Kreikka ja II maailmansota

HUHTALA P.(1948) Akselivallat voittavat Kreikan.

1.ITALIAN ARMEIJA JA SEN RYHMITYS KREIKAN SOTAA VARTEN
2.KREIKAN ARMEIJA JA SEN RYHMITYS
3.TAISTELUN KULKU
4. KREIKAN ARMEIJAN RYHMITYS HUHTIKUUSSA 1941
5. SAKSALAIS-ITALIALAISTEN VOIMIEN HYÖKKÄYS KREIKKAAN

WIESENTHAL KESKUS ja muu dokumentaatio
6. 6. KREIKAN JUUTALAINEN VÄESTÖ
7. ERITYISESTI SALONIKAN KOHTALO HOLOKAUSTIN AIKANA 1941-1943. Salonika, "Israelin äiti."
http://www.ushmm.org/museum/exhibit/online/greece/
8. KREIKKA II MAAILMANSODAN JÄLKEEN (Wikipedia)

1.ITALIAN ARMEIJA JA SEN RYHMITYS KREIKAN SOTAA VARTEN

Oli luonnollista että Italia valitsi operaatiotukialueekseen Kreikkaan suunnattavaa sotaretkeä varten Albanian, minkä valtakunnan Italia oli pari vuotta aiemmin väkivaltaa käyttäen liittänyt Italian imperiumiin. Operaatiotukialueena oli Albanialla se etu, että operaatiot Kreikkaa vastaan voitiin suorittaa maitse. Muualta hyökättäessä olisi italialaisten ensin pitänyt suorittaa maihinnousu jonnekin merien saartaman Kreikan rannikkoalueelle. Muissa suhteissa oli Albanian maasto suurempien sotatoimien suoritukselle mitä epäedullisin.. Kreikan ja Albanian raja-alueet ovat korkeata ja vaikeakulkuista vuoristomaastoa, jossa tieyhteydet ovat harvassa ja alue pieninkin joukoin helposti puolustettavaa. Maasto vaikeuttaa erityisesti nykyaikaisen taistelumateriaalin, nimenomaan panssarivaunujen ja raskaamman tykistön, käyttöä. Eteläisin tie Albaniasta Kreikkaan alkaa Valonasta (Avlona), seuraa sen jälkeen jonkin matkaa rannikkoa ja suuntautuu sitten itään Kalibakiin Kreikan puolella rajaa. Täältä tie kulkee Janninan kautta etelään pitkin Kreikan rannikkoa. Toinen tie johtaa Tepelenistä Argyrokastron kautta Kalibakiin ja kolmas tie Kreikkaan Klisuran ja Konitzan kautta samoin Kalibakiin.

Pohjoisin tieyhteys johtaa Durazzosta Koritzan(Koatsha) kautta aina Salonikiin saakka. Muualla on vain jalkapolkuja tai aivan tiettömiä taipaleita. Joukkojen kuljetus ja huolto kotimaasta Albaniaan tapahtui meritse, ja se osa Italian laivastoa, jota Englannin Välimerellä olevat laivasto-osastot eivät sitoneet, oli keskitetty varmistamaan tätä meritse tapahtuvaa huoltoa.

ITALIA HYÖKKÄÄ KREIKKAAN
Hyökkäyksen alkaessa oli Albaniass italialaisia joukkoja n. 8-10 divisioonaa, yksi panssaridivisioona sekä suhteellisen vahfat ilmavoimat. Nämä joukot ryhmitettiin hyökkäystä varten kolmeen ryhmään. Eteläinen ryhmä keskitettiin rajalle Kalibakin kautta Janninaan johtavien teiden suuntiin. Tämän ryhmän tuli murtautua Epeiroksen kautta sisä-Kreikkaan. Italialaiset ovat ilmoittaneet tämän ryhmän taisteluvahvuudeksi 3 jalkaväkidivisioonaa, yhden erillisen jalkaväkirykmentin, 3 ratsuväkirykmenttiä ja 18 patteria raskasta kenttätykistöä.

Keskustaan, Metsovon solaan johtavan tieyhteyden suuntaan keskitettiin vahvistettu 3. alppidivisioona. Tämän divisioonan tehtävänä oli nopeasti vallata Metsovon sola, raivata tie auki Thessalian ylätasangolle sekä idästä käsin valloittaa Janniinan kaupunki

Pohjoinen ryhmä keskitettiin Kortshan maastoon, josta sen tuli hyökätä Florinan suuntaan sekä suorittaa läpimurto Makedoniaan. Italialaisille joukoille annettu taistelutehtävä edellytti nopeaa läpimurtoa raja-alueilla, ja sen jälkeen tli miehittää kreikka salamasotaretken tapaan nopeasti ja häikäilemättömästi, ennen kuin maa ehtisi suorittaa loppuun palvelukseen kutsuttujen joukkojen muodostumisen ja keskityksen.
2.KREIKAN ARMEIJA JA SEN RYHMITYS

Kreikan armeija oli ylipäätään hyvin organisoitu, hyvin koulutettu ja suhteellisen hyvin varustettu, joskaan se viimeksimainitussa suhteessa ei ollut lähelläkään Italian armeijan tasoa. Raskaampaa taistelumateriaalia kuten raskasta kenttätykistöä, panssarivaunuja ja ilmavoimia oli Kreikalla kuitenkin hyvin vähän käytössään. Kreikan ilmavoimien lentokonevahvuus oli kyllä 700 konetta, mutta niistä oli ns. ensi linjan koneita vain 170. Myöhemmässä vaiheessa Kreikka sai lentokonetäydennystä Englannista. Kreikan rauhanajan armeijan vahvuus oli 13 divisioonaa, 2 ratsuväkiprikaatia ja 7 erillistä rajavartiopataljoonaa. Asevelvollisten palvelusaika oli 2 vuotta ja vuosittain koulutettavien vahvuus oli noin 85 000 miestä. Kreikan kenttäarmeijan vahvuudeksi oli arvioitu vähintään 600 000 miestä, jotka koottaisiin liikekannallepanossa 26 divisioonaksi.

Kreikan pääministerin, kenraali Metaxasin oli valtakunnan raja-alueilla Bulgariaa ja Albaniaa vastaan rakennettu linnoituksia, joiden avulla voitiin sulkea vuoristojen yli johtavat suhteellisen harvat tiet. (METAXIS-linja). Erityisesti olivat tieyhteydet Albaniaa vastaan olevalla raja-alueella erinomaisen edulliset. Albanian puolella johti Kreikan rajalle useita rinnakkaisteitä, mutta ne keskittyivät Kreikan alueella kahdeksi päätieyhteydeksi, joista toinen johti Janninan kauta Epeirokseen , toinen Florinan kautta Makedoniaan.
Italian hyökkäyksen alkaessa oli Kreikan armeijan pääosat jo ehditty muuttaa liikekannalle ja sen keskitykset olivat suurimmalta osaltaan loppuun suoritetut . Kaikkiaan oli Kreikalla silloin aseissa jo n. 250 000 miestä, jotka oli ryhmitety kahteen armeijaan.
1. armeija, jonka vahvuus oli 13 divisioonaa, oli keskitetty Albanian vastaiselle rajalle
ja 2. armeija Bulgarian rajalle. Kreikan puolustusvoimien ylipäällikkönä toimi kenraali Papagos.

3. ITALIAN KREIKANVASTAISEN TAISTELUN KULKU 1940
Aamuyöstä 28.10. 1940 Italian Ateenan –lähettiläs jätti Kreikan pääministerille Italian uhkavaatimuksen, missä Kreikkaa syytettiin mm. siitä, että se oli luovuttanut Kreikan aluevesiä Englannin käyttöön, että Kreikka ei ollut noudattanut ehdotonta puolueettomuutta, että Kreikka oli harjoittanut terroria alueellaan asuvia albanialaisia kohtaan, että Kreikka oli linnoittanut Albanian vastaisen rajana jne. Italia vaati kaikkiin näihin syihin nojautuen Kreikalta tukikohtia Italian imperiumin puolustusta varten. Uhkavaatimuksen määräaika oli hyvin lyhyt, mutta Kreikan vastaus oli heti kielteinen.
Sotatila Kreikan ja Italian välillä alkoi samana päivänä, 28.10.1940 klo 5.30. , jolloin italialaiset joukot kaikilla kolmella ryhmityssuunnallaan hyökkäsivät Kreikan rajojen yli.
Eteläinen ryhmä saavutti 31.10. mennessä Kalamos-joen, joka sijaitsee 30 km Janninasta länteen. Mutta tällä jokilinjalla kulminoitui italialaisten hyökkäys. Panssarivaunut eivät päässeet maastovaikeuksien vuoksi enää eteenpäin ja teiden ulkopuolella etenevien italialaisten hyökkäkset pysäytti kreikkalaisten sitkeä vastarinta.
Keskustassa hyökkäävä alppidivisioona valloitti 31.10. 1940 Konitzan kaupungin ja jatkoi sen jälkeen hyökkäystä Metsovon solan suuntaan. Arviolta n 20 km tämän solan pohjoispuolella kreikkalaiset kuitenkin lisävoimia saatuaan siirtyivät vastahyökkäykseen, jossa noin puolet italialaisten taisteluvoimista saarrettiin ja tuhottiin ja loppuosa lyötii takaisin yli Albanian rajan.

KREIKAN ENSIMMÄNEN VOITTO.
Kreikkalaiset jatkoivat takaa-ajoa ja tunkeutuivat marraskuun puolivälissä jo Albanian alueelle. Italialaiset olivat tällöin Pindos- vuoren rintamalla kärsineet ensimmsien suuren tappionsa. Kreikassa tämä ensimmäinen voitto herätti samantapaisen tunnelman kuin meillä kenraali Talvelan voitot. Tolvajärven ja Ägläjärven taisteluissa talvisotamme aikana.
Italialaisten vasemmalla sivustalla, Kortshan suunnalla, hyökkäävä italialainen voimaryhmä joutui jo raja-alueella tavattoman sitkeisiin taisteluihin kreikkalaisten kanssa. Useita päiviä kestäneiden taisteluiden aikana kreikkalaiset siirtyivät vastahyökkäykseen ja tunkivat italialaiset joukot takaisin Albanian puolelle, ja 7.11. he valtasivat Kortshan kaupungin.

ITALIALAISET DEFENSIIVIIN
Näin oli italialaisten joukkojen hyökkäys jo ensimmäisten taistelupäivien jälkeen täydellsesti epäonnistunut, ja marraskuun 6. päivänä italialaiset siirtyivätkin kaikilla suunnilla puolustukseen ja ryhtyivät varustamaan itselleen taempia asemia. 9.11.1940 ryhmitettiin italialaiset joukot uudelleen siten, että taistelussa olevista voimista muodostettiin Albanian armeijarhmä, jonka komentajaksi tuli kenraali Soddu. Joukot jaettiin kahteen armeijaan siten, että eteläisestä ryhmästä muodostettiin kenraali Geloson komentama 11. armeija ja Kortshan suunnan joukoista kenraali Vercellinon komentama 9. armeija.
Marraskuun puolivälissä kreikkalasiet ryhtyivät kaikilla suunnilla hyökkäykseen, joka edistyi suhteellisen nopeasti. Joulukuun puoliväliin mennessä, jolloin rintama jälleen alkoi kiteytyä, kreikkalaiset olivat jo vallanneet noin viidennen osan Albanian alueesta, ja rintamalinja kulki etelässä jo Valonan itäpuolisessa maastossa.

MUSSOLINI RINTAMALLE
Italialaisten ylipäällikkö vaihtui vuodenvaihteessa 1941 , ja kenraali Cavallero otti johdon käsiinsä ja ryhtyi valmistelemaan vastahyökkäystä. kun tämä 9.3.1941 alkoi, tuli Mussolini rintamalle ja otti ylipäällikkyyden haltuunsa. Tästä vastahyökkäyksestä kehittyi koko sodan raskain taistelu, jossa tappiot nousivat suuriksi, hyökkääjän silti saamatta mainittavampia maastovoittoja. Erityisen kiihkeiksi taistelut kävivät rintaman keskustassa, Beratin maastossa, mutta kreikkalaiset heittivät kaikkialla hyökkäykset takaisin.

SAKSAN ARMEIJAT LIITTYVÄT ITALIAAN
Huhtikuussa 1941 piti italialaisten uuden vastahyökkyksen alkaa, mutta ennen sitä muuttui tilanne täysin; Saksa ryhtyi armeijoineen hyökkäykseen, ja se laukaisi itsestään sekä italialaisten että kreikkalaisten pulmakysymykset.

(Samalla tavoin kuin Suomen talvitaisteluita seurasi koko maailma jännittyneenä kreikkalaistenkin kamppailua kaikissa suhteissa ylivoimaisen vihollisen hyökkäystä vastaan. Näiden taisteluiden aikana osoittautui jälleen todeksi se, että pienikin kansa voi puolustautua menestyksellisesti seka materiaalista, että lukumääräistä ylivoimaa vastan, jos käytettävissä olevia voimavaroja käyttää viisaasti, harkitusti ja suunnitelmallissti, semminkin jos puolustustaistelu erityisellä huolella sopeutetaan maaston suomiin taistelumahdollisuuksiin.
Suomen talvisodassa oli joukkojen taktillisessa käytössä erityisesti otettu huomioon metsien suomat mahdollisuudet. Kreikassa vastaavasti vuoristomaaston oikea käyttö johti samaan tulokseen. Kreikan valloitusyrityksessä Italian arvovalta kärsi sangen vaikeasti korvattavan tappion”.

( NYT OLI JUUTALAISVÄESTÖ ALTISTUMASSA GENOSIDIVAARAAN
Saksan sitkeä pyrkimys ulottautua Kreikkaan merkitsi Kreikan juutalaisväestön tuhovaaraa. Saksan oli raivattava välissä oleva Jugoslavia päästäkseen Kreikan kimppuun.
Saksan piti huolta i että Jugoslavian ja Kreikan voimat eivät pääse yhtymään ja sen vuoksi Saksan oli nopealla hyökkäyksellä saavutettava etelä-Jugoslaviassa yhteys italialaisiin joukkoihin ja etelässä oli kreikkalaiset voimat sidottava hyökkäyksellä. )

”Keskitetty hyökkäys Kreikkaa vastaan pääsi alkaman vasta joskus Jugoslavian antautumisen jälkeen 17.3.1941. ”

4. KREIKAN ARMEIJAN RYHMITYS HUHTIKUUSSA 1941
Metaxas-linjan puolustusta varten oli kreikkalaisella komentajalla, Bacopuloksella käytettävissään kaikkiaan 4 divisioonaa. Länsi-Makedoniassa, maastossa, joka vasemmalla rajoittui Aliakmon-jokeen ja oikealla Axios-jokeen,oli puolustuksessa englantilaisen kenraaliluutnantti Wilsonin komentama länsi-makedonialainen armeija, jonka vahvuus oli yhteensä 8-9 divisioonaa, niistä 5 divisioonaa englantilaisia joukkoja, jotka jo maaliskuun alussa oli keskitetty Kreikkaan. Tämä lohko muodosti koko Kreikan puolustuksen avainaseman, sillä sen kautta kulkivat kaikki etelään johtavat käyttökelpoiset tiet. Kreikkalaisten vahvin armeija, ns. Albanian armeija, oli Italian hyökkäyksestä alkaen ollut ryhmitettynä tällä suunnalla. Tätä armeijaa komensi kenraali Tsolakoglu, ja sen vahvuus oli n. 12 divisioonaa. Näiden noin 400 000 miehen vahvuisten kreikkalaisenglantilaisten joukkojen ylipäällikkönä oli kenraali Papagos.

5. SAKSALAIS-ITLIALAISTEN VOIMIEN HYÖKKÄYS KREIKKAAN JA KREIKAN MIEHITYS
Kreikkalaisten joukkojen tavattoman sitkeästä vastarinnasta huolimatta kenraali Boehmen komentamat saksalaiset joukot pääsivät pureutumaan 6.4.1941 alkaneen hyökkäyksen aikana Metaxas-linjan maastoon. Syöksypommittajien, tykistön, panssarivoimien ja jalkaväen osoittaessa hyvää yhteistoimintaa saksalaiset joukot pääsivät murtautumaan puolustuslinjojen läpi Aiegeian meren rantaan saakka. Samanaikaisesti oli eräs saksalainen panssaridivisioona hyökännyt Vardar-joen kautta Metaxas-linjan vasempaan sivustaan ja pääsi täällä 9.4.1941 kuluessa läpimurtoon Salonikin suunnassa. Samana päivänä nämä joukot valtasivat Salonikin kaupungin. Kolmen ensimmäisen taistelupäivän kuluttua oli siis koko Itä-Makedonian armeija eristetty musita kreikkalaissita. Muutamien lähinnä seuraavien päivien aikana kreikkalaiset kävivät vielä sitkeitä paikallisia taisteluita, mutta ne eivät voineet vaikuttaa tilanteen kehitykseen sen enempää. Kenraali Boehmen joukot suunnattiin nyt länteen, kreikkalaisten Länsi-Makedonian armeijan sivustaan.

Sen jälkeen kun krekkalaisten Itä-Makedonian armeijan vastarinta oli murrettu ja Salonikin kaupunki joutunut saksalaisten haltuun, oli kreikkalaisten nopeasti ryhmitettävä Keski-Makedonian armeija uudestaan. Sen rintama suunnattiin nyt itään. Puolustuksen keskeisimmäksi alueeksi muodostui Olympos-vuoren pohjoispuolinen maasto Salonikinlahdesta Florinaan. Rintamavastuu oli täällä pääasiassa englantilaisilla, jotka viikon päivät sitkeästi puolustivat asemiaan saksalaisten jatkuvasti toistuvia hyökkäyksia vastaan.
18.4.1941 englantilaisten vastarinta murtui, ja koko rintama joutui saksalaisten painostamana peräytymisliikkeeseen. Tämän oli lähinnä aikaansaanut saksalaisten Olympos- vuoren länsipuolitse suorittama läpimurto, jolloin Larissan ja Trikkalan kaupungit joutuivat saksalaisten käsiin.
Albanian rintamalla oli kreikkalaisten Epeiroksen armeija jatkuvasti pitänyt asemansa ja kevyesti torjunut italialaisten hyökkäysyritykset. Vasta sen jälkeen kun saksalaiset pääsivät Larissan suunnalla läpimurtoon ja Epeiroksen armeijan yhteydet alkoivat olla uhattuja, alkoivat kreikkalaiset myös Albanian rintamalla vetäytyä taaksepäin.
Huhtikuun 18. päivänä 1941 suunnattiin saksalaisia kevyitä joukkoja hyökkäykseen myös Pindos-vuorten suuntaan, ja 21.4.1941 nämä jokot valtasivat Janninan kaupungin. Tällä operaatiolla oli kreikkalaisen Epeiroksen armeijan yhteydet muihin kreikkalaisiin joukkoihin täydellisesti katkaistu. Kaikilta suunnilta saarrettu Epeiroksen armeija taisteli sitkeästi vielä muutamia päiviä ja antautui vasta 23.4.1941.

Taistelu Balkanista oli nyt ratkaisuvaiheessaan, sillä saksalaiset aloittivat 23.4. 1941 hyökkäyksen Thermopylain maastoon ryhmittyneitä kreikkalais-englantilaisia voimia vastaan. Kahden vuorokauden ajan pystyivät nämä joukot torjumaan saksalaisten raivoisat hyökkäyksetn ja siten mahdollistivat sen, että pääosat Attikan niemimaalle ja Peloponnesokselle kerääntyneistä kreikkalaisista ja englantilaisista joukoista ehdittiin siirtää useissa eri satamissa kuljetusaluksiin.
Suurempaa vastarintaa kohtaamatta saksalaiset joukot miehittivät tämän jälkeen Kreikan jäljelläolevat alueet.

26.4. 1941 laskuvarjojoukot miehittivät Korintin kannaksen, ja samana päivänä saksalaiset SS-joukot ylittivät Patras-lahden ja aloittivat Peloponnesoksen miehityksen.
Ateena joutui saksalaisten haltuun 27.4. 1941.

Huhti-toukokuun vaihteessa 1941 saksalaiset joukot miehittivät tärkeimmät Kreikan saaret. Lemnoksen, Mytilenen, Samothraken, Khioksen ja Thaoksen. Italialaiset joukot vuorostaan miehittivät Joonian saaret ja Dodekanesialta käsin myös Kykladit.
Sotaretken päätyttyä pitämässään puheessa Hitler omisti ensi kertaa innostuksen sanoja vastustajilleen. ”He antautuivat vasta sitten kun vastarinta oli mahdotonta ja siten tarkoituksetonta”.

KREIKAN HALLITUS KREETALLE JA SITTEMMIN ENGLANTIIN
Kreikan hallitus siirtyi jo 23.4. 1941 Kreetan saarille ja myöhemmässä vaiheessa edelleen Englantiin, mistä se ilmoitti Kreikan jatkavan taistelua. Kreikkalaiset ja englantilaiset joukot, jotka ehdittiin kuljettaa pois, keskitettiin myöhemmin Libyan rintamalle, missä ne osallistuivat Pohjois-Afrikan taisteluihin. Se nopeus ja täsmällisyys ja varmuus, millä Natsisaksa suoritti Balkanin operaationsa, osoittivat vielä siinä vaiheessa, että niillä oli vielä ehdoton ylivoima.

( 6. TAISTELU KREETASTA)
KREETAN SAARI oli 2.6. 1941 saksalaisten hallussa. ”

6. KREIKAN JUUTALAINEN VÄESTÖ
Mitä mainitsse Simon Wiesenthal keskuksen dokumentti?

Jokaisessa Euroopan maassa saksalaisten okkupaation jälkeen murhakoneisto käynnistyi. Missä tahansa oli runsaampi juutalainen väestö koossa, sinne lähetettin erityinen kommando, iskujoukko, tarkistamaan aluetta ja suorittamaan juutalaisväestön karkoitus ja poiskuljetus. Nämä kommandojoukot olivat SS- joukkoja, joissa oli lisänä ukrainalaisia, liettualaisia, latvialaisia ja eestiläisiä yksiköitä ja eri maitten paikallispoliiseja. SS on lyhennys saksalaisista sanoista Schutz-Staffel, protektiivinen skvadroona. (Sillä on merkkinä myös kaksi salamaa vierekkäin, suomessakin tuttu merkki, jota siellä täällä esiintyy).

Kuljetuksia suoritettiin mitä erilaisimpien otsikkojen alla. Puolassa esim. juutalaisille kerrottiin, että ”ihmiskunnan tarpeettomat ainekset, työttömät, asutetaan idässä uudestaan ja sieltä voi löytää työpaikkoja". Länsi-Euroopassa puhuttiin Itä-Euroopassa tapahtuvasta juutalaisten asuttamisista. Tämä petos jatkui viime hetkiin saakka, aivan kaasukammioitten kynnyksille asti. Yleensä tämä kuljetus tehtiin kolmessa eri vaiheessa. Ensiksi kuljetettiin yhteiskunnan alimmista sosioekonomisista luokista väkeä, kuten työttömiä, sairaita, köyhiä ja pakolaisia. Toisille annettiin samalla käsitys, että he ovat vaaran ulkopuolella, mutta ennemmin tai myöhemmin asteittain toisissa vaiheissa ja kolmansissa vaiheissa kuljettiin loput, kunnes alueilla ei enää ollut juutalaisia.
http://motlc.wiesenthal.com/site/pp.asp?c=gvKVLcMVIuG&b=394843#3

Mikä oli Kreikan juutalaisväestön kohtalo näinä okkupaatio vuosina?
Salonikin kaupungissa asui 50 000 juutalaista. Kreikan juutalaisen väestön juuret olivat syvällä. Jo Paavalin ajosita mainittiin, että joka kaupungissa oli synagoga Välimeren maastossa. Välimeren alueen väestöstä oli 20% juutalaisia.

Mutta Saloniki oli jotain aivan erikoista. Kuten tiedetään juutalaisuudessa on kaksi suurempaa toteutusmuotoa, askenaasit ja sefardit. Sefardijuutalaisuudessa perhe on laajempisuhteinen. ja suku on suuri. Uskonnollisuus on myös enemmän Talmud-keskeistä, mikä versottaa oppilaitoksia. Ottomaanien imperiumin aikana sefardinen kulttuuri sai Balkanilla sijaa ja silloin kun Espanja karkoitti juutalaisensa, Saloniki muodostui sefardisen juutalaisuuden Jerusalemiksi, sefardijuutalaisuuden kulttuurikeskukseksi rabbiinikouluineen ja akatemioineen. Salonikan sefardisessa seurakunnassa sosiaaliset huoltolaitokset olivat jo varhain kehittyneet kuten hautauspalvelu, orpojen, leskien ja köyhien huolto, sairaiden hoito jne. Täten Salonikin juutalainen historia oli kaksituhatvuotinen , äärimmäisen arvokas. Oli aikoja jolloin kaupungista oli puolet juutalaisväestöä. Salonikin juutalaisella hautausmaalla oli jo muistomerkkejä vuosituhansien ajoilta, vuodesta 150 eKR: puoli miljoonaa hautaa. Siionismi alkoi vallalta juutalaisia seurakuntia Kreikassa, Jugoslaviassa ja Bulgariassa 1800-luvulla. Salonikin juutalaisen seurakunnan merkitys oli myös Israelin valtion synnyssä tärkeä, sillä Salonikin kalastajat, laivurit ja ahtaajat olivat Haifan sataman ja Tel-Avivin sataman toiminnan elvyttäjiä 1920- 1930 luvuilla kun pioneerihenkisiä juutalaisia muutti siirtolaisiksi Palestiinaan maata raivaamaan ja soita kuivaamaan palestiinalaisjohtajien Jitzhak Ben Zwin ja Abba Khoushin johdolla. 1900-luvun alussa Salonikin kaupungissa pidettiin sapatti pyhäpäivänä koko kaupungissa. Kreikan okkupaation aikana natsit tuhosivat Salonikin suuren juutalaisen hautausmaan ja kaikki heidän historiallisesti arvokkaat rakennuksensa ja kulttuuriaarteensa. Koko juutalainen yhteiskunta pyyhkäistiin pois. Mitä tästä 2000 vuoden historiasta on jäänyt jäljelle? Se mitä henkiin jääneet ihmiset ovat kertovat.

SIMON WIESENTHAL CENTER: How does the historian measure the cultural and human loss when a community is wiped out? How does one comprehend the measure of destruction of communities that date their beginnings back to approximately 140 B.C.E.,(Before the Common Era; equals B.C.) as was the case in Salonica? In the mosaic of Jewish communities, the dazzling jewels of the Sephardic Jews added a special luster to the whole. All that remains today are the oral traditions and ballads laboriously collected by anthropologists and folklorists among émigrés in Israel, Paris, and New York as literary testimony of the fidelity of Sephardic Jews to then- Spanish heritage and Jewish patrimony.

Useimmat Kreikan juutalaiset joutuivat natsien ansaan, koska useimmat asuivat Salonikissa, joka oli saksalaisten okkupaation alainen vyöhyke. Kreikan 75 000 juutalaisesta 65 000 kuljetettiin tuholeirille Auschwitziin.

Most of the Jews of Greece fell into Nazi hands, since the majority lived in Salonica, which was in the German zone of occupation. Of the 75,000 Jews of Greece, 65,000 were deported to Auschwitz. The Bulgarian authorities handed over the Jews living in those areas of Yugoslavia and Greece which they had annexed.

http://www.ushmm.org/research/center/lerman/bibliography/pdf/bibliography.pdf
http://www.ushmm.org/wlc/en/

7. ERITYISESTI SALONIKAN KOHTALO HOLOKAUSTIN AIKANA 1941-1943

1941
Kun saksalaisten natsien invaasio ja miehitys oli tapahtunut huhtikuussa Kreikkaan, Salonika oli miehitysvyöhykkeessä jo varhain huhtikuun alussa. Siellä oli suurin juutalainen seurakunta noin 50 000 kaikista maan 75 000 juutalaisesta. jo viikon sisällä oli juutalaisten johtajat vangittu, satoja juutalaisia perheitä oli häädetty kotoaan, ja heidän asuntonsa oli takavarikoitu ja juutalainen sairaala oli otettu saksalaisten omaan käyttöön. Juutalaisisita akademioista, syngagogista ja yksityiskodeista ryöstettiin kymmeniä tuhansia kulttuuri- ja taide-esineitä ja ryöstösaalis vietiin Saksaan.

1942
Heinäkuun keskivaiheilla 1942 saksalaiset pakottivat 9000 juutalaista miestä, Kreikan kansalaista, 18-45 vuotiasta kokoontumaan Eleftheria-aukiolle ja siellä heidät rekisteröitiin pakkotyöläisiksi. Koko päivän heitä nöyryytettiin ja lyötiin. 2000 pakkotyöläistä otettiin Saksan armeijan pakkotyöprojektiin. Saksalaiset vaativat lunastussummaa jokaisesta vapauttamastaan juutalaiseta. Salonikin ja Ateenan seurakunta keräsi rahaa ja myi juutalaisen hautausmaan, jotta sai kokoon vaaditun rahasumman. Salonikan kaupungin hallitus osti hautausmaan ja mursi sen päämonumentit ja struktuurirakennelmat ja rakensi siihen kohtaan yliopiston. Helmikuussa 1943 saksalaiset viranomaiset keskittivät Salonikan juutalaiset kahteen ghettoon. Toinen niistä oli Itä-Salonikassa ja toinen Länsi-Salonikassa, Baron de Hirschin korttelissa Juutalaiset keskitettiin länsikorttelissa lähelle junanrataa valmisteltaessa poiskuljetusta.

1943
Maalis-huhtikuussa 1943 saksalaiset kuljettivat yli 45 000 juutalaista Salonikasta Auschwitzin-Birkenaun tuholeirille. useimmat heistä kaasutettiin kuoliaaksi heti, kun he olivat saapuneet Auschwitziin. Jos juutalaisella oli henkilöllisyystodistukset tai viisumi joltain puolueettomalta hallitukselta, heitä ei otetu näihin kuljetuksiin. Yli 300 juutalaista, joilla oli espanjalaiset paperit, siirrettiin Espanjaan P-Saksan Bergen-Belsenin leirin kautta. Muutamia juutalaisia pakeni saksalaisten miehittämästä Kreikasta Italian miehittämälle vyöhykkeelle ja joku pakeni Palestiinaan. Noin 500 Salonikan juutalaista vältti kulejtukset menemällä lähivuorille, jossa he liittyivät partisaaniyksikköihin, jotka taistelivat saksalaisia vastaan. Alle 2000 Salonikan juutalaista oli hengissä sodan jälkeen. Vuosina 1941-1943 Salonikan ikivanha ja vilkas juutalainen yhteiskunta tuhottiin.

LÄHDE:
http://www.ushmm.org/museum/exhibit/online/greece/

8. KREIKKA II MAAILMANSODAN JÄLKEEN (Wikipedia)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kreikan_historia#Vuoden_1945_j.C3.A4lkeen

24.5.2008 10:25 Muistiin Kreikan juutalaisista.
Joissain suomalaisissa nettilähteissä mainitaan että Kreikasta kuljetettiin keskitysleireihin ” muutama sata juutalainen”- siis Suomessa ei ole ollut tietoa Kreikan holokaustista. Kreikan juutalaisten tuho oli niin täydellinen, että siitä oli vaikea saada hahmotusta varhaisina aikoina. Hitlerillä oli jokin tietty mitä suurin viha tätä vahvaa ja Palestiinan raivausta tukevaa juutalaisväestöä kohtaan kuten myös Englantia kohtaan. Mikä Kreikkaa kohtasi odotti Englantia niihin aikoihin.

Erityisesti Kreikan juutalainen on sikälikin tullut mieleeni erityisenä, kun isäni opiskeli lääketiedettä Itavallassa 1920 luvulla ja sairastui pieneen aivoverenvuotoon, kun juoksi raitiovaunun perässä Insbruckissa tai Wienissä ( hän opiskeli näissä molemmissa jonkin aikaa) ja sai lievän halvauksen, hän kertoi, että häntä auttoi silloin eräs kreikan juutalainen. Ksäni korosti sitä, että kreikan juutalainen auttoi häntä. Euroopan muututtua mitä levottomammaksi lääketieteen ja alt. medisiinan opintokeskuksena , isäni meni USA:han New Yorkiin opiskelemaan luontaisparantamista 1930 luvulla.

Löysin 24.5.2008 netistä pohdintaa siitä, miten Kreikan juutalaisten tuhoutuminen saattoi olla niin täydellistä, vaikka Euroopassa oli jo tietoa siitä mitä natsit tekevät okkupaation jälkeen.
http://www.theopavlidis.com/reprints/matsas/part1.htm

Lea Bright