fredag 24 december 2010

Ruotsalainen jälkipuinti Norjan invaasiosta

http://www.krigsmyter.nu/km3norgestalin.php
Tässä mainitaan että saksalainen Troijan hevonen, valaanrasvankeittolaiva, sijaitsi Litsavuonossa ja se taas oli Suomen Petsamon itärajasta vielä pari kymmentä kilometriä idempään Muurmannin rannikolla ja laski Muotkavuonoon.
Artikkeli ei ota huomioon, että saksalaisilla oli Petsamon paratiisi myös luvattuna maanaan Norjan ja Venäjän välisellä Suomalaisalueella. Ehkä Satlin oli tehnyt kauppoja tästä petsamosta, koska kerran Suomi pian sen jälkeen menetti Petsamonsa.



Suomen Kalastajasaarento

Kalastajasaarennon länsiosat päätyivät Suomelle Tarton rauhassa 1920 Petsamon mukana. Alue luovutettiin Neuvostoliitolle Moskovan rauhassa talvisodan jälkeen 1940, kun muu Petsamo luovutettiin vasta jatkosodan jälkeen.

Kalastajasaarennon Suomen puoleiset kylät olivat Maattivuono, Pummanki, Kervanto ja Vaitolahti.

Maattivuonon ja Pummangin kalastajakylät sijaitsivat Keskisaarennon länsirannalla Pummankiniemellä. Kalastajasaarennon pohjoisosassa sijaitsivat Kervanto ja Vaitolahti. Vaitolahdessa oli Suomen silloin pohjoisin kansakoulu, joka sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä rajasta samassa rakennuksessa rajavartioston kanssa. Toinen Kalastajasaarennon kansakouluista oli Pummangissa.

Suomelle kuuluneen Kalastajasaarennon yhteys Petsamoon (Liinahamarin satama) hoidettiin pääsääntöisesti Merenkulkuhallituksen ylläpitämällä postilaivayhteydellä, jota varten hankittiin moottorilaiva "Jäämeri". Se liikennöi kaksi kertaa viikossa Liinahamarista Maattivuonolle, Vaitolahdelle, Kervantoon ja Pummankiin. Alus poikkesi kerran viikossa myös Heinäsaarilla. Liinahamarista oli myös kerran viikossa Merenkulkuhallituksen ylläpitämä laivayhteys Vuoremin kautta Norjan Kirkkoniemeen.

Isän veli Aarre Uoti kulki näitä alueita tubilääkäritehtävissään 1930-luvulla ennen II maailmansodan puhkeamista. Heidän ( Airi ja Aarre Uotin) kotinsa oli silloin Petsamossa. Kirkeneesiin piti mennä hammaslääkärikäynnille Petsamosta.

Huom. Kun Suomen marsalkka Mannerheim vietti vuonna 1942 kesäkuun neljäs päivä syntymäpäiväänsä, natsiarmeijan suuria johtajia kävi häntä onnittelemassa. Göringin henkilökohtaisena edustajana toimi ilmavoimien kenraali von Seidel. Pohjoisessa olvien saksalaisten joukkojen ylipäällikkö kenraalieversti Dietl oli myös tullut Helsinkiin ja häntä mainitaan "Narvikin sankariksi". Hän esitti joukkojensa onnentoivotukset marsalkalle. Dietlin adjutanttina toimi ruhtinas von Windisch-Graetz.Von Seidelin adjutantti on majuri Eschenauer.

Tässä tilaisuudessa Hitler korotti "Narvikin sankarin" kenraalieverstiksi ja Mannerheim onnittelee Dietliä tämän ylennyksen johdosta. Kirjasta Kesäkuun neljäs päivä 1942, jossa on paljon valokuvia näistä natsiarmeijan johtavista hahmoista Suomen maaperällä.

lördag 18 december 2010

Huhtala Pauli: YK muodostetaan

Tässä kappaleessa pauli Huhtala lyhyesti kokoaa merkitseviä tapahtumia, jotka päättivät toisen maailmansodan hirmumyrskyn.

XVI Kaaoksesta rauhaan Sivu 425

  • RATKAISEVAT KONFERENSSIT, Sivu 427
JALTA
SAN FRANCISCO 25.4. 1945
POTSDAM 17.7. 1945

  • TOISEN MAAILMANSODAN TAPPIOTILASTOA Sivu 430
Yhdysvaltojen henkilötappiot Sivu 430
Ison-Britannian henkilötappiot Sivu 431
Yhdysvaltojen materiaalikulutusta Sivu 431
Sotakustannukset Sivu 431
Kauppalaivastotappioita 1939-43, Sivu 432
liitoutuneitten laivastotappiot 1939- 1945
, Sivu 432

  • JALTA
Toisen maailmansodan ratkaisevan päättymisvaiheen alkaessa helmikuun alkupäivinä 1945, kokoontuivat Kolme suurta, Stalin, Roosevelt ja Churchill, yhteisen neuvottelupöydän ääreen, joka sijaitsi tsaarien vanhassa palatsissa Jaltalla. konferenssiin osallistuivat myös Venäjän, Yhdysvaltojen ja Englannin yleisesikuntien päälliköt: Vasiljevski, Marshall ja Brooke sekä näiden maiden ulkoministerit: Molotov, Stettinius ja Eden.

Helmikuun 12 päivänä julkaisivat liittoutuneet Jaltan konferenssin tärkeimmät päätökset. Julistus sisälsi kaikkiaan yhdeksän kohtaa, jotka käsittelivät liittoutuneitten yhteisiä ponnistuksia, joilla toinen maailmansota vietäisiin nopeasti päätökseen.

Mielenkiintoista on todeta, että Jaltan konferenssi rakentui ainakin siinä mielessä Atlantin julistuksen pohjalle, että sodan jälkeen päätettiin perustaa kansainvälinen järjestö maailmanrauhan turvaamiseksi.

Sodan viemiseksi nopeaan loppuratkaisuun muodostettiin liittoutuneitten keskeinen yhteinen johtoelin, jonka tuli yhdistää liittoutuneitten voimat keskitettyyn yhteistoimintaan. Tämä yhteistoiminta tuottikin tuloksia, sillä jo parin viikon kuluttua alkoivat liittoutuneitten samanaikaiset hyökkäykset Saksan kimppuun ja kaksi kuukautta myöhemmin ne johtivat (natsi)Saksan täydelliseen luhistumiseen.

Saksan tuleva kohtalo oli Jaltan konferenssin keskeisimpiä ja vaikeimpia kysymyksiä. Seuraavissa kysymyksissä liitoutuneet pääsivät yksimielisyyteen:

  1. Saksan tuli antautua ehdoitta
  2. Saksa pidettäisiin miehitettynä pitkän ajan ja sen miehitykseen osallistuisivat Venäjä, Yhdysvallat, Englanti ja Ranska kullekin määrätyllä miehitysalueella
  3. Kaikki saksalaiset joukot riisuttaisiin aseista ja kaikki sotamateriaali joko kuljetettaisiin pois maasta tai se tuhottaisiin
Tulevan Saksan rajakysymyksistä tehtiin ainoastaan Puolan kohdalla se periaatteellinen päätös, että Puolan tuli länsirajoillaan saada korvausta niistä alueista, joita se oli itärajallaan menettänyt Venäjälle. Jaltan konferenssiin sisältyi edellämainittujen päätösten lisäksi myös salainen sopimus, joka julkaistiin vasta kevättalvella 1946. Tämä sopimus kosketteli Venäjän liittymistä sotaan japania vastan noin pari kuukautta Saksan kukistumisen jälkeen. Korvauksena osanotostaan sotaan Japania vastaan saisi Venäjä alueellisena hyvityksenä Etelä-Sahalinin ja Kurilit sekä oikeuden vuokrata Port Arthurin kaupunki laivastotukikohdakseen.

  • SAN FRANCISCO
Jaltan konferenssissa tehdyn päätöksen mukaan kokoontuivat liittoutuneitten kansakuntien edustajat huhtikuun 25 päivänä 1945 San Franciscoon perustamaan kansainvälistä maailmanjärjestöä. Kuten aikaisemmin on todettu rakennettiin tässä konferenssissa perusta yhdistyneitten kansakuntien maailmanjärjestölle (YK). Mutta tämä konferenssi ei sujunut niin hyvässä yhteisymmärryksessä kuin Jaltan konferenssi. Suurvaltojen, ensisijassa Yhdysvaltojen ja Venään kesken kehittyi vaikeita ristiriitoja varsinkin vastaisen maailmanrauhan turvaamista koskevissa kysymyksissä. Kuukauden kestäneiden neuvottelujen jälkeen päästiin kuitenkin sovitteluratkaisuun ja kesäkuun 26 päivänä vahvistettiin Yhdistyneitten Kansakuntien säädökset.

  • POTSDAM

Heinäkuun 17. päivänä 1945 kokoontuivat Kolme Suurta, Stalin , Truman ja Churchill kolmanteen konferenssiinsa saman vuoden aikana. Potsdamin konferenssi päättyi elokuun 2. päivänä, jolloin konferenssin tuloksista annettiin tiedotus. Sen mukaan olivat liittoutuneet päättäneet muodostaa viiden vallan neuvoston, jossa olisivat jäseninä Yhdysvaltojen, Englannin, Venäjän, Ranskan ja Kiinan ulkoministerit. Tämän neuvoston tehtävänä oli ensisijassa valmistella entsiten vihollismaiden kanssa tehtävät rauhansopimukset sekä olla neuvoa antavana elimenä Yhdistyneille Kansakunnille siksi kunnes tämä maailmanjärjestö olisi organisoitu. Viiden vallan neuvoston tuli kokoontua ensimmäisen kerran syyskuussa 1945.

Potsdamin konferenssin tärkeimmät sopimukset koskivat liittoutuneitten yhteistä Saksan-politiikkaa. Tässä mielessä päätettiin, että liittoutuneet puuttuisivat Saksan sisäisiin oloihin vain kysymyksissä, jotka liittyisivät maan poliittiseen, taloudelliseen ja sotilaalliseen aseistariisumiseen.
Saksa olisi kuitenkin useita vuosia pidettävä miehitettynä ja sen taloudellinen nousu tänä aikana estettäisiin. Saksan teollisuuskeskukset oli hävitettävä ja sen teollisuuslaitokset siirrettävä sotasaaliina voittajamaihin. Näin saisivat Venäjä ja Puola ne teollisuuslaitokset, jotka sijaitsivat Venäjän miehittämällä alueella ja läntiset liittoutuneet vastaavasti lännessä olevat teollisuuslaitokset. Kuitenkin tuli Venäjän saada myös eräitä läntisellä miehitysalueilla olevia teollisuuslaitoksia erikseen sovittavia elintarvikeluovutuksia vastaan.
Periaattellisesti päätettiin myös , että Saksan teollisuuden tuotanto saisi vastaisuudessa käsittää vain oman maan kulutukseen tarvittavan tuotantomäärän. Mitään yhtenäistä hallintoa ei Saksaan toistaiseksi perustettaisi ja sen vuoksi todettiin , ettei Saksan kanssa tehtävä rauha ollut vielä ajankohtainen.
Taloudellisessa mielessä käsiteltäisiin Saksaa kuitenkin yhtenäisenä taloudellisena kokonaisuutena. Potsdamin konferenssi korosti myös sitä, että tarkoituksena ei ollut Saksan orjuuttaminen. Pyrittiin vain siihen, että sen sotilaalliset resurssit hävitettäisiin, jotta se ei enää olisi maailmanrauhan uhkana.
Näille perusteille rakentui liitoutuneitten politiikka maailman rauhan turvaamiseksi.