AHVENANMAAN OSUUS

Åland

Olin opiskeluaikana eräänä kesänä (1965) Ahvenanmaalla opettamassa suomea ja englantia sikäläiselle koululaiselle. Perhe vei minua vapaa-aikoina Ahvenanmaan ääriltä äärille omalla autollaan ja sitten lähtiessä sain vielä lahjaksi kauniin kirjan Ahvenanmaasta:

Uno Markström: Åland, Havets och blommornas öar.

Kirja oli uunituore, samana vuonna 1965 painettu.. Kirjan julkaisi maarianhaminalainen valokuvaaja Uno Markström. Tesktin oli kirjoittanut Matts Dreijer, runot Georg Kähre ja painatus oli tehty Tilgmanin osakeyhtiössä Helsingissä. Otin kirjani mukaani Ruotsiin, kun muutin tänne.

Nyt suomennan Drejerin historiikkia Ahvenanmaasta. Historian teksti on sivuilla 7-12.

(Alkuosa)
AHVENANMAA Meren ja kukkien saaret

AHVENANMAAN SAARISTO käsittää noin 6500 saarta, niemiä ja luotoja ja on kuin Afrodite, rakkauden jumalatar noussut meren aalloista, jotka vielä 5000 vuotta sitten vaahtoilivat vasten Ahvenanmaan mantereen pohjoisosan sileäksi hiotuneita rantoja ja pientä saarirykelmää. Sitten kun meri alkoi vetäytyä, saarta liittyi saareen ja nientä niemeen. Tuulten ja lintujen siivin ja aaltojen mukana tuottui ensimmäisiä siemeniä saaristoon ja niitä alkoi itää rotkoissa ja laaksoissa. Ja niinpä eräänä päivänä saaristovaltakunta oli valmis viheriöivine laaksoineen, kukoistavine ketoineen, järvineen, lahtineen ja vuonoineen.

AHVENANMAA tulee nähdä alkukesän kukkaisloistossa, kun miljoonat vuokot, esikot ja orkideat ovat levittäytyneinä nurmisille kukkuloille, teitten ja polkujen varsiin. Kesän edetessä tulee esiin muita hehkuvanvärisiä kukkia. Leudon syksyn tullessa punakylkiset omenat ja sinivioletit luumut antavat loistoaan puutarhoissa ja metsien laidoilla houkuttelee mehukkaat marjat.

ALKUMERI

5000 VUOTTA SITTEN tuli alueelle ensimmäiset ihmiset niille pikkusaarille, jotka pistivät vedenpinnasta esiin. Merihän oli silloin 54 metriä korkeammalla kuin nykyään. Ihmiset saivat toimeentulonsa hylkeenpyynnistä, linnustuksesta ja kalastuksesta. Muinaisjäännöksiä sen aikaisesta ihmiskunnasta voidaan havaita 28 metrin korkeudesta alkaen, missä merenpinta sijaitsi 3500 vuotta sitten.

PRONSSIKAUSI

NIITTEN AIKOJEN JÄLKEEN ahvenanmaalaiset oppivat tuntemaan ensimmäisen metallin, pronssin. ja sitä käytettiin aseisiin ja naisten koruihin. Sikäläinen kansa oli herrasväkeä. Sen todistaa heidän useat hautamonumenttinsa, kiviset haudat, joita on joka puolella kukkuloilla ja vuorilla. Jäännöksissä on mm. toalettivälineistöä, mikä viittaa korkeaan kehokulttuurin. Siinä vaiheessa asutus oli levinnyt koko Ahvenanmaahan ja osaan saaristoa, kuten esim. Kökariin. Sikäläisiä arkeologisia löydöksiä vuosilta 700- 600 eKr. näytetään turisteille Pohjolan suurena harvinaisuutena. Oli opittu pitämään karjaa, todennäköisesti lampaita ja siihen tarvittiin laitumia.

RAUTAKAUSI

Rauta opittiin tuntemaan Pohjolassa ja samoin Ahvenanmaalla noin 500 eKr. mutta tästä todistavat arkeologiset tiedot Kristuksen syntymän tienoosta ja sen jälkeisestä parista vuosisadasta puuttuvat. Mutta kuitenkin Ahvenanmaalla näyttää olleen kiinteää asutusta ja siitä on todisteena eräät matalalla sijaitsevat hautalöydöt, joissa on poltettuja ihmisten luita.

N 600 jKr

Näyttää tapahtuneen laajempi Ahvenanmaan saaristoon suuntautunut maahanmuuttoaalto noin 600 vuotta jKr. Tästä seurasi, että alueen asutus tuli tavattoman tiheäksi, jopa Pohjolan erääksi kaikkein tiheimmin asutetuksi seuduksi Tähän viittaa vuosien 600-1000 jKr. ajoilta peräisin olevat 350 pakanallista hauta-aluetta. Vuoden 1000 aikaan sitten kristinuskoa alettiin tuottaa alueelle. Maahanmuuttajia tuli lännestä ja lounaasta. Hautojen kunto, hautalöydöt ja paikannimet antavat viitettä siitä, että siirtolaiset olivat skandinaaveja, mutta arkeologisessa löytöaineistossa on myös esineitä Itämeren kaikilta rannikoilta sekä Venäjältä, Etu-Aasiasta, Euroopan mannermaalta ja Brittiläisten saarivaltakunnasta.

Selitys Ahvenanmaan tiheään asujaimistoon täytynee olla ekonominen . Ihmisten sulloutuminen vuorisen Ahvenanmaan alueeseen mieluummin kuin harvaanasutuille viljaville alaville ruotsalais tai tanskalaisseuduille viittaa siihen, että Ahvenanmaalla lie ollut omia luonnonaarteitaan ja hyötyjään, jotka olivat arvokkaampia mitä hyvät laidunmaat.

700-800 jKr.

Tässä pitää muistaa, että 700- 800-luvun kristillinen Länsi-Eurooppa oli tiheästi asuttua korkean kulttuurin aluetta, jossa oli kaupunkeja, rahalaitoksia, järjestäytynyttä markkinatoimintaa, kauppalaivastoa, jne. Siellä oli myös käsityöläisteollisuutta, jossa valmistettiin kankaita ja nahkaa. Sellaiseen tuotantoon sekä valaistukseen tarvittiin valaanrasvaa. Valaita pyydettiin Biskajan lahdella ja Englannin kanaalissa. Väestön lisääntyessä ja elinatson noustessa valaanpyynti tuli niin intensiiviseksi, että valaskanta katosi rannikoilta. Ja koska senaikaisilla kauppureilla oli vain pieniä purtiloita laivanaan, muodostui ainoaksi saatavilla olevaksi rajattomaksi traanilähteeksi Itämeren pohjoiset lahdet,joissa talvisaikaan saattoi verottaa hyljekantaa. Köysiä ja liinoja valmistettiin punomalla hylkeennahasta leikattuja hihnoja ja remmejä. ja tässä ekonomisesti arvokaassa hyljemeressä sijaitsi Ahvenanmaan saaristo, joka lie saanut kansainvälisen pyyntiaseman piirrettä.

KRSITINUSKO SAAPUU 900 luvulla

Koska Ahvenanmaalla oli tällaista kaupallista merkitystä ja sen takia läheisiä yhteyksiä kristilliseen Länsi-Eurooppaan, kristinukso saapui saarelle jo 900 luvulla, siis aimemin kuin Mälarin maakuntaan tai Suomeen.

KIRKOT 900- 1200

Ensimmäiset kirkot olivat luonnollisesti puukirkkoja. Mutta jo 1100-luvulla alettiin rakentaa kivestä. Sen jälkeen kun Birger Jaarli oli saattanut Suomen 1200-luvun puolivälissä Ruotsin kuningasten valtikan alle, rakennettiin ne vanhat kirkot. Kirkollinen arkitehtuuri ja seinämaalaukset liittää Ahvenanmaan kirkkoja Gotlannin ja Linköpingin hiippakuntien piiriin. Ahvenanmaan keskiaikaisyhteiskunnan tietyt eteläskandinaaviset piirteet viittaavat yllättävästi myös eteläisiin yhteyksiin, mutta ne selittyvät luonnostaan Ahvenanmaan kaupallisesta merkityksestä vanhaan aikaan ja varhaisen kristillistämistoiminnan aikaan.

YHTEYS SUOMEEN 1300

Sen jälkeen kun Turun piispanistuin oli alistettu Uppsalan arkkipiispan alaisuuteen ja Turun Tuomiokirkko oli saatu valmiiksi 1300 aikaan , on Ahvenamaa ollut yhdistettynä suomalaiseen hiippakuntaan. Siihen aikaan oli Ahvenanmaan maakunta oma oikeudellinen maakunta, terra, jossa oli oma laki ja omat käräjät, siis aivan kuten muissakin Ruotsin maakunnissa. Maakuntakokousket pidettiin Ahvenanmaan pääkirkossa Saltviikissa (Vårfrukyrkan). Torilla kirkon edessä on nykyään monumentti, joka kertoo kävijöille paikan muinaisesta merkityksestä.

KASTELHOLMIN LINNA 1380

1380-luvulla rakennetiin Kastelholmin linna ja paikallishallinto sysättiin yhä enemmän sivuun. Mahtimiehet alkoivat asuttaa linnaa ja verottivat asujaimistoa raskaasti. Usein taisteltiin linnan muurien ympärillä.

TURUN ja PORIN LÄÄNIIN 1634

Vuonna 1634 purettiin ahvenanmaalainen maaherruus ja Ahvenanmaa yhdistettiin hallinnollisesti Turun ja Porin lääniin. Sen jälkeen linnaan käytettiin vain Tukholman kuninkaallisen hovin retkikohteena.

VENÄLÄISET 1714

Vuonna 1714 suuressa Pohjan sodassa venäläiset miehittivät ensimmäisen kerran Ahvenanmaan. Heitä asui silloin myös linnassa. Tulipalo tuhosi lopulta linnan raunioiksi vuonna 1745.

VUODEN 1808 SOTA

Vielä toisen kerran venäläiset miehittivät Ahvenanmaan, nimittäin kun oli alkanut sota vuonna 1808. Mutta oolantilainen maakansa otti aseet käteen ja alkoi puolustautua ja sai kuin saikin muutamassa taistelussa venäläisjoukon vangikseen. Mutta seuraavana vuonna Venäjä hyökkäsi 17 000 miehen armeijalla Ahvenanmaalle, kun vallankumous Tukholmassa oli puhjennut. Ruotsalaiset joukot vetäytyivät takaisin jäätyneen Ahvenanmaan meren yli.

Rauhanneuvotteluissa samaisena vuonna koettivat Ruotsin edustajat vielä pelastaa Ahvenanmaata, koska saariryhmällä on Tukholman ja Pohjanlahden rannikoiden puolustuksen kannalta merkitystä. Ruotsi kuitenkin pakotettiin Frerikshamnin rauhansopimuksessa luovuttamaan Ahvenanmaa Venäjälle.

VENÄJÄ LINNOITTAA

Heti kun venäläiset oliat t saaneet Ahvenanmaan, he alkoivat suunnitella sen linnoittamista. Paikaksi tuli nyt Bomarsund mannerosan itäisimmässä kärjessä. Sinne tehtiin leveät sotilastiet ylös korkealla sijaitsevaan linnakkeeseen ja ristiin rastiin ympäristöön.

ENGLANTILAISET HYÖKKÄÄVÄT

Vuonna 1854 hyökkäsi venäläislinnoitukseen ylivoimaiset englantilaisranskalaiset sotavoimat, jotka valloittivat linnoituksen ja räjäyttivät sen. Voittajavallat tarjosivat Ahvenanmaata (Oolantia) Ruotsille, mutta Pariisin rauhanneuvotteluissa 1856 sellainen ei miellyttänyt Venäjää. Sen sijaan Venäjä lupasi olla linnoittamatta Ahvenanmaata tulevaisuudessa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Oolannin_sota#Laulu_Oolannin_sodasta

I MAAILMANSOTA

Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa kuitenkin venäläiset tekivät vahvan rannikkolinnoituksen ja juoksuhautoja pitkin rantoja. Nyt saksalaiset tarjoutuivat valloittamaan Ahvenanmaan Ruotsin eduksi, mutta Ruotsi oli neutraali eikä halunnut keskustella asiasta.

AHVENANMAALAISET KAIPASIVAT RUOTSIN YHTEYTEEN

Kun Venäjän tsaarivaltakunta oli luhistunut vuonna 1917 Ahvenanmaan mantereen kunnat kokosivat edustuksensa ja päättivät ruveta toimiin, että Ahvenanmaa vanhana Ruotsin maakuntana tulisi palautetuksi takaisin vanhan emämaan Ruotsin yhteyteen. Sitten lähetystö esitti Ruotsin kuninkaalle ja hallitukselle ahvenanmaalaisten asian.

YK PUUTTUU ASIAAN

Kun Ranskan George Clemenceau 1919 alkoi esittää puheessaan, että Ruotsin tulisi hoitaa etujaan Ahvenanmaan asian suhteen kuten Tanska Etelä-Jyllannin suhteen, niin siinä vaiheessa lie Suomen hallitus kiireen kaupalla muokannut lain Ahvenanmaan itsehallinnosta.Mutta ahvenanmaalaiset kieltäytyivät jättämästä Ruotsiin uudeelleenliittymisvaatimuksiaan. Mutta kun Suomessa vangittiin Ahvenanmaan johtajat, otettiin Ahvenanmaan kysymys uudelleen pöydälle YK:ssa. Juristien komissio totesi aluksi, että ahvenanmaalaiset olivat ilmaisseet oman tahtonsa liittyä takaisin Ruotsiin jo ennen kuin Suomesta tuli laillinen valtio ja että Venäjän keisarikunnan luhistumisen jälkeen Ahvenanmaan kuuluminen johonkin valtioon oli kansainvälisen tason asia ja käsiteltävä Kansanliiton neuvoston kompetenssin alaisuudessa. Neuvosto päätti 24. kesäkuuta 1921 erään poliittisen komission ehdotuksesta,

että Suomi hallitsisi Ahvenanmaata

että ahvenanmaalaisille tulisi antaa kansalliset takuut (ruotsin)kielestä kuten itsehallintolaissa on mainittu

että Ahvenanmaan saaristoalue pidetään demilitarisoituna.

(Jatkuu…nykyaikaan)

Suomen Itsenäisyyspäivä 2009

Suomen historia on sotaa sodan jälkeen. Kansamme tuhatvuotinen laulajaheimo on aikojen myllynkivissä sitten lopulta sotinut itselleen maan ja rajat. Kansakuntien sorvissa sorvatut.
Suomalainen on luonnostaan luontoa ja työtä rakastava koti-ihminen. Mutta pakon edessä muuttuu kansa sotilaiksi pikku nappuloista vanhoihin "ukkoihin" ja "eukkoihin" asti.
Tämä muutos sotahenkeen on laulajakansan sielulle hyvin vaikea tavallaan ja sen takia laulut ovat joskus härskiä ja hirveitä, aivan kuin ylilyöntejä tilanteesta, joka on vaikea, hengenvaarallinen, ja samalla kukaan ei tiedä jos tästä vielä selvitään johonkin tavalliseen elämään takaisin. Laineet lyövät yli pään, kansan haahti on kaatumaisillaan.

users.tkk.fi/~jpkontio/sanat/sanat.htm
users.tkk.fi/~jpkontio/sanat/Elamaa%20juoksuhaudoissa.txt