LÄHDE:
Pesonen T, Ollila L, Hyvärinen R. Rannikkotykistö taistelee. Rannikkotykistön upseeriyhdistyksen vuosijulkaisu XI 1951. Maalaiskuntien Liiton kirjapaino 19518 (Rannikkotykistön historiasta ilmestyi myös 1958 toinen teos Pohjanvirta, Perkki et al.)
Artikkelit rannikkotykistön kirjassa ovat eri kirjoittajien tekemiä. Kirja on omistettu Rannikkojoukoissa taistelleille.
Sisältö
(1) SIHVO Aarne, Puolustusvoimain komentaja, Jalkaväenkenraali) (Sivut 5-6). Alkulause. Rannikkotykistöstä
http://sv.wikipedia.org/wiki/Aarne_Sihvo
(2) REPONEN T., Yleisesikuntaeversti:
Teikari, linnoittamaton saari valtaväylän keskellä. (Sivut 10- 33)
(3) RAUHANIEMI V. , Majuri:
Somerin taistelu. Eteentyönnetyn rannikkotukikohdan menestyksellinen torjuntataistelu aselajien yhteistoiminnan tuloksena ( Sivut 34-57)
http://www.histdoc.net/uscha/index.html
(4) KIVELIÖ J., Yleisesikuntaeversti:
Hangon motti ( Sivut 58-86)
http://www.hangonrintama.fi/SUOMI/655.html
(5) SARIO N., Yleisesikuntaeversti:
Rannikkotykistön rauhanaikaisen organisaation kehittymisestä ( Sivut 87-100)
(6) PESONEN T., Yleisesikuntamajuri, dipl.ins.:
Rannikkotykistön ampumatoiminnan kehityksestä ( Sivut 101-121)
(7) RAUANHEIMO Uljas, Yleisesikuntaeverstiluutnantti:
Linnat ja linnoitukset rannikoillamme itsenäisyysaikaamme saakka (Sivut 122-143)
(8) OLLILA L., Yleisesikuntamajuri:
Merijalkaväki (Sivut 144- 159)
(9) MERILÄ A., Majuri:
Eräs tilasto rannikkotykistön ammunnoista toisessa maailmansodassa
(Sivut 160-167)
A. Sihvo mainitsee maamme rannikkotykistön merkityksestä maamme puolustuksessa ja toivottaa sille menestystä. Kirjan alkusivuilla on kuvat Rannikkotykistön Upseeriyhdistyksen kunniajäsenistä , tykistönkenraalista V.P. Nenonen sekä kenraaliluutnanteista V. L. R. Valve ja E. I. Järvinen.
Kommentti: Teikarsaari kuuluu nykyään Venäjään. http://fi.wikipedia.org/wiki/Teikarsaari
http://fi.wikipedia.org/wiki/Somerin_taistelu
http://fi.wikipedia.org/wiki/Someri
Venäläiset olivat "vuokranneet Hangon alueen" 1940 kolmeksikymmeneksi vuodeksi eteenpäin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hangon_vuokra-alue
Mutta sotilaallinen ja poliittinen kehitys välirauhan aikana johti siihen, että venäläiset eivät voineet käyttää Hangon vuokra-aluetta suunnittelemaansa tarkoitukseen. He tyytyivät puolustamaan sitä. Suomalaisille pahassa tapauksessa se olisi voinut toiminut epicentrumina Itämerelle ja Suomea vastaan suunnatuille sotatoimille.
Kiveliö mainitsee: "Kaikkialla, missä venäläiset pääsivät kaivautumaan, oli maa möyritty niin saarissa kuin itse niemelläkin. Oli luotu syvyydeltään yhtäjaksoinen puolustusvyöhyken kautta koko vuokra-alueen. On luonnollista, ettei itse kaupungissa oltu jätetty käyttämättä taloja, puistoja eikä hautausmaatakaan, esikuntien, huoltolaitosten, reserviuen ja muiden selustaan sijoitettujen elimien suojakorsujen rakennuspaikkoina- ja aineina" ( Sivu 60).
Suomalaisten puolelta saaristoalueiden linnoitustyöt pääsivät alkuun täydessä laajuudessa vasta keväällä 1941. Rannikkolohkoille otettiin puolustusjoukkoihin myös ruotsalaisista vapaaehtoisista pataljoonista (SFB) väkeä.
Mutta sotatoimien alkamista edeltävänä aikana touko- kesäkuussa 1941 Venäjä näytti olevan keskittämässä sotavoimiaan Hankoniemelle ja risteilijöitä sekä hävittäjiä alkoi lähestyä. Mm laiva Joseph Stalin ja Oktjabrskaja Revolutsia. Samalla lentokoneiden rajaloukkaukset lisääntyivät ja laivojen tiedustelutoiminta tehostui.
Vihollinen rupesi sitten offensiiviin 25.6. 1941 aamulla. Tästä alkanut kahakointi rutikuivana kesänä aiheutti paljon metsäpaloja puolin ja toisin. Hangon rintamalla oli verisiä taisteluita kesän kuluessa. Suomalaisten oli samalla opiskeltava parempaa saaristotaistelutekniikkaa ja samalla toimintayhteyteen kytkeytyi saksalainen 163. divisioona, joka yhteistyössä erään toisen divisioonan kanssa hyökkäsi Prästkullan lohkolta käsin Bengtsärin saariryhmän yli Hangon niemelle . Bengtskärin majakasta saatiin28 vankia, joistaoli 17 haavoittunutta ja36 kaatui. Suomalaisten omat tappiotkin olivat huomattavat. Kun saksalaiset valtasivat Tallinnan, tapahtui tilanteessa muutos. Tallinnan kaupungin evakuoinnin jälkeen luultiin, että Hangon mottia oli alettu tyhjentää ja tehtiin tappiollinen tiedustelu Hangon alueelle. Sittemmin rannikkolohkon taisteluissa otettiin lisää sotavankeja. Useita uimalla pakoon pyrkineitä ammuttiin veteen. Venäläinen Josef Stalin laiva ilmeisesti oli lähetetty purkamaan mottia, mutta joutui miinakenttään ja ajautui Viron rannikolle, jossa sen henkiinjäänyt miehistö joutui saksalaisten käsiin. Josef Stalinilla kuljetetuista 6000 miehestä sai 1500 surmansa tykistötulesta tai miinanräjähdyksistä. Suomi sai miehitettyä Hangon aluetta asteittain joulukuussa 1941. Alue oli aivan läpikotaisin miinoitettu ja ansoitettu. Sitten sieltä purettiin yli 50 000 miinaa, joiden koot vaihtelivat usean tonnin suuruisista räjähdyspanoksista parinsadan gramman penaalimiinoihin saakka. Hangon motin taistelut olivat hyvin suurta kärsivällisyyttä ja taitoa ja useita henkiä vaativaa asemasotaa.
http://www.frontmuseum.fi/histen.html
Hangon motti http://fi.wikipedia.org/wiki/Hangon_rintama_1941
Kts. Hankoniemi http://fi.wikipedia.org/wiki/Hankoniemi
Vertaa myöhempää tapahtumaa: Kts. Porkkala (" Suomen Krim"), Neuvostoliiton seuraava intressi Hankoniemen vuokrauksen jälkeen.
Kun Suomi oli taistellut itsensä vapaaksi oli ryhdyttävä turvaamaan "nousevan Suomen" rantoja ja merta. Vuonna 1918 perustettiin Yleisesikunnan Meriosasto. Elokuussa muodostettiin Laivaston esikunta laivaston ja samalla rannikkopuolustuksen päälliköksi heinäkuussa nimitetyn kontra-amiraali Indreniuksen johdolla. http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_armeijan_kenraaleista Nyt oli Laivaston päällikön alaisena suomalaisilla Rannikkolaivue, Meripataljoona sekä kolme rannikkotykistöpataljoonaa ja näiden johtoeliminä Rannikkotykistön esikunta. Luotiin Suomenlinnan linnoitustykistö. , rannikkotykistöpataljoonat ja rannikkotykistörykmentit patteristoineen. Oli myös Laatokan rannikkotykistö ym. Suomella oli nyt itsenäisen maan puolustukseen monta yksikköä: Esikunta, maalinnoitusten hoitokunnat, meririntama, Laatokan laivue, Valamon saariasema, Sortavanlahden tukikohta Konevitsassa. Jo vuodesta 1918 alettiin tarkentaa muodostelmat. Upseerikoulutusta koetettiin aloittaa jo 1918, jolloin saksalainen kapteeniluutnantti Wustraun johdolla toimi upseerikokelaskurssi Kuivasaaressa, sitten oli täydennyskurssi ja kadettikurssi, alipäällystökurssi ja loppututkinto. Saatiin alipäällystökunta. Kanta-aliupseerit jatkokoulutettiin itsenäisen valtiomme puolustuksen käyttöön. Saatiin Rannikkotykistön kapitulanttikoulu. Rannikkopuolustukselle saatiin ohjelmansa. Rannikkopuolustuskomitea perustettiin jo 1921. Laivanrakennusohjelma kuului tähän. Turku sai erikseen Rannikkopatteristonsa. Puolustuksen hahmotuksessa konsultoitiin asiantuntijoita. Kenraali Kirke Englannista viipyi Suomessa vuoden 1924.
Kaikki tämä oli kehitystaivalta Puolustusvoimien vakinaistamiseen 1928. Nuorella valtiolla oli paljon muuta budjettia syövää, ( taloudellisia ja kulttuuritarpeita) joten yleinen tottumattomuuskin pitää puolustusvoimien kehittämistä elintärkeänä ehkäisi alkuvaiheen kokonaisratkaisuja. Siirtyminen vakinaiselle kannalle aloitti uutta kehityskautta. Merisotaosasto liitettiin 1929 sotakorkeakoulun yhteyteen. Merisotakoulu alkoi 1930 yhdistettynä edellisistä koulutusmuodoista. Merivartiolaitos perustetiin 1930. Vuosina 1930-1933 rakennettiin Porkkalan edustalle kaksitykkinen tornipatteri sähköistettyine koneistoineen ja toinen samanlainen Kuivasaarelle. Ristiniemeen ja Viipuriin rakennettiin myös patterit.
TALVISODASSA laajeni rannikkotykistö. Organisaatio muuntui joustavasti sodan myötä.
JATKOSODAN aikana oli rannikkotykistö laajimmillaan, useita sotatoimiyhtymiä käsittäen ja teknisesti tehokkainta.
Puolustusvoimien rauhan kannalle asettaminen sodan jälkeen toteutettiin välirauhansopimuksen ja Liittoutuneiden Valvontakomission määrämän ajan kuluessa 1.12. 1944 annetun asetuksen nojalla komission vahvistamien rauhanajan määrävahvuuksien puitteissa. Niin joutui Suomen Valtion rannikkotykistö kutistumaan entistä pienempiin mittasuhteisiin.
Vuosina 1945- 1948 toiminut puolustusrevisiokomitea laati suuren uudisjärjestelytyönsä yhteydessä uudet yksityiskohtaiset vahvuudet myöskin rannikkotykistölle, mikä asia jäi puolustusvoimain järjestelyn valinkauhaan.
Vasta Brest- Litovskin rauhanteon jälkeen Neuvosto-Venäjän jo osittain evakuoitua joukkonsa Suomesta ja saksalaisten vallattua Viron heidän määrällisesti ylivoimaisen laivastonsa saattoi suorittaa maihinnousut Hankoon, Loviisaan ja Helsinkiin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Brest-Litovskin_rauha
Suomenlahden kapein kohta- Hanko- Tallinna väli oli Pietari Suuren mielestä tukittava venäläispuolustuksella. I maailmansodan aikana oli siis Suomenlahti mitä vahvimmin varustettu venäläistaholta- Suomi siinä kuin valmis omena tippumassa alla olevaan kouraan. Sen kurkun avaajana toimi tällä kertaa Saksan sekundäärisesti annettu apu Suomelle. Suomen intressit eivät olleet offensiiviset kuten saksan ja Venäjän, vaan ainoastaan defensiivinen."Merijalkaväki on eräs aselaji. Taistelussa merellisissä olosuhteissa merimies pelkää, että hänen aluksensa saa reikiä ja tulee toimintakyvyttömäksi, maamies pelkää hukkuvansa. Merijalkaväki on eräässä mielessä syntynyt tämän kaksinaisen pelon voittamiseksi. "-
WSOY mainostaa lisäksi kirjojaan: Taisteluvuodet eri näkökulmista.
Järvinen Y.A. Suomalainen ja venäläinen taktiikka talvisodassa. Vertaileva ja arvosteleva esitys talvisotamme taistelujen taktiikasta. 268 s.WSOY
Järvinen Y.A. Jatkosodan taistelut. Edelliseen liittyvä, sotiemme kokemukset kokoava esitys. 395 s.WSOY
http://www.librarything.com/author/jrvinenya
Öhquist Harald. Talvisota minun näkökulmastani. Kuuluisa sotapäiväkirja. 416 suurta siv. 18 liitekarttaa. 4 painos ilm. 1951.WSOY
http://fi.wikipedia.org/wiki/Harald_%C3%96hquist
Kokko Arvo. Mantsi- Järisevä- Koivisto . Karjalan kuulujen rannikkolinnakkeidenpuolustustaistelu talvisodassa. Karttoja ja kuvia. 211 s.WSOY
http://kirjasto.kirjaseuranta.fi/K/Kokko_Arvo/Mantsi_J%C3%A4risev%C3%A4_Koivisto_Karjalan_kuulut_linnakkeet/
Kaila Toivo T. Lapin sota. Kuvaus jatkosotamme koko traagillisesta loppunäytöksestä. 436 s. 80 liitekuvaa, 7 karttaa.WSOY
http://fi.wikipedia.org/wiki/Toivo_T._Kaila
Erfurth Waldemar. Suomi sodan myrskyissä. Kenraali Erfurthin, päämajassamme toimineen saksalaisen yhteysupseerin kuvasu jatkosodasta. 295 s., 4 karttaa. WSOY
Niukkanen Juho. Talvisodan puolustusministeri kertoo. Vilkasta keskustelua synnyttänyt muistelmateos. 286 s., 60 kuvaa, 5 liitettä.WSOY
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juho_Niukkanen
von Bluecher Wibert. Suomen kohtalonaikoja. Saksan ent. Suomen-lähettilään musitelmat. 4. painos 1951. WSO
Päivitys 2011-11-19
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar