Bloggarkiv

lördag 22 september 2018

Syrian Direct järjestön tiedonanto koskien Rukban pakolaisleiriä 19.9.2018


Sudden closure of UN-run medical clinic leaves tens of thousands in Rukban camp without vital care

Rukban camp in March. Photo courtesy of Rukban Camp Civil Council.
AMMAN: A UN-run medical clinic serving tens of thousands of displaced Syrians in a remote camp on the Syrian-Jordanian border remains closed for the fourth consecutive day, cutting off access to life-saving treatment, UN sources and camp residents told Syria Direct on Wednesday.
The UN-run medical point, which provides emergency medical care to residents of the Rukban camp from across the border in nearby Jordanian territory, was first closed on Sunday without explanation, a UN source told Syria Direct, speaking on condition of anonymity because he was not authorized to discuss recent developments with press. The clinic treats thousands of camp residents per month.
This is the fourth day the clinic has remained closed, with next to no information from authorities in charge of the facility about how residents in dire need of medical care will gain access.
The UN medical point is a vital lifeline for the estimated 60,000 people thought to still live in Rukban, where only a skeletal network of poorly served nurses’ clinics operate. The clinics are desperately low on supplies, according to medical staff and humanitarian workers inside the camp, while medicine is prohibitively expensive—when it’s actually available.
Rukban’s makeshift tents and mud homes sit sprawled out across a demilitarized no-man’s land between the Syrian and Jordanian borders known as the “berm.” Following a series of bombing attacks claimed by the Islamic State in recent years, a nearby border crossing into Jordan has been firmly closed to the tens of thousands of displaced Syrians camped out in the remote desert settlement.
Some residents have been allowed through, however—those who sign up on a waiting list are granted temporary entry into the UN medical point, where a smaller number of patients in need of surgeries and more complicated treatment, such as C-section births, are then transferred over to Jordanian hospitals.
‘Where else can we go?’
According to Ruba al-Homsi, a nurse who runs Rukban’s only clinic providing free healthcare, at least three patients have died at her facility since the closure of the UN medical point earlier this week. Syria Direct could not independently confirm the deaths.
As well as providing basic healthcare to camp residents, al-Homsi’s clinic helps coordinate the transfer of patients in need of serious care into the UN medical point for examination and treatment, as she has few medical supplies on hand inside Rukban.
But by this week, she said, those transfers had halted.
“We have many cases in the camp who need specialized hospitals with operating rooms,” al-Homsi told Syria Direct on Tuesday.
Among those impacted by the closure is camp resident Hanan Nader’s two-year-old son, who she says is in “dire” need of surgery for urinary retention.
“Sometimes, he sits for two days without urinating at all,” Nader told Syria Direct on Wednesday.
When she attempted to sign up for entry into the UN medical point earlier this week—a process she’d grown accustomed to following several regular visits since the facility opened last year—rebel fighters turned her away, she said.
“I couldn’t enter,” Nader said. “They told me it was closed, and there was no getting in.”
Rukban resident Asmaa Talib, who was displaced to the camp from her hometown of Palmyra in Homs province three years ago, said she also attempted to enter the medical point this week—twice—to seek treatment for gallstones.
But Talib was also denied entry, leaving her with few other options for advanced medical care.
“If [the medical point] is closed, where else can we go?” she said.
UN ‘in talks’ to reopen clinic
It remained unclear Wednesday afternoon exactly who was responsible for the ongoing closure of the medical point. Some camp residents blamed nearby rebel faction Jaish Ahrar al-Ashair, which maintains a presence along the border area, for preventing entry to the facility, though Syria Direct could not independently confirm the accusations. A spokesperson for the group denied any role in closure.
A handful of US- and Jordanian-backed fighters maintain a presence in Rukban as well as the surrounding desert.
UN officials were “in talks with the government of Jordan” earlier this week in an effort to reopen the medical point, the UN source told Syria Direct.
A Jordanian government spokesperson was not immediately available for comment on Wednesday.
Medicine in a Rukban donations center in September. Photo courtesy of Hadhar al-Hussein.
Residents of Rukban, thousands of whom fled battles between Syrian pro-government forces and the Islamic State in eastern Syria’s Deir e-Zor in recent years, are left stranded in the desert with scarce food and water supplies. They often depend on sporadic aid deliveries, as well as goods smuggled from elsewhere in Syria to survive.
Soap, cleaning supplies and medicine are in desperately short supply more than eight months after the last official cross-border aid delivery arrived to Rukban in January.
What little medicine remains in the camp typically arrives via smugglers coming into the camp from Syrian government-held territory, before being sold at a nearly 50 percent markup to residents already short on cash after years without steady employment, Rukban resident Hadhar al-Hussein told Syria Direct on Tuesday.
Al-Hussein helps run a small aid distribution center in the camp that hands out basic food and medical supplies to residents who can no longer afford them.
“People who came to the camp with just a few cents to their names have since run out,” al-Hussein said.
Camp residents live in makeshift tents and mud houses built by hand. Cinder-block grocery stores and pharmacies dot the desert settlement, while a UNICEF-funded water pipe that supplies Rukban from Jordan often cuts off, allowing nearby rebel groups to sell water from their own tanks at a premium.
Evacuation from Rukban?
The ongoing closure comes amid talk surrounding a planned population transfer convoy from Rukban to Turkish-occupied northern Syria, sources on the ground in both locations told Syria Direct.
Syria Direct understands that the evacuation has been agreed upon with Syrian government forces and is planned for the coming days. The agreement would see fighters from the now-defunct rebel faction Liwa Shuhada al-Qaryatayn—alongside several thousand civilians—bused north to Jarablus, a city on the Syrian-Turkish border, Emad Ghali, a spokesperson for the rebel group, told Syria Direct on Wednesday.
A source close to the opposition-run Jarablus Local Council in northern Syria also told Syria Direct of a planned convoy from Rukban, adding that local officials were planning a “temporary camp” in the area to receive the incoming displaced.
The proposed evacuation would be the first of its kind in Rukban—and in Syria as a whole.
Over the past two years, pro-government forces have adhered to a strategy of besieging and bombarding remaining rebel-held territories across the country, then bussing out thousands of fighters and civilians as it reasserts control.
Rukban would be the first rebel-held pocket to undergo evacuations without having faced a direct bombing campaign by pro-government forces beforehand.
US Army Col. Sean Ryan, a spokesperson for the US-led anti-Islamic State coalition that controls the border area surrounding Rukban, told Syria Direct via email on Wednesday that Liwa Shuhada al-Qaryatayn were “reported to have negotiated a deal specific to their situation.”
But plans to bus out residents in the coming days “may have now changed with the agreement between Russia and Turkey,” the spokesperson added, referencing a deal announced Monday evening to establish a buffer zone between areas of rebel and government control around Syria’s northwestern Idlib province.
Civilians and humanitarian organizations hope the buffer zone could stave off a pro-government offensive on the rebel-held province, where more than one million displaced people are estimated to live.
With additional reporting by Nour al-Homsi and Muhammad al-Hourani. 
This report is part of Syria Direct's month-long coverage of internal displacement in Syria in partnership with the Konrad Adenauer Foundation and reporters on the ground in Syria. Read our primer here.

Jemenin tilanne- uusi Syyrian konfliktin tapainen asia 2018

Aamulehti22.9.2018 
Jemenissä noin 28 miljoonasta asukkaasta joka viides näkee nälkää. EPA/AOP
YK varoitti viime viikolla, että Jemenissä on syntymässä ennennäkemätön nälkäkatastrofi. Jemenissä on noin 28 miljoonaa asukasta, joista joka viides näkee nälkää. Yli miljoona lasta elää aliravittuna Jemenin sisällissodan seurauksena.
Jemen on köyhä maa, ja yli puolet kansasta on työttömänä. Sisällissodan seurauksena nekin harvat, joilla työpaikka on, eivät monessa tapauksessa ole saaneet palkkaa kahteen vuoteen. Samalla Jemenin rahan arvo on laskenut USA:n dollariin verrattuna huomattavasti. Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet sodan alkamisesta vuonna 2015 noin 70 prosenttia.

Suomi tukee Jemenin hädänalaisia

YK:n alaisen Maailman ruokaohjelman WFP:n pääjohtaja David Beasley tapasi viime viikolla ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolaisen. Tapaamisen yhteydessä sovittiin, että Suomi tukee WFP:n toimintaa 32 miljoonalla eurolla. Samalla Suomi tukee WFP:n humanitaarista toimintaa myös Syyriassa.
Monet kriitikot ovat sitä mieltä, että Suomi antaa sekä porkkanaa että keppiä, koska Suomi on myynyt aseistamattomia Patrian AMV-vaunuja Arabiemiraateille, joka on osapuoli Jemenin sodassa.
Nälkäapu on tärkeä laastari verta vuotavaan haavaan. Oleellista olisi kuitenkin kohdistaa sellaisia toimenpiteitä, joilla saadaan verenvuoto tyrehtymään. Jemenin tapauksessa se tarkoittaa, että Suomen ja kansainvälisen yhteisön tulisi keskittyä Iranin ja Saudi-Arabian keskinäisen valtataistelun suitsimiseen.
Vuonna 2011 arabikevät alkoi ja ravisutti melkein koko Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa. Arabikevät rantautui myös Jemeniin, jossa korkea työttömyys, korruptio ja tyytymättömyys hallitsijaa vastaan olivat suuria ongelmia. Varsin pian rauhanomaiset mielenosoitukset eskaloituivat verisiksi yhteenotoiksi, kuten Syyriassa. Mielenosoittajien ja armeijan yhteenotoissa uhrimäärä kasvoi kasvamistaan, ja näin konflikti paisui sisällissodaksi.
Jemenin sisällissodassa mukana ovat eri heimot, huthikapinalliset, al-Qaida ja ulkovallat. Kuitenkin tällä hetkellä sodan näkyvimmät osapuolet ovat sunnit ja shiiat. “Sisällissota” Jemenissä on jo kauan ollut erittäin kansainvälinen. Kaiken ytimessä ovat alueellisesta vaikutusvallasta taistelevat, Saudi-Arabian johtamat sunnit, sekä Iranin johtamat shiiat ja huthikapinalliset.
Muun muassa USA tukee Saudi-Arabian liittoutumaa eli sunneja. Iran on kuitenkin voimakas ja taistelee kaikin keinoin vastaan. Vuonna 2014 huthikapinalliset Iranin tuen avulla valloittivat pääkaupungin ja useita hallituksen instituutteja ja syrjäyttivät presidentti Abed Rabbo Mansour Hadin.
Saudi-Arabian johtaman koalition tavoitteena on palauttaa valtaan syrjäytetty presidentti Abed Rabbo Mansour Hadi. Kansainvälinen yhteisö on ilmoittanut tunnustavansa ja hyväksyvänsä ainoastaan hänen johtamansa hallituksen.
Voisi sanoa, että Iran ja Saudi-Arabia tekevät välienselvittelyään Jemenissä. Kansainvälisten liittolaisuussuhteiden myötä myös länsimaat ovat osallisina konfliktissa. Jomman kumman leirin voitto vaikuttaa suoraan muuhun Lähi-itään, jossa asuu sekaisin shiia- ja sunni-ryhmittymiä. Tällä hetkellä vaakakuppi on kallellaan Iranin suuntaan.

Iran vallannut strategisia alueita

Pääkaupungin lisäksi Iranin tukemat huthikapinalliset ovat vallanneet strategisesti merkittävän Hudaiban sataman. Tämä valtaus on merkittävä tekijä nykyisen nälänhädän takana.
Noin 80 prosenttia jemeniläisille suunnatusta humanitäärisestä avusta tulee maahan Hudaiba-sataman kautta. Nyt sataman herruudesta taistellaan kiivaasti ja se on jatkuvasti pommituksien alla, joka vaikeuttaa merkittävästi humanitäärisen avun toimittamista perille. Koska sataman herruus on huthikapinallisilla, sitä kautta arvellaan kuljetettavan Iranin ja Libanonin Hizbollahin aseita. Sen vuoksi Saudi-Arabian johtama koalitio pommittaa jatkuvasti Hudaibaa.
Hudaiba on strateginen satama, koska sitä kautta pystyy vaarantamaan Bab el Mandeb salmen, joka on tärkeä öljyn kuljetusreitti Eurooppaan. Jos Bab el Mandebin salmi muuttuu öljykuljetuksille vaaralliseksi, öljytankkerit joutuvat kiertämään koko Afrikan päästäkseen Eurooppaan.
Viime aikoina Saudi-Arabia on keskeyttänyt kaikki öljykuljetuksensa Punaisella merellä, koska Iranin liittolaiset ja huthikapinalliset ovat tehneet hyökkäyksiä öljytankkereita vastaan. Hudaiba on tällä hetkellä on Saudi-Arabian liittoutuman saarrossa. Tilanne on kriittinen.

Lasku kuuluu Iranille ja Saudi-Arabialle

Irania ja Saudi-Arabiaa tulee painostaa olemaan sekaantumatta Jemenin sisäisiin asioihin. Maassa vähemmistönä eläville hutheille tulisi hyväksyä oma itsehallintoalueensa Jemeniin. Maa on tyhjennettävä ulkomaalaisista taistelijoista, joita siellä on valtavat määrät. Sen jälkeen tulisi järjestää vapaat vaalit, joissa ehdolla olisi myös syrjäytetty presidentti.
Nyt kun maahan virtaa kansainvälistä rahaa nälänhädän lievittämiseksi, ei se vaikuta itse ongelman juureen. Jos minulla olisi valta, laittaisin nälänhädästä koituvan laskun suoraan Iranin ja Saudi-Arabian piikkiin, sillä se on heidän aiheuttamaansa.
Yksi sukupolvi, miljoona aliravittua lasta, uhkaa menettää tulevaisuutensa. Koston kierre jatkuu ja leviää koko Persianlahden alueelle, jos Jemenin tilannetta ei saada tasapainoon. Tällaisenaan Jemen on pesä kansainväliselle terrorismille. Isisin ja Al-Qaidan kaltaiset liittoutumat kasvattavat vaikutusvaltaansa kohisten uhaten koko maailman yleistä turvallisuutta.

torsdag 23 augusti 2018

Lapin maaperän outoudet

Se ihana koskematon Lapinmaa, jonka luontoon turisti aivan viehättyy, on  todella vielä ehkä osin tuntematon.  Jossain vaiheesa sanottiin että  Lapin vitsaukset ovat    sateet,  saksalaiset ja hyttyset.  Kun tidetään miten paljon siellä on hyttysiä, käsittää  asian, sillä natsiaikainen armeija kaiketi Suomessa  käsitti 200 000 saksalaista parhaimmillaan ja Lapissakin oli monta ja natsiarmeijalle oli tyypillistä, että  se oli varustautunut  mitä parhaimmilla muona-, tupakka- ja kahvi-sekä viina varastoilla aseista puhumattakaan.  varmaan se mitä siihen aikaan moderneimmin aseena käytettiin, oli käytössä.

Löysin  isän ja isän veljien kirjajäämistöstä mm   väestönsuojeluoppaan vuodelta 1939 (1938?)  ja siinä neuvottiin, millä tavalla pitää pommisuojat ja talot rakentaa  tulevan uhkaavan sodan  alla ja kansalle selvitettiin johdon taholta, että on tulossa sellaisia aseita, mitä ei ole aiemmin ollut olemassakaan.  Ja jos syttyy sota  saksan aj  neuvostoliiton kesken- tulee mahdolliseksi, että Suomi altistuu näille riippuen   missä sodan rintama liekehtii. Selvitettiin  fosforiperäisiä pommeja mm.  joill on polttava vaikutus eikä aine sammu vedestä. Niistä kuitenkaan ei puhuttu sariini- nimisestä mitään.  Joten nyt  Lapsita Ivalosta  löytyneet  kemiallisen joukkotuhoaseen rasiat sodan päiviltä todennäköisesti   sisältävät jotain fosgeenin tapaista.  Arvelen.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201808212201151193_u0.shtml

 ensimmäisiiä tutavia joita sain Rovaniemellä, eräs hörkön perhe, asui ounasvaaran ritneellä ja he kertoivat, kuinka sodan päivänä koko rinne oli täynnä antsilippuja ja sodan jälkeen löytyi maasta  yllätäen puutarhatöiden yhteydessä   erinäisiä  tavarakätköjä, kuten  tupakkaa oli runsaasti. lisäksi  oli huhu, että saksalaiste turisti  matkailevat sodanjälkeisessä Lapissa   siten, että heillä on ihan kaikki  tarvitava mukanaan  ja he kulkevat  näitä vuoria ja epäiltiin että he etsivät joitain  vanhoja tavarakätköjä. Mutta tämä on vain huhu.  Kuitenkin  pidän Lappia nykyisin  vielä hyvin vaarallisena maaperänä, joka voi tuottaa  aina yllätyksiä - sata  vuottakin eteenpäin.  Olihan siellä vetäytymässä maailamn   vahvimmaksi katsottu armeija.  Jos elossapysyminen on tärkeintä, silloin heitetään mitä tahansa lastia  "yli laidan"- tässä siis kätkettiin maaperään.
  Vaarat  ovat  relevantteja  silloin kun aletaan rakentaa normaalisti nykyaikaisesti ja maan pintakerroksia poistetaan  syvemmältä.
Sanokoot muut sitten että  "ei enää  vaaraa, ei enää vaaraa",   kuka lie kiltti sielu sieltä Saksasta nyt sitten sanoi, että Ivalossa  "on vaaraa". 

---
Kauhistuttaa  muuten tässä samalla  ajatella Syyrian maaperää:  kuinka kauan  kestää, että sieltä on haravoitu myrkyt ja miinat pois ja maassa kasvaa ns.  tavallinen vilja, kun vieläkin siellä löytyy jotain tuhottavaa ja  rauniotettavaa ja  paikkoja johon myrkkyä ja miinaa  asetetaan.

On se kummaa tämä ihmiskunta. Ikään kuin ihmiskunnassa olisi sodanhalun ja genosidin halun geeni, joka aikansa ilmenee ja sitten  kun joitain  geeniä hiljentäviä   geenejä  alkaa ilmentyä, niin sodan ja genosidin toteuttaminen alkaa taas vaimentua.  Ikään kuin asia olisi jotain mitä ei   ihmiskunnan järkipää pysty hallinnoimaan, vaan järkevimmätkin rauhan  asianajajat  joutuvat  heilumaan kuin heinämies, etteivät  itse tuhoutuisi.
daavid kunignas aikanaans anoi: ANII - SHALOM ve HEIM -LA MILCHAMAA!
Minä olen rauhan ihminen, mutta  he  ovat  sotajalalla.



torsdag 9 augusti 2018

Miinanraivaus . delfiinien koulutus.

Torstaina päättyvä monikansallinen, Yhdysvaltojen järjestämä, merisotaharjoitus on 25 valtion, 46 laivan, 200 lentokoneen, viiden sukellusveneen ja 25 000 sotilaan harjoitus. Tämän lisäksi harjoituksissa nähtiin tänä vuonna Yhdysvaltain laivaston kouluttamia nisäkkäitä, joiden tehtävänä on etsiä ja merkitä pinnanalaisia miinoja.
Rim of the Pacific -harjoitukseen osallistui kahdeksan miinoja etsivää delfiiniä. Tehokkaasti miinoja etsivät delfiinit suoriutuivat tehtävistään erinomaisesti, sillä ne löysivät kaikki harjoitusmiinat. Nopein tunnistus ja miinan merkitsemissukellus kesti vain 30 sekuntia.
Popular Mechanicsin mukaan delfiinit paikantavat miinan, jättävät miinan luokse pintaan nousevan merkin ja uivat takaisin laivalle raportoimaan löydöksensä. Tämän jälkeen sukeltajat varmistavat delfiinin löydöksen.
Nopeina uimareina ja älykkäinä nisäkkäinä delfiinit ovat huomattavasti ihmistä tehokkaampia miinanpaikantajia.
Delfiinien lisäksi USA:n laivasto käyttää miinojen paikannuksessa kalifornianmerileijonia. Miinojen lisäksi nisäkkäät paikantavat hävinneitä esineitä ja jopa vihollisen sukeltajia.
Rim of the Pacific -harjoituksia on pidetty vuodesta 1971. Harjoitukset kestävät seitsemän päivää.
LÄHDE: Tekniikkatalous uutiskirje 2.8. 2018 

måndag 6 augusti 2018

Ranskan vastarintaliikkeen viimeinen Manouchian-ryhmän jäsen siirtynyt ajasta ikuisuuteen 101 vuotiaana

http://www.gp.se/nyheter/v%C3%A4rlden/101-%C3%A5rig-fransk-motst%C3%A5ndsman-avliden-1.7516701
Manouchian-ryhmä  viimeinen jäsen siirtynyt ajasta ikuisuuteen  101 vuotiaana.

Den sista medlemmen i Manouchiangruppen, en motståndscell som kämpade mot Nazitysklands ockupation av Frankrike, har avlidit vid en ålder av 101 år.
Gruppen bestod av immigranter i Paris, däribland den nu avlidne armeniske skräddaren Arsene Tchakarian. 1944 tillfångatogs 23 personer ur gruppen, som även inkluderade flera judar, och avrättades av tyskarna. Den tyskvänliga Vichyregimen försökte senare misskreditera Manouchiangruppen genom att anklaga dem för att vara terrorister.
Tchakarian, som föddes i Turkiet 1916, lyckades undvika att bli gripen och flydde till Bordeaux där han förblev aktiv i motståndsrörelsen fram tills kriget tog slut. Han fick en rad utmärkelser men fick vänta till 1958 innan han beviljades franskt medborgarskap. 2012 fick han ta emot hederslegionen, Frankrikes förnämsta statsorden.




lördag 4 augusti 2018

Operaatio Bolero ( Suomalainen Wikipedia)

Operaatio Bolero

Operaatio Bolero oli toisen maailmansodan aikainen sotilasoperaatio, jonka tarkoituksena oli valmistella Normandian maihinnousua ja tuoda satoja lentokoneita Yhdysvalloista Kanadan, Islannin ja Grönlannin kautta Britanniaan. Hävittäjä- ja pommikoneita lennettiin tätä pohjoista reittiä pitkin, koska koneisiin ei joko mahtunut tarpeeksi polttoainetta Atlantin ylitykseen tai niissä ei ollut valtamerellä suunnistamiseen tarvittavia navigointilaitteita. USA:n armeijan kenraali Henry H. Arnold sai tehtäväkseen johtaa operaatio Boleroa 12. huhtikuuta 1942.
Tavoitteena oli miljoonan yhdysvaltalaisen sotilaan siirtäminen Eurooppaan, Isoon-Britanniaan. Operaatiossa käytettiin seuraavia lentokonetyyppejä:
  • 21 raskasta pommittajalaivuetta (B-17 ja B-24)
  • 8 keskiraskasta pommittajalaivuetta (B-26 ja B-25)
  • 9 kevyttä pommittajaryhmää (A-20)
  • 17 hävittäjäryhmää (P-38, P-39, P-40 ja P-47)
Operaation toteutus
Operaatio käsitti 84 ryhmää ja 194 332 miestä 1. heinäkuuta 1943. Vuoden lopussa se oli laajentunut 137 ryhmää, 74 pommilaivuetta ja 31 hävittäjälentuetta sekä 375 000 miestä käsittäväksi sotatoimeksi. Operaatio Boleron suunnittelua rajoitti maihinnousu Pohjois-Afrikkaan. Itse Normandian maihinnousu (koodinimi Overlord) toteutettiin vuotta myöhemmin.
Lähteet
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Operaatio Bolero (engl)

Operation Bolero

Preliminary missions for the Operation Overlord


A maritime convoy crosses the Atlantic between the United States and Great Britain.
Photo: US National Archives
The origins of Operation Bolero
The Allies are obliged to fight Germany on its territory and to liberate the occupied territories. The American war power, which is gradually moving, represents a formidable potential in men and materials for victory. But these means are useless if they remain in the American territory, they must be transported in one way or another to Europe at war.
Initiated by US General Henry H. Arnold, who invented possible solutions to transport these forces across the Atlantic Ocean, Operation Bolero provides the solution: soldiers (but also their infrastructure) are moved to the east coast From the United States at first, then embarked in transport ships heading for Great Britain and finally settled in camps where they continued their training.
Operation Bolero requires the help of several Anglo-American military and civilian logisticians who work together to coordinate their efforts. One of the thorns is the presence in the Atlantic of German submarines, the famous U-Boats, which have flowed a large number of allied ships since the beginning of the war.
The convoys are thus escorted by heavily armed warships equipped with high-performance sonars.
Start of Operation Bolero
The first convoy left the United States in the direction of England in April 1942. These elements were initially planned to be engaged in the Round Up operation which eventually gave rise to Operation Overlord several months later. According to the plans of the War Department, the US Department of War, one million soldiers must have been transported from April 1942 to April 1943.
Lack of maritime resources, the threat of the U-Boats and the evolution of the war (with the Torch amphibious operation in North Africa) delayed these predictions: on July 31, 1943, 238,000 American soldiers crossed the Atlantic. But by the end of the summer of 1943, the Allies gradually concentrated their efforts on Operation Overlord in Normandy and from July 1943 to February 1944, 700,000 soldiers joined England. In May 1944, the Americans were 1,527,000 to train in Britain in expectation of D-Day.

Operaatio Boleron muistoa Grönlannin paksun jään alla

Tekniikka ja Talous lehdestä musitiin SITAATTI 4.8. 2018
Aseteknologia
Matti Keränen
  • 2.8. klo 18:00

Hätälaskun Grönlantiin 2. maailmansodassa tehnyt P-38 Lightning -hävittäjä löydettiin – paksu jääkerros peittää vielä kuusi saman laivueen lentokonetta


U.S. Air Force

Myrskyisä sää yllätti kuusi Yhdysvaltain ilmavoimien P-38 Lightning -hävittäjää ja kaksi B-17-pommittajaa kesken siirto-operaatiota heinäkuun 15. päivänä vuonna 1942. Koneet olivat matkalla Yhdysvalloista Duxfordiin Englantiin osana operaatio Boleroa, jonka tarkoituksena oli tuoda lentokoneita Yhdysvalloista Eurooppaan tukemaan liittoutuneiden joukkoja.
Polttoaineen ehtyessä laivue päätti tehdä hätälaskun Grönlantiin. Koneiden miehistöt evakuoitiin, mutta lentokoneet jäivät jäätikön armoille kymmeniksi vuosiksi.
Vuosikymmenten aikana koneiden ylle on kasavanut kymmenien metrien jääkerros. Popular Mechanicsin mukaan paksuimmillaan koneiden päällä on jopa 90 metriä jäätä.
Ensimmäinen P-38-hävittäjä paikannettiin vuonna 1992. Se nostettiin ylös jään alta ja lopulta palautettiin lentokuntoiseksi. Kyseessä on Glacier Girl -nimellä kulkevat hävittäjäveteraani.
Hiljattain tutkijaryhmä paikansi toisen P-38-hävittäjän. Kone paikannettiin lennokkiin asennetun tutkan avulla. Ryhmä pääsi jyvälle koneen sijainnista alun perin jo vuonna 2011, kun jään alta saatiin tutkahavainto.
Varmistuakseen löydöstä, tutkijaryhmä porautui jään läpi saadakseen kosketuksen koneeseen lämpöanturilla. Kun ryhmä nosti anturin ylös, se oli peittynyt hydraulinesteeseen.
Nyt kone on tunnistettu P-38 Echoksi. Ryhmän tarkoituksena on palata löytöpaikalle ensi kesänä ja aloittaa koneen pelastustyöt. Ryhmä aikoo käyttää pelastusoperaatioissa suuria lämpölevyjä, joilla koneen luokse kaivaudutaan. Tämän jälkeen koneen ympärille muodostetaan luola kuuman veden avulla. Lopulta kone puretaan osiin ja nostetaan jäästä osa kerrallaan.
Grönlannin jäihin on edelleen hautautuneena kuusi saman laivueen konetta. Lisäksi alueella tehdään muitakin etsintöjä. Noin 50 kilometrin päässä P-38 Echon löytöpaikasta suoritetaan Grumman J2F Duck -lentokoneen etsintöjä. Koneessa uskotaan olevan kolmen lentäjän jäännökset.
Edit 3.8. klo. 8:00: Laivue oli osa operaatio Boleroa

fredag 3 augusti 2018

Pyatigoryn kylän juutalaisten joukkosurma Ukrainassa

https://www.youtube.com/watch?v=7Q9vy14nUXQ

Publicerades den 4 juli 2017

Raisa Kleter (Zelenkova), who was born in Pyatigory in 1912 and was living there during the war years tells about the murder of Pyatigory Jews, including the family of her brother, about her rescue through posing as Ukrainian and about the active role of local auxiliary policemen in murder of Pyatigory Jews. http://www.yadvashem.org/untoldstorie...

Pyatigory machine-tractor station

Latitude: 49.35511, Longitude: 29.99208
On November 15 (or November 14, according to the inscriptions on the monuments to the Holocaust victims), 1942 Jews from Pyatigory and Jews brought to Pyatigory from villages all over Tetiyev County were collected at the prison of the Pyatigory auxiliary police station and locked up there overnight. The next day these Jews, of all ages and both sexes, were taken to the area of the Pyatigory machine-tractor station on the northern outskirts of the town and held in a shed there. After being forced to strip to their underwear, the Jews were taken in small groups to a nearby pit, forced to kneel at its edge, and then shot in the back of the head. The perpetrators of this massacre, which claimed the lives of between 100 (according to perpetrators' testimonies) and 300 (according to Soviet reports) people, were German rural policemen from the Tetiyev County police station and auxiliary policemen brought to Pyatigory from all over Tetiyev County.

From the Testimony of Maria Soroka, who was born in 1902, July 9, 1945:
…I know that on October 17, 1942, at 6 a.m., German police, i.e. gendarmerie and police of Tetiyev County, left for the village of Pyatigory, Tetiyev County to shoot the Jews.

 In Pyatigory about 300 Jews were herded into the MTS [Machine-Tractor Station] facilities, into a shed. I too was in this shed, together with all the [other] Jews.
At 6 a.m. the police started the shooting at a pit in which sugar beets used to be stored. A plank was placed across this pit. Each time the policemen placed 5 Jews on this plank and shot them. Thereupon, the Jews who had been shot fell into the pit. The shooting lasted until 2 p.m. I was taken to be shot together with four [other] Jews; I escaped being shot only after my adopted father provided a document according to which I was not Jewish but rather Ukrainian.


Antonovka Forest

According to one testimony, in the spring of 1942, immediately after the deportation of able-bodied Jews from Pyatigory and from other localities of Tetiyev County to the Antonovka labor camp in Buki County, an unknown number of male deportees considered unable to work were shot in the forest close to the camp. Neither the exact date nor the identity of the perpetrators of this massacre is known. During the entire existence of this camp the inmates who were deemed unfit for work were shot, also in the Antonovka Forest. It is not known exactly when these shootings took place or who carried them out.


Pyatigory field

Latitude: 49.33455, Longitude: 29.92616
Site of the murder of Jewish men and teenagers from Pyatigory in 1941 or 1942 Site of the murder of Jewish men and teenagers from Pyatigory in 1941 or 1942 Courtesy of Lo Tishkakh Foundation
According to some testimonies, in August 1941 about two dozen male Jews of Pyatigory were collected at the former school building, ostensibly for a meeting, and from there were taken to the town's outskirts, to a field (that is near the present Gagarin Street in Pyatigory) and were shot to death. The perpetrators of this massacre were most likely members of Einsatzgruppe C. A different version of the murder operation was presented by the inscription placed at the murder site in the 2000s. According to this information, the massacre took place on November 15, 1942, on the same day that other Jews of Pyatigory were murdered at the Piatigory machine-tractor station.
http://www.yadvashem.org/untoldstories/database/murderSite.asp?site_id=1378

Uman: Juutalaisten lasten joukkomurha Ukrainassa

UMAN, Ukraine — As veterans across Europe turned out this (2017)  week for annual ceremonies to commemorate the end of World War ll, some 70 Christians and Jews gathered Monday in a forest clearing in central Ukraine to unveil a memorial to 1,000 Jewish children murdered by the Nazis in April 1942.

The event – on the outskirts of the city of Uman — was an ode to reconciliation. A German pastor from Heidelberg, Johannes Zink, asked forgiveness on behalf of “fathers and grandfathers who may have been involved” in Nazi atrocities. A Jerusalem rabbi, Chaim Eisen, spoke about the importance of building bridges.

Local and district authority representatives lauded the twinning between Uman and the Israeli coastal city of Ashkelon and promised that local pupils would look after Jewish graves. Ukrainian schoolchildren lit memorial candles and recited poetry.

Cherkassy, Korsunin motti

 Cherkassyn juutalaisten joukkomurha: https://www.youtube.com/watch?v=DHUlFJSC70o



https://fi.wikipedia.org/wiki/Korsunin_motti

Korsunin motti
Osa itärintamaa toisessa maailmansodassa
Saksalaisia panssarivaunuja Korsunin motissa.
Saksalaisia panssarivaunuja Korsunin motissa.
Päivämäärä: 24. tammikuuta – 16. helmikuuta 1944
Paikka: Tšerkasy ja Korsun-Ševtšenkivskyi, Neuvostoliitto
Lopputulos: Neuvostoliiton voitto
Osapuolet
Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Neuvostoliitto Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Komentajat
Neuvostoliiton lippu 1923–1955 Georgi Žukov
Neuvostoliiton lippu 1923–1955 Nikolai Vatutin
Neuvostoliiton lippu 1923–1955 Ivan Konev

Natsi-Saksan lippu Erich von Manstein
Natsi-Saksan lippu Otto Wöhler
Natsi-Saksan lippu Hermann Breith
Natsi-Saksan lippu Wilhelm Stemmermann
Natsi-Saksan lippu Theo-Helmut Lieb
Vahvuudet
336 700 sotilasta
yli 924 panssarivaunua
1 054 lentokonetta
58 000 sotilasta,
59 panssarivaunua (yhteensä motissa). Lisäksi motin ulkopuolella oli runsaasti joukkoja
Tappiot
80 188 kuollutta, haavoittunutta tai kadonnutta
728 panssarivaunua
30 000 kuollutta, haavoittunutta tai kadonnutta
156 panssarivaunua
Itärintaman taistelut toisessa maailmansodassa
Barbarossa (1. Harkova · Kiova · Sevastopol · Leningrad · Rostov · Moskova) · Talvioffensiivi (Demjansk · 2. Harkova) · Sininen (Voronež · Stalingrad) · 3. Harkova · Kursk · 4. Harkova · Korsun · Krim · Narva · Bagration · Varsovan kansannousu · Budapestin piiritys · Veiksel–Oder · Itä-Preussi · Berliini
Korsunin motti oli talvella 1944 Saksan Etelän armeijaryhmän ja puna-armeijan 1. ja 2. Ukrainan rintaman välillä käyty taistelu. Puna-armeija onnistui motittamaan kuusi saksalaista divisioonaa Korsunin ja Tšerkasyn kaupunkien liepeille, mutta saksalaisten onnistui murtautua motista kärsien raskaita tappioita.

Ukrainan alueen keskitysleireistä maailmansodan aikana. Luotiholokausti

https://www.timesofisrael.com/in-a-ukraine-forest-terrible-events-of-75-years-ago-given-resonance-by-handful-of-survivors/
Cherkassy 

https://sv.wikipedia.org/wiki/F%C3%B6rintelsen_i_Ukraina#/media
/File:ReichskommissariatUkraineMap.png


    Förintelsen i Ukraina

    Hoppa till navigeringHoppa till sök
    En soldat siktar på en kvinna och hennes barn i Ivanhorod år 1942.
    Karta över Reichskommissariat Ukraine som styrdes av Erich Koch. Rikskommissariatets område motsvarar i stort sett det territorium där Hans-Adolf Prützmann var Högre SS- och polischef.
    Mördade civila polacker i byn Lipniki i Volhynien den 26 mars 1943.
    Förintelsen i Ukraina syftar på den fysiska utrotningen av judar, romer, politruker och andra, för den nazistiska ockupationsmakten, misshagliga personer i Ukraina från 1941 till 1945. Enligt beräkningar dödades mellan 850 000 och 900 000 judar och omkring 3 000 000 ukrainare och andra icke-judiska personer.

    Innehåll

    Generalplan Ost

    Huvudartikel: Generalplan Ost
    Tysklands Führer Adolf Hitler hade intentionen att förinta eller fördriva alla slaver och på så vis bereda livsrum åt etniska tyskar i de östliga territorierna.

    Historia
    Den 22 juni 1941 inledde Tyskland Operation Barbarossa, angreppet på den tidigare bundsförvanten Sovjetunionen. Dagen därpå utnämndes Friedrich Jeckeln till Högre SS- och polischef (Höhere SS- und Polizeiführer, förkortat HSSPF) i södra Ryssland, vilket i huvudsak omfattade Ukraina. Jeckeln var bland annat ansvarig för massakrerna i Kamjanets-Podilskyj och Babij Jar.[1][2]
    Jeckelns efterträdare, Hans-Adolf Prützmann, tillträdde i november 1941 och var från den 29 oktober 1943 till den 18 september 1944 även Högste SS- och polischef (Höchste SS- und Polizeiführer, förkortat HöSSPF) i Ukraina.[3] Mellan 1941 och 1944 beräknas cirka 3 000 000 ukrainare och andra icke-judar ha förintats i Ukraina. Antalet judiska offer beräknas uppgå till mellan 850 000 och 900 000.[4][5] Andra historiker och forskare, till exempel Ray Brandon och Wendy Lower, menar, att omkring 1 500 000 ukrainska judar mördades.[6] Förintelsen i Ukraina skedde i huvudsak genom massarkebuseringar. Den tyska ockupationsmakten var i Ukraina inte i stånd att uppföra stationära förintelseläger där offren kunde gasas ihjäl. Detta berodde på att fronten låg alltför nära. Det ukrainska järnvägsnätet var inte lämpat för omfattande transporter till redan befintliga förintelseläger i till exempel Generalguvernementet. Förintelsen i bland annat Ukraina har därför internationellt fått benämningen "The Holocaust by Bullets".[7]
    När Wehrmacht invaderade Ukraina i juni 1941 fanns det tusentals judar i landets västra delar; dessa judar hade flytt från Polen i samband med Nazitysklands invasion i september 1939. En del av de judar, som vid den här tiden befann sig på ukrainsk mark, lyckades att fly längre österut men de flesta spårades upp och dödades. I egenskap av SS- och polischef i Ukraina var Prützmann ansvarig för en rad massakrer på judar, slaver, romer, politiskt oliktänkande och partisaner. Einsatzgruppe C och D opererade i Ukraina och förövade där otaliga massmord på judar.[8] Dessa Einsatzgruppen var mobila insatsstyrkor som svarade inför den lokale SS- och polischefen, i detta fall Prützmann, som var befullmäktigad med det operativa befälet över dessa.[9] Emellanåt kunde dock enskilda enheter ur Einsatzgruppen stå under Wehrmachts befäl.[10]
    I november 1941 ägde ett omfattande massmord rum i Ukraina. Prützmann och chefen för Ordnungspolizei i Ukraina, Otto von Oelhafen, organiserade mordet på den judiska befolkningen i Rivne. Den 7 och 8 november sköt tre enheter ur Ordnungspolizei och en enhet ur Einsatzkommando 5 (Einsatzgruppe C) ihjäl drygt 17 000 judar i Sosenki-skogen utanför Rivne.[11]
    I augusti 1941 hade en annan Högre SS- och polischef anlänt till Ukraina. Gerret Korsemann hade utsetts till "HSSPF Kaukasien" och i väntan på att detta område skulle erövras av de tyska trupperna tog Korsemann i januari 1942 och ett halvår framåt över Prützmanns ansvar för de militärt ockuperade territorierna i Ukraina. Korsemanns tjänstetitel var HSSPF z.b.V. (zur besonderen Verwendung, "För särskilda ändamål"). Prützmann förde befälet över de civiladministrerade områdena, vilket innebar att han drogs in i en maktkamp med rikskommissarien i Rikskommissariatet Ukraina, Erich Koch. Koch, som hade ett förlutet i SA, förbjöd Prützmann att lyda order från SS och Reichsführer-SS Heinrich Himmler. Koch ansåg att han själv var enväldig härskare i Ukraina och att han endast behövde svara inför Hitler. Detta hindrade dock inte andra personer i den nazistiska hierarkin att beklaga sig inför Hitler. I december 1941 uttryckte Alfred Rosenberg, riksminister för de erövrade östliga områdena, vid ett samtal med Hitler sitt ogillande beträffande Kochs självsvåldiga styre i Ukraina. Prützmann försökte resonera med Koch men bemöttes endast med förakt.[12]
    Mellan augusti och november 1942 organiserade Prützmann massmord på judar i Volhynien, Ukraina, södra Ryssland och i distriktet Białystok. Himmler rapporterade om detta till Hitler den 29 december 1942 och redogjorde för denne att 363 211 judar hade avrättats.[13] Ukrainska nationalister reste sig mot den nazityska ockupationsmakten i Ukraina, men emellanåt kollaborerade de med nazisterna. OUN:s, Organisationen för ukrainska nationalister, militära gren, UPA, begick, med Prützmanns goda minne, massmord på etniska polacker i Volhynien år 1943.[14] UPA genomförde en etnisk rensning av polacker i Volhynien och Ukraina i hoppfull väntan på en självständig ukrainsk stat. Det var Stepan Banderas, OUN:s ordförande, uttryckliga önskan att samtliga icke-ukrainare skulle rensas ut.[15] I juli 1943 förövade UPA massakrer i 167 byar. Sammanlagt beräknas UPA under åren 1943 och 1944 ha mördat mellan 50 000 och 60 000 civilpersoner.[16]
    Under Prützmanns tid som Högre SS- och polischef i Ukraina stängdes ett flertal ukrainska getton, och dess invånare mördades. Ett av många exempel är gettot i Mizotj, som då var beläget i Rikskommissariatet Ukraina. I mitten av oktober 1942 fördes omkring 1 700 judar, varav många var kvinnor och barn, till en ravin utanför Rivne och sköts ihjäl av enheter ur Einsatzgruppe C samt ukrainska kollaboratörer. En serie fotografier existerar från massakern; de visar bland annat hur kvinnor och barn tätt intill varandra väntar på att arkebuseras och hur tyska polismän delar ut nådaskott åt dem som inte omedelbart har dött.[17][18]
    Se även
    Referenser

    Noter

    1. ^ Klee 2007, s. 285
    2. ^ ”33,771 Kiev Jews killed at Babi Yar” (på engelska). Yad Vashem. Arkiverad från originalet den 28 december 2011. Läst 28 december 2011.
    3. ^ Klee 2007, s. 473
    4. ^ Magocsi 1996, s. 633
    5. ^ Dawidowicz 1986, s. 403
    6. ^ Brandon & Lower 2010, s. 283
    7. ^ Desbois 2008, s. x
    8. ^ Browning & Matthäus 2004, s. 290ff
    9. ^ Marrus 1989, s. 9
    10. ^ Rhodes 2002, s. 15
    11. ^ ”Chronology of Jewish Persecution: 1941” (på engelska). Jewish Virtual Library. The American-Israeli Cooperative Enterprise. Arkiverad från originalet den 28 december 2011. Läst 28 februari 2011.
    12. ^ Höhne, Heinz (1967). ”Der Orden unter dem Totenkopf” (på tyska). Der Spiegel (3): sid. 69. ISSN 0038-7452. Läst 28 februari 2011.
    13. ^ Hilberg, s. 1212, vol. 3
    14. ^ Snyder, Timothy (2003). ”The Causes of Ukrainian-Polish Ethnic Cleansing 1943” (på engelska). Past & Present (Oxford: Past and Present Society/Oxford University Press) 1 (179): sid. 220. doi:10.1093/past/179.1.197. ISSN 0031-2746.
    15. ^ Piotrowski 2000, s. 240
    16. ^ Kim, Inessa (16 juli 2003). ”Volhynia: The Reckoning Begins” (på engelska). Transitions Online. Arkiverad från originalet den 28 december 2011. Läst 28 december 2011.
    17. ^ Goldhagen 1997, s. 154f
    18. ^ ”Holocaust Timeline: Execution of Jews from Mizocz” (på engelska). The History Place. Arkiverad från originalet den 28 december 2011. Läst 28 februari 2011.
    Tryckta källor
  • Brandon, Ray; Lower, Wendy (2010) (på engelska). The Shoah in Ukraine: History, Testimony, Memorialization. Bloomington, Indiana: Indiana University Press. ISBN 0-253-22268-0
  • Browning, Christopher R.; Matthäus, Jürgen (2004) (på engelska). The Origins of the Final Solution: The Evolution of Nazi Jewish Policy, September 1939 - March 1942. London: Heinemann. ISBN 0-434-01227-0
  • Dawidowicz, Lucy S. (1986) (på engelska). The War against the Jews, 1933-45. New York: Bantam Books. ISBN 0-553-34302-5
  • Desbois, Patrick (2008) (på engelska). The Holocaust by Bullets: a priest's journey to uncover the truth behind the murder of 1.5 million Jews. New York: Palgrave Macmillan. ISBN 978-0-230-60617-3
  • Goldhagen, Daniel Jonah (1997) (på engelska). Hitler's Willing Executioners: Ordinary Germans and the Holocaust. London: Abacus. ISBN 0-349-10786-6
  • Hilberg, Raul (1985) (på engelska). The Destruction of the European Jews. New York: Holmes & Meier. ISBN 0-8419-0832-X
  • Klee, Ernst (2007) (på tyska). Das Personenlexikon zum Dritten Reich (2. Aufl.). Frankfurt am Main: Fischer Taschenbuch Verlag. ISBN 978-3-596-16048-8
  • Magocsi, Paul Robert (1996) (på engelska). A History of Ukraine. Seattle: University of Washington Press. Libris 4762661. ISBN 0-295-97580-6
  • Marrus, Michael R. (red.) (1989) (på engelska). The Nazi Holocaust: Historical articles on the Destruction of European Jews. 3, The "Final Solution": The Implementation of Mass Murder, vol. 1. Westpoint, Connecticut: Meckler. ISBN 0-88736-255-9
  • Piotrowski, Tadeusz (2000) (på engelska). Genocide and Rescue in Wołyń: recollections of the Ukrainian nationalist ethnic cleansing campaign against the Poles during World War II. Jefferson, North Carolina: McFarland. ISBN 0-7864-0773-5
  • Rhodes, Richard (2002) (på engelska). Masters of Death: The SS-Einsatzgruppen and the Invention of the Holocaust (1). New York: Alfred A. Knopf. ISBN 0-375-40900-9