Slaget vid Seelow, Oderdalen 16.-19. 4. 1945
Tämä apokalyptinen taistelu kuvataan linkissä. se oliSeelowin kohdalla maailman siihenastisista suurin tykistöhyökkäys ja ensimmäinen vaihe 77 venälisen divisioonan hyökkäyksessä 16. 4. 1945. tämä toistelu tapahtui päivinä 16-19.4. 1945.
Miten Pauli Huhtalan kirja Toinen maailmansota (1948 Otava Hki) hahmottaa painotuoreessa kirjassaan suuret rintamaliikkeet siltä kriittiseltä ja ratkaisevalta kevättalvelta 1945 ? Siteeraan hänen kirjastaan sivulta 332-7 yleisnäkymää, joka Suomessa oli vuonna 1948 näistä tapahtumista. Suomalaiillahan oli itsellään oma olemassaolo kyseessä samalla.
--kuin pienellä lammaslaumalla kun suuret saurukset ottelevat keskenään apokalyptistä sotaa.
Sivu 332
VENÄLÄISTEN TALVIHYÖKKÄYS
Unkarissa taistelut alkoivat jo tammikuun 2. päivänä, saksalaisten ryhtyessä vastahyökkäykseen molemminpuolin Tonavaa Budapestin länsi- ja luoteispuolella pyrkimyksenä tukea Budapestin puolustusjoukkojen taistelua. Vastahyökkäys sai aluksi hyvän vauhdin, ja venäläisten oli tyhjennettävä aikaisemmin valtaamansa Esztergom ja Szekesfehervar. Mutta saksalaisten vastahyökkäys ei voinut kestää yli kolminkertaista ylivoimaa, ja tammikuun loppuun mennessä 1945 se oli ehtynyt saamatta aikaan helpotusta Budapestin puolustukselle.
Puolan suunnalla venäläisten hyökkäys alkoi tammikuun 12. päivänä 1945 lähes 700 km:n levyisellä rintamalla. Venäläiset suuntasivat hyökkäykseen erittäin vahvojen armeijaryhmien ohella aivan tavattoman voimakkaat lento-, panssari- ja tykistövoimat.
Hyökkäyksen painopiste oli aluksi Varsovan suunnalla, missä venäläiset ensimmäisten hyökkäyspäivien kuluessa onnistuivat saartamaan kaupungin ja pakottivat saksalaiset vetäytymään. Varsova antautui 17.1. 1945, ja siitä alkaen oli koko Puolan rintama yhtämittaisessa aaltomaisessa vyörymisliikkeessä länttä kohti. Venäläisten hyökkäys suuntautui nyt kolmea päätavoitetta kohti: Etelässä marsalkka Konjevin joukot painoivat saksalaista puolustusta kohti Sleesiaa, keskustassa marsalkka Zukovin joukot hyökkäsivät kohti Posenia, ja pohjoisempana marsalkka Rokossovskin joukot suuntautuivat kohti Danzigia ja Itä-Preussia.
Hyökkäysliike kehittyi eteenpäin viikko viikon jälkeen venäläsiten saavuttaessa yhä uutta maastoa lännessä, saksalaisten vetäytymisen muodostuessa viimein suorastaan paonomaiseksi. Tammikuun 1945 lopulla venäläiset ilmoittivat saksalaisten siihen mennessä menettäneen 800 000 miestä kaatuneina ja 350 000 miestä vankeina; venäläisten käsiin oli saman ilmoituksen mukaan joutunut 3000 lentokonetta, 4500 panssarivaunua ja 12 000 tykkiä. Nämä luvut voivat olla pyöristettyjä, mutta antanevat kuitenkin jonkinlaisen kuvan saksalaisten pakoretkestä.
MArsalkkqa Rokossovskin joukot saavuttivat tammikuun 26. päivänä Danzigin lahden ja olivat siten etelästä päin saartaneet Itä-Preussin sinne ryhmitetyn voimaryhmän. Saksalaisten vastarinta oli täällä kuitenkin tavattoman sitkeätä. danzig antautui maaliskuun 27. päivnä 1945, mutta Königsbergiä puolustettiin sitkeästi aina 9.4. 1945 saakka.
Pahimpana vaarana saksalaisille olivat kuitenkin Berliiniä kohti hyökkäävät marsalkka Zukovin joukot, joiden etenemisnopeus oli pelottavan suuri. Venäläiset saavuttivat jo tammikuun 1945 lopulla Poznanin kaupungin Varsovan ja Berliinin puolivälissä. Sitkeästi puolustettu Poznan saarrettiin ja antautui vasta helmikuun 1945 lopulla, muta venäläiset jatkoivat viivyttelemättä hyökkäystään sen ohi. Tammikuun lopulla Zukovin joukot tunkeutuivat Saksan Pommeriin ja tammikuun viimeisenä päivänä Brandenburgiin. Tämän jälkeen Zukovin hyökkäys hidastui ja saavutti Oderin vasta maaliskuun 12. päivänä.
Marsalkka Konjevin joukot olivat samanaikaisesti tunkeutuneet Shleesiaan ja saavuttivat leveällä rintamalla Oderin Breslaun luona helmikuun puolivälissä. Zukovin oikean sivustan joukot saavuttivat Oderin Stettinin suunnassa helmikuun alussa ja valloittivat kuukautta myöhemmin tämän kaupungin.
Unkarin rintamalla taistelut olivat jatkuneet yhtämittaisesti saksalaisten epäonnistuneen vastahyökkäyksen jälkeen. Venäläiset kohdistivat erityisen suuria voimia Budapestin valloitukseen. Ratkaiseva taistelu Unkarin pääkaupungista alkoi tammikuun 30. päivänä, ja sitä kätyiin sitkeästi talo talolta kahden viikon ajan. Helmikuun 12. päivänä saarrettiin ja vangittiin Budapestin puolustuksen komentaja, kenraalieversti Wildenbruch ja n. 30 000 suurimmalta osalta haavoittunutta miestä.
Budapestin valloituksen jälkeen Unkarissa alkoi toinen saksalaisten vastahyökkäys, johon Saksa oli irrottanut voimia myös länsirintamalta. Vastahyökkäys alkoi helmikuun puolivälissä ja suuntautui osin Budapestin länsipuolelta, osin Tonavan pohjoispuolelta itään. Tämä vastahyökkäys kesti aina maaliskuun puoliväliin saakka, mutta sillä eivät saksalaiset enää saavuttaneet mitään tuloksia.
Viikkoa saksalaisten vastahyökkäyksen päättymisen jälkeen alkoi venäläisten uusi offensiivi koko Unkarin ja Slovakian rintaman leveydeltä- Tähän hyökkäykseen osallistui kolme venäläistä armeijaryhmää: Tolbuhinin, Malinovskin ja Petrovin. Marsalkka Tolbuhinin armeijaryhmän oikea sivusta
hyökkäsi Tonavan suunnassa Wieniä kohti ja sen vasen sivusta bulgarialaisin joukoin vahvistettuna Steiermarkiin, Marsalkka Malinovskin joukot hyökkäsivät Wieniä kohti Tonavan pohjoispuolitse ja kenraali Petrovin armeijaryhmä, jota tässä vaiheessa komensi kenraali Jeremenko, Tshekkoslovakiassa Prahaa kohti.
Huhtikuun alkupäivinä 1945 Tolbuhinin joukot saavuttivat Wienin, jolloin alkoi raivoisa taistelu kaupungin omsituksesta. Kymmennen vuorokauden taistelun jälkeen Wien oli, 13.4. 1945, venäläisten hallussa. Wienin valloituksen jälkeen suunntaaiin venäläisiä voimia hyökkäykseen myös Grazin, Linzin ja Prahan suuntaan.
TAISTELU BERLIINISTÄ
Venäläisten talvihyökkäyksen kulminoituessa Oder-linjalle saksalaiset ryhtyivät kiireisesti varustamaan tätä viimeistä puolustuslinjaansa, ja venäisten ryhmittäessä joukkojaan uutta hyökkäystä varten jäi saksalaisille muutamien viikkojen hengähdysaika. huhtikuun 1945 puoliväliin mennessä lännestä hyökkäävät Liittoutuneet olivat Reinin linjan murrettuaan edenneet nopeasti sisä-Saksaan ja venäläistgen ratkaisuhyökkäyksen alkaessa saavuttaneet yleisen linjan Dresdenin -Leipzigin-Magdeburgin-Hampurin länsipuolella. Liittoutuneet olivat siis suurin piirtein katsottuna lännessä Elbe-linjalla ja idässä Oder-linjalla.
Venäläiset olivat ryhmittyneet siten, että Stettinin maastossa oleva marsalkka Rokossovskin armeijaryhmä oli valmistautunut hyökkäämään Stralsundin-Wismarin-Rostockin suuntaan Itämeren rannikolle. Zukovin armeijaryhmä oli Küstrinin maastossa Oderin itäpuolella valmiina hyökkäämään Berliiniin ja marsalkka Konjevin armeijaryhmä Görlitzin-Breslaun maastossa valmiina hyökkäämään osin etelästä Berliinin suuntaan ja pääosin suoraan länteen Elbe-joelle.
Venäläisten hyökkäys alkoi Kustrinin suunnalla huhtikuun 19. päivänä, ja he pääsivät nopeasti ja suurin voimin ylittämään Oderin. berliinin ja Oderin väliselle 100 km:n alueelle saksalaiset olivat rakentaneet runsaasti tilapäisiä puolustusasemia, mutta mikään niistä ei kyennyt estämään venäläisten joukkojen vyöryä. Zukovin joukot saavuttivat etumaisilla osillaan berliinin itälaidat jo 23.4. Venäläsiet suutnasivat nyt voimia berliiniä kohti saartaen myös berliinin länsipuolelle; niin että kaupunki oli 25.4. mennessä täydelleen saarrettu. saksalaiset puolustivat pääkaupunkiaan erityisen sitkeästi, mutta taistelu oli toivotonta, koska venäläiset olivat aivan ylivoimaisia. Venäläisten materiaalipanos Berliinin valloituksessa oli huomattavan suuri, eivätkä saksalaiset puolustusjoukot, jotka suurimmaksi osaksi oli vasta äskettäin palvelukseen kutsuttuja kotijoukkoja, kyenneet torjumaan venäläisten hyökkäystä. Kymmenikunta päivää Berliinissä riehuivat katutaistelut, mutta 3.5. 1945 kaupunki oli venäläsiten hallussa.
---
- Kommentti: Löydän Seelovin kukkuloiden taistelusta tuoreen wikipediatiedonkin suomeksi ja ruotsiksi.
- https://sv.wikipedia.org/wiki/Slaget_vid_Seelowh%C3%B6jderna
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar