Ruotsalainen jälkipuinti Norjan invaasiosta

http://www.krigsmyter.nu/km3norgestalin.php
Tässä mainitaan että saksalainen Troijan hevonen, valaanrasvankeittolaiva, sijaitsi Litsavuonossa ja se taas oli Suomen Petsamon itärajasta vielä pari kymmentä kilometriä idempään Muurmannin rannikolla ja laski Muotkavuonoon.
Artikkeli ei ota huomioon, että saksalaisilla oli Petsamon paratiisi myös luvattuna maanaan Norjan ja Venäjän välisellä Suomalaisalueella. Ehkä Satlin oli tehnyt kauppoja tästä petsamosta, koska kerran Suomi pian sen jälkeen menetti Petsamonsa.

Suomen Kalastajasaarento

Kalastajasaarennon länsiosat päätyivät Suomelle Tarton rauhassa 1920 Petsamon mukana. Alue luovutettiin Neuvostoliitolle Moskovan rauhassa talvisodan jälkeen 1940, kun muu Petsamo luovutettiin vasta jatkosodan jälkeen.

Kalastajasaarennon Suomen puoleiset kylät olivat Maattivuono, Pummanki, Kervanto ja Vaitolahti.

Maattivuonon ja Pummangin kalastajakylät sijaitsivat Keskisaarennon länsirannalla Pummankiniemellä. Kalastajasaarennon pohjoisosassa sijaitsivat Kervanto ja Vaitolahti. Vaitolahdessa oli Suomen silloin pohjoisin kansakoulu, joka sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä rajasta samassa rakennuksessa rajavartioston kanssa. Toinen Kalastajasaarennon kansakouluista oli Pummangissa.

Suomelle kuuluneen Kalastajasaarennon yhteys Petsamoon (Liinahamarin satama) hoidettiin pääsääntöisesti Merenkulkuhallituksen ylläpitämällä postilaivayhteydellä, jota varten hankittiin moottorilaiva "Jäämeri". Se liikennöi kaksi kertaa viikossa Liinahamarista Maattivuonolle, Vaitolahdelle, Kervantoon ja Pummankiin. Alus poikkesi kerran viikossa myös Heinäsaarilla. Liinahamarista oli myös kerran viikossa Merenkulkuhallituksen ylläpitämä laivayhteys Vuoremin kautta Norjan Kirkkoniemeen.

Isän veli Aarre Uoti kulki näitä alueita tubilääkäritehtävissään 1930-luvulla ennen II maailmansodan puhkeamista. Heidän ( Airi ja Aarre Uotin) kotinsa oli silloin Petsamossa. Kirkeneesiin piti mennä hammaslääkärikäynnille Petsamosta.

Huom. Kun Suomen marsalkka Mannerheim vietti vuonna 1942 kesäkuun neljäs päivä syntymäpäiväänsä, natsiarmeijan suuria johtajia kävi häntä onnittelemassa. Göringin henkilökohtaisena edustajana toimi ilmavoimien kenraali von Seidel. Pohjoisessa olvien saksalaisten joukkojen ylipäällikkö kenraalieversti Dietl oli myös tullut Helsinkiin ja häntä mainitaan "Narvikin sankariksi". Hän esitti joukkojensa onnentoivotukset marsalkalle. Dietlin adjutanttina toimi ruhtinas von Windisch-Graetz.Von Seidelin adjutantti on majuri Eschenauer.

Tässä tilaisuudessa Hitler korotti "Narvikin sankarin" kenraalieverstiksi ja Mannerheim onnittelee Dietliä tämän ylennyksen johdosta. Kirjasta Kesäkuun neljäs päivä 1942, jossa on paljon valokuvia näistä natsiarmeijan johtavista hahmoista Suomen maaperällä.

Ruotsalainen jälkipuinti toisesta maailmansodasta

Den tyska demokratin försåg Hitler med oinskränkt makt

Huhtala Pauli: YK muodostetaan

Tässä kappaleessa pauli Huhtala lyhyesti kokoaa merkitseviä tapahtumia, jotka päättivät toisen maailmansodan hirmumyrskyn.

XVI Kaaoksesta rauhaan Sivu 425

• RATKAISEVAT KONFERENSSIT, Sivu 427
  

JALTA
SAN FRANCISCO 25.4. 1945
POTSDAM 17.7. 1945

• TOISEN MAAILMANSODAN TAPPIOTILASTOA Sivu 430
  

Yhdysvaltojen henkilötappiot Sivu 430
Ison-Britannian henkilötappiot Sivu 431
Yhdysvaltojen materiaalikulutusta Sivu 431
Sotakustannukset Sivu 431
Kauppalaivastotappioita 1939-43, Sivu 432
liitoutuneitten laivastotappiot 1939- 1945 , Sivu 432

• JALTA

Toisen maailmansodan ratkaisevan päättymisvaiheen alkaessa helmikuun alkupäivinä 1945, kokoontuivat Kolme suurta, Stalin, Roosevelt ja Churchill, yhteisen neuvottelupöydän ääreen, joka sijaitsi tsaarien vanhassa palatsissa Jaltalla. konferenssiin osallistuivat myös Venäjän, Yhdysvaltojen ja Englannin yleisesikuntien päälliköt: Vasiljevski, Marshall ja Brooke sekä näiden maiden ulkoministerit: Molotov, Stettinius ja Eden.

Helmikuun 12 päivänä julkaisivat liittoutuneet Jaltan konferenssin tärkeimmät päätökset. Julistus sisälsi kaikkiaan yhdeksän kohtaa, jotka käsittelivät liittoutuneitten yhteisiä ponnistuksia, joilla toinen maailmansota vietäisiin nopeasti päätökseen.

Mielenkiintoista on todeta, että Jaltan konferenssi rakentui ainakin siinä mielessä Atlantin julistuksen pohjalle, että sodan jälkeen päätettiin perustaa kansainvälinen järjestö maailmanrauhan turvaamiseksi.

Sodan viemiseksi nopeaan loppuratkaisuun muodostettiin liittoutuneitten keskeinen yhteinen johtoelin, jonka tuli yhdistää liittoutuneitten voimat keskitettyyn yhteistoimintaan. Tämä yhteistoiminta tuottikin tuloksia, sillä jo parin viikon kuluttua alkoivat liittoutuneitten samanaikaiset hyökkäykset Saksan kimppuun ja kaksi kuukautta myöhemmin ne johtivat (natsi)Saksan täydelliseen luhistumiseen.

Saksan tuleva kohtalo oli Jaltan konferenssin keskeisimpiä ja vaikeimpia kysymyksiä. Seuraavissa kysymyksissä liitoutuneet pääsivät yksimielisyyteen:

1. Saksan tuli antautua ehdoitta
2. Saksa pidettäisiin miehitettynä pitkän ajan ja sen miehitykseen osallistuisivat Venäjä, Yhdysvallat, Englanti ja Ranska kullekin määrätyllä miehitysalueella
3. Kaikki saksalaiset joukot riisuttaisiin aseista ja kaikki sotamateriaali joko kuljetettaisiin pois maasta tai se tuhottaisiin

Tulevan Saksan rajakysymyksistä tehtiin ainoastaan Puolan kohdalla se periaatteellinen päätös, että Puolan tuli länsirajoillaan saada korvausta niistä alueista, joita se oli itärajallaan menettänyt Venäjälle. Jaltan konferenssiin sisältyi edellämainittujen päätösten lisäksi myös salainen sopimus, joka julkaistiin vasta kevättalvella 1946. Tämä sopimus kosketteli Venäjän liittymistä sotaan japania vastan noin pari kuukautta Saksan kukistumisen jälkeen. Korvauksena osanotostaan sotaan Japania vastaan saisi Venäjä alueellisena hyvityksenä Etelä-Sahalinin ja Kurilit sekä oikeuden vuokrata Port Arthurin kaupunki laivastotukikohdakseen.

• SAN FRANCISCO

Jaltan konferenssissa tehdyn päätöksen mukaan kokoontuivat liittoutuneitten kansakuntien edustajat huhtikuun 25 päivänä 1945 San Franciscoon perustamaan kansainvälistä maailmanjärjestöä. Kuten aikaisemmin on todettu rakennettiin tässä konferenssissa perusta yhdistyneitten kansakuntien maailmanjärjestölle (YK). Mutta tämä konferenssi ei sujunut niin hyvässä yhteisymmärryksessä kuin Jaltan konferenssi. Suurvaltojen, ensisijassa Yhdysvaltojen ja Venään kesken kehittyi vaikeita ristiriitoja varsinkin vastaisen maailmanrauhan turvaamista koskevissa kysymyksissä. Kuukauden kestäneiden neuvottelujen jälkeen päästiin kuitenkin sovitteluratkaisuun ja kesäkuun 26 päivänä vahvistettiin Yhdistyneitten Kansakuntien säädökset.

• POTSDAM

Heinäkuun 17. päivänä 1945 kokoontuivat Kolme Suurta, Stalin , Truman ja Churchill kolmanteen konferenssiinsa saman vuoden aikana. Potsdamin konferenssi päättyi elokuun 2. päivänä, jolloin konferenssin tuloksista annettiin tiedotus. Sen mukaan olivat liittoutuneet päättäneet muodostaa viiden vallan neuvoston, jossa olisivat jäseninä Yhdysvaltojen, Englannin, Venäjän, Ranskan ja Kiinan ulkoministerit. Tämän neuvoston tehtävänä oli ensisijassa valmistella entsiten vihollismaiden kanssa tehtävät rauhansopimukset sekä olla neuvoa antavana elimenä Yhdistyneille Kansakunnille siksi kunnes tämä maailmanjärjestö olisi organisoitu. Viiden vallan neuvoston tuli kokoontua ensimmäisen kerran syyskuussa 1945.

Potsdamin konferenssin tärkeimmät sopimukset koskivat liittoutuneitten yhteistä Saksan-politiikkaa. Tässä mielessä päätettiin, että liittoutuneet puuttuisivat Saksan sisäisiin oloihin vain kysymyksissä, jotka liittyisivät maan poliittiseen, taloudelliseen ja sotilaalliseen aseistariisumiseen.
Saksa olisi kuitenkin useita vuosia pidettävä miehitettynä ja sen taloudellinen nousu tänä aikana estettäisiin. Saksan teollisuuskeskukset oli hävitettävä ja sen teollisuuslaitokset siirrettävä sotasaaliina voittajamaihin. Näin saisivat Venäjä ja Puola ne teollisuuslaitokset, jotka sijaitsivat Venäjän miehittämällä alueella ja läntiset liittoutuneet vastaavasti lännessä olevat teollisuuslaitokset. Kuitenkin tuli Venäjän saada myös eräitä läntisellä miehitysalueilla olevia teollisuuslaitoksia erikseen sovittavia elintarvikeluovutuksia vastaan.
Periaattellisesti päätettiin myös , että Saksan teollisuuden tuotanto saisi vastaisuudessa käsittää vain oman maan kulutukseen tarvittavan tuotantomäärän. Mitään yhtenäistä hallintoa ei Saksaan toistaiseksi perustettaisi ja sen vuoksi todettiin , ettei Saksan kanssa tehtävä rauha ollut vielä ajankohtainen.
Taloudellisessa mielessä käsiteltäisiin Saksaa kuitenkin yhtenäisenä taloudellisena kokonaisuutena. Potsdamin konferenssi korosti myös sitä, että tarkoituksena ei ollut Saksan orjuuttaminen. Pyrittiin vain siihen, että sen sotilaalliset resurssit hävitettäisiin, jotta se ei enää olisi maailmanrauhan uhkana.
Näille perusteille rakentui liitoutuneitten politiikka maailman rauhan turvaamiseksi.

AHVENANMAAN OSUUS

Åland

Olin opiskeluaikana eräänä kesänä (1965) Ahvenanmaalla opettamassa suomea ja englantia sikäläiselle koululaiselle. Perhe vei minua vapaa-aikoina Ahvenanmaan ääriltä äärille omalla autollaan ja sitten lähtiessä sain vielä lahjaksi kauniin kirjan Ahvenanmaasta:

Uno Markström: Åland, Havets och blommornas öar.

Kirja oli uunituore, samana vuonna 1965 painettu.. Kirjan julkaisi maarianhaminalainen valokuvaaja Uno Markström. Tesktin oli kirjoittanut Matts Dreijer, runot Georg Kähre ja painatus oli tehty Tilgmanin osakeyhtiössä Helsingissä. Otin kirjani mukaani Ruotsiin, kun muutin tänne.

Nyt suomennan Drejerin historiikkia Ahvenanmaasta. Historian teksti on sivuilla 7-12.

(Alkuosa)
AHVENANMAA Meren ja kukkien saaret

AHVENANMAAN SAARISTO käsittää noin 6500 saarta, niemiä ja luotoja ja on kuin Afrodite, rakkauden jumalatar noussut meren aalloista, jotka vielä 5000 vuotta sitten vaahtoilivat vasten Ahvenanmaan mantereen pohjoisosan sileäksi hiotuneita rantoja ja pientä saarirykelmää. Sitten kun meri alkoi vetäytyä, saarta liittyi saareen ja nientä niemeen. Tuulten ja lintujen siivin ja aaltojen mukana tuottui ensimmäisiä siemeniä saaristoon ja niitä alkoi itää rotkoissa ja laaksoissa. Ja niinpä eräänä päivänä saaristovaltakunta oli valmis viheriöivine laaksoineen, kukoistavine ketoineen, järvineen, lahtineen ja vuonoineen.

AHVENANMAA tulee nähdä alkukesän kukkaisloistossa, kun miljoonat vuokot, esikot ja orkideat ovat levittäytyneinä nurmisille kukkuloille, teitten ja polkujen varsiin. Kesän edetessä tulee esiin muita hehkuvanvärisiä kukkia. Leudon syksyn tullessa punakylkiset omenat ja sinivioletit luumut antavat loistoaan puutarhoissa ja metsien laidoilla houkuttelee mehukkaat marjat.

ALKUMERI

5000 VUOTTA SITTEN tuli alueelle ensimmäiset ihmiset niille pikkusaarille, jotka pistivät vedenpinnasta esiin. Merihän oli silloin 54 metriä korkeammalla kuin nykyään. Ihmiset saivat toimeentulonsa hylkeenpyynnistä, linnustuksesta ja kalastuksesta. Muinaisjäännöksiä sen aikaisesta ihmiskunnasta voidaan havaita 28 metrin korkeudesta alkaen, missä merenpinta sijaitsi 3500 vuotta sitten.

PRONSSIKAUSI

NIITTEN AIKOJEN JÄLKEEN ahvenanmaalaiset oppivat tuntemaan ensimmäisen metallin, pronssin. ja sitä käytettiin aseisiin ja naisten koruihin. Sikäläinen kansa oli herrasväkeä. Sen todistaa heidän useat hautamonumenttinsa, kiviset haudat, joita on joka puolella kukkuloilla ja vuorilla. Jäännöksissä on mm. toalettivälineistöä, mikä viittaa korkeaan kehokulttuurin. Siinä vaiheessa asutus oli levinnyt koko Ahvenanmaahan ja osaan saaristoa, kuten esim. Kökariin. Sikäläisiä arkeologisia löydöksiä vuosilta 700- 600 eKr. näytetään turisteille Pohjolan suurena harvinaisuutena. Oli opittu pitämään karjaa, todennäköisesti lampaita ja siihen tarvittiin laitumia.

RAUTAKAUSI

Rauta opittiin tuntemaan Pohjolassa ja samoin Ahvenanmaalla noin 500 eKr. mutta tästä todistavat arkeologiset tiedot Kristuksen syntymän tienoosta ja sen jälkeisestä parista vuosisadasta puuttuvat. Mutta kuitenkin Ahvenanmaalla näyttää olleen kiinteää asutusta ja siitä on todisteena eräät matalalla sijaitsevat hautalöydöt, joissa on poltettuja ihmisten luita.

N 600 jKr

Näyttää tapahtuneen laajempi Ahvenanmaan saaristoon suuntautunut maahanmuuttoaalto noin 600 vuotta jKr. Tästä seurasi, että alueen asutus tuli tavattoman tiheäksi, jopa Pohjolan erääksi kaikkein tiheimmin asutetuksi seuduksi Tähän viittaa vuosien 600-1000 jKr. ajoilta peräisin olevat 350 pakanallista hauta-aluetta. Vuoden 1000 aikaan sitten kristinuskoa alettiin tuottaa alueelle. Maahanmuuttajia tuli lännestä ja lounaasta. Hautojen kunto, hautalöydöt ja paikannimet antavat viitettä siitä, että siirtolaiset olivat skandinaaveja, mutta arkeologisessa löytöaineistossa on myös esineitä Itämeren kaikilta rannikoilta sekä Venäjältä, Etu-Aasiasta, Euroopan mannermaalta ja Brittiläisten saarivaltakunnasta.

Selitys Ahvenanmaan tiheään asujaimistoon täytynee olla ekonominen . Ihmisten sulloutuminen vuorisen Ahvenanmaan alueeseen mieluummin kuin harvaanasutuille viljaville alaville ruotsalais tai tanskalaisseuduille viittaa siihen, että Ahvenanmaalla lie ollut omia luonnonaarteitaan ja hyötyjään, jotka olivat arvokkaampia mitä hyvät laidunmaat.

700-800 jKr.

Tässä pitää muistaa, että 700- 800-luvun kristillinen Länsi-Eurooppa oli tiheästi asuttua korkean kulttuurin aluetta, jossa oli kaupunkeja, rahalaitoksia, järjestäytynyttä markkinatoimintaa, kauppalaivastoa, jne. Siellä oli myös käsityöläisteollisuutta, jossa valmistettiin kankaita ja nahkaa. Sellaiseen tuotantoon sekä valaistukseen tarvittiin valaanrasvaa. Valaita pyydettiin Biskajan lahdella ja Englannin kanaalissa. Väestön lisääntyessä ja elinatson noustessa valaanpyynti tuli niin intensiiviseksi, että valaskanta katosi rannikoilta. Ja koska senaikaisilla kauppureilla oli vain pieniä purtiloita laivanaan, muodostui ainoaksi saatavilla olevaksi rajattomaksi traanilähteeksi Itämeren pohjoiset lahdet,joissa talvisaikaan saattoi verottaa hyljekantaa. Köysiä ja liinoja valmistettiin punomalla hylkeennahasta leikattuja hihnoja ja remmejä. ja tässä ekonomisesti arvokaassa hyljemeressä sijaitsi Ahvenanmaan saaristo, joka lie saanut kansainvälisen pyyntiaseman piirrettä.

KRSITINUSKO SAAPUU 900 luvulla

Koska Ahvenanmaalla oli tällaista kaupallista merkitystä ja sen takia läheisiä yhteyksiä kristilliseen Länsi-Eurooppaan, kristinukso saapui saarelle jo 900 luvulla, siis aimemin kuin Mälarin maakuntaan tai Suomeen.

KIRKOT 900- 1200

Ensimmäiset kirkot olivat luonnollisesti puukirkkoja. Mutta jo 1100-luvulla alettiin rakentaa kivestä. Sen jälkeen kun Birger Jaarli oli saattanut Suomen 1200-luvun puolivälissä Ruotsin kuningasten valtikan alle, rakennettiin ne vanhat kirkot. Kirkollinen arkitehtuuri ja seinämaalaukset liittää Ahvenanmaan kirkkoja Gotlannin ja Linköpingin hiippakuntien piiriin. Ahvenanmaan keskiaikaisyhteiskunnan tietyt eteläskandinaaviset piirteet viittaavat yllättävästi myös eteläisiin yhteyksiin, mutta ne selittyvät luonnostaan Ahvenanmaan kaupallisesta merkityksestä vanhaan aikaan ja varhaisen kristillistämistoiminnan aikaan.

YHTEYS SUOMEEN 1300

Sen jälkeen kun Turun piispanistuin oli alistettu Uppsalan arkkipiispan alaisuuteen ja Turun Tuomiokirkko oli saatu valmiiksi 1300 aikaan , on Ahvenamaa ollut yhdistettynä suomalaiseen hiippakuntaan. Siihen aikaan oli Ahvenanmaan maakunta oma oikeudellinen maakunta, terra, jossa oli oma laki ja omat käräjät, siis aivan kuten muissakin Ruotsin maakunnissa. Maakuntakokousket pidettiin Ahvenanmaan pääkirkossa Saltviikissa (Vårfrukyrkan). Torilla kirkon edessä on nykyään monumentti, joka kertoo kävijöille paikan muinaisesta merkityksestä.

KASTELHOLMIN LINNA 1380

1380-luvulla rakennetiin Kastelholmin linna ja paikallishallinto sysättiin yhä enemmän sivuun. Mahtimiehet alkoivat asuttaa linnaa ja verottivat asujaimistoa raskaasti. Usein taisteltiin linnan muurien ympärillä.

TURUN ja PORIN LÄÄNIIN 1634

Vuonna 1634 purettiin ahvenanmaalainen maaherruus ja Ahvenanmaa yhdistettiin hallinnollisesti Turun ja Porin lääniin. Sen jälkeen linnaan käytettiin vain Tukholman kuninkaallisen hovin retkikohteena.

VENÄLÄISET 1714

Vuonna 1714 suuressa Pohjan sodassa venäläiset miehittivät ensimmäisen kerran Ahvenanmaan. Heitä asui silloin myös linnassa. Tulipalo tuhosi lopulta linnan raunioiksi vuonna 1745.

VUODEN 1808 SOTA

Vielä toisen kerran venäläiset miehittivät Ahvenanmaan, nimittäin kun oli alkanut sota vuonna 1808. Mutta oolantilainen maakansa otti aseet käteen ja alkoi puolustautua ja sai kuin saikin muutamassa taistelussa venäläisjoukon vangikseen. Mutta seuraavana vuonna Venäjä hyökkäsi 17 000 miehen armeijalla Ahvenanmaalle, kun vallankumous Tukholmassa oli puhjennut. Ruotsalaiset joukot vetäytyivät takaisin jäätyneen Ahvenanmaan meren yli.

Rauhanneuvotteluissa samaisena vuonna koettivat Ruotsin edustajat vielä pelastaa Ahvenanmaata, koska saariryhmällä on Tukholman ja Pohjanlahden rannikoiden puolustuksen kannalta merkitystä. Ruotsi kuitenkin pakotettiin Frerikshamnin rauhansopimuksessa luovuttamaan Ahvenanmaa Venäjälle.

VENÄJÄ LINNOITTAA

Heti kun venäläiset oliat t saaneet Ahvenanmaan, he alkoivat suunnitella sen linnoittamista. Paikaksi tuli nyt Bomarsund mannerosan itäisimmässä kärjessä. Sinne tehtiin leveät sotilastiet ylös korkealla sijaitsevaan linnakkeeseen ja ristiin rastiin ympäristöön.

ENGLANTILAISET HYÖKKÄÄVÄT

Vuonna 1854 hyökkäsi venäläislinnoitukseen ylivoimaiset englantilaisranskalaiset sotavoimat, jotka valloittivat linnoituksen ja räjäyttivät sen. Voittajavallat tarjosivat Ahvenanmaata (Oolantia) Ruotsille, mutta Pariisin rauhanneuvotteluissa 1856 sellainen ei miellyttänyt Venäjää. Sen sijaan Venäjä lupasi olla linnoittamatta Ahvenanmaata tulevaisuudessa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Oolannin_sota#Laulu_Oolannin_sodasta

I MAAILMANSOTA

Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa kuitenkin venäläiset tekivät vahvan rannikkolinnoituksen ja juoksuhautoja pitkin rantoja. Nyt saksalaiset tarjoutuivat valloittamaan Ahvenanmaan Ruotsin eduksi, mutta Ruotsi oli neutraali eikä halunnut keskustella asiasta.

AHVENANMAALAISET KAIPASIVAT RUOTSIN YHTEYTEEN

Kun Venäjän tsaarivaltakunta oli luhistunut vuonna 1917 Ahvenanmaan mantereen kunnat kokosivat edustuksensa ja päättivät ruveta toimiin, että Ahvenanmaa vanhana Ruotsin maakuntana tulisi palautetuksi takaisin vanhan emämaan Ruotsin yhteyteen. Sitten lähetystö esitti Ruotsin kuninkaalle ja hallitukselle ahvenanmaalaisten asian.

YK PUUTTUU ASIAAN

Kun Ranskan George Clemenceau 1919 alkoi esittää puheessaan, että Ruotsin tulisi hoitaa etujaan Ahvenanmaan asian suhteen kuten Tanska Etelä-Jyllannin suhteen, niin siinä vaiheessa lie Suomen hallitus kiireen kaupalla muokannut lain Ahvenanmaan itsehallinnosta.Mutta ahvenanmaalaiset kieltäytyivät jättämästä Ruotsiin uudeelleenliittymisvaatimuksiaan. Mutta kun Suomessa vangittiin Ahvenanmaan johtajat, otettiin Ahvenanmaan kysymys uudelleen pöydälle YK:ssa. Juristien komissio totesi aluksi, että ahvenanmaalaiset olivat ilmaisseet oman tahtonsa liittyä takaisin Ruotsiin jo ennen kuin Suomesta tuli laillinen valtio ja että Venäjän keisarikunnan luhistumisen jälkeen Ahvenanmaan kuuluminen johonkin valtioon oli kansainvälisen tason asia ja käsiteltävä Kansanliiton neuvoston kompetenssin alaisuudessa. Neuvosto päätti 24. kesäkuuta 1921 erään poliittisen komission ehdotuksesta,

että Suomi hallitsisi Ahvenanmaata

että ahvenanmaalaisille tulisi antaa kansalliset takuut (ruotsin)kielestä kuten itsehallintolaissa on mainittu

että Ahvenanmaan saaristoalue pidetään demilitarisoituna.

(Jatkuu…nykyaikaan)

Suomen Itsenäisyyspäivä 2009

Suomen historia on sotaa sodan jälkeen. Kansamme tuhatvuotinen laulajaheimo on aikojen myllynkivissä sitten lopulta sotinut itselleen maan ja rajat. Kansakuntien sorvissa sorvatut.
Suomalainen on luonnostaan luontoa ja työtä rakastava koti-ihminen. Mutta pakon edessä muuttuu kansa sotilaiksi pikku nappuloista vanhoihin "ukkoihin" ja "eukkoihin" asti.
Tämä muutos sotahenkeen on laulajakansan sielulle hyvin vaikea tavallaan ja sen takia laulut ovat joskus härskiä ja hirveitä, aivan kuin ylilyöntejä tilanteesta, joka on vaikea, hengenvaarallinen, ja samalla kukaan ei tiedä jos tästä vielä selvitään johonkin tavalliseen elämään takaisin. Laineet lyövät yli pään, kansan haahti on kaatumaisillaan.

users.tkk.fi/~jpkontio/sanat/sanat.htm
users.tkk.fi/~jpkontio/sanat/Elamaa%20juoksuhaudoissa.txt

P Huhtalan kirjan sisältö : Otsikot

P Huhtalan kirja (1948) antaa kuvan maapallosta sodan myllynkivien jauhaessa. Juudan kansa oli se, joka missä tahansa joutui ahdinkoon, joten AINOA tie Juudan heimon fyysiseen elämään oli Israelin valtio, jonka oman puolustuksen (HAGANA) oli ja on oltava riittävä kaikkea natsismin tai sitä vastaavan tyrannian aiheuttamia pelko- ja hätätiloja vastaan väestössä

P Huhtala ei erityisemmin mainitse juutalaisia, mutta yleinen kaikenlainen massakuoleminen sodan rintamien myllerryksissä kaikilla puolilla näkyy kirjasta kyllä hyvin. Tosin kidutuksista ja epäinhimillisyyksistä tai likvidaatioista ei kovin selvää mainintaa ole, sillä kaikki se jo kuuluu sotaan. Lojaalia sotaa ei ole. ”Eestin alueen puhdistus” sivulla 272. on pahaenteinen lakoninen sana, josta tiedämme tuloksen: Eestin ”judefrei” maineen natsien kielellä.

Kun yhdistää tämän kirjan tiedot ja natsirintaman etenemiset kartalla Juudan kansan historiaan, voi paikallistaa, missä tuhojen myrskynsilmä milloinkin kulki. Joskus ei ole ketään jäänyt kertomaan tapahtuneista. Huhtalan kirjan vahva puoli on tarkat päivämäärät ja monien paikkojen nimet jopa heti sodan jälkeen 1947- 1948 aikaan, jolloin ei oltu vielä täysin selvillä, miten suuri tuho kaikkialla oli tapahtunut, varsinkin juutalaisille. Aukaistaanhan vielä meidän päivinämme noiden aikojen joukkohautoja.

Pauli Huhtala antaa käsitystä suomen kiellellä lähinnä suomalaisille.

• Miten Huhtalan kirja koostuu sisällöltään?

LÄHDE:
Huhtala Pauli TOINEN MAAILMANSOTA (The World War II) . Otava 1948
Sisältö; Content The 16 titles

Johdanto sivu 5

I Versaillesta (28. 6. 1919)-Danzigiin (From Versalles to Danzig) Sivut 7 -40
Versaillesin rauhassa kylvettiin uuden sodan siemen(7); saksan kanssa tehty rauha(11); Itävallan kanssa tehty rauha (13); Trianonin rauha(13); Neuillyn rauha (14); Turkin kanssa tehty rauha(14)
Turvallisuuspolitiikkaa (14)
Sotakorvauskysymyksen kehitys( 16) ; Spaan konferenssi(16) ; Pariisin konferenssi( 16); Lontoon ultimaatumi(17); Cannesin konferenssi ja Ruhrin miehitys(17); Dawesin sunnitelma( 18); Youngin suunnitelma(18)
Kansainvälistä rauhanpolitiikkaa (20); kansainliitto( 20); Aseistariisumispolitiikkaa (21); locarnon sopimukset( 23); Kelloggin sopimus( 23)
Imperialismi elpyy( 25); kansallissosialismi pääsee valtaan saksassa( 25); uusia suurpoliittisia ryhmittymiä( 27); italian-Abessinian sota( 28); espanjan sisällissota( 29); itävalta liitetään saksaan( 31);
Sota vaiko rauha(33); Tsdekkoslovakian kysymys( 33); Brechtesgadenin neuvottelut( 34); Godesbergin neuvottelut( 35); Muenchenin neuvottelut(35); Italia hyökkää Albaniaan( 36); berliinin-Rooman akseli( 37); Danzig ja Puolan käytävä (37); Saksan ja Venäjän liitto (38); Sotaa ei enää voi välttää (39)

II Sotaa ei enää voida välttää ( To prevent the war- impossbile) Sivut 41- 64

III Salamasota Puolaa vastaan ( 1.9. 1939 5:45) (Blixt- war against Poland) Sivut 65- 86

IV Sota laajenee maailmansodaksi (syysk. 1939) ( The German war turning to a world war)Sivut 87- 98

V Suomen Venäjän talvisota (30.11-12.3.1940) (The winter war Finland-Russia) Sivut 99- 118

VI Saksa hyökkää Pohjolaan (9.4. 1940 Tanskaan, Norjaan) ( Germany attacking Nordic Countries) Sivut 119- 142

VII Saksa hyökkää Lännessä (10.5. 1940: Hollantiin, Belgiaan, Luxemburgiin; 4-25.6. 1940 Ranskaan) ( Germany attacking the West-European Countries) Sivut 143- 194

VIII Taistelu Englannista ( 8.10. 1940 alku)( The battle about England) Sivut 195- 206

IX Sota vyöryy yli Balkanin (Romanian miehitys 13.1. 1940; Unkari, Slovakien, Romania liittyvät Axis-valtoihin marrask. 1940, Bulgaria1.3. 1941 ja Jugoslavia 25.3. 1941 samoin) ( War over Balkan countries. they join Axis) Sivut 207- 228

X Taistelu Välimerestä ja Intian tiestä ( Italia hyökkää Engl. vastaan Afrikassa)( The Battles about the Mediterranean Sea and the route to Indien) Sivut 229- 258

XI Saksan-Venäjän sota ( 22.6. 1941-1945)( The War between Germany and Soviet)
Sivut 259- 338

XII Yhdistyneet Kansakunnat valmistautuvat loppuratkaisuun (UN, Washington, Casablanca Kairo, Teheran) ( United nations preparing to the final decisions)
Sivut 339- 346

XIII Taistelu Italiasta ( 9.7. 1943 alkaen)( The battle about Italy) Sivut 347- 364

XIV Taistelu Euroopasta ( The battle about Europe) Sivut 365-402

XV Taistelu Tyynen meren herruudesta ( The battle about the control of The Pacific Ocean area) Sivut 403- 424

XVI Kaaoksesta rauhaan (Jaltan konferenssi, San Francisco 25. 4. 1945, Potsdam 17.7. 1945; tappiot toisesta maailmansodasta ( From a chaos to the Peace) Sivut 425- 432

Liitteet ja hakemistot. Sivu 433
Henkilöhakemisto; Sivu 435
Tärkeimmät poliittiset ja sotilaalliset tapahtumat 1919- 1945; Sivu 441
Kartat ja karttaluonnokset Sivu 453
Sisällysluettelo. Sivut 456- 463
(Annexes and index. The most important dates 1919-1945 in civilian and military politics. Maps and outlines)
Näyttää löytyvän antikvariaatista toinenkin tällainen kirja:

http://www.pokstaavi.fi/detail.php?id=40632

2006-07-12 00:10 Päiv. 2009-01-31 15:49. Blogiin siirto 7.11.2009.

Tyynenmeren alue ja II maailmansota

HUHTALA P.(1948) About Pacific region, Burma etc

BURMA
Lukiessani Euroopan holokaustihistoriaa pohdin, mistä johtui, että kesti niin kauan saada Euroopan sota taittumaan, vaikka oli vahvat isot valtiot tässä liikkeellä. Havaitsin, että tähän samaan pohdintaan Pauli Huhtalan kirja oli jo vuonna 1948 tehnyt hahmottavat viitteet. Hän lisäsi kirjansa loppuosaan globaalit tapahtumat, jotka kuvasivat, miten USA joutui suorittamaan raskasta kahden rintaman sotaa globaalilla pinnalla. Huhtalan tekstiä lukiessa huomaa erään maan, jonka nimi vilahti silloin tällöin strategisen avaimen tavoin tapahtumissa. Tämä maa oli BURMA- siinä vaiheessa vain nimi kartalla. Vasta sodan jälkeen se heräsi itsenäistymään. (Ja mitä taas nyky-Burmaan tulee, se on aktuelli tuoreen martyyriveren kastelema maa näinä viime vuosina).

Sillä aikaa kun Eurooppa on nauttinut vuoden 1945 jälkeistä rauhaa, Burma on ollut jatkuvassa labiiliudessa syöksymässä katastrofia kohden, joka näyttää nyt johtavan yllättäviin ihmisuhreihin.( Nyt 2008 alue on ollut luonnonkatastofissa, sykloni ja tulva-aalto, sekä hidastettu ja estetty kansainvälisen avun toimitus hätää kärsisiville korruptiojohdon takia.)

Burma maailmanhistorian kartalla: P Huhtala: Taistelu Tyynen meren herruudesta. Ss.403-423. In: Toinen maailmansota(1948)

JAPANIN JA YHDYSVALTOJEN KILPAILU TYYNEN MEREN OMISTUKSESTA
Japanin laajentumispyrkimykset
1940 Japani, Saksa ja Italia tekivät kolmiliiton. “Akselivallat”
25.11. 1941 Japani asettuu avoimesti akselivaltoihin Saksan ja Italian rinnalle Yhdysvaltoja ja Englantia vastaan.

Japanin ja Yhdysvaltojen kilpailu Tyynellä merellä . (Jo 1930 luvullä Japani alkoi suurempisuuntaiset sotatoimet Kiinaa vastaan eroten Kansainliitosta. Peking vallattiin 1937 ja sitä seurasivat Tientsin, Shanghai ja Nanking.

Ensimmäisen eurooppalaien sotavuoden aikana Japani oli jatkanut hyökkäystään Kiinassa etelää kohden ja vallannut mm Kantonin ja Hainanin saaren. Burman kautta oli Kiinalla kuitenkin vielä mahdollisuudet ylläpitää yhteyksiä muuhun maailman.

Kun Saksa oli touko- ja kesäkuussa 1940 nujertanut Hollannin ja Ranskan, Japanille aukeni erinomaisen otollinen tilaisuus saada haltuunsa näiden maiden laajat siirtomaa-alueet lounaisella Tyynellä merellä. Ensimmäisenä Japanille avautui Ranskan Indo-Kiina, sillä voitetun Vichyn- Ranskan oli pakko tehdä Japanin kanssa sopimus Indo-Kiinan ”yhteisestä puolustuksesta”. Tämä avasi vaivatta Japanille pääsyn aivan Englannin ja Hollannin rikkaille siirtomaaomistuksille sekä Burman ja Siamin välittömään naapuruuteen

Japanin ja Yhdysvaltojen kilpailu
Japani turvasi selustansa solmien 13.4.1941 puolueettomuussopimuksen Venäjän kanssa. Sopimus pysyikin voimassa aivan Japanin kukistumisen lähinnä viime hetkiin saakka.

Ranskassa kärsityn tappion jälkeen 1940 Englannin oli kaikkialla pakko siirtyä defensiiviin saadakseen aikaa varustautumiseen.Tätä väliaikaa Japani käytti hyväkseen ryhtyessään hyökkäykseen.

Japanin pahin kilpailija Tyynellä merellä oli kuitenkin Yhdysvallat, joka jo 1898 oli aloittanut siellä tukikohtien hankkimisen, sinä vuonna Havaiji, Filippiinit, sittemmin myös Midway -saaret ja Guam sekä Wake. Japani oli Tyynen meren länsipuolella ja Yhdysvallat itäpuolella. Yhdysvaltojen varustukset alkoivat pohjoisessa Alaskassa ja päättyivät Panaman maastoon. Yhdysvaltojen ulkominiseri Hull 1940 selitti kolmiliiton (Axis) merkitsevän Yhdysvalloille vihamieliestä asennoitumsita. Jo tammikuussa 1941 Yhdysvaltojen ulkoministeriö ilmoitti, että Japani suunnitteli yllätyshyökkäystä Pearl Harboriin. Vielä marraskuussa 1941 Yhdysaltojen Tokion- ministeri varoitti tilanteen kehityksestä ja ilmoitti Japanin valmistelevan yllättävää hyökkäystoimintaa Yhdysvaltoja vastaan. Japanin hyökkäys 7.12.1941 ei siis missään tapauksessa tullut Yhdysvalloille yllätyksenä. Päin vastoin sitä oli odotettu ja jo vuodesta 1940 alkaen oli ryhdytty varustautumaan valtavin mittasuhtein.

Yhdysvallat joutuvat kahden rintaman sotaan
Samana päivänä 7.12.1941, kun Japani teki hyökkäyksen Pearl Harborin satamaa vastaan, se julisti vanhoja traditioita noudattaen sodan Yhdysvaltoja ja Englantia vastaan.

Seuraavana päivänä Yhdysvallat julisti sodan Japania, Saksaa ja Italiaa vastaan. Yhdysvallat olivat siis samalla kertaa joutuneet kahden rintaman sotaan, ja molempia rintamia oli toistaiseksi hoidettava defensiivisesti siksi, kunnes valtakunta olisi valmis siirtymään hyökkäykseen ( offensiiviin) Atlantin rintamalla oli Yhdysvallat jo kesällä 1940 ottanut Englannilta vastaan Islannin miehityksen, mutta muissa suhteissa se kävi täällä aluksi sotaa Englannin voimin.

Tyynen meren pääsotanäyttämö oli valtameri: The Pacific Ocean

JAPANI HYÖKKÄÄ TYYNELLÄ MERELLÄ

Pearl Harbor
Marraskuun 29. päivänä 1941 lähti 3-4 japanilaista lentokoneiden tukialusta sekä joukko sukellusveneitä purjehdukselle japanilaisesta sotasatamasta tavoitteenaan 4000 km:n päässä oleva amerikkalainen laivastotukikohta Pearl Harbor (7.12.1941) Havaijilla. Samanaikaisesti olivat japanilaiset tehneet hyökkäyksen myös amerikkalaisten tukikohtien kimppuun Midway saarille ja Manilaan.

Amerikkalaisten tukikohtien valloitus
Midway-saaret ovat 1800 km Havaijista lounaaseen.
Wake on 3400 km Havaijista länsilounaaseen,
Guam mariaanien saaristossa, 5400 km Havaijista, 145 km Japanilaisten omistamasta Saipanin saaresta ja 2500 km Filippiineistä. Kaikki nämä Yhdysvaltojen saaret olivat tärkeimpiä laivasto- ja lentotukikohtia ja niissä oli suhteellisen runsas varusväki. Pearl Harborin jälkeen amerikkalaiset odottivat välitöntä iskua mantereelle ja ryhtyivät vahvistamaan Tyynen meren rannikon puolustusta. Myös Meksikon kanssa tehtiin yhteinen puolustussuunitelma. Mutta Japanin mielenkiinto kohdistui aivan toisaalle: he miehittivät Guam-saaren jo ensimmäisellä viikolla ja kymmenen päivää myöhemmin vallattiin Wake. Näitten lisäksi japanilaiset suuntasivat neljä maihinnousuryhmää toimintaan sodan ensimmäisinä päivinä, niistä yhden Pohjois-Borneoon, yhden Malakkaan ja kaksi Filippiinien saarille Luzoniin ja Mindanaolle, yhden kumpaankin.

Taistelu Filippiineistä
Amerikkalinen kenraali MacArthur johti taistelua ja hänen käytettävissään oli amerikkalaisia voimia 19 000 miestä sekä 100 000 miehen vahvuinen paikallisasukkaista koottu armeija ; lentokoneita oli 250. Japanilaisten maihinnousu tuli 10. joulukuuta. Amerikkalaiset saivat 22.12. lisävoimia, mutta joulukuun lopulla heidän oli vetäydyttävä Batanin niemimaalle sitkeään puolustustaisteluun. Japanilaisten ratkaisuhyökkäys alkoi 31. 3. 1942 ja huhikuun 9.pnä amerikkalaisten oli antauduttava. Corregidorin saarelle vetäytyneet amerikkalaiset voimat kestivät kuitenkin vielä kuukauden verran kauemmin. Mindanaon saaren japanilaiset valtasivat huhtikuun puolivälissä 1942.

Hongkongin valloitus
Hongkongin kaupunkia puolustivat englantilaiset, kanadalaiset ja intialaiset joukot japanilaisten hyökätessä kaupungin kimppuun mannermaan puolelta. Taistelut alkoivat jo joulukuun 1941 alkupuolella 25.12.
1941 he saivat kaupungin haltuunsa.

Taistelu Malakasta ja Singaporesta
Japanilaiset olivat aikaisemmassa vaiheessa saaneet haltuunsa Ranskan Indo-Kiinan, ja joulukuun 7. päivänä he yllättäen miehittivät myös Indo-Kiinan naapurimaan Siamin. 10. joulukuuta 1941 he onnistuivat Malakan salmessa upottamaan kaksi englantilaista taistelulaivaa (Repulse ja Prince of Wales), jotka olivat tulleet puolustamaan Singaporea. Puolustusta oli laskettu tarvittavan vain niemimaan eteläosiin ja siinä mielessä olivat maan pohjoisosat jääneet avoimiksi. Mutta japanilaisten hyökkäys tuli juuri täältä. Siamia ja Ranskan Indo-Kiinaa tukialueenaan käyttäen japanilaiset raivasivat tietään etelää kohti pitkin tuota 600 km:n pituista niemimaata, jonka eteläkärjessä sijaitsi japanilaisten tavoite täällä: Singapore. Japanilaiset saivat Malakan niemimaalla kosketuksen brittiläiseen Burmaan ja aivan alussa valtasivat Burman puolella eräitä alueita. Syntynyt tilanne sai strategista kantavuutta sen vuoksi, että uhka Burman suunnasta Kiinaan johtavia yhteyksiä vastaan kasvoi huomattavasti ja suuremmat japanilaiset operaatiot täällä saattaisivat täysin katkaista Kiinan yhteydet muihin liittolaisiin.

Singapore antautui japanilaisille 15.2. 1942. ankarien taistelujen jälkeen. Hollannin siirtomaat olivat nyt Japanille käden ulottuvilla ja Intian suuntaan oli avattu ensimmäinen aukko. Singaporen menetys oli vaikea isku liittoutuneille ja vaati nopeita toimenpiteitä.

Taistelut Burmassa
Jo tammikuussa 1942 olivat japanilaiset siirtäneet voimiansa Burman suuntaan ja kuukauden puolivälissä alkoivat siellä sitkeät viidakkotaistelut, jotka kolmen kuukauden kuluttua johtivat tuloksen. Japanilaiset valloittivat Rangoonin 8.3.1942 ja saivat siten haltuunsa Burman tien alkupisteen. Toukokuussa 1942 japanilaiset valtasivat myös Mandalayn ja tunkeutuivat vihdoin pohjoisessa aina Kiinan rajoille saakka samoin kuin brittiläisen Intian rajoille lännessä. Varmistaakseen meriyhteydet Burmaan japanilaiset ottivat haltuunsa myös Andamaanien ja Nikobaarien saariryhmät.

Hollannin Itä-Intian valloitus
Joulukuussa 1941 japanilaiset olivat nousset maihin Borneossa ja kuukauden puolivälissä he miehittivät saaren luoteisosan sekä brittiläisen Sarawakin. Seuraavien kuukausien kuluessa japanilaiset ottivat vähin äänin haltuunsa koko Borneon, Celebesin, Timorin, Balin sekä runsaasti pienempiä saaria. Helmikuun loppuun mennessä oli hollantilaisten hallussa tuskin muuta kuin Jaava, jonka puolustuksen he olivatkin keskittäneet päävoimansa. Japanilaiset nousivat kolmessa kohdassa maihin jaavalle n 10 divisioonan voimin. Viikon taistelujen jälken murrettiin hollantilaisten joukkojen vastarinta täysin. Jaava antautui 9.3.1942.
Sumatra antautui toukokuun 1942 aikana, ja sen jälkeen olikin koko Hollannin siirtomaa-alue japanilaisten käsissä ja heidän strateginen tavoitteensa tällä suunnalla saavutettu.

Japanin isku Australian suuntaan
Seuraava isku suuntautui Uutta Quineaa vastaan. Tammikuusta oli englantilaisia linnoituksia vastaan tehty lentohyökkäyksiä, mutta vasta maaliskuun 7. päivää vastaisena yönä suoritettiin maihinnousu. Tämä onnistui japanilaisille, mutta Australian puolustuksen johtoon nimitetty kenraali MacArthur suuntasi voimakkaita amerikkalaisia lentovoimia maihinnousukohtaan ja amerikkalaisten onnistui upottaa parisenkymmentä japanilaista alusta. Japanilaiset eivät saavuttaneet tavoitettaan Port Moresbyä. Se, että japanilaisten Australiaa vastaan suuntaama offensiivi pysähtyi Uudelle Quinealle, johtui kuitenkin pääasiassa siitä, että toukokuussa käydyssä Korallisaarten ilma- ja meritaistelussa japanilaiset kärsivät tavattoman suuria kalustotappioita.

Korallisaarten ilma- ja meritaistelu
Toukokuun 4. päivänä amerikkalaiset havaitsivat japanilaisten maihinnousulaivaston, jonka ilmeisenä päämääränä oli Port Moresby. Tästä kehkeytyi lopulta kahdeksan kuukautta kestänyt taistelu.
7. 8. 1942 tapahtui käänne amerikkalaisten siirtyessä puolustusasemistaan ensimmäiseen hyökkäykseensä Salomonin saaria vastaan Korallimeren taistelussa.

Midwayn taistelu
Samanaikaisesti kun taistelu Korallimerellä vielä jatkui, japanilaiset suuntasivat maihinnousun Midwaysaaria vastaan. Japanilaiset eivät saaneet tätä saarta amerikkalaisilta voimilta.

Korallisaarten taistelu ja Midwayn saaren taistelu merkitsi Liitoutuneille yhteyksien varmistamista Yhdysvalloista Australiaan.

Myös Intian valtamerellä näyteltiin vähäinen Tyynen meren taisteluihin kytkeytyvä vaihe.

Madagaskarin saarelle nousi toukokuussa maihin englantilainen maihinnousuosasto yrittäen ottaa saaren haltuunsa esääkseen sitä joutumasta japanilaisen käsiin. Ranskalainen varuskunta kuitenkin ryhtyi vastarintaan. Marraskuun 6. päivänä saaren ranskalaiset puolustusvoimat antautuiva

LIITTOUTUNEITTEN ENSIMMÄINEN OFFENSIIVI TYYNELLÄ MERELLÄ

Liitoutuneiten priorisointina oli ensin Saksan nujertaminen ja sitten hyökkäys Japania vastaan.
( konferenssi Washingtonissa 1941-1942 vuoden vaihteessa). Ensimmäinen offensiivi tapahtui Tyynellä merellä elokuussa 1942.

Amerikkalaisten maihinnousu Guadalcanalilla
Guadalcanal on suurin Salomonin saarten saarista.ja srateginen Yhdysvaltojen ja Australian välisissä yhteyksissä. Vasta 9.2.1943 Guadalcanal oli amerikkalaisten joukkojen hallussa.

Taistelut Uudella Guinealla
Japanilaiset pitivät hallussaan saarten länsiosia ja liittoutuneet itäosia ennen offensiivia. Syyskuussa 1942 japanilaiset saatiin työnnettyä Laen ja Bunan tienoille ja tilanne oli siten sodan päättymishetkeen asti.

LIITTOUTUNEITTEN SUURHYÖKKÄYS ALKAA

Sotilaallisen tilanteen kehitys 1942- 1943
Siirryttiin asteittain defensiivisesta asettelusta offensiiviseen.

Taistelut keskisellä Tyynellä merellä
19.10.1943 amerikkalaiset hyökkäsivät Gilbertin saaria vastaan, jotka olivat Japanin itäisimpiä tukikohtia Ne valloitettiin saari saarelta ja sitten oli vuorossa Marshall-saaret. ja tämän jälkeen Mariaanit, jossa oli japanilaisten vahvin linnoitus Truk-saarella. Sinne tehtiin hyökkäys helmikuussa 1944. Sitten valloitettiin Saipan ja Guam. Kenrali Nimitz johti keskisen Tyynen meren offensiiveja.

Taistelu Filippiineistä
Liittoutuneet hyökkäsivät Luzonilla, Okinawalla ja Formosalla japanilaisiin tukikohtiin. Kenraali MacArhtur teki maihinnousun Leyten saarelle ja taisteli Filippiinien vesilllä vähentäen strategisesti japanilaisten kalustoa. Mac Arthurilla oli puoli miljoonaa miestä ja japanilaisilla pelkästään Filippiineillä 225 000 miestä. Manila valloitettiin 24.2.1942. ja sitten vähitellen muut Filippiinien saaret.

Maihinnousu Okinawalle
Okinawa sijaitsee Riukiu-saaristossa n 600 km Tokiosta. Siellä oli 100 000 japanilaista ja nämä uhrasivat henkensä puolustaessaan saarta. Amerikkalaisten tappiot 82 päivän taistelussa oli 40 000 miestä.
Amerikkalaiset halusivat sen tukikohdaksi.
He suuntasivat myös 1200 km päässä olevalle Iwojimalle. Hyökkäys alkoi 19. helmikuuta 1944.
Tyynen meren sota oli verinen, varsinkin koska japanilla oli evoluutiopaine hankkia lisää asuinsijaa ja toimentuloa eikä ainoastaan vain sotajalan halut.

Taistelut Kiinasta
Japani oli nyt sulkenut Kiinalta kaikki tiet. Liittoutuneet avasivat suurin ponnistuksin Burman tien, jota myöten materiaalikuljetukset tapahtuivat. Ensimäisinä sotavuosina vallitsi status quo Kiinan ja Japanin välillä, mutta sotavuosina 1944 ja 1945 japanilaiset tekivät hyökkäyksen Tungtingistä Hunaniin ja sen jälkeen Kantoniin ja tuhosivat useita amerikkalaisia tärkeimpiä lentotukikohtia. Helmikuussa 1945 japanilaiset suorittivat uuden hyökkäyksen Etelä-Kiinassa, tarkoituksena oli tällä kertaa saavuttaa yhteys Burmassa ja Indo-Kiinassa oleviin japanilaisiin, mutta se ei onnistunut, sillä kiinalaisten joukkojen onnistui pysäyttää hyökkäys.

Taistelut Burmassa ja Hollannin Intiassa
Taistelu Burman takaisin valloittamiseksi alkoivat jo vuoden 1944 alkupuolella. Koko vuosi 1944 kului englantilaisten ( lordi Mountbattenin joukkojen) pääsemättä Burman valloituksessa alkua pidemmälle. vasta tammikuussa 1945 hyökkäys pääsi vauhtiin. Toukokuun 1945 alussa englantilaiset valloittivat Rangoonin ja kuukauden loppuun mennessä he saivat koko maasta japanilaiset pois. Keväällä 1945 liittotutuneet ryhtyivät valmistelemaan Hollannin Intian takaisin valloitusta ja se suoritettiin pääasiassa englantilaisten merivoimien tukemana.

Japani antautuu
Kun taistelut Euroopassa olivat päättyneet, voitiin liittoutuneitten merivoimien pääosa siirtää Tyynelle merelle ja ratkaisutaistelu Japania vastaan aloittaa. Maihinousun oli tarkoitus tapahtua 1945 lopulla Kiushun saarella ja kevällä 1946 Hondon saarella Tokion läheisyyteen. Jo heinäkuussa 1945 Japani lähetti Venäjän välityksellä liitoutuneille rauhantarjouksen, mutta se ei joutunut käsittelyn alaiseksi. 5.elokuuta 1945 liitoutuneet pudottivat ensimmäisen atomipomminsa Hirsohimaan. Tämän pommin vaikutus oli tuhoisa, sillä ” 60 % kaupungista tuhoutui, 60 000 asukasta kuoli ja 100 000 haavoittui”. (Nämä tiedot olivat vuodelta 1948 julkaistuja!) .

Elokuun 8. päivänä myös Venäjä julisti sodan Japania vastaan ja sen joukot tunkeutuivat nopeassa tahdissa Mantshuriaan. Seuraavana päivänä amerikkalaiset pudottivat toisen atomipommin Nagasakiin ja nyt vihdoin Japani antautui. Aseleposopimus astui voimaan elokuun 16. päivänä 1945 sen jälkeen kun Japanin keisari oli antanut kaikille joukoille käskyn lopettaa vihollisuudet. Seuraavan viikon kuluessa kenraali MacArthurin joukot miehittivät Japanin.

Kaaoksesta rauhaan
Ratkaisevat konferenssit
12.2. 1945 Jalta: Stalin, Roosevelt, Churchill, Vasiljevski, Marshall, Brooke, Molotov, Stettinius, Eden. Tässä houkuteltiin Venäjä rikkomaan sopimuksensa Japanin kanssa ja siitä Venäjä saisi palkkioksi aluehyvityksenä etelä-Sahalinin ja Kurilit sekä oikeuden vuokrata Port Athurin kaupungin laivastotukikohdakseen.

San Fransisco
25.4.1945 YK:n perusta luotiin. 26.6.1945 vahvistettiin YK:n säännöt.

Potsdam
17.7.- 2.8. 1945 Stalin, Truman ja Churchill kokoontuvat. Viiden vallan neuvosto. Rauhansopimuksen valmistelu.

Luodaan politiikka maailmanrauhan turvaamiseksi.