taukoamaton lentohyökkäys Sisiliaa kohtaan alkoi 5.7.1943. Laskuvarjojoukkoja pudotettiin 9.7.1943. Joukkojen maihinnousu alkoi 10.7. ja 11.7. 1943.
”Erityisen ankaran maihinnousutaistelun amerikkalaiset joukot saivat käydä Gelan luona, missä saksalaisten panssaridivisioona Herman Göring teki ankaran vastahyökkäyksen. Amerikkalaisten onnistui kuitenkin torjua vastahyökkäys ja pureutua kiinni sillanpääasemaan, ja saatuaan maihin lisää joukkoja he saattoivat pian ryhtyä laajentamaan sillanpääasemaansa. Gelan vastahyökkäys epäonnistui merivoimien ripeän väliintulon ansiosta. Heti maihinnousun suorituksen jälkeen suunnattiin amerikkalaisia voimia hyökkäykseen Castellamaren, Palermon ja Ennan suuntiin. Pattonin joukot valtasivat mm Agricenton 17.7. 1943 ja Palermon 22.7.1943, jolloin Sisilian pohjoinen ranta oli saavutettu ja amerikkalaisia voimia suunnattiin pohjoisrannikon suunnassa Messinaa kohti.
” Montogmeryn 8. armeija suoritti maihinnousun Cap Passeron niemekkeellä ja Syrakusan eteläpuolella.
Kanadalaiset joukot suunnattiin hyökkäykseen Ragusan kautta Nikosiaa kohti, samalla kun pääosa 8. armeijan joukkoja hyökkäsi suoraan rannikon suunnassa Messinaa kohti. Englantilaiset joukot pääsivät molemmilla hyökkäyssuunnilla aluksi ripeästi etenemään, valtasivat Augustan 13.7. 1943 ja saavuttivat muutamia päiviä myöhemmin Catanian eteläpuolella Dittaina- joen alajuoksun.

Catanian maastossa oli saksalaisilla erittäin luja vastarintakeskus, joka kukistui vasta maa-, meri- ja ilmavoimien keskitetyn hyökkäyksetn painosta.”

Ennan ja Nikosian maastossa käydyn sitkeän taistelun jälkeen liitoutuneitten joukkojen onnistui elokuun alkupäivinä saavuttaa saksalaisten ja italialaisten varustama Etnan maasto. 7. amer. armeijan hyökätessä lännestä ja engl. 8. armeijan etelästä liitoutuneitten onnistui päästä elokuun toisella viikolla läpimurtoon ja saavuttaa Messina 17.8.1943. ”

(Sillä aikaa Italiassa oli tapahtunut poliittinen vallankaappaus ja Mussolini oli vangittu saksalaistn toimesta)

”Italian uusi ylipäällikkö Badoglio antoi kyllä heti päiväkäskyn, missä hän velvoitti italialaisia joukkoja edelleen taistelemaan”—nimittäin ”italialaisten voimien vastarinta päättyi käytännöllisesti katsoen kaikkialla jo heinäkuun puolivälissä ”_”Kolme viimeistä (akselivaltojen puolen) taisteluviikkoa Sisilian puolustus oli melkein yksinomaan kenraali Huben komentamien saksalaisten joukkojen varassa.”
Tässä vaiheessa saksalaisten oli harkittava Sisilian luovuttamista ja saksalaisvoimien irrottamista ja evakuoimista P-Italiaan, Hube onnistui siirtämään natsijoukot P-Italian puolelle ja Sisilia tuli luovutetuksi täten liittoutuneille 17.8.1943.

”TAISTELU SISILIASTA kesti kaikkiaan 38 vuorokautta. Amerikkalaisten arvion mukaan noin 100 000 miestä joutui vangiksi, niistä vain aivan harva saksalaisia , ja 12 000 kaatui tai haavoittui vaikeasti. Liittoutuneeille tuli 267 lentokonetta ja 188 panssarivaunua sotasaaliina. Liitoutuneitten tappiot olivat 25 000 kaatunutta, niistä 7400 amerikkalista ( HUOM nämä ovat tuoreet vuoden 1948 tiedot suomalaislähteestä ja luonnollisesti vasta myöhään rauhan aikana saatiin kansainväliset tarkemmat luvut).

(Tässä vaiheessa oli Italia vielä kauttaaltaan natsismin kourissa, minkä tunsi eniten juutalaiset seurakunnat kautta maan, varsinkin pohjoisessa osaa Italiaa. Tämä Liittoutuneitten voitto oli vasta alkutoimi Italian vapautumiselle).

(Vasta kun Sisiliassa oli saatu läpimurto, voitiin ryhtyä vapauttamaan Italiaa etelästä käsin pohjoisen vielä ollessa natsismin raatelussa. Natsismi raastoi kuitenkin niinä vuosina holokaustiin 7500 juutalaista Italiasta sillä aikaa kun kansainvälinen yhteisö alkoi vaivalloisesti edeten vaikeissa olosuhteissa tehdä vapauttamisoperaatiota Italian osalta).

”SISILIAN VALLOITUKSEN (17.8.1943) kautta olivat LIITTOUTUNEET luoneet itselleen mahdollisuudet Italiaan suoritettavaa maihinnousua varten, ja sen valmisteluihin ryhdyttiinkin viipymättä.
3.9.1943 liitoutuneet suorittavat maihinnousun Italiaan Reggiosta käsin.
8.9.1943 Italia antautuu.liittoutuneille (- lähinnä poliittisesti ottaen)
9.9.1943 Viides amerikkalainen armeija suorittaa maihinnousun Salernossa.( joka on Napolin eteläpuolella)
(12.9.1943 Saksalaiset ilmoittavat vapauttaneensa Mussolinin.

14.9. Ranskalaiset miehittävät Korsikan. Saksalaiset joukot siirretään P-Italiaan natsiarmeijan vahvistukseksi.

20.9. Saksalaiset tyhjentävät Sardinian ja siirtävät joukot P-Italiaan.

Saksalaiset joukot P-Italiassa olivat alkaneet koota voimiaan niistä sotilaista, joita saarilta oli vedetty pois. Kesselring sai käskyjä tehdä nopeita toimintoja ja marsalkka Rommel sekä runsaasti saksalaisia joukkoja siirrettiin Pohjois-Italiaan. Näistä taisteluista oli seurauksena, että saksalaiset riisuivat aseista suuria italialaisia joukkoja ja ottivat sotilaallisen herruuden paikka paikoin. He ehtivät kuitenkin muodostaa varhain Etelä-Italiaan rintaman ja suunnata siellä portaittain taistelutoimintaan 25 saksalaista divisioonaa.

Huolimatta poliittisesta menestyksestään ( 8.9.1943) oli liittoutuneitten ryhdyttävä pitkälliseen, suuria uhreja vaativaan taisteluun Italian omistuksesta. Heidän oli organisoiduttava uudelleen.

( Saksalaisten asemat olivat jo 2.10.1943 vetäytyneenä Napoli-Foggia- linjan pohjoispuolelle.
28.9.1943. Liitoutuneet valloittavat Foggian.
1.10. 1943 Liitoutuneet saapuvat Napoliin.
13.10. 1943 Italia julistaa sodan Saksaa vastaan.

27.11.1943 Saksalaiset ovat siirtäneet rintamansa vain hieman pohjoiseen varustaen sen vahvasti ( Mt. Cassinon luostari)- Gaeta- Pescara- poikkitasossa. Cassinon luostari oli saksalaisten talviaseman avainkohta ja siellä oli saksalainen laskuvarjojääkäridivisioona puolustamassa tukikohtaa. Sitä sanottiin maailman parhaaksi torjuntadivisioonaksi, mistä tuli paljon vaikeuksia amerikkalaisille.

1944
Vuodenvaihteessa 1943-44 Montgomery luovutti 8. armeijan päällikkyyden kenraaliluutnantti Leeselle siirtyen itse Englantiin maihinousun valmisteluihin.

23.1.1944 kuitenkin saksalaisselustaan saatiin aukkoa Nettunon ja Anzion rannikkokaupunkien luona. Kesselring irrotti sinne toisen armeijansa (14. armeija, komentajana eversti von Mackensen) Amerikkalaisia oli jo maissa 40000. Nettunon taistelusta tuli katkera kamppailu Italiasta kuten Cassinon taistelusta. Molemmin puolin kaatuneita 20 000.

18.5.1944 saatiin läpimurto Monte Cassinossa ja saksalaiset alkoivat vetäytyä edelleen pohjoiseen, mutta heidän 10 armeijansa alkoi vetäytyä Roomaa kohden. Nyt oli liitoutuneitten molempien armeijojen lähdettävä kohti Roomaa.

Nyt oli saksalaisrintama samalla saanut mahdollisuutta vetäytyä pohjoisempaan Livornon ja Firenzen alapuolelle Arnon- joen tasoon poikki maan.

4.6.1944 ROOMA saatiin vallattua, mutta samalla saksalaiset olivat saaneet aikaa vahvistaa uutta rintamaansa. Livornon-Arnon-Firenzen maastossa. Mutta nyt heidän selustassaan oli italialaisia partisaaneja Piermontin ja Triesten alueella kiinteässä kosketuksessa Titon joukkoihin.

Tässä vaiheessa oli vaarana, että liittoutuneitten taisteluvoima alkaa ehtyä, sillä samanaikaisesti oli Ranskan maihinnousu .

.Tässä Livornon-Arnon- Firenzen rintama pysyi jonkin aikaa melko hiljaisena kesäkuusta elokuuhun.

Sitten liittoutuneet länsirajalla saivat työnnettyä saksalaisrintaman Arnonjoelle asti syyskuun alkuun mennessä. Syyskuun puoliväliin mennessä oli Rimini ja San Marinon tasavalta valloitettu. San Marino liittyi YK:hon ja samalla sotaan Saksaa vastaan.

1945
Vuodenvaihteessa 1944- 1945 saksalaisten rintaman oli vetäytynyt pohjoisempaan. Rintamana toimi Spezia- Bolognan eteläpuolella oleva maasto – Ravenna.

ITALIEN TAISTELUJEN VIIMEINEN VAIHE
alkoi 10.4.1945. Liittoutuneet kootuin voimin hyökkäsivät koko Italian rintamalla samanaikaisesti. Hyökkäyksen pääpiste oli Bolognan suunnalla, missä pyrittiin läpimurtoon Po-joelle.

Samanaikaiseti tuli ranskalaisten voimien ( kenraali Leclercin johtamana) lähteä hyökkäykseen Ranskan- Italian raja-aluelta itään. ja saksalaisten selustassa oli Italian sissejä ( kenraali Cadornan johdolla) sitomassa saksalaisia voimia.

Tässä vaiheessa saksalaisten ylipäällikkönä oli von Viettinghoff. Liittoutuneitten 15. armeijan komentaja oli kenraali Clark. 8. armeijan komentajana kenraali McCreery ja 5. armeijan komentajana kenraali Truscott.

Liittoutuneet olivat päässeet 16.4.1945 murtamaan saksalaisen puolustuksen läpi. He saavuttivat etumaisilla osillaan Po-joen 20.4.1945 ja levittäytyivät viuhkan tavoin koko Pohjois- Italian aluelle lyöden hajalle ja vangiten erillisinä osina pääosat natsisaksalaisista joukoista. Osa näistä tungettiin Isonzon yli Alppeja ja Kroatian- Itävallan rajaa vastaan, missä ne antautuivat 2.5.1945 samana päivänä, kun Berliini kukistui. Italiassa olivat liittoutuneet siis vasta Bolognan valloituksen jälkeen päässeet läpimurtoon ja tunkivat rajuin iskuin saksalaiset joukot täällä Sveitsin, Itävallan ja Jugoslavian rajoja vasten. Natsien joukot, kaikkiaan n 1 000 000 miestä, antautuivat 2.5.1945. Luoteis-Saksan, Hollanin ja Tanskan alueilla olevat saksalaiset antautuivat Montgomerylle 5.5. 1945 kl. 8:00.

7.2.2008 13:48 kotisivulle ensi kertaa.

Unkari ja II maailmansota

HUHTALA Pauli(1948) Fight about Hungary
Taistelu Unkarista 1943- 1944

UNKARI oli joutunut maailmansotaan Saksan rinnalle samalla tavoin kuin muutkin pikkuvaltiot, joiden maantieteellinen asema vei ne auttamattomasti suursodan jalkoihin. Niinpä joutui myös Unkari liittymään kolmen vallan sopimukseen (Axis vallat, akselivallat). Tämä tiesi käytännössä sitä, että maa oli sekä poliittisesti että sotilaallisesti täysin Saksan johdossa.

Tilanteen kehityksestä johtuen oli Unkarin jo vuonna 1941 julistettava sota sekä Jugoslaviaa että Venäjää vastaan.

Kun unkarilaiset joukot olivat Voronezin taisteluissa vuonna 1943 menettäneet n. 70 000 miestä, oli Unkari jo valmis irtautumaan sodasta, ja se vetikin nyt pois sekä joukkonsa taistelukentältä että työmiehensä Saksan sotateollisuudesta.

Talvella 1943- 1944 Saksan ja Unkarin suhde muuttui kriitilliseksi idän rintaman lähestyessä Unkarin rajoja. Saadakseen vapaat toimintamahdollisuudet maassa Natsisaksalaiset miehittivät Unkarin maaliskuussa 1944 (19- 20.3. 1944 ).
( Huom: Tässä vaiheessa vuoden 1944 alussa oli Unkarissa 700 000 juutalaista).

Kun venäläisten hyökkäystä Romaniaan ( 19.8. 1944 suurhyökkäys Romaniaan) seurasi välittömästi yhtyneitten venäläis-romanialaisten joukkojen hyökkäys Unkaria kohti, asettuivat Unkarin armeija samoin kuin siellä olevat saksalaiset joukot puolustukseen maan rajoille, Karpaateille ja Siebenburgeniin.

1944 loppuvuonna venäläiset joukot hyökkäsivät Unkariin kahtena voimaryhmänä.
4. ukrainalainen armeija, jota komensi Petrov, hyökkäsi yli Karpaattien, mutta vasta marraskuun loppuun mennessä 1944 oli tämän armeijan onnistunut tunkeutua sitkeän unkarilaisen puolustuksen läpi Karpaattien etelärinteelle, mistä nämä joukot suunnattiin hyökkäykseen Tokajin suuntaan Tiszan yläjuoksulle.

Päähyökkäykseen Unkaria vastaan suunnattiin kuitenkin marsalkka Malinovskin armeija, joka Itä-Karpaateilta eteni Unkaria kohti kahtena hyökkäyskiilana.
Toinen suuntautui Sibenburgenin ja Grosswardeinin kautta Debreceniä kohti ja
toinen Temesvarin kautta Szegediä kohti. Ensimmäisen tiukemman vastarinnan venäläiset kohtasivat Tisza-joella, missä heidän onnistui suorittaa ylimeno vasta hyvin sitkeän taistelun jälkeen. Szeged ja Grosswardein joutuivat venäläisten valtaan lokakuun 11. päivänä 1944.

Debrecenin suunnasta saksalaiset suorittivat vastahyökkäyksen, mutta se valui hiekkaan.
Venäläisten hyökkäys kohti Tonavaa kehittyi nyt nopeasti, ja lokakuun lopussa 1944 venäläiset olivat leveällä rintamalla tavoittaneet Tonavan itärannan. Mutta saksalaiset olivat tähän mennessä saaneet uusia joukkoja irrotetuksi ja suuntasivat ne Tonavan linjojen vahvistukseen. Venäläiset eivät saaneet hyökkäystään enää tässä vaiheessa jatkumaan.

SOTILAALLINEN TILANNE VUODEN 1945 ALKAESSA (s330-
Saksalla oli taisteluvoimien ylipäällikkömnä Guderian. Itärintamalla oli 4 armeijaryhmää ja 120-130 divisioonaa. Slovakiassa ja Unkarissa oli Friessnerin komentama armeijaryhmä.

Tammikuussa alkavaa hyökkäystä varten olivat venäläiset ryhmittäneet mm seuraavasti Slovakiassa oli 4. ukrainalainen armeijaryhmä komentajana kenraali Petrov. Sen toimintasuuntana oli Bratislava.
Unkarissa olivat taisteluissa marsalkkojen Malinovskin jaTolbuhin armeijaryhmät.
Näille oli alistettu bulgarialaisia ja romanialaisia joukkoja.
Koko valtavaisa neuvostorintama ulottui Kuurinmaalta Unkariin, 260 divisioonaa, reservien noustessa 80-90 divisioonaan.

VENÄLÄISTEN TALVIHYÖKKÄYS UNKARIN OSALTA
Unkarissa taistelut alkoivat jo tammikuun 2. päivänä 1945 saksalaisten ryhtyessä vastahyökkäykseen molemmin puolin Tonavaa Budapestin länsi- ja luoteispuolella pyrkimyksenä tukea Budapestin puolustusjoukkojen taistelua. Vastahyökkäys sai aluksi hyvän vauhdin ja venäläisten oli tyhjennettävä aikaisemmin valtaamansa Esztergom ja Szekesfehervar. Mutta saksalaisten vastahyökkäys ei voinut kestää kolminkertaista ylivoimaa, ja tammikuun loppuun mennessä se oli ehtynyt saamatta aikaan helpotusta Budapestin puolustukselle.

(Tammikuun lopulla venäläiset ilmoittivat saksalaisten siihen mennessä menettäneen 800 000 miestä kaatuneina ja 350 000 vankeina; venäläisten käsiin oli joutunut saman ilmoituksen mukaan 3000 lentokonetta, 4500 pansssarivaunua ja 12 000 tykkiä koko hyökkäysrintamalta).

UNKARIN RINTAMALLA taistelut olivat jatkuneet yhtämittaisesti saksalaisten epäonnistuneen vastahyökkäyksen jälkeen. Venäläiset kohdistivat erityisen suuria voimia Budapestin valloitukseen. Ratkaiseva taistelu Unkarin pääkaupungista alkoi tammikuun 30. päivänä 1945, ja sitä käytiin talo talolta kahden viikon ajan. Helmikuun 12. päivänä saarrettiin ja vangittiin Budapestin puolustuksen komentaja, kenraalieversti Wildenbruch ja n 30 000 suurimmalta osalta haavoittunutta miestä. (Venäläisten tullessa oli Budapestissa löydettävissä vain 93 000 juutalaista).

BUDAPESTIN VALLOITUKSEN (13.2. 1945) JÄLKEEN Unkarissa alkoi toinen saksalaisten vastahyökkäys, johon Saksa oli irrottanut voimia myös länsirintamalta. Saksalaisten vastahyökkäys alkoi helmikuun puolivälissä ja suuntautui osin Budapestin länsipuolelta, osin Tonavan pohjoispuolelta itään. Tämä vastahyökkäys kesti aina maaliskuun puoliväliin saakka, mutta sillä ei saksalaiset enää saavuttaneet mitään tuloksia.

Viikkoa saksalaisten vastahyökkäyksen päättymisen jälkeen alkoi venäläisten uusi offensiivi koko Unkarin ja Slovakian rintaman leveydeltä. Tähän hyökkäykseen osallistui kolme venäläistä armeijaryhmää: Tolbuhinin, Malinovskin ja Petrovin.
Marsalkka Tolbuhinin armeijaryhmn oieka sivusta hyökkäsi Tonavan suunnassa Wieniä kohtaan. ja sen vasen sivusta bulgarialaisin joukoin vahvistettuna Steiermarkiin.
Marsalkka Malinovskin joukot hyökkäsivät Wieniä kohti Tonavan pohjoispuolitse ja kenraali Petrovin armeijaryhmä, jota tässä vaiheessa komensi Jeremenko, Tsekkoslovakiassa Prahaa kohti. Huhtikuun alkupäivinä Tolbuhinin joukot saavuttivat Wienin , jolloin alkoi raivoisa taistelu kaupugin omistuksesta.

13.4. 1945 Wien oli venäläisten hallussa. Wienin valloituksen jälkeen suunnattiin venäläisiä voimia hyökkäykseen myös Grazin, Linzin ja Prahan suuntiin.

(HUOM:
Tässä rintamien myllynkivien välissä Raoul Wallenberg on ollut 17.1.1945 kohtaamassa marsalkka Malinovskin armeijakunnan jotain osastoa ja etujoukkoa ja mennyt heidän eskortissaan Debreceniin. Tässä päättyy varmat jäljet hänestä ja hänen autonajajastaan nimeltä Vilmos Langfelder.)

Kesäkuun neljäs päivä 1942 . Suomen runo.

Otavan kustannusyhtiö julkaisi vuonna 1942 tuoreeltaan kirjan ja runsaat valokuvat rakkaan marsalkkamme vapaaherrä C.G. Mannerheimin 75-vuotispäivän juhlallisuuksista. Alkulehdellä on Otto Mannisen runo , joka on kirjoitettu tätä juhlapäivää varten:

Onnellinen Suomi

Onnellinen Suomi! Alla vaaran , vainon,
alla ajan kaiken ankaruuden painon,
kalleimmat uhrit kantaessas juuri,
sull´ on kutsu korkea, sull´on aika suuri.

Onnellinen Suomi! Vihdoin, vihdoin sulle,
haavoin syvin, raskain murhein murjotulle,
suotiin surun yöstä nousu aamun koittoon,
suotiin vihdoin mies, sun voimas viejä voittoon.

Onnellinen Suomi! Nimeä ei toista
aikakirjoissas niin kirkkahasti loista.
Niinkuin kreivinaikas ikimuisto säilyy,
vuosisatain takaa taruisesti päilyy,

onnellinen Suomi, talteen aikain taaksi
Manneerheimin aika jää nyt ainiaaksi,
sädehtivä, kirkas, seppelöimä voiton,
loistaa, uutta luo kuin hehku kevään koiton.

Onnellinen Suomi! Kaitselmuksen kalpaa
poikas suurin kantaa, tuhotulvan salpaa.
Kaikki, mitä kerran kasvat kausin suurin,
ikuisen sai hänen työstään suojamuurin.

Onnellinen äiti, joll´on poika moinen!
Hänen mittansa vast´arvaa aika toinen.
Hänen työstään suurt´on Suomen voima voiva,
korkeana kerran Suomen runo soiva.

Yö ja sumu, Nacht und Nebel 1941

Joulukuussa 7. 1941 Hitler alkoi toteuttaa Nacht und Nebel-menetelmäänsä. (On December 7, 1941, Hitler issued Nacht und Nebel, the Night and Fog Decree).

Tämä uusi tekniikka syrjäytti entisen menetelmän, jossa otettiin panttivankeja, jotta maanalaista toimintaa saatettiin heikentää. Nyt saatettiin epäillyt maanalaisagentit saada häviämään ilman mitään jälkiä tällä Yö ja Sumu-tekniikalla, Nacht und Nebel, natt och dimma, Night and fog.

Himmler antoi tästä Gestapolle ohjeita: "Valtionvastaisesta toiminnasta epäillyille pakkotyön antaminen tai työleiriin sijoittaminen osoittaisi vain heikkoutta ja vain kuolemanrangistus olisi tässä tehokas ja pätevä pelotteluvaikutuksiltaan, kun se myös tehdään menetelmin, jotka jättävät perheet ja väestön täyteen epävarmuuteen uhrin kohtalosta. Tähän tarkoitukseen tarvitaan Saksaan kuljettamista".

Kenttämarsalkka Keitel kirjoitti :" Tehokas ja kestävä peloittelu (intimidation) voidaan saada aikaan vain omaisuuteen kohdistuvalla rankaisemisella, missä rikollisen sukulaiset eivät saa tietää rikollisien kohtalosta mitään".

"Efficient and enduring intimidation can only be achieved either by capital punishment or by measures by which the relatives of the criminals do not know the fate of the criminal."

"Vangitut on tulevaisuudessa kuljetetaan Saksaan salaa ja lainrikkojan jatkokäsitely tehdään Saksassa. Näillä menetelmillä on pelottava vaikutus, koska vangit katoavat olemattomiin eikä mitään informaatiota anneta heidän olinpaikastaan tai kohtalostaan.

The prisoners are, in future, to be transported to Germany secretly, and further treatment of the offenders will take place here; these measures will have a deterrent effect because - A. The prisoners will vanish without a trace. B. No information may be given as to their whereabouts or their fate."

Useimmat uhrit olivat Ranskasta, Belgiasta tai Hollannista. Yleensä heidät vangittiin yösydännä ja vietiin monien satojen mailien päässä oleviin vankiloihin, joissa heitä kiduttamalla kuulusteltiin. Jos he säilyivät hengissä, heitä saattoi tulla Natzweilerin tai Gross-Rosenin keskitysleiriin.

The victims were mostly from France, Belgium and Holland. They were usually arrested in the middle of the night and quickly taken to prisons hundreds of miles away for questioning and torture, eventually arriving at the concentration camps of Natzweiler or Gross-Rosen, if they survived.

http://www.historyplace.com/worldwar2/timeline/nacht.htm

Kommenttini: Pian tämän julistuksen jälkeen oli Wannseen konferenssi tammikuussa 1942, huippusalainen, josta alkaen kuolemankoneisto käynnistyi suunnattomaksi suuressa salaisuudessa. Kesäkuussa 1942 Hitler tuli tapaamaan Mannerheimiä, sotamarsalkka Keitel oli mukana, Hitlerin selustana. Suomesta alettiin vaatia luovutuksia Saksaan. Oletettavaa on , että tieto tästä Nacht und Nebel tekniikasta on siinä yhteydessä tullut Suomeen.

Turkki ja II maailmansota

TURKKI ja Turkin aikajanasta 1900-luvulla Pauli HUHTALAN silmin (1948) II Maailmansota

I Maailmansota oli Turkin valtakunnalle kuin superoperaatio, joka typisti Turkin pieneksi, mutta vahvaksi valtioksi.

Turkin aikajana II maailmansodan loppuun

”10.8. 1929 Sevresin rauha.
24.7. 1924 Lausannessa rauha ympärysvaltojen ja Turkin välillä
19.10. 1939 Turkin ja länsivaltojen avunantosopimus.
17.2.1941 Turkin ja Bulgarian ystävyyssopimus.
18.6. 1941 Ankarassa allekirjoitetaan Saksan- Turkin hyökkäämättömyyssopimus.
2.8.1944 Turkki katkaisee suhteensa Saksaan.
23.2. 1945 Turkki julIstaa sodan Saksalle.”

Näistä tarkemmin Pauli HUHTLAN kirjaan mukaan.

”ENSIMMÄISEN MAAILMANSODAN JÄLKEINEN RAUHANSOLMIMINEN
vaati Liittoutuneitten ja Turkin välillä sitkeämpiä ponnistuksia kuin muitten kanssa. Rauhansopimus allekirjoitettiin Sevresissä 10.8. 1920, ja se oli Turkille yhtä raskas kuin keskusvalloille niiden rauhansopimukset. Sen mukaan oli Turkin luovutettava Kreikalle suurin osa eurooppalaisista alueistaan, joukko Aigeian meren saarista ja Smyrnan kaupunki ympäristöineen Vähän Aasian puolelta. Osa Aigeian meren saarista sen oli luovutettava Italialle ja myönnettävä autonomia tai itsenäisyys Kurdistanille, Armenialle, Arabialle, Palestiinalle, Syyrialle ja Mesopotamialle. Sen lisäksi oli Turkin luovutettava salmiensa valvonta Kansainliitolle

Mutta turkkilaiset eivät hyväksyneet sulttaanin hallituksen alelkirjoittamaa rauhaa. Ankaraan perustettiin Kemal Ataturkin johdolla kansallinen keskushallitus, joka asevoimin karkoitti Vähän –Aasian mantereelle pesiytyneet kreikkalaiset joukot.

Uusi rauha solmittiin Lausannessa 24.7. 1924 ja se oli Turkille huomattavasti edellistä edullisempi. Turkki tosin menetti melkein kaikki ne alueet, jotka jo Sevresin rauhassa oli määritelty, mutta se oli kuitenkin estänyt kreikkalaisia saamasta jalansijaa Vähässä Aasiassa. Tärkeintä kuitenkin oli, että Turkista oli yhdellä iskulla kehittynyt pienikokoinen, mutta lujasti hallittu valtio, jonka olemassaolo suurvaltojen oli jatkuvasti otettava huomioon. ”

VENÄJÄN DIPLOMATIAN OFFENSIIVI 1939
NEUVOTTELUT TURKIN KANSSA
Venäjän armeijan marssiessa Puolaan antoi Venäjän hallitus 18.9.1939 julistuksen, jossa se vakuutti puolueettomuuttaan Suomea, Eestiä, Latviaa ja Liettuaa kohtaan ja lupasi kunnioittaa näiden maiden etujen ja oikeuksien koskemattomuutta

Sen jälkeen kun Venäjä oli ottanut haltuunsa itäisen Puolan, se aloitti neuvottelut Turkin kanssa. Turkin ulkoministeri Saracoglu kutsuttiin neuvotteluihin Moskovaan syyskuun loppupuolella 1939. Neuvottelut koskivat pääasiassa Venäjän vaatimusta saada osallistua Turkin salmien valvontaan.

Tämän lisäksi Venäjä vaati Turkilta ns. Karsin aluetta Taka-Kaukasiasta, aluetta, jonka Venäjä oli valloittanut Turkilta vuosien 1877-1878 sodassa, mutta joka oli luovutettu takaisin Turkille 1918. Venäjän ja Turkin väliset neuvottelut olivat sitkeitä ja pitkällisiä ja katkesivat lopullisesti puolivälissä lokakuuta sen jälkeen kun Turkki 19.10.1939 oli tehnyt Ranskan ja Englannin kanssa avunantosopimuksen. Tämä Turkin ja länsivaltojen välillä solmittu avunantosopimus on sikäli mielenkiintoinen, että tällä väliintulollaan Ranska ja Englanti jo kolmannen kerran estivät Venäjän laajentumisen Turkin suntaan. Aikaisemmat väliintulot olivat tapahtuneet Krimin sodan päättyessä 1856 ja Turkin sodan päättyessä 1878.
Kun Venäjän laajentumismahdollisuudet etelässä näin tukkeutuivat, suuntasi Venäjän diplomaattisen toimeliaisuutensa Itämeren suuntaan.

P HUHTALAN KIRJA MAINITSEE Turkin ehättäneen tehdä Bulgarian kanssa ystävyyssopimuksen.
17.2.1941 Turkin ja Bulgarian ystävyyssopimus.

Mutta nyt natsisaksalaiset aikovat raivata Bulgarian tiekseen ja von Ribbentrop lähetettiin taivuttamaan Bulgaria liittymään myös Kolmen vallan sopimukseen: Tämä merkitsi heti Bulgarian alueelle tulevia natsiarmeijaosastoja (Listin joukot).

Käyttäen hyväkseen paikallisia Turkin ja Kreikan välisiä vihollisuuksia saksalaiset tekivät hyökkäämättömyyssopimuksen Turkin kanssa miehitettyään Kreikan.
2.6. 1941 oli Kreetan saari saksalaisten hallussa.
Kesäkuun puoliväliin mennessä akselivallat olviat saaneet tilanteen molemmin puolin Välimerta vakautetuksi itselleen: Rommel oli armeijoineen Egyptin rajalla ja vastaavalla kohdalla Välimeren pohjoispuolella olivat saksalaiset joukot saneet valtaansa Kreikan ja sen saaristot (Välimeren tilanteen vakauttamiseen täytyi tässä vielä varmistaa Turkin pysyminen rauhallisena, sillä Saksa oli alkamassa hyökkäyksen Venjälle).

18.6. 1941 Ankarassa allekirjoitetaan Saksan- Turkin hyökkäämättömyyssopimus.

(Tässä onkin paljon Turkin kohdalta valkoisia sivuja , kunnes Huhtala mainitsee , että vuonna 1944 Turkki katkaisee suhteensa Saksaan ja seuraavana vuonna julistaa sodan Saksalle)

2.8.1944 Turkki katkaisee suhteensa Saksaan.
23.2. 1945 Turkki julistaa sodan Saksalle.”.

Joten Turkin tapahtumia täytyy etsiä muista lähteistä näiiltä 1939 -1945 vuosilta.
kuten http://www.science.co.il/hi/Turkish/

WIKIPEDIA tieto Turkista
”Turkki on demokraattinen, sekulaarinen ja perustuslaillinen tasavalta. Sen poliittinen järjestelmä perustettiin vuonna 1923 Mustafa Kemal Atatürkin johdossa ensimmäisen maailmansodan jälkiselvittelyjen aikana, kun osmanien valtakunta oli kaatunut.
Tämän jälkeen Turkki on integroitunut enenevässä määrin länteen, mutta on pitänyt samanaikaisesti yllä suhteitaan itäiseen maailmaan.

Maa on Yhdistyneiden kansakuntien, Islamilaisen konferenssin, OECD:n ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön perustajajäsen, Euroopan neuvoston jäsen vuodesta 1949 ja NATOn jäsen vuodesta 1952. Turkki on käynyt jäsenyysneuvotteluja Euroopan unionin kanssa vuodesta 2005 lähtien, liitännäisjäsen maa on ollut vuodesta 1963.[ Turkki on jäsen myös G20:ssä, joka tuo yhteen maailman 20 suurinta taloutta.

TURKIN TASAVALLAN AIKA TARKEMMIN:
Tasavallan aika 29.10.1923 alkaen.
” Ympärysvaltojen miehitykset İstanbulissa ja İzmirissä ensimmäisen maailmansodan jälkiselvittelyjen aikana vaikuttivat Turkin kansallisliikkeen syntyyn. Mustafa Kemal Paššan, Gallipolin taistelussa kunnostautuneen sotilaskomentajan, johdolla käytiin Turkin itsenäisyyssota, jonka tarkoituksena oli Sèvres'n sopimuksen ehtojen kumoaminen 18. syyskuuta 1922 mennessä miehitysarmeijat oli karkotettu, ja maahan syntyi uusi turkkilainen valtio. 1. marraskuuta 1922 vastaperustettu parlamentti lakkautti muodollisesti sultanaatin ja lopetti samalla osmanien valtakunnan 623 vuoden mittaisen valtakauden. Lausannen sopimus vuonna 1923 johti vastamuodostetun Turkin tasavallan suvereenisuuden tunnustamiseen osmanien valtakunnan seuraajavaltiona. Tasavalta julistettiin virallisesti syntyneeksi 29. lokakuuta 1923 uudessa pääkaupungissa Ankarassa.
Kun Kemal Pašša oli noussut tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi, hän aloitti useita radikaaleja uudistuksia perustaakseen uuden maallisen Turkin sen osmanimenneisyyden jäänteistä. Sukunimilain mukaisesti Turkin parlamentti antoi Mustafa Kemalille vuonna 1934 kunnianimen "Atatürk" (Turkkilaisten isä).
Turkki liittyi toiseen maailmansotaan liittoutuneiden puolelle sodan loppuvaiheissa seremoniallisena eleenä. Maasta tuli Yhdistyneiden kansakuntien jäsen vuonna 1945. Vuonna 1947 Yhdysvallat julisti ottavansa käyttöönsä Trumanin opin, kun Neuvostoliitto oli vaatinut sotilastukikohtia Turkin salmista ja kreikkalaiset olivat joutuneet vaikeuksiin yrittäessään kukistaa kommunisteja sisällissodassa. Opissa tuotiin julki Yhdysvaltojen aikeet taata Turkin ja Kreikan turvallisuus, ja tuloksena oli suurimittainen sotilaallinen ja taloudellinen tuki.”

Turkin ja Israelin suhteet ovat hyvät ja lojaalit jo puolelta vuosituhannelta eiväkä suhteet katkenneet II maailmansodan aikana.
http://www.science.co.il/hi/Turkish/
Turkki on vieläkin maailman mieluisin turistimaa isaelilaisille, eikä vain Jumalan alkuseurakunnalle Temppelin hävityksen jälkeen v 70.

Turkin osmanien valtakunnassa vallitsi hengen vapaus juutalaiselle uskonnolle ja Juudan seurakunnat menestyivät. Ennen II maailmansotaa oli jonkin asteen viisumivaikuksia niille jotka pakenivat natsivaltakuntia, mutta moni turkkilainen diplomaatti toimi ankarasti auttaakseen juutalaisia välttämään keskitysleiri tai tuholeiri. Näitä henkilöitä oli suurlähettiläs Selahattin Ulkumen, joka sai pelastettua kymmeniä Rhodoksen saaren kreikkalaisjuutalaisia.
http://www.raoulwallenberg.net/?en/saviors/diplomats/2110.htm

1700 Rhodoksen juutalaista kuljetettiin Euroopan tuholeireille vuonna 1944.

( Ehkä I maailmansodan suuria virheitä oli pienentää liikaa Turkin valtakuntaa, sillä kaikki Turkilta otetut alueet muuttuivat juutalaisten vangitsemisten ja kuolemanpaikoiksi).

Struma- niminen laiva jossa oli 769 juutalaista pakolaista tuli Istanbuliin, mutta jostain syystä ei pakolaisia päästetty maihin 1942 ja laiva palautettiin Mustalle merelle, jossa se räjäytettiin ja upotettiin sukellusveneistä käsin. ( Musta meri on nimensä veroinen, yksi jäi eloon tästäkin laivasta ) http://www.encyclopedia.com/beta/doc/1P1-49035698.html

Saksan juutalaiset tiedemiehet otettiin avosylin vastaan Turkkiin- tässä näyttää siltä, että Turkki noudatti ikäänkuin ”tavallista” emigranttipolitiikkaa ikään kuin ei tarpeeksi ajoissa olisi ollut käsityksiä natsiajan annihilaation asteesta Euroopan puolella. Sehän oli ihmiskunnan historiassa ennenkuulumatonta

Mutta juutalaiset seurakunnat Bulgariassa ja Turkissa olivat kuitenkin lopulta Euroopan ainoat, jotka eivät kärsineet natsiajan holokaustista maitten johtajien viisauden ansiosta. Samaan aikaan miltei kaikki sefardiseurakunnat Kreikassa oli surmatut natsien kuoleman koneistossa II maailmansodan aikana. Turkki salli myös juutalaisten kansalaistensa vapaan muuton Israeliin
Suurin muuttoaalto Turkista käsin tapahtui vuosina 1940- 1950, kun Juudan oma kansalliskoti oli saatu ja sittemmin itsenäinen valtio.. Turkin ansiosta tuhansittain juutalaisia pelastui kuolemalta.

( Sinne varmaan todellakin pysähtyi se Menorah- 7-haarainen kynttilänjalka tai ainakin sen valon lamput- tai jos säteet kokoaa sanoiksi- ne seitsemän tähteä Jeesuksen kädessä- seitsemän lampunjalan alla on siten seitsemän kaupunkia – ja ne ovat nyt sitten arkeologisia ja pyhiinvaelluskohteita_ Efesos, Smyrna, Filadelfia, Tyatira, Pergamon, Sardes j a Laodikea).
Muistiin ajatuksia Turkista 15.2.2008 22:58
Olen kerran lentokoneen laskeutuessa ollut Istanbulissa ja kerran olen myös päiväsaikaan lentänyt Turkin yli ja katsellut lentokoneen ikkunasta Vähää- Aasiaa. Erikoisia suolapitoisia järviä on siellä. Tämän voi todeta lentokoneesta. L Bright

Kreikka ja II maailmansota

HUHTALA P.(1948) Akselivallat voittavat Kreikan.

1.ITALIAN ARMEIJA JA SEN RYHMITYS KREIKAN SOTAA VARTEN
2.KREIKAN ARMEIJA JA SEN RYHMITYS
3.TAISTELUN KULKU
4. KREIKAN ARMEIJAN RYHMITYS HUHTIKUUSSA 1941
5. SAKSALAIS-ITALIALAISTEN VOIMIEN HYÖKKÄYS KREIKKAAN

WIESENTHAL KESKUS ja muu dokumentaatio
6. 6. KREIKAN JUUTALAINEN VÄESTÖ
7. ERITYISESTI SALONIKAN KOHTALO HOLOKAUSTIN AIKANA 1941-1943. Salonika, "Israelin äiti."
http://www.ushmm.org/museum/exhibit/online/greece/
8. KREIKKA II MAAILMANSODAN JÄLKEEN (Wikipedia)

1.ITALIAN ARMEIJA JA SEN RYHMITYS KREIKAN SOTAA VARTEN

Oli luonnollista että Italia valitsi operaatiotukialueekseen Kreikkaan suunnattavaa sotaretkeä varten Albanian, minkä valtakunnan Italia oli pari vuotta aiemmin väkivaltaa käyttäen liittänyt Italian imperiumiin. Operaatiotukialueena oli Albanialla se etu, että operaatiot Kreikkaa vastaan voitiin suorittaa maitse. Muualta hyökättäessä olisi italialaisten ensin pitänyt suorittaa maihinnousu jonnekin merien saartaman Kreikan rannikkoalueelle. Muissa suhteissa oli Albanian maasto suurempien sotatoimien suoritukselle mitä epäedullisin.. Kreikan ja Albanian raja-alueet ovat korkeata ja vaikeakulkuista vuoristomaastoa, jossa tieyhteydet ovat harvassa ja alue pieninkin joukoin helposti puolustettavaa. Maasto vaikeuttaa erityisesti nykyaikaisen taistelumateriaalin, nimenomaan panssarivaunujen ja raskaamman tykistön, käyttöä. Eteläisin tie Albaniasta Kreikkaan alkaa Valonasta (Avlona), seuraa sen jälkeen jonkin matkaa rannikkoa ja suuntautuu sitten itään Kalibakiin Kreikan puolella rajaa. Täältä tie kulkee Janninan kautta etelään pitkin Kreikan rannikkoa. Toinen tie johtaa Tepelenistä Argyrokastron kautta Kalibakiin ja kolmas tie Kreikkaan Klisuran ja Konitzan kautta samoin Kalibakiin.

Pohjoisin tieyhteys johtaa Durazzosta Koritzan(Koatsha) kautta aina Salonikiin saakka. Muualla on vain jalkapolkuja tai aivan tiettömiä taipaleita. Joukkojen kuljetus ja huolto kotimaasta Albaniaan tapahtui meritse, ja se osa Italian laivastoa, jota Englannin Välimerellä olevat laivasto-osastot eivät sitoneet, oli keskitetty varmistamaan tätä meritse tapahtuvaa huoltoa.

ITALIA HYÖKKÄÄ KREIKKAAN
Hyökkäyksen alkaessa oli Albaniass italialaisia joukkoja n. 8-10 divisioonaa, yksi panssaridivisioona sekä suhteellisen vahfat ilmavoimat. Nämä joukot ryhmitettiin hyökkäystä varten kolmeen ryhmään. Eteläinen ryhmä keskitettiin rajalle Kalibakin kautta Janninaan johtavien teiden suuntiin. Tämän ryhmän tuli murtautua Epeiroksen kautta sisä-Kreikkaan. Italialaiset ovat ilmoittaneet tämän ryhmän taisteluvahvuudeksi 3 jalkaväkidivisioonaa, yhden erillisen jalkaväkirykmentin, 3 ratsuväkirykmenttiä ja 18 patteria raskasta kenttätykistöä.

Keskustaan, Metsovon solaan johtavan tieyhteyden suuntaan keskitettiin vahvistettu 3. alppidivisioona. Tämän divisioonan tehtävänä oli nopeasti vallata Metsovon sola, raivata tie auki Thessalian ylätasangolle sekä idästä käsin valloittaa Janniinan kaupunki

Pohjoinen ryhmä keskitettiin Kortshan maastoon, josta sen tuli hyökätä Florinan suuntaan sekä suorittaa läpimurto Makedoniaan. Italialaisille joukoille annettu taistelutehtävä edellytti nopeaa läpimurtoa raja-alueilla, ja sen jälkeen tli miehittää kreikka salamasotaretken tapaan nopeasti ja häikäilemättömästi, ennen kuin maa ehtisi suorittaa loppuun palvelukseen kutsuttujen joukkojen muodostumisen ja keskityksen.
2.KREIKAN ARMEIJA JA SEN RYHMITYS

Kreikan armeija oli ylipäätään hyvin organisoitu, hyvin koulutettu ja suhteellisen hyvin varustettu, joskaan se viimeksimainitussa suhteessa ei ollut lähelläkään Italian armeijan tasoa. Raskaampaa taistelumateriaalia kuten raskasta kenttätykistöä, panssarivaunuja ja ilmavoimia oli Kreikalla kuitenkin hyvin vähän käytössään. Kreikan ilmavoimien lentokonevahvuus oli kyllä 700 konetta, mutta niistä oli ns. ensi linjan koneita vain 170. Myöhemmässä vaiheessa Kreikka sai lentokonetäydennystä Englannista. Kreikan rauhanajan armeijan vahvuus oli 13 divisioonaa, 2 ratsuväkiprikaatia ja 7 erillistä rajavartiopataljoonaa. Asevelvollisten palvelusaika oli 2 vuotta ja vuosittain koulutettavien vahvuus oli noin 85 000 miestä. Kreikan kenttäarmeijan vahvuudeksi oli arvioitu vähintään 600 000 miestä, jotka koottaisiin liikekannallepanossa 26 divisioonaksi.

Kreikan pääministerin, kenraali Metaxasin oli valtakunnan raja-alueilla Bulgariaa ja Albaniaa vastaan rakennettu linnoituksia, joiden avulla voitiin sulkea vuoristojen yli johtavat suhteellisen harvat tiet. (METAXIS-linja). Erityisesti olivat tieyhteydet Albaniaa vastaan olevalla raja-alueella erinomaisen edulliset. Albanian puolella johti Kreikan rajalle useita rinnakkaisteitä, mutta ne keskittyivät Kreikan alueella kahdeksi päätieyhteydeksi, joista toinen johti Janninan kauta Epeirokseen , toinen Florinan kautta Makedoniaan.
Italian hyökkäyksen alkaessa oli Kreikan armeijan pääosat jo ehditty muuttaa liikekannalle ja sen keskitykset olivat suurimmalta osaltaan loppuun suoritetut . Kaikkiaan oli Kreikalla silloin aseissa jo n. 250 000 miestä, jotka oli ryhmitety kahteen armeijaan.
1. armeija, jonka vahvuus oli 13 divisioonaa, oli keskitetty Albanian vastaiselle rajalle
ja 2. armeija Bulgarian rajalle. Kreikan puolustusvoimien ylipäällikkönä toimi kenraali Papagos.

3. ITALIAN KREIKANVASTAISEN TAISTELUN KULKU 1940
Aamuyöstä 28.10. 1940 Italian Ateenan –lähettiläs jätti Kreikan pääministerille Italian uhkavaatimuksen, missä Kreikkaa syytettiin mm. siitä, että se oli luovuttanut Kreikan aluevesiä Englannin käyttöön, että Kreikka ei ollut noudattanut ehdotonta puolueettomuutta, että Kreikka oli harjoittanut terroria alueellaan asuvia albanialaisia kohtaan, että Kreikka oli linnoittanut Albanian vastaisen rajana jne. Italia vaati kaikkiin näihin syihin nojautuen Kreikalta tukikohtia Italian imperiumin puolustusta varten. Uhkavaatimuksen määräaika oli hyvin lyhyt, mutta Kreikan vastaus oli heti kielteinen.
Sotatila Kreikan ja Italian välillä alkoi samana päivänä, 28.10.1940 klo 5.30. , jolloin italialaiset joukot kaikilla kolmella ryhmityssuunnallaan hyökkäsivät Kreikan rajojen yli.
Eteläinen ryhmä saavutti 31.10. mennessä Kalamos-joen, joka sijaitsee 30 km Janninasta länteen. Mutta tällä jokilinjalla kulminoitui italialaisten hyökkäys. Panssarivaunut eivät päässeet maastovaikeuksien vuoksi enää eteenpäin ja teiden ulkopuolella etenevien italialaisten hyökkäkset pysäytti kreikkalaisten sitkeä vastarinta.
Keskustassa hyökkäävä alppidivisioona valloitti 31.10. 1940 Konitzan kaupungin ja jatkoi sen jälkeen hyökkäystä Metsovon solan suuntaan. Arviolta n 20 km tämän solan pohjoispuolella kreikkalaiset kuitenkin lisävoimia saatuaan siirtyivät vastahyökkäykseen, jossa noin puolet italialaisten taisteluvoimista saarrettiin ja tuhottiin ja loppuosa lyötii takaisin yli Albanian rajan.

KREIKAN ENSIMMÄNEN VOITTO.
Kreikkalaiset jatkoivat takaa-ajoa ja tunkeutuivat marraskuun puolivälissä jo Albanian alueelle. Italialaiset olivat tällöin Pindos- vuoren rintamalla kärsineet ensimmsien suuren tappionsa. Kreikassa tämä ensimmäinen voitto herätti samantapaisen tunnelman kuin meillä kenraali Talvelan voitot. Tolvajärven ja Ägläjärven taisteluissa talvisotamme aikana.
Italialaisten vasemmalla sivustalla, Kortshan suunnalla, hyökkäävä italialainen voimaryhmä joutui jo raja-alueella tavattoman sitkeisiin taisteluihin kreikkalaisten kanssa. Useita päiviä kestäneiden taisteluiden aikana kreikkalaiset siirtyivät vastahyökkäykseen ja tunkivat italialaiset joukot takaisin Albanian puolelle, ja 7.11. he valtasivat Kortshan kaupungin.

ITALIALAISET DEFENSIIVIIN
Näin oli italialaisten joukkojen hyökkäys jo ensimmäisten taistelupäivien jälkeen täydellsesti epäonnistunut, ja marraskuun 6. päivänä italialaiset siirtyivätkin kaikilla suunnilla puolustukseen ja ryhtyivät varustamaan itselleen taempia asemia. 9.11.1940 ryhmitettiin italialaiset joukot uudelleen siten, että taistelussa olevista voimista muodostettiin Albanian armeijarhmä, jonka komentajaksi tuli kenraali Soddu. Joukot jaettiin kahteen armeijaan siten, että eteläisestä ryhmästä muodostettiin kenraali Geloson komentama 11. armeija ja Kortshan suunnan joukoista kenraali Vercellinon komentama 9. armeija.
Marraskuun puolivälissä kreikkalasiet ryhtyivät kaikilla suunnilla hyökkäykseen, joka edistyi suhteellisen nopeasti. Joulukuun puoliväliin mennessä, jolloin rintama jälleen alkoi kiteytyä, kreikkalaiset olivat jo vallanneet noin viidennen osan Albanian alueesta, ja rintamalinja kulki etelässä jo Valonan itäpuolisessa maastossa.

MUSSOLINI RINTAMALLE
Italialaisten ylipäällikkö vaihtui vuodenvaihteessa 1941 , ja kenraali Cavallero otti johdon käsiinsä ja ryhtyi valmistelemaan vastahyökkäystä. kun tämä 9.3.1941 alkoi, tuli Mussolini rintamalle ja otti ylipäällikkyyden haltuunsa. Tästä vastahyökkäyksestä kehittyi koko sodan raskain taistelu, jossa tappiot nousivat suuriksi, hyökkääjän silti saamatta mainittavampia maastovoittoja. Erityisen kiihkeiksi taistelut kävivät rintaman keskustassa, Beratin maastossa, mutta kreikkalaiset heittivät kaikkialla hyökkäykset takaisin.

SAKSAN ARMEIJAT LIITTYVÄT ITALIAAN
Huhtikuussa 1941 piti italialaisten uuden vastahyökkyksen alkaa, mutta ennen sitä muuttui tilanne täysin; Saksa ryhtyi armeijoineen hyökkäykseen, ja se laukaisi itsestään sekä italialaisten että kreikkalaisten pulmakysymykset.

(Samalla tavoin kuin Suomen talvitaisteluita seurasi koko maailma jännittyneenä kreikkalaistenkin kamppailua kaikissa suhteissa ylivoimaisen vihollisen hyökkäystä vastaan. Näiden taisteluiden aikana osoittautui jälleen todeksi se, että pienikin kansa voi puolustautua menestyksellisesti seka materiaalista, että lukumääräistä ylivoimaa vastan, jos käytettävissä olevia voimavaroja käyttää viisaasti, harkitusti ja suunnitelmallissti, semminkin jos puolustustaistelu erityisellä huolella sopeutetaan maaston suomiin taistelumahdollisuuksiin.
Suomen talvisodassa oli joukkojen taktillisessa käytössä erityisesti otettu huomioon metsien suomat mahdollisuudet. Kreikassa vastaavasti vuoristomaaston oikea käyttö johti samaan tulokseen. Kreikan valloitusyrityksessä Italian arvovalta kärsi sangen vaikeasti korvattavan tappion”.

( NYT OLI JUUTALAISVÄESTÖ ALTISTUMASSA GENOSIDIVAARAAN
Saksan sitkeä pyrkimys ulottautua Kreikkaan merkitsi Kreikan juutalaisväestön tuhovaaraa. Saksan oli raivattava välissä oleva Jugoslavia päästäkseen Kreikan kimppuun.
Saksan piti huolta i että Jugoslavian ja Kreikan voimat eivät pääse yhtymään ja sen vuoksi Saksan oli nopealla hyökkäyksellä saavutettava etelä-Jugoslaviassa yhteys italialaisiin joukkoihin ja etelässä oli kreikkalaiset voimat sidottava hyökkäyksellä. )

”Keskitetty hyökkäys Kreikkaa vastaan pääsi alkaman vasta joskus Jugoslavian antautumisen jälkeen 17.3.1941. ”

4. KREIKAN ARMEIJAN RYHMITYS HUHTIKUUSSA 1941
Metaxas-linjan puolustusta varten oli kreikkalaisella komentajalla, Bacopuloksella käytettävissään kaikkiaan 4 divisioonaa. Länsi-Makedoniassa, maastossa, joka vasemmalla rajoittui Aliakmon-jokeen ja oikealla Axios-jokeen,oli puolustuksessa englantilaisen kenraaliluutnantti Wilsonin komentama länsi-makedonialainen armeija, jonka vahvuus oli yhteensä 8-9 divisioonaa, niistä 5 divisioonaa englantilaisia joukkoja, jotka jo maaliskuun alussa oli keskitetty Kreikkaan. Tämä lohko muodosti koko Kreikan puolustuksen avainaseman, sillä sen kautta kulkivat kaikki etelään johtavat käyttökelpoiset tiet. Kreikkalaisten vahvin armeija, ns. Albanian armeija, oli Italian hyökkäyksestä alkaen ollut ryhmitettynä tällä suunnalla. Tätä armeijaa komensi kenraali Tsolakoglu, ja sen vahvuus oli n. 12 divisioonaa. Näiden noin 400 000 miehen vahvuisten kreikkalaisenglantilaisten joukkojen ylipäällikkönä oli kenraali Papagos.

5. SAKSALAIS-ITLIALAISTEN VOIMIEN HYÖKKÄYS KREIKKAAN JA KREIKAN MIEHITYS
Kreikkalaisten joukkojen tavattoman sitkeästä vastarinnasta huolimatta kenraali Boehmen komentamat saksalaiset joukot pääsivät pureutumaan 6.4.1941 alkaneen hyökkäyksen aikana Metaxas-linjan maastoon. Syöksypommittajien, tykistön, panssarivoimien ja jalkaväen osoittaessa hyvää yhteistoimintaa saksalaiset joukot pääsivät murtautumaan puolustuslinjojen läpi Aiegeian meren rantaan saakka. Samanaikaisesti oli eräs saksalainen panssaridivisioona hyökännyt Vardar-joen kautta Metaxas-linjan vasempaan sivustaan ja pääsi täällä 9.4.1941 kuluessa läpimurtoon Salonikin suunnassa. Samana päivänä nämä joukot valtasivat Salonikin kaupungin. Kolmen ensimmäisen taistelupäivän kuluttua oli siis koko Itä-Makedonian armeija eristetty musita kreikkalaissita. Muutamien lähinnä seuraavien päivien aikana kreikkalaiset kävivät vielä sitkeitä paikallisia taisteluita, mutta ne eivät voineet vaikuttaa tilanteen kehitykseen sen enempää. Kenraali Boehmen joukot suunnattiin nyt länteen, kreikkalaisten Länsi-Makedonian armeijan sivustaan.

Sen jälkeen kun krekkalaisten Itä-Makedonian armeijan vastarinta oli murrettu ja Salonikin kaupunki joutunut saksalaisten haltuun, oli kreikkalaisten nopeasti ryhmitettävä Keski-Makedonian armeija uudestaan. Sen rintama suunnattiin nyt itään. Puolustuksen keskeisimmäksi alueeksi muodostui Olympos-vuoren pohjoispuolinen maasto Salonikinlahdesta Florinaan. Rintamavastuu oli täällä pääasiassa englantilaisilla, jotka viikon päivät sitkeästi puolustivat asemiaan saksalaisten jatkuvasti toistuvia hyökkäyksia vastaan.
18.4.1941 englantilaisten vastarinta murtui, ja koko rintama joutui saksalaisten painostamana peräytymisliikkeeseen. Tämän oli lähinnä aikaansaanut saksalaisten Olympos- vuoren länsipuolitse suorittama läpimurto, jolloin Larissan ja Trikkalan kaupungit joutuivat saksalaisten käsiin.
Albanian rintamalla oli kreikkalaisten Epeiroksen armeija jatkuvasti pitänyt asemansa ja kevyesti torjunut italialaisten hyökkäysyritykset. Vasta sen jälkeen kun saksalaiset pääsivät Larissan suunnalla läpimurtoon ja Epeiroksen armeijan yhteydet alkoivat olla uhattuja, alkoivat kreikkalaiset myös Albanian rintamalla vetäytyä taaksepäin.
Huhtikuun 18. päivänä 1941 suunnattiin saksalaisia kevyitä joukkoja hyökkäykseen myös Pindos-vuorten suuntaan, ja 21.4.1941 nämä jokot valtasivat Janninan kaupungin. Tällä operaatiolla oli kreikkalaisen Epeiroksen armeijan yhteydet muihin kreikkalaisiin joukkoihin täydellisesti katkaistu. Kaikilta suunnilta saarrettu Epeiroksen armeija taisteli sitkeästi vielä muutamia päiviä ja antautui vasta 23.4.1941.

Taistelu Balkanista oli nyt ratkaisuvaiheessaan, sillä saksalaiset aloittivat 23.4. 1941 hyökkäyksen Thermopylain maastoon ryhmittyneitä kreikkalais-englantilaisia voimia vastaan. Kahden vuorokauden ajan pystyivät nämä joukot torjumaan saksalaisten raivoisat hyökkäyksetn ja siten mahdollistivat sen, että pääosat Attikan niemimaalle ja Peloponnesokselle kerääntyneistä kreikkalaisista ja englantilaisista joukoista ehdittiin siirtää useissa eri satamissa kuljetusaluksiin.
Suurempaa vastarintaa kohtaamatta saksalaiset joukot miehittivät tämän jälkeen Kreikan jäljelläolevat alueet.

26.4. 1941 laskuvarjojoukot miehittivät Korintin kannaksen, ja samana päivänä saksalaiset SS-joukot ylittivät Patras-lahden ja aloittivat Peloponnesoksen miehityksen.
Ateena joutui saksalaisten haltuun 27.4. 1941.

Huhti-toukokuun vaihteessa 1941 saksalaiset joukot miehittivät tärkeimmät Kreikan saaret. Lemnoksen, Mytilenen, Samothraken, Khioksen ja Thaoksen. Italialaiset joukot vuorostaan miehittivät Joonian saaret ja Dodekanesialta käsin myös Kykladit.
Sotaretken päätyttyä pitämässään puheessa Hitler omisti ensi kertaa innostuksen sanoja vastustajilleen. ”He antautuivat vasta sitten kun vastarinta oli mahdotonta ja siten tarkoituksetonta”.

KREIKAN HALLITUS KREETALLE JA SITTEMMIN ENGLANTIIN
Kreikan hallitus siirtyi jo 23.4. 1941 Kreetan saarille ja myöhemmässä vaiheessa edelleen Englantiin, mistä se ilmoitti Kreikan jatkavan taistelua. Kreikkalaiset ja englantilaiset joukot, jotka ehdittiin kuljettaa pois, keskitettiin myöhemmin Libyan rintamalle, missä ne osallistuivat Pohjois-Afrikan taisteluihin. Se nopeus ja täsmällisyys ja varmuus, millä Natsisaksa suoritti Balkanin operaationsa, osoittivat vielä siinä vaiheessa, että niillä oli vielä ehdoton ylivoima.

( 6. TAISTELU KREETASTA)
KREETAN SAARI oli 2.6. 1941 saksalaisten hallussa. ”

6. KREIKAN JUUTALAINEN VÄESTÖ
Mitä mainitsse Simon Wiesenthal keskuksen dokumentti?

Jokaisessa Euroopan maassa saksalaisten okkupaation jälkeen murhakoneisto käynnistyi. Missä tahansa oli runsaampi juutalainen väestö koossa, sinne lähetettin erityinen kommando, iskujoukko, tarkistamaan aluetta ja suorittamaan juutalaisväestön karkoitus ja poiskuljetus. Nämä kommandojoukot olivat SS- joukkoja, joissa oli lisänä ukrainalaisia, liettualaisia, latvialaisia ja eestiläisiä yksiköitä ja eri maitten paikallispoliiseja. SS on lyhennys saksalaisista sanoista Schutz-Staffel, protektiivinen skvadroona. (Sillä on merkkinä myös kaksi salamaa vierekkäin, suomessakin tuttu merkki, jota siellä täällä esiintyy).

Kuljetuksia suoritettiin mitä erilaisimpien otsikkojen alla. Puolassa esim. juutalaisille kerrottiin, että ”ihmiskunnan tarpeettomat ainekset, työttömät, asutetaan idässä uudestaan ja sieltä voi löytää työpaikkoja". Länsi-Euroopassa puhuttiin Itä-Euroopassa tapahtuvasta juutalaisten asuttamisista. Tämä petos jatkui viime hetkiin saakka, aivan kaasukammioitten kynnyksille asti. Yleensä tämä kuljetus tehtiin kolmessa eri vaiheessa. Ensiksi kuljetettiin yhteiskunnan alimmista sosioekonomisista luokista väkeä, kuten työttömiä, sairaita, köyhiä ja pakolaisia. Toisille annettiin samalla käsitys, että he ovat vaaran ulkopuolella, mutta ennemmin tai myöhemmin asteittain toisissa vaiheissa ja kolmansissa vaiheissa kuljettiin loput, kunnes alueilla ei enää ollut juutalaisia.
http://motlc.wiesenthal.com/site/pp.asp?c=gvKVLcMVIuG&b=394843#3

Mikä oli Kreikan juutalaisväestön kohtalo näinä okkupaatio vuosina?
Salonikin kaupungissa asui 50 000 juutalaista. Kreikan juutalaisen väestön juuret olivat syvällä. Jo Paavalin ajosita mainittiin, että joka kaupungissa oli synagoga Välimeren maastossa. Välimeren alueen väestöstä oli 20% juutalaisia.

Mutta Saloniki oli jotain aivan erikoista. Kuten tiedetään juutalaisuudessa on kaksi suurempaa toteutusmuotoa, askenaasit ja sefardit. Sefardijuutalaisuudessa perhe on laajempisuhteinen. ja suku on suuri. Uskonnollisuus on myös enemmän Talmud-keskeistä, mikä versottaa oppilaitoksia. Ottomaanien imperiumin aikana sefardinen kulttuuri sai Balkanilla sijaa ja silloin kun Espanja karkoitti juutalaisensa, Saloniki muodostui sefardisen juutalaisuuden Jerusalemiksi, sefardijuutalaisuuden kulttuurikeskukseksi rabbiinikouluineen ja akatemioineen. Salonikan sefardisessa seurakunnassa sosiaaliset huoltolaitokset olivat jo varhain kehittyneet kuten hautauspalvelu, orpojen, leskien ja köyhien huolto, sairaiden hoito jne. Täten Salonikin juutalainen historia oli kaksituhatvuotinen , äärimmäisen arvokas. Oli aikoja jolloin kaupungista oli puolet juutalaisväestöä. Salonikin juutalaisella hautausmaalla oli jo muistomerkkejä vuosituhansien ajoilta, vuodesta 150 eKR: puoli miljoonaa hautaa. Siionismi alkoi vallalta juutalaisia seurakuntia Kreikassa, Jugoslaviassa ja Bulgariassa 1800-luvulla. Salonikin juutalaisen seurakunnan merkitys oli myös Israelin valtion synnyssä tärkeä, sillä Salonikin kalastajat, laivurit ja ahtaajat olivat Haifan sataman ja Tel-Avivin sataman toiminnan elvyttäjiä 1920- 1930 luvuilla kun pioneerihenkisiä juutalaisia muutti siirtolaisiksi Palestiinaan maata raivaamaan ja soita kuivaamaan palestiinalaisjohtajien Jitzhak Ben Zwin ja Abba Khoushin johdolla. 1900-luvun alussa Salonikin kaupungissa pidettiin sapatti pyhäpäivänä koko kaupungissa. Kreikan okkupaation aikana natsit tuhosivat Salonikin suuren juutalaisen hautausmaan ja kaikki heidän historiallisesti arvokkaat rakennuksensa ja kulttuuriaarteensa. Koko juutalainen yhteiskunta pyyhkäistiin pois. Mitä tästä 2000 vuoden historiasta on jäänyt jäljelle? Se mitä henkiin jääneet ihmiset ovat kertovat.

SIMON WIESENTHAL CENTER: How does the historian measure the cultural and human loss when a community is wiped out? How does one comprehend the measure of destruction of communities that date their beginnings back to approximately 140 B.C.E.,(Before the Common Era; equals B.C.) as was the case in Salonica? In the mosaic of Jewish communities, the dazzling jewels of the Sephardic Jews added a special luster to the whole. All that remains today are the oral traditions and ballads laboriously collected by anthropologists and folklorists among émigrés in Israel, Paris, and New York as literary testimony of the fidelity of Sephardic Jews to then- Spanish heritage and Jewish patrimony.

Useimmat Kreikan juutalaiset joutuivat natsien ansaan, koska useimmat asuivat Salonikissa, joka oli saksalaisten okkupaation alainen vyöhyke. Kreikan 75 000 juutalaisesta 65 000 kuljetettiin tuholeirille Auschwitziin.

Most of the Jews of Greece fell into Nazi hands, since the majority lived in Salonica, which was in the German zone of occupation. Of the 75,000 Jews of Greece, 65,000 were deported to Auschwitz. The Bulgarian authorities handed over the Jews living in those areas of Yugoslavia and Greece which they had annexed.

http://www.ushmm.org/research/center/lerman/bibliography/pdf/bibliography.pdf
http://www.ushmm.org/wlc/en/

7. ERITYISESTI SALONIKAN KOHTALO HOLOKAUSTIN AIKANA 1941-1943

1941
Kun saksalaisten natsien invaasio ja miehitys oli tapahtunut huhtikuussa Kreikkaan, Salonika oli miehitysvyöhykkeessä jo varhain huhtikuun alussa. Siellä oli suurin juutalainen seurakunta noin 50 000 kaikista maan 75 000 juutalaisesta. jo viikon sisällä oli juutalaisten johtajat vangittu, satoja juutalaisia perheitä oli häädetty kotoaan, ja heidän asuntonsa oli takavarikoitu ja juutalainen sairaala oli otettu saksalaisten omaan käyttöön. Juutalaisisita akademioista, syngagogista ja yksityiskodeista ryöstettiin kymmeniä tuhansia kulttuuri- ja taide-esineitä ja ryöstösaalis vietiin Saksaan.

1942
Heinäkuun keskivaiheilla 1942 saksalaiset pakottivat 9000 juutalaista miestä, Kreikan kansalaista, 18-45 vuotiasta kokoontumaan Eleftheria-aukiolle ja siellä heidät rekisteröitiin pakkotyöläisiksi. Koko päivän heitä nöyryytettiin ja lyötiin. 2000 pakkotyöläistä otettiin Saksan armeijan pakkotyöprojektiin. Saksalaiset vaativat lunastussummaa jokaisesta vapauttamastaan juutalaiseta. Salonikin ja Ateenan seurakunta keräsi rahaa ja myi juutalaisen hautausmaan, jotta sai kokoon vaaditun rahasumman. Salonikan kaupungin hallitus osti hautausmaan ja mursi sen päämonumentit ja struktuurirakennelmat ja rakensi siihen kohtaan yliopiston. Helmikuussa 1943 saksalaiset viranomaiset keskittivät Salonikan juutalaiset kahteen ghettoon. Toinen niistä oli Itä-Salonikassa ja toinen Länsi-Salonikassa, Baron de Hirschin korttelissa Juutalaiset keskitettiin länsikorttelissa lähelle junanrataa valmisteltaessa poiskuljetusta.

1943
Maalis-huhtikuussa 1943 saksalaiset kuljettivat yli 45 000 juutalaista Salonikasta Auschwitzin-Birkenaun tuholeirille. useimmat heistä kaasutettiin kuoliaaksi heti, kun he olivat saapuneet Auschwitziin. Jos juutalaisella oli henkilöllisyystodistukset tai viisumi joltain puolueettomalta hallitukselta, heitä ei otetu näihin kuljetuksiin. Yli 300 juutalaista, joilla oli espanjalaiset paperit, siirrettiin Espanjaan P-Saksan Bergen-Belsenin leirin kautta. Muutamia juutalaisia pakeni saksalaisten miehittämästä Kreikasta Italian miehittämälle vyöhykkeelle ja joku pakeni Palestiinaan. Noin 500 Salonikan juutalaista vältti kulejtukset menemällä lähivuorille, jossa he liittyivät partisaaniyksikköihin, jotka taistelivat saksalaisia vastaan. Alle 2000 Salonikan juutalaista oli hengissä sodan jälkeen. Vuosina 1941-1943 Salonikan ikivanha ja vilkas juutalainen yhteiskunta tuhottiin.

LÄHDE:
http://www.ushmm.org/museum/exhibit/online/greece/

8. KREIKKA II MAAILMANSODAN JÄLKEEN (Wikipedia)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kreikan_historia#Vuoden_1945_j.C3.A4lkeen

24.5.2008 10:25 Muistiin Kreikan juutalaisista.
Joissain suomalaisissa nettilähteissä mainitaan että Kreikasta kuljetettiin keskitysleireihin ” muutama sata juutalainen”- siis Suomessa ei ole ollut tietoa Kreikan holokaustista. Kreikan juutalaisten tuho oli niin täydellinen, että siitä oli vaikea saada hahmotusta varhaisina aikoina. Hitlerillä oli jokin tietty mitä suurin viha tätä vahvaa ja Palestiinan raivausta tukevaa juutalaisväestöä kohtaan kuten myös Englantia kohtaan. Mikä Kreikkaa kohtasi odotti Englantia niihin aikoihin.

Erityisesti Kreikan juutalainen on sikälikin tullut mieleeni erityisenä, kun isäni opiskeli lääketiedettä Itavallassa 1920 luvulla ja sairastui pieneen aivoverenvuotoon, kun juoksi raitiovaunun perässä Insbruckissa tai Wienissä ( hän opiskeli näissä molemmissa jonkin aikaa) ja sai lievän halvauksen, hän kertoi, että häntä auttoi silloin eräs kreikan juutalainen. Ksäni korosti sitä, että kreikan juutalainen auttoi häntä. Euroopan muututtua mitä levottomammaksi lääketieteen ja alt. medisiinan opintokeskuksena , isäni meni USA:han New Yorkiin opiskelemaan luontaisparantamista 1930 luvulla.

Löysin 24.5.2008 netistä pohdintaa siitä, miten Kreikan juutalaisten tuhoutuminen saattoi olla niin täydellistä, vaikka Euroopassa oli jo tietoa siitä mitä natsit tekevät okkupaation jälkeen.
http://www.theopavlidis.com/reprints/matsas/part1.htm

Lea Bright