Åland
Olin opiskeluaikana eräänä kesänä (1965) Ahvenanmaalla opettamassa suomea ja englantia sikäläiselle koululaiselle. Perhe vei minua vapaa-aikoina Ahvenanmaan ääriltä äärille omalla autollaan ja sitten lähtiessä sain vielä lahjaksi kauniin kirjan Ahvenanmaasta:
Uno Markström: Åland, Havets och blommornas öar.
Kirja oli uunituore, samana vuonna 1965 painettu.. Kirjan julkaisi maarianhaminalainen valokuvaaja Uno Markström. Tesktin oli kirjoittanut Matts Dreijer, runot Georg Kähre ja painatus oli tehty Tilgmanin osakeyhtiössä Helsingissä. Otin kirjani mukaani Ruotsiin, kun muutin tänne.
Nyt suomennan Drejerin historiikkia Ahvenanmaasta. Historian teksti on sivuilla 7-12.
(Alkuosa)
AHVENANMAA Meren ja kukkien saaret
AHVENANMAAN SAARISTO käsittää noin 6500 saarta, niemiä ja luotoja ja on kuin Afrodite, rakkauden jumalatar noussut meren aalloista, jotka vielä 5000 vuotta sitten vaahtoilivat vasten Ahvenanmaan mantereen pohjoisosan sileäksi hiotuneita rantoja ja pientä saarirykelmää. Sitten kun meri alkoi vetäytyä, saarta liittyi saareen ja nientä niemeen. Tuulten ja lintujen siivin ja aaltojen mukana tuottui ensimmäisiä siemeniä saaristoon ja niitä alkoi itää rotkoissa ja laaksoissa. Ja niinpä eräänä päivänä saaristovaltakunta oli valmis viheriöivine laaksoineen, kukoistavine ketoineen, järvineen, lahtineen ja vuonoineen.
AHVENANMAA tulee nähdä alkukesän kukkaisloistossa, kun miljoonat vuokot, esikot ja orkideat ovat levittäytyneinä nurmisille kukkuloille, teitten ja polkujen varsiin. Kesän edetessä tulee esiin muita hehkuvanvärisiä kukkia. Leudon syksyn tullessa punakylkiset omenat ja sinivioletit luumut antavat loistoaan puutarhoissa ja metsien laidoilla houkuttelee mehukkaat marjat.
ALKUMERI
5000 VUOTTA SITTEN tuli alueelle ensimmäiset ihmiset niille pikkusaarille, jotka pistivät vedenpinnasta esiin. Merihän oli silloin 54 metriä korkeammalla kuin nykyään. Ihmiset saivat toimeentulonsa hylkeenpyynnistä, linnustuksesta ja kalastuksesta. Muinaisjäännöksiä sen aikaisesta ihmiskunnasta voidaan havaita 28 metrin korkeudesta alkaen, missä merenpinta sijaitsi 3500 vuotta sitten.
PRONSSIKAUSI
NIITTEN AIKOJEN JÄLKEEN ahvenanmaalaiset oppivat tuntemaan ensimmäisen metallin, pronssin. ja sitä käytettiin aseisiin ja naisten koruihin. Sikäläinen kansa oli herrasväkeä. Sen todistaa heidän useat hautamonumenttinsa, kiviset haudat, joita on joka puolella kukkuloilla ja vuorilla. Jäännöksissä on mm. toalettivälineistöä, mikä viittaa korkeaan kehokulttuurin. Siinä vaiheessa asutus oli levinnyt koko Ahvenanmaahan ja osaan saaristoa, kuten esim. Kökariin. Sikäläisiä arkeologisia löydöksiä vuosilta 700- 600 eKr. näytetään turisteille Pohjolan suurena harvinaisuutena. Oli opittu pitämään karjaa, todennäköisesti lampaita ja siihen tarvittiin laitumia.
RAUTAKAUSI
Rauta opittiin tuntemaan Pohjolassa ja samoin Ahvenanmaalla noin 500 eKr. mutta tästä todistavat arkeologiset tiedot Kristuksen syntymän tienoosta ja sen jälkeisestä parista vuosisadasta puuttuvat. Mutta kuitenkin Ahvenanmaalla näyttää olleen kiinteää asutusta ja siitä on todisteena eräät matalalla sijaitsevat hautalöydöt, joissa on poltettuja ihmisten luita.
N 600 jKr
Näyttää tapahtuneen laajempi Ahvenanmaan saaristoon suuntautunut maahanmuuttoaalto noin 600 vuotta jKr. Tästä seurasi, että alueen asutus tuli tavattoman tiheäksi, jopa Pohjolan erääksi kaikkein tiheimmin asutetuksi seuduksi Tähän viittaa vuosien 600-1000 jKr. ajoilta peräisin olevat 350 pakanallista hauta-aluetta. Vuoden 1000 aikaan sitten kristinuskoa alettiin tuottaa alueelle. Maahanmuuttajia tuli lännestä ja lounaasta. Hautojen kunto, hautalöydöt ja paikannimet antavat viitettä siitä, että siirtolaiset olivat skandinaaveja, mutta arkeologisessa löytöaineistossa on myös esineitä Itämeren kaikilta rannikoilta sekä Venäjältä, Etu-Aasiasta, Euroopan mannermaalta ja Brittiläisten saarivaltakunnasta.
Selitys Ahvenanmaan tiheään asujaimistoon täytynee olla ekonominen . Ihmisten sulloutuminen vuorisen Ahvenanmaan alueeseen mieluummin kuin harvaanasutuille viljaville alaville ruotsalais tai tanskalaisseuduille viittaa siihen, että Ahvenanmaalla lie ollut omia luonnonaarteitaan ja hyötyjään, jotka olivat arvokkaampia mitä hyvät laidunmaat.
700-800 jKr.
Tässä pitää muistaa, että 700- 800-luvun kristillinen Länsi-Eurooppa oli tiheästi asuttua korkean kulttuurin aluetta, jossa oli kaupunkeja, rahalaitoksia, järjestäytynyttä markkinatoimintaa, kauppalaivastoa, jne. Siellä oli myös käsityöläisteollisuutta, jossa valmistettiin kankaita ja nahkaa. Sellaiseen tuotantoon sekä valaistukseen tarvittiin valaanrasvaa. Valaita pyydettiin Biskajan lahdella ja Englannin kanaalissa. Väestön lisääntyessä ja elinatson noustessa valaanpyynti tuli niin intensiiviseksi, että valaskanta katosi rannikoilta. Ja koska senaikaisilla kauppureilla oli vain pieniä purtiloita laivanaan, muodostui ainoaksi saatavilla olevaksi rajattomaksi traanilähteeksi Itämeren pohjoiset lahdet,joissa talvisaikaan saattoi verottaa hyljekantaa. Köysiä ja liinoja valmistettiin punomalla hylkeennahasta leikattuja hihnoja ja remmejä. ja tässä ekonomisesti arvokaassa hyljemeressä sijaitsi Ahvenanmaan saaristo, joka lie saanut kansainvälisen pyyntiaseman piirrettä.
KRSITINUSKO SAAPUU 900 luvulla
Koska Ahvenanmaalla oli tällaista kaupallista merkitystä ja sen takia läheisiä yhteyksiä kristilliseen Länsi-Eurooppaan, kristinukso saapui saarelle jo 900 luvulla, siis aimemin kuin Mälarin maakuntaan tai Suomeen.
KIRKOT 900- 1200
Ensimmäiset kirkot olivat luonnollisesti puukirkkoja. Mutta jo 1100-luvulla alettiin rakentaa kivestä. Sen jälkeen kun Birger Jaarli oli saattanut Suomen 1200-luvun puolivälissä Ruotsin kuningasten valtikan alle, rakennettiin ne vanhat kirkot. Kirkollinen arkitehtuuri ja seinämaalaukset liittää Ahvenanmaan kirkkoja Gotlannin ja Linköpingin hiippakuntien piiriin. Ahvenanmaan keskiaikaisyhteiskunnan tietyt eteläskandinaaviset piirteet viittaavat yllättävästi myös eteläisiin yhteyksiin, mutta ne selittyvät luonnostaan Ahvenanmaan kaupallisesta merkityksestä vanhaan aikaan ja varhaisen kristillistämistoiminnan aikaan.
YHTEYS SUOMEEN 1300
Sen jälkeen kun Turun piispanistuin oli alistettu Uppsalan arkkipiispan alaisuuteen ja Turun Tuomiokirkko oli saatu valmiiksi 1300 aikaan , on Ahvenamaa ollut yhdistettynä suomalaiseen hiippakuntaan. Siihen aikaan oli Ahvenanmaan maakunta oma oikeudellinen maakunta, terra, jossa oli oma laki ja omat käräjät, siis aivan kuten muissakin Ruotsin maakunnissa. Maakuntakokousket pidettiin Ahvenanmaan pääkirkossa Saltviikissa (Vårfrukyrkan). Torilla kirkon edessä on nykyään monumentti, joka kertoo kävijöille paikan muinaisesta merkityksestä.
KASTELHOLMIN LINNA 1380
1380-luvulla rakennetiin Kastelholmin linna ja paikallishallinto sysättiin yhä enemmän sivuun. Mahtimiehet alkoivat asuttaa linnaa ja verottivat asujaimistoa raskaasti. Usein taisteltiin linnan muurien ympärillä.
TURUN ja PORIN LÄÄNIIN 1634
Vuonna 1634 purettiin ahvenanmaalainen maaherruus ja Ahvenanmaa yhdistettiin hallinnollisesti Turun ja Porin lääniin. Sen jälkeen linnaan käytettiin vain Tukholman kuninkaallisen hovin retkikohteena.
VENÄLÄISET 1714
Vuonna 1714 suuressa Pohjan sodassa venäläiset miehittivät ensimmäisen kerran Ahvenanmaan. Heitä asui silloin myös linnassa. Tulipalo tuhosi lopulta linnan raunioiksi vuonna 1745.
VUODEN 1808 SOTA
Vielä toisen kerran venäläiset miehittivät Ahvenanmaan, nimittäin kun oli alkanut sota vuonna 1808. Mutta oolantilainen maakansa otti aseet käteen ja alkoi puolustautua ja sai kuin saikin muutamassa taistelussa venäläisjoukon vangikseen. Mutta seuraavana vuonna Venäjä hyökkäsi 17 000 miehen armeijalla Ahvenanmaalle, kun vallankumous Tukholmassa oli puhjennut. Ruotsalaiset joukot vetäytyivät takaisin jäätyneen Ahvenanmaan meren yli.
Rauhanneuvotteluissa samaisena vuonna koettivat Ruotsin edustajat vielä pelastaa Ahvenanmaata, koska saariryhmällä on Tukholman ja Pohjanlahden rannikoiden puolustuksen kannalta merkitystä. Ruotsi kuitenkin pakotettiin Frerikshamnin rauhansopimuksessa luovuttamaan Ahvenanmaa Venäjälle.
VENÄJÄ LINNOITTAA
Heti kun venäläiset oliat t saaneet Ahvenanmaan, he alkoivat suunnitella sen linnoittamista. Paikaksi tuli nyt Bomarsund mannerosan itäisimmässä kärjessä. Sinne tehtiin leveät sotilastiet ylös korkealla sijaitsevaan linnakkeeseen ja ristiin rastiin ympäristöön.
ENGLANTILAISET HYÖKKÄÄVÄT
Vuonna 1854 hyökkäsi venäläislinnoitukseen ylivoimaiset englantilaisranskalaiset sotavoimat, jotka valloittivat linnoituksen ja räjäyttivät sen. Voittajavallat tarjosivat Ahvenanmaata (Oolantia) Ruotsille, mutta Pariisin rauhanneuvotteluissa 1856 sellainen ei miellyttänyt Venäjää. Sen sijaan Venäjä lupasi olla linnoittamatta Ahvenanmaata tulevaisuudessa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oolannin_sota#Laulu_Oolannin_sodasta
I MAAILMANSOTA
Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa kuitenkin venäläiset tekivät vahvan rannikkolinnoituksen ja juoksuhautoja pitkin rantoja. Nyt saksalaiset tarjoutuivat valloittamaan Ahvenanmaan Ruotsin eduksi, mutta Ruotsi oli neutraali eikä halunnut keskustella asiasta.
AHVENANMAALAISET KAIPASIVAT RUOTSIN YHTEYTEEN
Kun Venäjän tsaarivaltakunta oli luhistunut vuonna 1917 Ahvenanmaan mantereen kunnat kokosivat edustuksensa ja päättivät ruveta toimiin, että Ahvenanmaa vanhana Ruotsin maakuntana tulisi palautetuksi takaisin vanhan emämaan Ruotsin yhteyteen. Sitten lähetystö esitti Ruotsin kuninkaalle ja hallitukselle ahvenanmaalaisten asian.
YK PUUTTUU ASIAAN
Kun Ranskan George Clemenceau 1919 alkoi esittää puheessaan, että Ruotsin tulisi hoitaa etujaan Ahvenanmaan asian suhteen kuten Tanska Etelä-Jyllannin suhteen, niin siinä vaiheessa lie Suomen hallitus kiireen kaupalla muokannut lain Ahvenanmaan itsehallinnosta.Mutta ahvenanmaalaiset kieltäytyivät jättämästä Ruotsiin uudeelleenliittymisvaatimuksiaan. Mutta kun Suomessa vangittiin Ahvenanmaan johtajat, otettiin Ahvenanmaan kysymys uudelleen pöydälle YK:ssa. Juristien komissio totesi aluksi, että ahvenanmaalaiset olivat ilmaisseet oman tahtonsa liittyä takaisin Ruotsiin jo ennen kuin Suomesta tuli laillinen valtio ja että Venäjän keisarikunnan luhistumisen jälkeen Ahvenanmaan kuuluminen johonkin valtioon oli kansainvälisen tason asia ja käsiteltävä Kansanliiton neuvoston kompetenssin alaisuudessa. Neuvosto päätti 24. kesäkuuta 1921 erään poliittisen komission ehdotuksesta,
että Suomi hallitsisi Ahvenanmaata
että ahvenanmaalaisille tulisi antaa kansalliset takuut (ruotsin)kielestä kuten itsehallintolaissa on mainittu
että Ahvenanmaan saaristoalue pidetään demilitarisoituna.
(Jatkuu…nykyaikaan)
måndag 7 december 2009
söndag 6 december 2009
Suomen Itsenäisyyspäivä 2009
Suomen historia on sotaa sodan jälkeen. Kansamme tuhatvuotinen laulajaheimo on aikojen myllynkivissä sitten lopulta sotinut itselleen maan ja rajat. Kansakuntien sorvissa sorvatut.
Suomalainen on luonnostaan luontoa ja työtä rakastava koti-ihminen. Mutta pakon edessä muuttuu kansa sotilaiksi pikku nappuloista vanhoihin "ukkoihin" ja "eukkoihin" asti.
Tämä muutos sotahenkeen on laulajakansan sielulle hyvin vaikea tavallaan ja sen takia laulut ovat joskus härskiä ja hirveitä, aivan kuin ylilyöntejä tilanteesta, joka on vaikea, hengenvaarallinen, ja samalla kukaan ei tiedä jos tästä vielä selvitään johonkin tavalliseen elämään takaisin. Laineet lyövät yli pään, kansan haahti on kaatumaisillaan.
users.tkk.fi/~jpkontio/sanat/sanat.htm
users.tkk.fi/~jpkontio/sanat/Elamaa%20juoksuhaudoissa.txt
Suomalainen on luonnostaan luontoa ja työtä rakastava koti-ihminen. Mutta pakon edessä muuttuu kansa sotilaiksi pikku nappuloista vanhoihin "ukkoihin" ja "eukkoihin" asti.
Tämä muutos sotahenkeen on laulajakansan sielulle hyvin vaikea tavallaan ja sen takia laulut ovat joskus härskiä ja hirveitä, aivan kuin ylilyöntejä tilanteesta, joka on vaikea, hengenvaarallinen, ja samalla kukaan ei tiedä jos tästä vielä selvitään johonkin tavalliseen elämään takaisin. Laineet lyövät yli pään, kansan haahti on kaatumaisillaan.
users.tkk.fi/~jpkontio/sanat/sanat.htm
users.tkk.fi/~jpkontio/sanat/Elamaa%20juoksuhaudoissa.txt
söndag 8 november 2009
P Huhtalan kirjan sisältö : Otsikot
P Huhtalan kirja (1948) antaa kuvan maapallosta sodan myllynkivien jauhaessa. Juudan kansa oli se, joka missä tahansa joutui ahdinkoon, joten AINOA tie Juudan heimon fyysiseen elämään oli Israelin valtio, jonka oman puolustuksen (HAGANA) oli ja on oltava riittävä kaikkea natsismin tai sitä vastaavan tyrannian aiheuttamia pelko- ja hätätiloja vastaan väestössä
P Huhtala ei erityisemmin mainitse juutalaisia, mutta yleinen kaikenlainen massakuoleminen sodan rintamien myllerryksissä kaikilla puolilla näkyy kirjasta kyllä hyvin. Tosin kidutuksista ja epäinhimillisyyksistä tai likvidaatioista ei kovin selvää mainintaa ole, sillä kaikki se jo kuuluu sotaan. Lojaalia sotaa ei ole. ”Eestin alueen puhdistus” sivulla 272. on pahaenteinen lakoninen sana, josta tiedämme tuloksen: Eestin ”judefrei” maineen natsien kielellä.
Kun yhdistää tämän kirjan tiedot ja natsirintaman etenemiset kartalla Juudan kansan historiaan, voi paikallistaa, missä tuhojen myrskynsilmä milloinkin kulki. Joskus ei ole ketään jäänyt kertomaan tapahtuneista. Huhtalan kirjan vahva puoli on tarkat päivämäärät ja monien paikkojen nimet jopa heti sodan jälkeen 1947- 1948 aikaan, jolloin ei oltu vielä täysin selvillä, miten suuri tuho kaikkialla oli tapahtunut, varsinkin juutalaisille. Aukaistaanhan vielä meidän päivinämme noiden aikojen joukkohautoja.
Pauli Huhtala antaa käsitystä suomen kiellellä lähinnä suomalaisille.
LÄHDE:
Huhtala Pauli TOINEN MAAILMANSOTA (The World War II) . Otava 1948
Sisältö; Content The 16 titles
Johdanto sivu 5
I Versaillesta (28. 6. 1919)-Danzigiin (From Versalles to Danzig) Sivut 7 -40
Versaillesin rauhassa kylvettiin uuden sodan siemen(7); saksan kanssa tehty rauha(11); Itävallan kanssa tehty rauha (13); Trianonin rauha(13); Neuillyn rauha (14); Turkin kanssa tehty rauha(14)
Turvallisuuspolitiikkaa (14)
Sotakorvauskysymyksen kehitys( 16) ; Spaan konferenssi(16) ; Pariisin konferenssi( 16); Lontoon ultimaatumi(17); Cannesin konferenssi ja Ruhrin miehitys(17); Dawesin sunnitelma( 18); Youngin suunnitelma(18)
Kansainvälistä rauhanpolitiikkaa (20); kansainliitto( 20); Aseistariisumispolitiikkaa (21); locarnon sopimukset( 23); Kelloggin sopimus( 23)
Imperialismi elpyy( 25); kansallissosialismi pääsee valtaan saksassa( 25); uusia suurpoliittisia ryhmittymiä( 27); italian-Abessinian sota( 28); espanjan sisällissota( 29); itävalta liitetään saksaan( 31);
Sota vaiko rauha(33); Tsdekkoslovakian kysymys( 33); Brechtesgadenin neuvottelut( 34); Godesbergin neuvottelut( 35); Muenchenin neuvottelut(35); Italia hyökkää Albaniaan( 36); berliinin-Rooman akseli( 37); Danzig ja Puolan käytävä (37); Saksan ja Venäjän liitto (38); Sotaa ei enää voi välttää (39)
II Sotaa ei enää voida välttää ( To prevent the war- impossbile) Sivut 41- 64
III Salamasota Puolaa vastaan ( 1.9. 1939 5:45) (Blixt- war against Poland) Sivut 65- 86
IV Sota laajenee maailmansodaksi (syysk. 1939) ( The German war turning to a world war)Sivut 87- 98
V Suomen Venäjän talvisota (30.11-12.3.1940) (The winter war Finland-Russia) Sivut 99- 118
VI Saksa hyökkää Pohjolaan (9.4. 1940 Tanskaan, Norjaan) ( Germany attacking Nordic Countries) Sivut 119- 142
VII Saksa hyökkää Lännessä (10.5. 1940: Hollantiin, Belgiaan, Luxemburgiin; 4-25.6. 1940 Ranskaan) ( Germany attacking the West-European Countries) Sivut 143- 194
VIII Taistelu Englannista ( 8.10. 1940 alku)( The battle about England) Sivut 195- 206
IX Sota vyöryy yli Balkanin (Romanian miehitys 13.1. 1940; Unkari, Slovakien, Romania liittyvät Axis-valtoihin marrask. 1940, Bulgaria1.3. 1941 ja Jugoslavia 25.3. 1941 samoin) ( War over Balkan countries. they join Axis) Sivut 207- 228
X Taistelu Välimerestä ja Intian tiestä ( Italia hyökkää Engl. vastaan Afrikassa)( The Battles about the Mediterranean Sea and the route to Indien) Sivut 229- 258
XI Saksan-Venäjän sota ( 22.6. 1941-1945)( The War between Germany and Soviet)
Sivut 259- 338
XII Yhdistyneet Kansakunnat valmistautuvat loppuratkaisuun (UN, Washington, Casablanca Kairo, Teheran) ( United nations preparing to the final decisions)
Sivut 339- 346
XIII Taistelu Italiasta ( 9.7. 1943 alkaen)( The battle about Italy) Sivut 347- 364
XIV Taistelu Euroopasta ( The battle about Europe) Sivut 365-402
XV Taistelu Tyynen meren herruudesta ( The battle about the control of The Pacific Ocean area) Sivut 403- 424
XVI Kaaoksesta rauhaan (Jaltan konferenssi, San Francisco 25. 4. 1945, Potsdam 17.7. 1945; tappiot toisesta maailmansodasta ( From a chaos to the Peace) Sivut 425- 432
Liitteet ja hakemistot. Sivu 433
Henkilöhakemisto; Sivu 435
Tärkeimmät poliittiset ja sotilaalliset tapahtumat 1919- 1945; Sivu 441
Kartat ja karttaluonnokset Sivu 453
Sisällysluettelo. Sivut 456- 463
(Annexes and index. The most important dates 1919-1945 in civilian and military politics. Maps and outlines)
Näyttää löytyvän antikvariaatista toinenkin tällainen kirja:
http://www.pokstaavi.fi/detail.php?id=40632
2006-07-12 00:10 Päiv. 2009-01-31 15:49. Blogiin siirto 7.11.2009.
P Huhtala ei erityisemmin mainitse juutalaisia, mutta yleinen kaikenlainen massakuoleminen sodan rintamien myllerryksissä kaikilla puolilla näkyy kirjasta kyllä hyvin. Tosin kidutuksista ja epäinhimillisyyksistä tai likvidaatioista ei kovin selvää mainintaa ole, sillä kaikki se jo kuuluu sotaan. Lojaalia sotaa ei ole. ”Eestin alueen puhdistus” sivulla 272. on pahaenteinen lakoninen sana, josta tiedämme tuloksen: Eestin ”judefrei” maineen natsien kielellä.
Kun yhdistää tämän kirjan tiedot ja natsirintaman etenemiset kartalla Juudan kansan historiaan, voi paikallistaa, missä tuhojen myrskynsilmä milloinkin kulki. Joskus ei ole ketään jäänyt kertomaan tapahtuneista. Huhtalan kirjan vahva puoli on tarkat päivämäärät ja monien paikkojen nimet jopa heti sodan jälkeen 1947- 1948 aikaan, jolloin ei oltu vielä täysin selvillä, miten suuri tuho kaikkialla oli tapahtunut, varsinkin juutalaisille. Aukaistaanhan vielä meidän päivinämme noiden aikojen joukkohautoja.
Pauli Huhtala antaa käsitystä suomen kiellellä lähinnä suomalaisille.
- Miten Huhtalan kirja koostuu sisällöltään?
LÄHDE:
Huhtala Pauli TOINEN MAAILMANSOTA (The World War II) . Otava 1948
Sisältö; Content The 16 titles
Johdanto sivu 5
I Versaillesta (28. 6. 1919)-Danzigiin (From Versalles to Danzig) Sivut 7 -40
Versaillesin rauhassa kylvettiin uuden sodan siemen(7); saksan kanssa tehty rauha(11); Itävallan kanssa tehty rauha (13); Trianonin rauha(13); Neuillyn rauha (14); Turkin kanssa tehty rauha(14)
Turvallisuuspolitiikkaa (14)
Sotakorvauskysymyksen kehitys( 16) ; Spaan konferenssi(16) ; Pariisin konferenssi( 16); Lontoon ultimaatumi(17); Cannesin konferenssi ja Ruhrin miehitys(17); Dawesin sunnitelma( 18); Youngin suunnitelma(18)
Kansainvälistä rauhanpolitiikkaa (20); kansainliitto( 20); Aseistariisumispolitiikkaa (21); locarnon sopimukset( 23); Kelloggin sopimus( 23)
Imperialismi elpyy( 25); kansallissosialismi pääsee valtaan saksassa( 25); uusia suurpoliittisia ryhmittymiä( 27); italian-Abessinian sota( 28); espanjan sisällissota( 29); itävalta liitetään saksaan( 31);
Sota vaiko rauha(33); Tsdekkoslovakian kysymys( 33); Brechtesgadenin neuvottelut( 34); Godesbergin neuvottelut( 35); Muenchenin neuvottelut(35); Italia hyökkää Albaniaan( 36); berliinin-Rooman akseli( 37); Danzig ja Puolan käytävä (37); Saksan ja Venäjän liitto (38); Sotaa ei enää voi välttää (39)
II Sotaa ei enää voida välttää ( To prevent the war- impossbile) Sivut 41- 64
III Salamasota Puolaa vastaan ( 1.9. 1939 5:45) (Blixt- war against Poland) Sivut 65- 86
IV Sota laajenee maailmansodaksi (syysk. 1939) ( The German war turning to a world war)Sivut 87- 98
V Suomen Venäjän talvisota (30.11-12.3.1940) (The winter war Finland-Russia) Sivut 99- 118
VI Saksa hyökkää Pohjolaan (9.4. 1940 Tanskaan, Norjaan) ( Germany attacking Nordic Countries) Sivut 119- 142
VII Saksa hyökkää Lännessä (10.5. 1940: Hollantiin, Belgiaan, Luxemburgiin; 4-25.6. 1940 Ranskaan) ( Germany attacking the West-European Countries) Sivut 143- 194
VIII Taistelu Englannista ( 8.10. 1940 alku)( The battle about England) Sivut 195- 206
IX Sota vyöryy yli Balkanin (Romanian miehitys 13.1. 1940; Unkari, Slovakien, Romania liittyvät Axis-valtoihin marrask. 1940, Bulgaria1.3. 1941 ja Jugoslavia 25.3. 1941 samoin) ( War over Balkan countries. they join Axis) Sivut 207- 228
X Taistelu Välimerestä ja Intian tiestä ( Italia hyökkää Engl. vastaan Afrikassa)( The Battles about the Mediterranean Sea and the route to Indien) Sivut 229- 258
XI Saksan-Venäjän sota ( 22.6. 1941-1945)( The War between Germany and Soviet)
Sivut 259- 338
XII Yhdistyneet Kansakunnat valmistautuvat loppuratkaisuun (UN, Washington, Casablanca Kairo, Teheran) ( United nations preparing to the final decisions)
Sivut 339- 346
XIII Taistelu Italiasta ( 9.7. 1943 alkaen)( The battle about Italy) Sivut 347- 364
XIV Taistelu Euroopasta ( The battle about Europe) Sivut 365-402
XV Taistelu Tyynen meren herruudesta ( The battle about the control of The Pacific Ocean area) Sivut 403- 424
XVI Kaaoksesta rauhaan (Jaltan konferenssi, San Francisco 25. 4. 1945, Potsdam 17.7. 1945; tappiot toisesta maailmansodasta ( From a chaos to the Peace) Sivut 425- 432
Liitteet ja hakemistot. Sivu 433
Henkilöhakemisto; Sivu 435
Tärkeimmät poliittiset ja sotilaalliset tapahtumat 1919- 1945; Sivu 441
Kartat ja karttaluonnokset Sivu 453
Sisällysluettelo. Sivut 456- 463
(Annexes and index. The most important dates 1919-1945 in civilian and military politics. Maps and outlines)
Näyttää löytyvän antikvariaatista toinenkin tällainen kirja:
http://www.pokstaavi.fi/detail.php?id=40632
2006-07-12 00:10 Päiv. 2009-01-31 15:49. Blogiin siirto 7.11.2009.
Tyynenmeren alue ja II maailmansota
HUHTALA P.(1948) About Pacific region, Burma etc
BURMA
Lukiessani Euroopan holokaustihistoriaa pohdin, mistä johtui, että kesti niin kauan saada Euroopan sota taittumaan, vaikka oli vahvat isot valtiot tässä liikkeellä. Havaitsin, että tähän samaan pohdintaan Pauli Huhtalan kirja oli jo vuonna 1948 tehnyt hahmottavat viitteet. Hän lisäsi kirjansa loppuosaan globaalit tapahtumat, jotka kuvasivat, miten USA joutui suorittamaan raskasta kahden rintaman sotaa globaalilla pinnalla. Huhtalan tekstiä lukiessa huomaa erään maan, jonka nimi vilahti silloin tällöin strategisen avaimen tavoin tapahtumissa. Tämä maa oli BURMA- siinä vaiheessa vain nimi kartalla. Vasta sodan jälkeen se heräsi itsenäistymään. (Ja mitä taas nyky-Burmaan tulee, se on aktuelli tuoreen martyyriveren kastelema maa näinä viime vuosina).
Sillä aikaa kun Eurooppa on nauttinut vuoden 1945 jälkeistä rauhaa, Burma on ollut jatkuvassa labiiliudessa syöksymässä katastrofia kohden, joka näyttää nyt johtavan yllättäviin ihmisuhreihin.( Nyt 2008 alue on ollut luonnonkatastofissa, sykloni ja tulva-aalto, sekä hidastettu ja estetty kansainvälisen avun toimitus hätää kärsisiville korruptiojohdon takia.)
Burma maailmanhistorian kartalla: P Huhtala: Taistelu Tyynen meren herruudesta. Ss.403-423. In: Toinen maailmansota(1948)
JAPANIN JA YHDYSVALTOJEN KILPAILU TYYNEN MEREN OMISTUKSESTA
Japanin laajentumispyrkimykset
1940 Japani, Saksa ja Italia tekivät kolmiliiton. “Akselivallat”
25.11. 1941 Japani asettuu avoimesti akselivaltoihin Saksan ja Italian rinnalle Yhdysvaltoja ja Englantia vastaan.
Japanin ja Yhdysvaltojen kilpailu Tyynellä merellä . (Jo 1930 luvullä Japani alkoi suurempisuuntaiset sotatoimet Kiinaa vastaan eroten Kansainliitosta. Peking vallattiin 1937 ja sitä seurasivat Tientsin, Shanghai ja Nanking.
Ensimmäisen eurooppalaien sotavuoden aikana Japani oli jatkanut hyökkäystään Kiinassa etelää kohden ja vallannut mm Kantonin ja Hainanin saaren. Burman kautta oli Kiinalla kuitenkin vielä mahdollisuudet ylläpitää yhteyksiä muuhun maailman.
Kun Saksa oli touko- ja kesäkuussa 1940 nujertanut Hollannin ja Ranskan, Japanille aukeni erinomaisen otollinen tilaisuus saada haltuunsa näiden maiden laajat siirtomaa-alueet lounaisella Tyynellä merellä. Ensimmäisenä Japanille avautui Ranskan Indo-Kiina, sillä voitetun Vichyn- Ranskan oli pakko tehdä Japanin kanssa sopimus Indo-Kiinan ”yhteisestä puolustuksesta”. Tämä avasi vaivatta Japanille pääsyn aivan Englannin ja Hollannin rikkaille siirtomaaomistuksille sekä Burman ja Siamin välittömään naapuruuteen
Japanin ja Yhdysvaltojen kilpailu
Japani turvasi selustansa solmien 13.4.1941 puolueettomuussopimuksen Venäjän kanssa. Sopimus pysyikin voimassa aivan Japanin kukistumisen lähinnä viime hetkiin saakka.
Ranskassa kärsityn tappion jälkeen 1940 Englannin oli kaikkialla pakko siirtyä defensiiviin saadakseen aikaa varustautumiseen.Tätä väliaikaa Japani käytti hyväkseen ryhtyessään hyökkäykseen.
Japanin pahin kilpailija Tyynellä merellä oli kuitenkin Yhdysvallat, joka jo 1898 oli aloittanut siellä tukikohtien hankkimisen, sinä vuonna Havaiji, Filippiinit, sittemmin myös Midway -saaret ja Guam sekä Wake. Japani oli Tyynen meren länsipuolella ja Yhdysvallat itäpuolella. Yhdysvaltojen varustukset alkoivat pohjoisessa Alaskassa ja päättyivät Panaman maastoon. Yhdysvaltojen ulkominiseri Hull 1940 selitti kolmiliiton (Axis) merkitsevän Yhdysvalloille vihamieliestä asennoitumsita. Jo tammikuussa 1941 Yhdysvaltojen ulkoministeriö ilmoitti, että Japani suunnitteli yllätyshyökkäystä Pearl Harboriin. Vielä marraskuussa 1941 Yhdysaltojen Tokion- ministeri varoitti tilanteen kehityksestä ja ilmoitti Japanin valmistelevan yllättävää hyökkäystoimintaa Yhdysvaltoja vastaan. Japanin hyökkäys 7.12.1941 ei siis missään tapauksessa tullut Yhdysvalloille yllätyksenä. Päin vastoin sitä oli odotettu ja jo vuodesta 1940 alkaen oli ryhdytty varustautumaan valtavin mittasuhtein.
Yhdysvallat joutuvat kahden rintaman sotaan
Samana päivänä 7.12.1941, kun Japani teki hyökkäyksen Pearl Harborin satamaa vastaan, se julisti vanhoja traditioita noudattaen sodan Yhdysvaltoja ja Englantia vastaan.
Seuraavana päivänä Yhdysvallat julisti sodan Japania, Saksaa ja Italiaa vastaan. Yhdysvallat olivat siis samalla kertaa joutuneet kahden rintaman sotaan, ja molempia rintamia oli toistaiseksi hoidettava defensiivisesti siksi, kunnes valtakunta olisi valmis siirtymään hyökkäykseen ( offensiiviin) Atlantin rintamalla oli Yhdysvallat jo kesällä 1940 ottanut Englannilta vastaan Islannin miehityksen, mutta muissa suhteissa se kävi täällä aluksi sotaa Englannin voimin.
Tyynen meren pääsotanäyttämö oli valtameri: The Pacific Ocean
JAPANI HYÖKKÄÄ TYYNELLÄ MERELLÄ
Pearl Harbor
Marraskuun 29. päivänä 1941 lähti 3-4 japanilaista lentokoneiden tukialusta sekä joukko sukellusveneitä purjehdukselle japanilaisesta sotasatamasta tavoitteenaan 4000 km:n päässä oleva amerikkalainen laivastotukikohta Pearl Harbor (7.12.1941) Havaijilla. Samanaikaisesti olivat japanilaiset tehneet hyökkäyksen myös amerikkalaisten tukikohtien kimppuun Midway saarille ja Manilaan.
Amerikkalaisten tukikohtien valloitus
Midway-saaret ovat 1800 km Havaijista lounaaseen.
Wake on 3400 km Havaijista länsilounaaseen,
Guam mariaanien saaristossa, 5400 km Havaijista, 145 km Japanilaisten omistamasta Saipanin saaresta ja 2500 km Filippiineistä. Kaikki nämä Yhdysvaltojen saaret olivat tärkeimpiä laivasto- ja lentotukikohtia ja niissä oli suhteellisen runsas varusväki. Pearl Harborin jälkeen amerikkalaiset odottivat välitöntä iskua mantereelle ja ryhtyivät vahvistamaan Tyynen meren rannikon puolustusta. Myös Meksikon kanssa tehtiin yhteinen puolustussuunitelma. Mutta Japanin mielenkiinto kohdistui aivan toisaalle: he miehittivät Guam-saaren jo ensimmäisellä viikolla ja kymmenen päivää myöhemmin vallattiin Wake. Näitten lisäksi japanilaiset suuntasivat neljä maihinnousuryhmää toimintaan sodan ensimmäisinä päivinä, niistä yhden Pohjois-Borneoon, yhden Malakkaan ja kaksi Filippiinien saarille Luzoniin ja Mindanaolle, yhden kumpaankin.
Taistelu Filippiineistä
Amerikkalinen kenraali MacArthur johti taistelua ja hänen käytettävissään oli amerikkalaisia voimia 19 000 miestä sekä 100 000 miehen vahvuinen paikallisasukkaista koottu armeija ; lentokoneita oli 250. Japanilaisten maihinnousu tuli 10. joulukuuta. Amerikkalaiset saivat 22.12. lisävoimia, mutta joulukuun lopulla heidän oli vetäydyttävä Batanin niemimaalle sitkeään puolustustaisteluun. Japanilaisten ratkaisuhyökkäys alkoi 31. 3. 1942 ja huhikuun 9.pnä amerikkalaisten oli antauduttava. Corregidorin saarelle vetäytyneet amerikkalaiset voimat kestivät kuitenkin vielä kuukauden verran kauemmin. Mindanaon saaren japanilaiset valtasivat huhtikuun puolivälissä 1942.
Hongkongin valloitus
Hongkongin kaupunkia puolustivat englantilaiset, kanadalaiset ja intialaiset joukot japanilaisten hyökätessä kaupungin kimppuun mannermaan puolelta. Taistelut alkoivat jo joulukuun 1941 alkupuolella 25.12.
1941 he saivat kaupungin haltuunsa.
Taistelu Malakasta ja Singaporesta
Japanilaiset olivat aikaisemmassa vaiheessa saaneet haltuunsa Ranskan Indo-Kiinan, ja joulukuun 7. päivänä he yllättäen miehittivät myös Indo-Kiinan naapurimaan Siamin. 10. joulukuuta 1941 he onnistuivat Malakan salmessa upottamaan kaksi englantilaista taistelulaivaa (Repulse ja Prince of Wales), jotka olivat tulleet puolustamaan Singaporea. Puolustusta oli laskettu tarvittavan vain niemimaan eteläosiin ja siinä mielessä olivat maan pohjoisosat jääneet avoimiksi. Mutta japanilaisten hyökkäys tuli juuri täältä. Siamia ja Ranskan Indo-Kiinaa tukialueenaan käyttäen japanilaiset raivasivat tietään etelää kohti pitkin tuota 600 km:n pituista niemimaata, jonka eteläkärjessä sijaitsi japanilaisten tavoite täällä: Singapore. Japanilaiset saivat Malakan niemimaalla kosketuksen brittiläiseen Burmaan ja aivan alussa valtasivat Burman puolella eräitä alueita. Syntynyt tilanne sai strategista kantavuutta sen vuoksi, että uhka Burman suunnasta Kiinaan johtavia yhteyksiä vastaan kasvoi huomattavasti ja suuremmat japanilaiset operaatiot täällä saattaisivat täysin katkaista Kiinan yhteydet muihin liittolaisiin.
Singapore antautui japanilaisille 15.2. 1942. ankarien taistelujen jälkeen. Hollannin siirtomaat olivat nyt Japanille käden ulottuvilla ja Intian suuntaan oli avattu ensimmäinen aukko. Singaporen menetys oli vaikea isku liittoutuneille ja vaati nopeita toimenpiteitä.
Taistelut Burmassa
Jo tammikuussa 1942 olivat japanilaiset siirtäneet voimiansa Burman suuntaan ja kuukauden puolivälissä alkoivat siellä sitkeät viidakkotaistelut, jotka kolmen kuukauden kuluttua johtivat tuloksen. Japanilaiset valloittivat Rangoonin 8.3.1942 ja saivat siten haltuunsa Burman tien alkupisteen. Toukokuussa 1942 japanilaiset valtasivat myös Mandalayn ja tunkeutuivat vihdoin pohjoisessa aina Kiinan rajoille saakka samoin kuin brittiläisen Intian rajoille lännessä. Varmistaakseen meriyhteydet Burmaan japanilaiset ottivat haltuunsa myös Andamaanien ja Nikobaarien saariryhmät.
Hollannin Itä-Intian valloitus
Joulukuussa 1941 japanilaiset olivat nousset maihin Borneossa ja kuukauden puolivälissä he miehittivät saaren luoteisosan sekä brittiläisen Sarawakin. Seuraavien kuukausien kuluessa japanilaiset ottivat vähin äänin haltuunsa koko Borneon, Celebesin, Timorin, Balin sekä runsaasti pienempiä saaria. Helmikuun loppuun mennessä oli hollantilaisten hallussa tuskin muuta kuin Jaava, jonka puolustuksen he olivatkin keskittäneet päävoimansa. Japanilaiset nousivat kolmessa kohdassa maihin jaavalle n 10 divisioonan voimin. Viikon taistelujen jälken murrettiin hollantilaisten joukkojen vastarinta täysin. Jaava antautui 9.3.1942.
Sumatra antautui toukokuun 1942 aikana, ja sen jälkeen olikin koko Hollannin siirtomaa-alue japanilaisten käsissä ja heidän strateginen tavoitteensa tällä suunnalla saavutettu.
Japanin isku Australian suuntaan
Seuraava isku suuntautui Uutta Quineaa vastaan. Tammikuusta oli englantilaisia linnoituksia vastaan tehty lentohyökkäyksiä, mutta vasta maaliskuun 7. päivää vastaisena yönä suoritettiin maihinnousu. Tämä onnistui japanilaisille, mutta Australian puolustuksen johtoon nimitetty kenraali MacArthur suuntasi voimakkaita amerikkalaisia lentovoimia maihinnousukohtaan ja amerikkalaisten onnistui upottaa parisenkymmentä japanilaista alusta. Japanilaiset eivät saavuttaneet tavoitettaan Port Moresbyä. Se, että japanilaisten Australiaa vastaan suuntaama offensiivi pysähtyi Uudelle Quinealle, johtui kuitenkin pääasiassa siitä, että toukokuussa käydyssä Korallisaarten ilma- ja meritaistelussa japanilaiset kärsivät tavattoman suuria kalustotappioita.
Korallisaarten ilma- ja meritaistelu
Toukokuun 4. päivänä amerikkalaiset havaitsivat japanilaisten maihinnousulaivaston, jonka ilmeisenä päämääränä oli Port Moresby. Tästä kehkeytyi lopulta kahdeksan kuukautta kestänyt taistelu.
7. 8. 1942 tapahtui käänne amerikkalaisten siirtyessä puolustusasemistaan ensimmäiseen hyökkäykseensä Salomonin saaria vastaan Korallimeren taistelussa.
Midwayn taistelu
Samanaikaisesti kun taistelu Korallimerellä vielä jatkui, japanilaiset suuntasivat maihinnousun Midwaysaaria vastaan. Japanilaiset eivät saaneet tätä saarta amerikkalaisilta voimilta.
Korallisaarten taistelu ja Midwayn saaren taistelu merkitsi Liitoutuneille yhteyksien varmistamista Yhdysvalloista Australiaan.
Myös Intian valtamerellä näyteltiin vähäinen Tyynen meren taisteluihin kytkeytyvä vaihe.
Madagaskarin saarelle nousi toukokuussa maihin englantilainen maihinnousuosasto yrittäen ottaa saaren haltuunsa esääkseen sitä joutumasta japanilaisen käsiin. Ranskalainen varuskunta kuitenkin ryhtyi vastarintaan. Marraskuun 6. päivänä saaren ranskalaiset puolustusvoimat antautuiva
LIITTOUTUNEITTEN ENSIMMÄINEN OFFENSIIVI TYYNELLÄ MERELLÄ
Liitoutuneiten priorisointina oli ensin Saksan nujertaminen ja sitten hyökkäys Japania vastaan.
( konferenssi Washingtonissa 1941-1942 vuoden vaihteessa). Ensimmäinen offensiivi tapahtui Tyynellä merellä elokuussa 1942.
Amerikkalaisten maihinnousu Guadalcanalilla
Guadalcanal on suurin Salomonin saarten saarista.ja srateginen Yhdysvaltojen ja Australian välisissä yhteyksissä. Vasta 9.2.1943 Guadalcanal oli amerikkalaisten joukkojen hallussa.
Taistelut Uudella Guinealla
Japanilaiset pitivät hallussaan saarten länsiosia ja liittoutuneet itäosia ennen offensiivia. Syyskuussa 1942 japanilaiset saatiin työnnettyä Laen ja Bunan tienoille ja tilanne oli siten sodan päättymishetkeen asti.
LIITTOUTUNEITTEN SUURHYÖKKÄYS ALKAA
Sotilaallisen tilanteen kehitys 1942- 1943
Siirryttiin asteittain defensiivisesta asettelusta offensiiviseen.
Taistelut keskisellä Tyynellä merellä
19.10.1943 amerikkalaiset hyökkäsivät Gilbertin saaria vastaan, jotka olivat Japanin itäisimpiä tukikohtia Ne valloitettiin saari saarelta ja sitten oli vuorossa Marshall-saaret. ja tämän jälkeen Mariaanit, jossa oli japanilaisten vahvin linnoitus Truk-saarella. Sinne tehtiin hyökkäys helmikuussa 1944. Sitten valloitettiin Saipan ja Guam. Kenrali Nimitz johti keskisen Tyynen meren offensiiveja.
Taistelu Filippiineistä
Liittoutuneet hyökkäsivät Luzonilla, Okinawalla ja Formosalla japanilaisiin tukikohtiin. Kenraali MacArhtur teki maihinnousun Leyten saarelle ja taisteli Filippiinien vesilllä vähentäen strategisesti japanilaisten kalustoa. Mac Arthurilla oli puoli miljoonaa miestä ja japanilaisilla pelkästään Filippiineillä 225 000 miestä. Manila valloitettiin 24.2.1942. ja sitten vähitellen muut Filippiinien saaret.
Maihinnousu Okinawalle
Okinawa sijaitsee Riukiu-saaristossa n 600 km Tokiosta. Siellä oli 100 000 japanilaista ja nämä uhrasivat henkensä puolustaessaan saarta. Amerikkalaisten tappiot 82 päivän taistelussa oli 40 000 miestä.
Amerikkalaiset halusivat sen tukikohdaksi.
He suuntasivat myös 1200 km päässä olevalle Iwojimalle. Hyökkäys alkoi 19. helmikuuta 1944.
Tyynen meren sota oli verinen, varsinkin koska japanilla oli evoluutiopaine hankkia lisää asuinsijaa ja toimentuloa eikä ainoastaan vain sotajalan halut.
Taistelut Kiinasta
Japani oli nyt sulkenut Kiinalta kaikki tiet. Liittoutuneet avasivat suurin ponnistuksin Burman tien, jota myöten materiaalikuljetukset tapahtuivat. Ensimäisinä sotavuosina vallitsi status quo Kiinan ja Japanin välillä, mutta sotavuosina 1944 ja 1945 japanilaiset tekivät hyökkäyksen Tungtingistä Hunaniin ja sen jälkeen Kantoniin ja tuhosivat useita amerikkalaisia tärkeimpiä lentotukikohtia. Helmikuussa 1945 japanilaiset suorittivat uuden hyökkäyksen Etelä-Kiinassa, tarkoituksena oli tällä kertaa saavuttaa yhteys Burmassa ja Indo-Kiinassa oleviin japanilaisiin, mutta se ei onnistunut, sillä kiinalaisten joukkojen onnistui pysäyttää hyökkäys.
Taistelut Burmassa ja Hollannin Intiassa
Taistelu Burman takaisin valloittamiseksi alkoivat jo vuoden 1944 alkupuolella. Koko vuosi 1944 kului englantilaisten ( lordi Mountbattenin joukkojen) pääsemättä Burman valloituksessa alkua pidemmälle. vasta tammikuussa 1945 hyökkäys pääsi vauhtiin. Toukokuun 1945 alussa englantilaiset valloittivat Rangoonin ja kuukauden loppuun mennessä he saivat koko maasta japanilaiset pois. Keväällä 1945 liittotutuneet ryhtyivät valmistelemaan Hollannin Intian takaisin valloitusta ja se suoritettiin pääasiassa englantilaisten merivoimien tukemana.
Japani antautuu
Kun taistelut Euroopassa olivat päättyneet, voitiin liittoutuneitten merivoimien pääosa siirtää Tyynelle merelle ja ratkaisutaistelu Japania vastaan aloittaa. Maihinousun oli tarkoitus tapahtua 1945 lopulla Kiushun saarella ja kevällä 1946 Hondon saarella Tokion läheisyyteen. Jo heinäkuussa 1945 Japani lähetti Venäjän välityksellä liitoutuneille rauhantarjouksen, mutta se ei joutunut käsittelyn alaiseksi. 5.elokuuta 1945 liitoutuneet pudottivat ensimmäisen atomipomminsa Hirsohimaan. Tämän pommin vaikutus oli tuhoisa, sillä ” 60 % kaupungista tuhoutui, 60 000 asukasta kuoli ja 100 000 haavoittui”. (Nämä tiedot olivat vuodelta 1948 julkaistuja!) .
Elokuun 8. päivänä myös Venäjä julisti sodan Japania vastaan ja sen joukot tunkeutuivat nopeassa tahdissa Mantshuriaan. Seuraavana päivänä amerikkalaiset pudottivat toisen atomipommin Nagasakiin ja nyt vihdoin Japani antautui. Aseleposopimus astui voimaan elokuun 16. päivänä 1945 sen jälkeen kun Japanin keisari oli antanut kaikille joukoille käskyn lopettaa vihollisuudet. Seuraavan viikon kuluessa kenraali MacArthurin joukot miehittivät Japanin.
Kaaoksesta rauhaan
Ratkaisevat konferenssit
12.2. 1945 Jalta: Stalin, Roosevelt, Churchill, Vasiljevski, Marshall, Brooke, Molotov, Stettinius, Eden. Tässä houkuteltiin Venäjä rikkomaan sopimuksensa Japanin kanssa ja siitä Venäjä saisi palkkioksi aluehyvityksenä etelä-Sahalinin ja Kurilit sekä oikeuden vuokrata Port Athurin kaupungin laivastotukikohdakseen.
San Fransisco
25.4.1945 YK:n perusta luotiin. 26.6.1945 vahvistettiin YK:n säännöt.
Potsdam
17.7.- 2.8. 1945 Stalin, Truman ja Churchill kokoontuvat. Viiden vallan neuvosto. Rauhansopimuksen valmistelu.
Luodaan politiikka maailmanrauhan turvaamiseksi.
BURMA
Lukiessani Euroopan holokaustihistoriaa pohdin, mistä johtui, että kesti niin kauan saada Euroopan sota taittumaan, vaikka oli vahvat isot valtiot tässä liikkeellä. Havaitsin, että tähän samaan pohdintaan Pauli Huhtalan kirja oli jo vuonna 1948 tehnyt hahmottavat viitteet. Hän lisäsi kirjansa loppuosaan globaalit tapahtumat, jotka kuvasivat, miten USA joutui suorittamaan raskasta kahden rintaman sotaa globaalilla pinnalla. Huhtalan tekstiä lukiessa huomaa erään maan, jonka nimi vilahti silloin tällöin strategisen avaimen tavoin tapahtumissa. Tämä maa oli BURMA- siinä vaiheessa vain nimi kartalla. Vasta sodan jälkeen se heräsi itsenäistymään. (Ja mitä taas nyky-Burmaan tulee, se on aktuelli tuoreen martyyriveren kastelema maa näinä viime vuosina).
Sillä aikaa kun Eurooppa on nauttinut vuoden 1945 jälkeistä rauhaa, Burma on ollut jatkuvassa labiiliudessa syöksymässä katastrofia kohden, joka näyttää nyt johtavan yllättäviin ihmisuhreihin.( Nyt 2008 alue on ollut luonnonkatastofissa, sykloni ja tulva-aalto, sekä hidastettu ja estetty kansainvälisen avun toimitus hätää kärsisiville korruptiojohdon takia.)
Burma maailmanhistorian kartalla: P Huhtala: Taistelu Tyynen meren herruudesta. Ss.403-423. In: Toinen maailmansota(1948)
JAPANIN JA YHDYSVALTOJEN KILPAILU TYYNEN MEREN OMISTUKSESTA
Japanin laajentumispyrkimykset
1940 Japani, Saksa ja Italia tekivät kolmiliiton. “Akselivallat”
25.11. 1941 Japani asettuu avoimesti akselivaltoihin Saksan ja Italian rinnalle Yhdysvaltoja ja Englantia vastaan.
Japanin ja Yhdysvaltojen kilpailu Tyynellä merellä . (Jo 1930 luvullä Japani alkoi suurempisuuntaiset sotatoimet Kiinaa vastaan eroten Kansainliitosta. Peking vallattiin 1937 ja sitä seurasivat Tientsin, Shanghai ja Nanking.
Ensimmäisen eurooppalaien sotavuoden aikana Japani oli jatkanut hyökkäystään Kiinassa etelää kohden ja vallannut mm Kantonin ja Hainanin saaren. Burman kautta oli Kiinalla kuitenkin vielä mahdollisuudet ylläpitää yhteyksiä muuhun maailman.
Kun Saksa oli touko- ja kesäkuussa 1940 nujertanut Hollannin ja Ranskan, Japanille aukeni erinomaisen otollinen tilaisuus saada haltuunsa näiden maiden laajat siirtomaa-alueet lounaisella Tyynellä merellä. Ensimmäisenä Japanille avautui Ranskan Indo-Kiina, sillä voitetun Vichyn- Ranskan oli pakko tehdä Japanin kanssa sopimus Indo-Kiinan ”yhteisestä puolustuksesta”. Tämä avasi vaivatta Japanille pääsyn aivan Englannin ja Hollannin rikkaille siirtomaaomistuksille sekä Burman ja Siamin välittömään naapuruuteen
Japanin ja Yhdysvaltojen kilpailu
Japani turvasi selustansa solmien 13.4.1941 puolueettomuussopimuksen Venäjän kanssa. Sopimus pysyikin voimassa aivan Japanin kukistumisen lähinnä viime hetkiin saakka.
Ranskassa kärsityn tappion jälkeen 1940 Englannin oli kaikkialla pakko siirtyä defensiiviin saadakseen aikaa varustautumiseen.Tätä väliaikaa Japani käytti hyväkseen ryhtyessään hyökkäykseen.
Japanin pahin kilpailija Tyynellä merellä oli kuitenkin Yhdysvallat, joka jo 1898 oli aloittanut siellä tukikohtien hankkimisen, sinä vuonna Havaiji, Filippiinit, sittemmin myös Midway -saaret ja Guam sekä Wake. Japani oli Tyynen meren länsipuolella ja Yhdysvallat itäpuolella. Yhdysvaltojen varustukset alkoivat pohjoisessa Alaskassa ja päättyivät Panaman maastoon. Yhdysvaltojen ulkominiseri Hull 1940 selitti kolmiliiton (Axis) merkitsevän Yhdysvalloille vihamieliestä asennoitumsita. Jo tammikuussa 1941 Yhdysvaltojen ulkoministeriö ilmoitti, että Japani suunnitteli yllätyshyökkäystä Pearl Harboriin. Vielä marraskuussa 1941 Yhdysaltojen Tokion- ministeri varoitti tilanteen kehityksestä ja ilmoitti Japanin valmistelevan yllättävää hyökkäystoimintaa Yhdysvaltoja vastaan. Japanin hyökkäys 7.12.1941 ei siis missään tapauksessa tullut Yhdysvalloille yllätyksenä. Päin vastoin sitä oli odotettu ja jo vuodesta 1940 alkaen oli ryhdytty varustautumaan valtavin mittasuhtein.
Yhdysvallat joutuvat kahden rintaman sotaan
Samana päivänä 7.12.1941, kun Japani teki hyökkäyksen Pearl Harborin satamaa vastaan, se julisti vanhoja traditioita noudattaen sodan Yhdysvaltoja ja Englantia vastaan.
Seuraavana päivänä Yhdysvallat julisti sodan Japania, Saksaa ja Italiaa vastaan. Yhdysvallat olivat siis samalla kertaa joutuneet kahden rintaman sotaan, ja molempia rintamia oli toistaiseksi hoidettava defensiivisesti siksi, kunnes valtakunta olisi valmis siirtymään hyökkäykseen ( offensiiviin) Atlantin rintamalla oli Yhdysvallat jo kesällä 1940 ottanut Englannilta vastaan Islannin miehityksen, mutta muissa suhteissa se kävi täällä aluksi sotaa Englannin voimin.
Tyynen meren pääsotanäyttämö oli valtameri: The Pacific Ocean
JAPANI HYÖKKÄÄ TYYNELLÄ MERELLÄ
Pearl Harbor
Marraskuun 29. päivänä 1941 lähti 3-4 japanilaista lentokoneiden tukialusta sekä joukko sukellusveneitä purjehdukselle japanilaisesta sotasatamasta tavoitteenaan 4000 km:n päässä oleva amerikkalainen laivastotukikohta Pearl Harbor (7.12.1941) Havaijilla. Samanaikaisesti olivat japanilaiset tehneet hyökkäyksen myös amerikkalaisten tukikohtien kimppuun Midway saarille ja Manilaan.
Amerikkalaisten tukikohtien valloitus
Midway-saaret ovat 1800 km Havaijista lounaaseen.
Wake on 3400 km Havaijista länsilounaaseen,
Guam mariaanien saaristossa, 5400 km Havaijista, 145 km Japanilaisten omistamasta Saipanin saaresta ja 2500 km Filippiineistä. Kaikki nämä Yhdysvaltojen saaret olivat tärkeimpiä laivasto- ja lentotukikohtia ja niissä oli suhteellisen runsas varusväki. Pearl Harborin jälkeen amerikkalaiset odottivat välitöntä iskua mantereelle ja ryhtyivät vahvistamaan Tyynen meren rannikon puolustusta. Myös Meksikon kanssa tehtiin yhteinen puolustussuunitelma. Mutta Japanin mielenkiinto kohdistui aivan toisaalle: he miehittivät Guam-saaren jo ensimmäisellä viikolla ja kymmenen päivää myöhemmin vallattiin Wake. Näitten lisäksi japanilaiset suuntasivat neljä maihinnousuryhmää toimintaan sodan ensimmäisinä päivinä, niistä yhden Pohjois-Borneoon, yhden Malakkaan ja kaksi Filippiinien saarille Luzoniin ja Mindanaolle, yhden kumpaankin.
Taistelu Filippiineistä
Amerikkalinen kenraali MacArthur johti taistelua ja hänen käytettävissään oli amerikkalaisia voimia 19 000 miestä sekä 100 000 miehen vahvuinen paikallisasukkaista koottu armeija ; lentokoneita oli 250. Japanilaisten maihinnousu tuli 10. joulukuuta. Amerikkalaiset saivat 22.12. lisävoimia, mutta joulukuun lopulla heidän oli vetäydyttävä Batanin niemimaalle sitkeään puolustustaisteluun. Japanilaisten ratkaisuhyökkäys alkoi 31. 3. 1942 ja huhikuun 9.pnä amerikkalaisten oli antauduttava. Corregidorin saarelle vetäytyneet amerikkalaiset voimat kestivät kuitenkin vielä kuukauden verran kauemmin. Mindanaon saaren japanilaiset valtasivat huhtikuun puolivälissä 1942.
Hongkongin valloitus
Hongkongin kaupunkia puolustivat englantilaiset, kanadalaiset ja intialaiset joukot japanilaisten hyökätessä kaupungin kimppuun mannermaan puolelta. Taistelut alkoivat jo joulukuun 1941 alkupuolella 25.12.
1941 he saivat kaupungin haltuunsa.
Taistelu Malakasta ja Singaporesta
Japanilaiset olivat aikaisemmassa vaiheessa saaneet haltuunsa Ranskan Indo-Kiinan, ja joulukuun 7. päivänä he yllättäen miehittivät myös Indo-Kiinan naapurimaan Siamin. 10. joulukuuta 1941 he onnistuivat Malakan salmessa upottamaan kaksi englantilaista taistelulaivaa (Repulse ja Prince of Wales), jotka olivat tulleet puolustamaan Singaporea. Puolustusta oli laskettu tarvittavan vain niemimaan eteläosiin ja siinä mielessä olivat maan pohjoisosat jääneet avoimiksi. Mutta japanilaisten hyökkäys tuli juuri täältä. Siamia ja Ranskan Indo-Kiinaa tukialueenaan käyttäen japanilaiset raivasivat tietään etelää kohti pitkin tuota 600 km:n pituista niemimaata, jonka eteläkärjessä sijaitsi japanilaisten tavoite täällä: Singapore. Japanilaiset saivat Malakan niemimaalla kosketuksen brittiläiseen Burmaan ja aivan alussa valtasivat Burman puolella eräitä alueita. Syntynyt tilanne sai strategista kantavuutta sen vuoksi, että uhka Burman suunnasta Kiinaan johtavia yhteyksiä vastaan kasvoi huomattavasti ja suuremmat japanilaiset operaatiot täällä saattaisivat täysin katkaista Kiinan yhteydet muihin liittolaisiin.
Singapore antautui japanilaisille 15.2. 1942. ankarien taistelujen jälkeen. Hollannin siirtomaat olivat nyt Japanille käden ulottuvilla ja Intian suuntaan oli avattu ensimmäinen aukko. Singaporen menetys oli vaikea isku liittoutuneille ja vaati nopeita toimenpiteitä.
Taistelut Burmassa
Jo tammikuussa 1942 olivat japanilaiset siirtäneet voimiansa Burman suuntaan ja kuukauden puolivälissä alkoivat siellä sitkeät viidakkotaistelut, jotka kolmen kuukauden kuluttua johtivat tuloksen. Japanilaiset valloittivat Rangoonin 8.3.1942 ja saivat siten haltuunsa Burman tien alkupisteen. Toukokuussa 1942 japanilaiset valtasivat myös Mandalayn ja tunkeutuivat vihdoin pohjoisessa aina Kiinan rajoille saakka samoin kuin brittiläisen Intian rajoille lännessä. Varmistaakseen meriyhteydet Burmaan japanilaiset ottivat haltuunsa myös Andamaanien ja Nikobaarien saariryhmät.
Hollannin Itä-Intian valloitus
Joulukuussa 1941 japanilaiset olivat nousset maihin Borneossa ja kuukauden puolivälissä he miehittivät saaren luoteisosan sekä brittiläisen Sarawakin. Seuraavien kuukausien kuluessa japanilaiset ottivat vähin äänin haltuunsa koko Borneon, Celebesin, Timorin, Balin sekä runsaasti pienempiä saaria. Helmikuun loppuun mennessä oli hollantilaisten hallussa tuskin muuta kuin Jaava, jonka puolustuksen he olivatkin keskittäneet päävoimansa. Japanilaiset nousivat kolmessa kohdassa maihin jaavalle n 10 divisioonan voimin. Viikon taistelujen jälken murrettiin hollantilaisten joukkojen vastarinta täysin. Jaava antautui 9.3.1942.
Sumatra antautui toukokuun 1942 aikana, ja sen jälkeen olikin koko Hollannin siirtomaa-alue japanilaisten käsissä ja heidän strateginen tavoitteensa tällä suunnalla saavutettu.
Japanin isku Australian suuntaan
Seuraava isku suuntautui Uutta Quineaa vastaan. Tammikuusta oli englantilaisia linnoituksia vastaan tehty lentohyökkäyksiä, mutta vasta maaliskuun 7. päivää vastaisena yönä suoritettiin maihinnousu. Tämä onnistui japanilaisille, mutta Australian puolustuksen johtoon nimitetty kenraali MacArthur suuntasi voimakkaita amerikkalaisia lentovoimia maihinnousukohtaan ja amerikkalaisten onnistui upottaa parisenkymmentä japanilaista alusta. Japanilaiset eivät saavuttaneet tavoitettaan Port Moresbyä. Se, että japanilaisten Australiaa vastaan suuntaama offensiivi pysähtyi Uudelle Quinealle, johtui kuitenkin pääasiassa siitä, että toukokuussa käydyssä Korallisaarten ilma- ja meritaistelussa japanilaiset kärsivät tavattoman suuria kalustotappioita.
Korallisaarten ilma- ja meritaistelu
Toukokuun 4. päivänä amerikkalaiset havaitsivat japanilaisten maihinnousulaivaston, jonka ilmeisenä päämääränä oli Port Moresby. Tästä kehkeytyi lopulta kahdeksan kuukautta kestänyt taistelu.
7. 8. 1942 tapahtui käänne amerikkalaisten siirtyessä puolustusasemistaan ensimmäiseen hyökkäykseensä Salomonin saaria vastaan Korallimeren taistelussa.
Midwayn taistelu
Samanaikaisesti kun taistelu Korallimerellä vielä jatkui, japanilaiset suuntasivat maihinnousun Midwaysaaria vastaan. Japanilaiset eivät saaneet tätä saarta amerikkalaisilta voimilta.
Korallisaarten taistelu ja Midwayn saaren taistelu merkitsi Liitoutuneille yhteyksien varmistamista Yhdysvalloista Australiaan.
Myös Intian valtamerellä näyteltiin vähäinen Tyynen meren taisteluihin kytkeytyvä vaihe.
Madagaskarin saarelle nousi toukokuussa maihin englantilainen maihinnousuosasto yrittäen ottaa saaren haltuunsa esääkseen sitä joutumasta japanilaisen käsiin. Ranskalainen varuskunta kuitenkin ryhtyi vastarintaan. Marraskuun 6. päivänä saaren ranskalaiset puolustusvoimat antautuiva
LIITTOUTUNEITTEN ENSIMMÄINEN OFFENSIIVI TYYNELLÄ MERELLÄ
Liitoutuneiten priorisointina oli ensin Saksan nujertaminen ja sitten hyökkäys Japania vastaan.
( konferenssi Washingtonissa 1941-1942 vuoden vaihteessa). Ensimmäinen offensiivi tapahtui Tyynellä merellä elokuussa 1942.
Amerikkalaisten maihinnousu Guadalcanalilla
Guadalcanal on suurin Salomonin saarten saarista.ja srateginen Yhdysvaltojen ja Australian välisissä yhteyksissä. Vasta 9.2.1943 Guadalcanal oli amerikkalaisten joukkojen hallussa.
Taistelut Uudella Guinealla
Japanilaiset pitivät hallussaan saarten länsiosia ja liittoutuneet itäosia ennen offensiivia. Syyskuussa 1942 japanilaiset saatiin työnnettyä Laen ja Bunan tienoille ja tilanne oli siten sodan päättymishetkeen asti.
LIITTOUTUNEITTEN SUURHYÖKKÄYS ALKAA
Sotilaallisen tilanteen kehitys 1942- 1943
Siirryttiin asteittain defensiivisesta asettelusta offensiiviseen.
Taistelut keskisellä Tyynellä merellä
19.10.1943 amerikkalaiset hyökkäsivät Gilbertin saaria vastaan, jotka olivat Japanin itäisimpiä tukikohtia Ne valloitettiin saari saarelta ja sitten oli vuorossa Marshall-saaret. ja tämän jälkeen Mariaanit, jossa oli japanilaisten vahvin linnoitus Truk-saarella. Sinne tehtiin hyökkäys helmikuussa 1944. Sitten valloitettiin Saipan ja Guam. Kenrali Nimitz johti keskisen Tyynen meren offensiiveja.
Taistelu Filippiineistä
Liittoutuneet hyökkäsivät Luzonilla, Okinawalla ja Formosalla japanilaisiin tukikohtiin. Kenraali MacArhtur teki maihinnousun Leyten saarelle ja taisteli Filippiinien vesilllä vähentäen strategisesti japanilaisten kalustoa. Mac Arthurilla oli puoli miljoonaa miestä ja japanilaisilla pelkästään Filippiineillä 225 000 miestä. Manila valloitettiin 24.2.1942. ja sitten vähitellen muut Filippiinien saaret.
Maihinnousu Okinawalle
Okinawa sijaitsee Riukiu-saaristossa n 600 km Tokiosta. Siellä oli 100 000 japanilaista ja nämä uhrasivat henkensä puolustaessaan saarta. Amerikkalaisten tappiot 82 päivän taistelussa oli 40 000 miestä.
Amerikkalaiset halusivat sen tukikohdaksi.
He suuntasivat myös 1200 km päässä olevalle Iwojimalle. Hyökkäys alkoi 19. helmikuuta 1944.
Tyynen meren sota oli verinen, varsinkin koska japanilla oli evoluutiopaine hankkia lisää asuinsijaa ja toimentuloa eikä ainoastaan vain sotajalan halut.
Taistelut Kiinasta
Japani oli nyt sulkenut Kiinalta kaikki tiet. Liittoutuneet avasivat suurin ponnistuksin Burman tien, jota myöten materiaalikuljetukset tapahtuivat. Ensimäisinä sotavuosina vallitsi status quo Kiinan ja Japanin välillä, mutta sotavuosina 1944 ja 1945 japanilaiset tekivät hyökkäyksen Tungtingistä Hunaniin ja sen jälkeen Kantoniin ja tuhosivat useita amerikkalaisia tärkeimpiä lentotukikohtia. Helmikuussa 1945 japanilaiset suorittivat uuden hyökkäyksen Etelä-Kiinassa, tarkoituksena oli tällä kertaa saavuttaa yhteys Burmassa ja Indo-Kiinassa oleviin japanilaisiin, mutta se ei onnistunut, sillä kiinalaisten joukkojen onnistui pysäyttää hyökkäys.
Taistelut Burmassa ja Hollannin Intiassa
Taistelu Burman takaisin valloittamiseksi alkoivat jo vuoden 1944 alkupuolella. Koko vuosi 1944 kului englantilaisten ( lordi Mountbattenin joukkojen) pääsemättä Burman valloituksessa alkua pidemmälle. vasta tammikuussa 1945 hyökkäys pääsi vauhtiin. Toukokuun 1945 alussa englantilaiset valloittivat Rangoonin ja kuukauden loppuun mennessä he saivat koko maasta japanilaiset pois. Keväällä 1945 liittotutuneet ryhtyivät valmistelemaan Hollannin Intian takaisin valloitusta ja se suoritettiin pääasiassa englantilaisten merivoimien tukemana.
Japani antautuu
Kun taistelut Euroopassa olivat päättyneet, voitiin liittoutuneitten merivoimien pääosa siirtää Tyynelle merelle ja ratkaisutaistelu Japania vastaan aloittaa. Maihinousun oli tarkoitus tapahtua 1945 lopulla Kiushun saarella ja kevällä 1946 Hondon saarella Tokion läheisyyteen. Jo heinäkuussa 1945 Japani lähetti Venäjän välityksellä liitoutuneille rauhantarjouksen, mutta se ei joutunut käsittelyn alaiseksi. 5.elokuuta 1945 liitoutuneet pudottivat ensimmäisen atomipomminsa Hirsohimaan. Tämän pommin vaikutus oli tuhoisa, sillä ” 60 % kaupungista tuhoutui, 60 000 asukasta kuoli ja 100 000 haavoittui”. (Nämä tiedot olivat vuodelta 1948 julkaistuja!) .
Elokuun 8. päivänä myös Venäjä julisti sodan Japania vastaan ja sen joukot tunkeutuivat nopeassa tahdissa Mantshuriaan. Seuraavana päivänä amerikkalaiset pudottivat toisen atomipommin Nagasakiin ja nyt vihdoin Japani antautui. Aseleposopimus astui voimaan elokuun 16. päivänä 1945 sen jälkeen kun Japanin keisari oli antanut kaikille joukoille käskyn lopettaa vihollisuudet. Seuraavan viikon kuluessa kenraali MacArthurin joukot miehittivät Japanin.
Kaaoksesta rauhaan
Ratkaisevat konferenssit
12.2. 1945 Jalta: Stalin, Roosevelt, Churchill, Vasiljevski, Marshall, Brooke, Molotov, Stettinius, Eden. Tässä houkuteltiin Venäjä rikkomaan sopimuksensa Japanin kanssa ja siitä Venäjä saisi palkkioksi aluehyvityksenä etelä-Sahalinin ja Kurilit sekä oikeuden vuokrata Port Athurin kaupungin laivastotukikohdakseen.
San Fransisco
25.4.1945 YK:n perusta luotiin. 26.6.1945 vahvistettiin YK:n säännöt.
Potsdam
17.7.- 2.8. 1945 Stalin, Truman ja Churchill kokoontuvat. Viiden vallan neuvosto. Rauhansopimuksen valmistelu.
Luodaan politiikka maailmanrauhan turvaamiseksi.
Italia ja II maailmansota. Liittoutuneitten maihinnousu
Pauli Huhtalan kirjasta (1948, Otava) muutamia kappaleita , jotka kuvaavat taistelua Italiasta.
Mitä Liittoutuneet tekevät?
1943
Casablancan konferenssissa, joka pidettiin tammikuun puolivälissä 1943, liittoutuneitten sodanjohto päätti suorittaa vielä saman vuoden kuluessa maihinousun Italiaan ja irrottaa Italian sodasta. Tämän operaation ajankohdaksi määrättiin se hetki, jolloin Tunisia, missä silloin taistelut juuri olivat alkaneet, olisi puhdistettu vihollisista. Tunisian taistelut päättyivät lopullisesti toukokuun 7. päivänä, jolloin Biserta ja Tunis antautuivat, minkä jälkeen liittoutuneilta kului vielä viikkokausia maan haraamisessa hajallelyödyistä vähäisemmistä vihollisjoukoista. Toukokuun 15. päivän ja heinäkuun 9. päivän välisen ajanjakson amerikkalaisen kenraalin EISENHOWERIN komentamat liittoutuneitten joukot käyttivät maihinnousun valmisteluihin.
LIITOUTUNEITTEN MAIHINOUSU SISILIAAN JA ITALIAAN tulisi olemaan paljon vaikeampi kuin mitä puoli vuotta aikaisemmin Pohjois-Afrikkaan suoritettu maihinnousu oli ollut. -
-Sisiliassa oli akselivalloilla käytettävissään huomattavan suuri voimaryhmä, liittoutuneitten arvion mukaan, lähes 400 000 miestä, josta määrästä n 50 000 erittäin taistelukelpoisia saksalaisia joukkoja. Sen lisäksi oli Sisiliassa lujat rannikkolinnoitukset, ja vuoristoinen taistelumaasto tulisi asettamaan maihinnousujoukot kovalle koetukselle. -Tunisiaan keskitettiin runsaasti taistelumateriaalia: laivastoa, ilmavoimia, tykistöä, panssarivaunuja jne., että heillä olisi ehdoton materiaaliylivoima.
”AKSELIVALTOJEN TAISTELUVOIMA ja SEN RYHMITTYMINEN ITALIASSA
Sisilian puolustuksen runkona oli Italian 6. armeija, jota komensi kenraali Guzzoni. Tähän armeijaan kuului viisi armeijakuntaa, joiden komentopaikkana olivat Messina, Syrakusa, Agricento, Trapani ja Palermo. Maihinnousun alkaessa oli kenraali Guzzonin komentopaikka siirretty Ennen kaupunkiin. Kenraali Guzzonilla oli käytettävissään kaikkiaan 10 divisioonaa italialaisia joukkoja sekä n 3 divisioonaa saksalaisia valiojoukkoja, mm. 15. panssaridivisioona, panssaridivisioona Hermann Göring, 1. laskuvarjojääkäridivisioona, 29. panssarijääkäridivisioona ja 22. ilmatorjuntaprikaati. Saksalaisten joukkojen komentajana toimi panssarikenraali Hube, ja ne olivat suoraan kenrali Guzzonin johdossa. Taistelujen aikana italialaiset saivat noin kaksi divisioonaa lisävoimia ja sitäpaitsi kutsuivat palvelukseen sisilialaisia nostomiehiä, joilla täydennettiin joukkojen tappioita. Sisilian rannikkotykistö oli kiinteissä pattereissaan pääasiassa saaren eteläosissa sekä Messinan, Augustan, Syrakusan, Trapanin ja Palermon tienoilla, ja eteläistä rannikkoa varmisti vielä liikkuva rautatietykistö. Sisilian etelärannikko Syrakusasta Marsalaan saakka oli miinoitettu. Sisilian puolustukseen oli käytettävissä lentovoimia kaikkiaan 1200 lentokonetta, johon määrään sisältyivät sekä saksalaiset että italialaiset voimat. Lukumääräisesti akselivaltojen lentovahvuus oli huomattavasti vähempi kuin liittoutuneitten, ja siitä seurasi että liittoutuneilla oli hallusaan täydellinen ilmaherruus maihinnousualueilla. Panssarivaunujen lukumäärä lienee ollut 300, kaikki saksalaisia. Kaikkiaan oli kenraali Guzzonin käytettävissä n 400 000 miehen voimaryhmä. Axis-puolustuksen painopiste oli Sisilian länsipuolella, missä oli taisteluvoimien pääosa. Heikoimmin varmistettu alue oli Cap Passeron niemi, missä oli pääasiassa vain rannikkotykistön joukkoja. Ylipäällikön reservinä oli noin 3 divisioonaa Nikosian koillispuolella sekä saksalaiset panssarijoukot Ennan kaakkoispuolella.”
”LIITTOUTUNEITTEN VOIMAT. Ylipäällikkönä oli amerikkalainen kenraali Eisenhower. Merivoimien komentajana englantilainen amiraali sir Alexander Cunningham. ilmavoimien komentajana oli englantilainen kenraali Tedder ja maavoimien komentajana englantilainen Alexander. Maihinnousuoperaation suoritukseen oli valittu seuraavat joukot.
MAAVOIMISTA oli muodostettu liittoutuneitten 15. armeijaryhmä, jota komensi kenraali Alexander. Siihen kuului 8. engl. armeija komentajanaan kenraali Montgomery; neljä engl. divisioonaa; 2 engl. prikaatia; 1 kanadalainen divisioona, johon kuului 9 rykmenttiä; yksi maahanlaskudivisioona. Sitten siihen kuului 7. amer. armeija komentajanaan kenraali George S. Patton: neljä amerikkalaista divisioonaa ( 1; 3; 9; 45); yksi maahanlaskudivisioona (82. divisioona); yksi panssaridivisioona (2. div.). MERIVOIMIEN KOMENTAJANA oli amiraali Cunningham ja hänen apulaisinaan engl. merivoimien komentajana vara-amiraali Ramsay. ja amer. vara-amiraali Hewitt. Kaikkiaan oli merivoimia 3266 alusta, joista ehdoton pääosa joukkojen kuljetus- ja maihinnousualuksia. ILMAVOIMIA oli liittoutuneilla käytettävissään yhteensä n 3500 lentokonetta, jotka kuuluivat seuraaviin lentomuodostelmiin: Middle East Command komentajana engl. lentomarsalkka Douglas.; North West African Air Force komentajana amer. kenraali Spaatz; Royal Air Force Malta komentajanaan engl. lentomarsalkka Park; 9. amer. ilma-armeija komentajana kenraalimajuri Brereton. Ylipäällikön RESERVINÄ tuli toistaiseksi jäämään operaatiokohtaan Tunisiaan 1. engl. armeija komentajanaan kenraali Anderson; 5. amer. armeija komentajanaan kenraali Clark ja ranskalainen armeijakunta, johon kuului kolme divisioonaa komentajanaan kenraali Juin. KAIKKIAAN oli liittoutuneilla käytettävissään joukkoja n 500 000 miestä, mutta maihinnousun suoritukseen osallistui ainoastaan 160 000 miehen voimaryhmä, jolla oli käytettävissään 1008 tykkiä, 600 panssarivaunua ja 3500 lentokonetta. MAIHINNOUSU SUUNITELMAN MUKAAN tuli amerikkalaisten joukkojen pääosan purjehtia Sisilian etelärannikon keskikohdalle, nousta maihin meri- ja ilmavoimien tukemana Licatan, Gelan ja Scoglittin alueilla sekä hyökätä Sisilian länsi- ja pohjoisosia kohti. Samanaikaisesti tuli englantilaisten joukkojen nousta maihin Sisilian kaakkois- ja itärannikolla ja hyökätä Sisilian itäistä rannikkoa pohjoiseen Messinan suuntaan” Tässä alkoivat ilmapommitukset Tunisiasta, P-Afrikasta ja Maltalta päin touko-kesäkuussa ensin.( Sisilian eteläpuolella olevia saaria Pantelleriaa ja Lampedusaa sekä Sisiliaa ja Etelä-Italiaa vastaan kohdistaen iskunsa pääasiassa akselivaltojen lentokenttiin ja meriyhteyksiin.
PANTELLERIA antautui 11.6. 1943.
LAMPEDUSA antautui 12.6. 1943
SISILIAN SAAREN VALLOITUKSEN VAIHEET:
Taukoamaton lentohyökkäys Sisiliaa kohtaan alkoi 5.7.1943. Laskuvarjojoukkoja pudotettiin 9.7.1943. Joukkojen maihinnousu alkoi 10.7. ja 11.7. 1943.
”Erityisen ankaran maihinnousutaistelun amerikkalaiset joukot saivat käydä Gelan luona, missä saksalaisten panssaridivisioona Herman Göring teki ankaran vastahyökkäyksen. Amerikkalaisten onnistui kuitenkin torjua vastahyökkäys ja pureutua kiinni sillanpääasemaan, ja saatuaan maihin lisää joukkoja he saattoivat pian ryhtyä laajentamaan sillanpääasemaansa. Gelan vastahyökkäys epäonnistui merivoimien ripeän väliintulon ansiosta. Heti maihinnousun suorituksen jälkeen suunnattiin amerikkalaisia voimia hyökkäykseen Castellamaren, Palermon ja Ennan suuntiin. Pattonin joukot valtasivat mm Agricenton 17.7. 1943 ja Palermon 22.7.1943, jolloin Sisilian pohjoinen ranta oli saavutettu ja amerikkalaisia voimia suunnattiin pohjoisrannikon suunnassa Messinaa kohti.
” Montogmeryn 8. armeija suoritti maihinnousun Cap Passeron niemekkeellä ja Syrakusan eteläpuolella.
Kanadalaiset joukot suunnattiin hyökkäykseen Ragusan kautta Nikosiaa kohti, samalla kun pääosa 8. armeijan joukkoja hyökkäsi suoraan rannikon suunnassa Messinaa kohti. Englantilaiset joukot pääsivät molemmilla hyökkäyssuunnilla aluksi ripeästi etenemään, valtasivat Augustan 13.7. 1943 ja saavuttivat muutamia päiviä myöhemmin Catanian eteläpuolella Dittaina- joen alajuoksun.
Catanian maastossa oli saksalaisilla erittäin luja vastarintakeskus, joka kukistui vasta maa-, meri- ja ilmavoimien keskitetyn hyökkäyksetn painosta.”
Ennan ja Nikosian maastossa käydyn sitkeän taistelun jälkeen liitoutuneitten joukkojen onnistui elokuun alkupäivinä saavuttaa saksalaisten ja italialaisten varustama Etnan maasto. 7. amer. armeijan hyökätessä lännestä ja engl. 8. armeijan etelästä liitoutuneitten onnistui päästä elokuun toisella viikolla läpimurtoon ja saavuttaa Messina 17.8.1943. ”
(Sillä aikaa Italiassa oli tapahtunut poliittinen vallankaappaus ja Mussolini oli vangittu saksalaistn toimesta)
”Italian uusi ylipäällikkö Badoglio antoi kyllä heti päiväkäskyn, missä hän velvoitti italialaisia joukkoja edelleen taistelemaan”—nimittäin ”italialaisten voimien vastarinta päättyi käytännöllisesti katsoen kaikkialla jo heinäkuun puolivälissä ”_”Kolme viimeistä (akselivaltojen puolen) taisteluviikkoa Sisilian puolustus oli melkein yksinomaan kenraali Huben komentamien saksalaisten joukkojen varassa.”
Tässä vaiheessa saksalaisten oli harkittava Sisilian luovuttamista ja saksalaisvoimien irrottamista ja evakuoimista P-Italiaan, Hube onnistui siirtämään natsijoukot P-Italian puolelle ja Sisilia tuli luovutetuksi täten liittoutuneille 17.8.1943.
”TAISTELU SISILIASTA kesti kaikkiaan 38 vuorokautta. Amerikkalaisten arvion mukaan noin 100 000 miestä joutui vangiksi, niistä vain aivan harva saksalaisia , ja 12 000 kaatui tai haavoittui vaikeasti. Liittoutuneeille tuli 267 lentokonetta ja 188 panssarivaunua sotasaaliina. Liitoutuneitten tappiot olivat 25 000 kaatunutta, niistä 7400 amerikkalista ( HUOM nämä ovat tuoreet vuoden 1948 tiedot suomalaislähteestä ja luonnollisesti vasta myöhään rauhan aikana saatiin kansainväliset tarkemmat luvut).
(Tässä vaiheessa oli Italia vielä kauttaaltaan natsismin kourissa, minkä tunsi eniten juutalaiset seurakunnat kautta maan, varsinkin pohjoisessa osaa Italiaa. Tämä Liittoutuneitten voitto oli vasta alkutoimi Italian vapautumiselle).
(Vasta kun Sisiliassa oli saatu läpimurto, voitiin ryhtyä vapauttamaan Italiaa etelästä käsin pohjoisen vielä ollessa natsismin raatelussa. Natsismi raastoi kuitenkin niinä vuosina holokaustiin 7500 juutalaista Italiasta sillä aikaa kun kansainvälinen yhteisö alkoi vaivalloisesti edeten vaikeissa olosuhteissa tehdä vapauttamisoperaatiota Italian osalta).
”SISILIAN VALLOITUKSEN (17.8.1943) kautta olivat LIITTOUTUNEET luoneet itselleen mahdollisuudet Italiaan suoritettavaa maihinnousua varten, ja sen valmisteluihin ryhdyttiinkin viipymättä.
3.9.1943 liitoutuneet suorittavat maihinnousun Italiaan Reggiosta käsin.
8.9.1943 Italia antautuu.liittoutuneille (- lähinnä poliittisesti ottaen)
9.9.1943 Viides amerikkalainen armeija suorittaa maihinnousun Salernossa.( joka on Napolin eteläpuolella)
(12.9.1943 Saksalaiset ilmoittavat vapauttaneensa Mussolinin.
14.9. Ranskalaiset miehittävät Korsikan. Saksalaiset joukot siirretään P-Italiaan natsiarmeijan vahvistukseksi.
20.9. Saksalaiset tyhjentävät Sardinian ja siirtävät joukot P-Italiaan.
Saksalaiset joukot P-Italiassa olivat alkaneet koota voimiaan niistä sotilaista, joita saarilta oli vedetty pois. Kesselring sai käskyjä tehdä nopeita toimintoja ja marsalkka Rommel sekä runsaasti saksalaisia joukkoja siirrettiin Pohjois-Italiaan. Näistä taisteluista oli seurauksena, että saksalaiset riisuivat aseista suuria italialaisia joukkoja ja ottivat sotilaallisen herruuden paikka paikoin. He ehtivät kuitenkin muodostaa varhain Etelä-Italiaan rintaman ja suunnata siellä portaittain taistelutoimintaan 25 saksalaista divisioonaa.
Huolimatta poliittisesta menestyksestään ( 8.9.1943) oli liittoutuneitten ryhdyttävä pitkälliseen, suuria uhreja vaativaan taisteluun Italian omistuksesta. Heidän oli organisoiduttava uudelleen.
( Saksalaisten asemat olivat jo 2.10.1943 vetäytyneenä Napoli-Foggia- linjan pohjoispuolelle.
28.9.1943. Liitoutuneet valloittavat Foggian.
1.10. 1943 Liitoutuneet saapuvat Napoliin.
13.10. 1943 Italia julistaa sodan Saksaa vastaan.
27.11.1943 Saksalaiset ovat siirtäneet rintamansa vain hieman pohjoiseen varustaen sen vahvasti ( Mt. Cassinon luostari)- Gaeta- Pescara- poikkitasossa. Cassinon luostari oli saksalaisten talviaseman avainkohta ja siellä oli saksalainen laskuvarjojääkäridivisioona puolustamassa tukikohtaa. Sitä sanottiin maailman parhaaksi torjuntadivisioonaksi, mistä tuli paljon vaikeuksia amerikkalaisille.
1944
Vuodenvaihteessa 1943-44 Montgomery luovutti 8. armeijan päällikkyyden kenraaliluutnantti Leeselle siirtyen itse Englantiin maihinousun valmisteluihin.
23.1.1944 kuitenkin saksalaisselustaan saatiin aukkoa Nettunon ja Anzion rannikkokaupunkien luona. Kesselring irrotti sinne toisen armeijansa (14. armeija, komentajana eversti von Mackensen) Amerikkalaisia oli jo maissa 40000. Nettunon taistelusta tuli katkera kamppailu Italiasta kuten Cassinon taistelusta. Molemmin puolin kaatuneita 20 000.
18.5.1944 saatiin läpimurto Monte Cassinossa ja saksalaiset alkoivat vetäytyä edelleen pohjoiseen, mutta heidän 10 armeijansa alkoi vetäytyä Roomaa kohden. Nyt oli liitoutuneitten molempien armeijojen lähdettävä kohti Roomaa.
Nyt oli saksalaisrintama samalla saanut mahdollisuutta vetäytyä pohjoisempaan Livornon ja Firenzen alapuolelle Arnon- joen tasoon poikki maan.
4.6.1944 ROOMA saatiin vallattua, mutta samalla saksalaiset olivat saaneet aikaa vahvistaa uutta rintamaansa. Livornon-Arnon-Firenzen maastossa. Mutta nyt heidän selustassaan oli italialaisia partisaaneja Piermontin ja Triesten alueella kiinteässä kosketuksessa Titon joukkoihin.
Tässä vaiheessa oli vaarana, että liittoutuneitten taisteluvoima alkaa ehtyä, sillä samanaikaisesti oli Ranskan maihinnousu .
.Tässä Livornon-Arnon- Firenzen rintama pysyi jonkin aikaa melko hiljaisena kesäkuusta elokuuhun.
Sitten liittoutuneet länsirajalla saivat työnnettyä saksalaisrintaman Arnonjoelle asti syyskuun alkuun mennessä. Syyskuun puoliväliin mennessä oli Rimini ja San Marinon tasavalta valloitettu. San Marino liittyi YK:hon ja samalla sotaan Saksaa vastaan.
1945
Vuodenvaihteessa 1944- 1945 saksalaisten rintaman oli vetäytynyt pohjoisempaan. Rintamana toimi Spezia- Bolognan eteläpuolella oleva maasto – Ravenna.
ITALIEN TAISTELUJEN VIIMEINEN VAIHE
alkoi 10.4.1945. Liittoutuneet kootuin voimin hyökkäsivät koko Italian rintamalla samanaikaisesti. Hyökkäyksen pääpiste oli Bolognan suunnalla, missä pyrittiin läpimurtoon Po-joelle.
Samanaikaiseti tuli ranskalaisten voimien ( kenraali Leclercin johtamana) lähteä hyökkäykseen Ranskan- Italian raja-aluelta itään. ja saksalaisten selustassa oli Italian sissejä ( kenraali Cadornan johdolla) sitomassa saksalaisia voimia.
Tässä vaiheessa saksalaisten ylipäällikkönä oli von Viettinghoff. Liittoutuneitten 15. armeijan komentaja oli kenraali Clark. 8. armeijan komentajana kenraali McCreery ja 5. armeijan komentajana kenraali Truscott.
Liittoutuneet olivat päässeet 16.4.1945 murtamaan saksalaisen puolustuksen läpi. He saavuttivat etumaisilla osillaan Po-joen 20.4.1945 ja levittäytyivät viuhkan tavoin koko Pohjois- Italian aluelle lyöden hajalle ja vangiten erillisinä osina pääosat natsisaksalaisista joukoista. Osa näistä tungettiin Isonzon yli Alppeja ja Kroatian- Itävallan rajaa vastaan, missä ne antautuivat 2.5.1945 samana päivänä, kun Berliini kukistui. Italiassa olivat liittoutuneet siis vasta Bolognan valloituksen jälkeen päässeet läpimurtoon ja tunkivat rajuin iskuin saksalaiset joukot täällä Sveitsin, Itävallan ja Jugoslavian rajoja vasten. Natsien joukot, kaikkiaan n 1 000 000 miestä, antautuivat 2.5.1945. Luoteis-Saksan, Hollanin ja Tanskan alueilla olevat saksalaiset antautuivat Montgomerylle 5.5. 1945 kl. 8:00.
7.2.2008 13:48 kotisivulle ensi kertaa.
Mitä Liittoutuneet tekevät?
1943
Casablancan konferenssissa, joka pidettiin tammikuun puolivälissä 1943, liittoutuneitten sodanjohto päätti suorittaa vielä saman vuoden kuluessa maihinousun Italiaan ja irrottaa Italian sodasta. Tämän operaation ajankohdaksi määrättiin se hetki, jolloin Tunisia, missä silloin taistelut juuri olivat alkaneet, olisi puhdistettu vihollisista. Tunisian taistelut päättyivät lopullisesti toukokuun 7. päivänä, jolloin Biserta ja Tunis antautuivat, minkä jälkeen liittoutuneilta kului vielä viikkokausia maan haraamisessa hajallelyödyistä vähäisemmistä vihollisjoukoista. Toukokuun 15. päivän ja heinäkuun 9. päivän välisen ajanjakson amerikkalaisen kenraalin EISENHOWERIN komentamat liittoutuneitten joukot käyttivät maihinnousun valmisteluihin.
LIITOUTUNEITTEN MAIHINOUSU SISILIAAN JA ITALIAAN tulisi olemaan paljon vaikeampi kuin mitä puoli vuotta aikaisemmin Pohjois-Afrikkaan suoritettu maihinnousu oli ollut. -
-Sisiliassa oli akselivalloilla käytettävissään huomattavan suuri voimaryhmä, liittoutuneitten arvion mukaan, lähes 400 000 miestä, josta määrästä n 50 000 erittäin taistelukelpoisia saksalaisia joukkoja. Sen lisäksi oli Sisiliassa lujat rannikkolinnoitukset, ja vuoristoinen taistelumaasto tulisi asettamaan maihinnousujoukot kovalle koetukselle. -Tunisiaan keskitettiin runsaasti taistelumateriaalia: laivastoa, ilmavoimia, tykistöä, panssarivaunuja jne., että heillä olisi ehdoton materiaaliylivoima.
”AKSELIVALTOJEN TAISTELUVOIMA ja SEN RYHMITTYMINEN ITALIASSA
Sisilian puolustuksen runkona oli Italian 6. armeija, jota komensi kenraali Guzzoni. Tähän armeijaan kuului viisi armeijakuntaa, joiden komentopaikkana olivat Messina, Syrakusa, Agricento, Trapani ja Palermo. Maihinnousun alkaessa oli kenraali Guzzonin komentopaikka siirretty Ennen kaupunkiin. Kenraali Guzzonilla oli käytettävissään kaikkiaan 10 divisioonaa italialaisia joukkoja sekä n 3 divisioonaa saksalaisia valiojoukkoja, mm. 15. panssaridivisioona, panssaridivisioona Hermann Göring, 1. laskuvarjojääkäridivisioona, 29. panssarijääkäridivisioona ja 22. ilmatorjuntaprikaati. Saksalaisten joukkojen komentajana toimi panssarikenraali Hube, ja ne olivat suoraan kenrali Guzzonin johdossa. Taistelujen aikana italialaiset saivat noin kaksi divisioonaa lisävoimia ja sitäpaitsi kutsuivat palvelukseen sisilialaisia nostomiehiä, joilla täydennettiin joukkojen tappioita. Sisilian rannikkotykistö oli kiinteissä pattereissaan pääasiassa saaren eteläosissa sekä Messinan, Augustan, Syrakusan, Trapanin ja Palermon tienoilla, ja eteläistä rannikkoa varmisti vielä liikkuva rautatietykistö. Sisilian etelärannikko Syrakusasta Marsalaan saakka oli miinoitettu. Sisilian puolustukseen oli käytettävissä lentovoimia kaikkiaan 1200 lentokonetta, johon määrään sisältyivät sekä saksalaiset että italialaiset voimat. Lukumääräisesti akselivaltojen lentovahvuus oli huomattavasti vähempi kuin liittoutuneitten, ja siitä seurasi että liittoutuneilla oli hallusaan täydellinen ilmaherruus maihinnousualueilla. Panssarivaunujen lukumäärä lienee ollut 300, kaikki saksalaisia. Kaikkiaan oli kenraali Guzzonin käytettävissä n 400 000 miehen voimaryhmä. Axis-puolustuksen painopiste oli Sisilian länsipuolella, missä oli taisteluvoimien pääosa. Heikoimmin varmistettu alue oli Cap Passeron niemi, missä oli pääasiassa vain rannikkotykistön joukkoja. Ylipäällikön reservinä oli noin 3 divisioonaa Nikosian koillispuolella sekä saksalaiset panssarijoukot Ennan kaakkoispuolella.”
”LIITTOUTUNEITTEN VOIMAT. Ylipäällikkönä oli amerikkalainen kenraali Eisenhower. Merivoimien komentajana englantilainen amiraali sir Alexander Cunningham. ilmavoimien komentajana oli englantilainen kenraali Tedder ja maavoimien komentajana englantilainen Alexander. Maihinnousuoperaation suoritukseen oli valittu seuraavat joukot.
MAAVOIMISTA oli muodostettu liittoutuneitten 15. armeijaryhmä, jota komensi kenraali Alexander. Siihen kuului 8. engl. armeija komentajanaan kenraali Montgomery; neljä engl. divisioonaa; 2 engl. prikaatia; 1 kanadalainen divisioona, johon kuului 9 rykmenttiä; yksi maahanlaskudivisioona. Sitten siihen kuului 7. amer. armeija komentajanaan kenraali George S. Patton: neljä amerikkalaista divisioonaa ( 1; 3; 9; 45); yksi maahanlaskudivisioona (82. divisioona); yksi panssaridivisioona (2. div.). MERIVOIMIEN KOMENTAJANA oli amiraali Cunningham ja hänen apulaisinaan engl. merivoimien komentajana vara-amiraali Ramsay. ja amer. vara-amiraali Hewitt. Kaikkiaan oli merivoimia 3266 alusta, joista ehdoton pääosa joukkojen kuljetus- ja maihinnousualuksia. ILMAVOIMIA oli liittoutuneilla käytettävissään yhteensä n 3500 lentokonetta, jotka kuuluivat seuraaviin lentomuodostelmiin: Middle East Command komentajana engl. lentomarsalkka Douglas.; North West African Air Force komentajana amer. kenraali Spaatz; Royal Air Force Malta komentajanaan engl. lentomarsalkka Park; 9. amer. ilma-armeija komentajana kenraalimajuri Brereton. Ylipäällikön RESERVINÄ tuli toistaiseksi jäämään operaatiokohtaan Tunisiaan 1. engl. armeija komentajanaan kenraali Anderson; 5. amer. armeija komentajanaan kenraali Clark ja ranskalainen armeijakunta, johon kuului kolme divisioonaa komentajanaan kenraali Juin. KAIKKIAAN oli liittoutuneilla käytettävissään joukkoja n 500 000 miestä, mutta maihinnousun suoritukseen osallistui ainoastaan 160 000 miehen voimaryhmä, jolla oli käytettävissään 1008 tykkiä, 600 panssarivaunua ja 3500 lentokonetta. MAIHINNOUSU SUUNITELMAN MUKAAN tuli amerikkalaisten joukkojen pääosan purjehtia Sisilian etelärannikon keskikohdalle, nousta maihin meri- ja ilmavoimien tukemana Licatan, Gelan ja Scoglittin alueilla sekä hyökätä Sisilian länsi- ja pohjoisosia kohti. Samanaikaisesti tuli englantilaisten joukkojen nousta maihin Sisilian kaakkois- ja itärannikolla ja hyökätä Sisilian itäistä rannikkoa pohjoiseen Messinan suuntaan” Tässä alkoivat ilmapommitukset Tunisiasta, P-Afrikasta ja Maltalta päin touko-kesäkuussa ensin.( Sisilian eteläpuolella olevia saaria Pantelleriaa ja Lampedusaa sekä Sisiliaa ja Etelä-Italiaa vastaan kohdistaen iskunsa pääasiassa akselivaltojen lentokenttiin ja meriyhteyksiin.
PANTELLERIA antautui 11.6. 1943.
LAMPEDUSA antautui 12.6. 1943
SISILIAN SAAREN VALLOITUKSEN VAIHEET:
Taukoamaton lentohyökkäys Sisiliaa kohtaan alkoi 5.7.1943. Laskuvarjojoukkoja pudotettiin 9.7.1943. Joukkojen maihinnousu alkoi 10.7. ja 11.7. 1943.
”Erityisen ankaran maihinnousutaistelun amerikkalaiset joukot saivat käydä Gelan luona, missä saksalaisten panssaridivisioona Herman Göring teki ankaran vastahyökkäyksen. Amerikkalaisten onnistui kuitenkin torjua vastahyökkäys ja pureutua kiinni sillanpääasemaan, ja saatuaan maihin lisää joukkoja he saattoivat pian ryhtyä laajentamaan sillanpääasemaansa. Gelan vastahyökkäys epäonnistui merivoimien ripeän väliintulon ansiosta. Heti maihinnousun suorituksen jälkeen suunnattiin amerikkalaisia voimia hyökkäykseen Castellamaren, Palermon ja Ennan suuntiin. Pattonin joukot valtasivat mm Agricenton 17.7. 1943 ja Palermon 22.7.1943, jolloin Sisilian pohjoinen ranta oli saavutettu ja amerikkalaisia voimia suunnattiin pohjoisrannikon suunnassa Messinaa kohti.
” Montogmeryn 8. armeija suoritti maihinnousun Cap Passeron niemekkeellä ja Syrakusan eteläpuolella.
Kanadalaiset joukot suunnattiin hyökkäykseen Ragusan kautta Nikosiaa kohti, samalla kun pääosa 8. armeijan joukkoja hyökkäsi suoraan rannikon suunnassa Messinaa kohti. Englantilaiset joukot pääsivät molemmilla hyökkäyssuunnilla aluksi ripeästi etenemään, valtasivat Augustan 13.7. 1943 ja saavuttivat muutamia päiviä myöhemmin Catanian eteläpuolella Dittaina- joen alajuoksun.
Catanian maastossa oli saksalaisilla erittäin luja vastarintakeskus, joka kukistui vasta maa-, meri- ja ilmavoimien keskitetyn hyökkäyksetn painosta.”
Ennan ja Nikosian maastossa käydyn sitkeän taistelun jälkeen liitoutuneitten joukkojen onnistui elokuun alkupäivinä saavuttaa saksalaisten ja italialaisten varustama Etnan maasto. 7. amer. armeijan hyökätessä lännestä ja engl. 8. armeijan etelästä liitoutuneitten onnistui päästä elokuun toisella viikolla läpimurtoon ja saavuttaa Messina 17.8.1943. ”
(Sillä aikaa Italiassa oli tapahtunut poliittinen vallankaappaus ja Mussolini oli vangittu saksalaistn toimesta)
”Italian uusi ylipäällikkö Badoglio antoi kyllä heti päiväkäskyn, missä hän velvoitti italialaisia joukkoja edelleen taistelemaan”—nimittäin ”italialaisten voimien vastarinta päättyi käytännöllisesti katsoen kaikkialla jo heinäkuun puolivälissä ”_”Kolme viimeistä (akselivaltojen puolen) taisteluviikkoa Sisilian puolustus oli melkein yksinomaan kenraali Huben komentamien saksalaisten joukkojen varassa.”
Tässä vaiheessa saksalaisten oli harkittava Sisilian luovuttamista ja saksalaisvoimien irrottamista ja evakuoimista P-Italiaan, Hube onnistui siirtämään natsijoukot P-Italian puolelle ja Sisilia tuli luovutetuksi täten liittoutuneille 17.8.1943.
”TAISTELU SISILIASTA kesti kaikkiaan 38 vuorokautta. Amerikkalaisten arvion mukaan noin 100 000 miestä joutui vangiksi, niistä vain aivan harva saksalaisia , ja 12 000 kaatui tai haavoittui vaikeasti. Liittoutuneeille tuli 267 lentokonetta ja 188 panssarivaunua sotasaaliina. Liitoutuneitten tappiot olivat 25 000 kaatunutta, niistä 7400 amerikkalista ( HUOM nämä ovat tuoreet vuoden 1948 tiedot suomalaislähteestä ja luonnollisesti vasta myöhään rauhan aikana saatiin kansainväliset tarkemmat luvut).
(Tässä vaiheessa oli Italia vielä kauttaaltaan natsismin kourissa, minkä tunsi eniten juutalaiset seurakunnat kautta maan, varsinkin pohjoisessa osaa Italiaa. Tämä Liittoutuneitten voitto oli vasta alkutoimi Italian vapautumiselle).
(Vasta kun Sisiliassa oli saatu läpimurto, voitiin ryhtyä vapauttamaan Italiaa etelästä käsin pohjoisen vielä ollessa natsismin raatelussa. Natsismi raastoi kuitenkin niinä vuosina holokaustiin 7500 juutalaista Italiasta sillä aikaa kun kansainvälinen yhteisö alkoi vaivalloisesti edeten vaikeissa olosuhteissa tehdä vapauttamisoperaatiota Italian osalta).
”SISILIAN VALLOITUKSEN (17.8.1943) kautta olivat LIITTOUTUNEET luoneet itselleen mahdollisuudet Italiaan suoritettavaa maihinnousua varten, ja sen valmisteluihin ryhdyttiinkin viipymättä.
3.9.1943 liitoutuneet suorittavat maihinnousun Italiaan Reggiosta käsin.
8.9.1943 Italia antautuu.liittoutuneille (- lähinnä poliittisesti ottaen)
9.9.1943 Viides amerikkalainen armeija suorittaa maihinnousun Salernossa.( joka on Napolin eteläpuolella)
(12.9.1943 Saksalaiset ilmoittavat vapauttaneensa Mussolinin.
14.9. Ranskalaiset miehittävät Korsikan. Saksalaiset joukot siirretään P-Italiaan natsiarmeijan vahvistukseksi.
20.9. Saksalaiset tyhjentävät Sardinian ja siirtävät joukot P-Italiaan.
Saksalaiset joukot P-Italiassa olivat alkaneet koota voimiaan niistä sotilaista, joita saarilta oli vedetty pois. Kesselring sai käskyjä tehdä nopeita toimintoja ja marsalkka Rommel sekä runsaasti saksalaisia joukkoja siirrettiin Pohjois-Italiaan. Näistä taisteluista oli seurauksena, että saksalaiset riisuivat aseista suuria italialaisia joukkoja ja ottivat sotilaallisen herruuden paikka paikoin. He ehtivät kuitenkin muodostaa varhain Etelä-Italiaan rintaman ja suunnata siellä portaittain taistelutoimintaan 25 saksalaista divisioonaa.
Huolimatta poliittisesta menestyksestään ( 8.9.1943) oli liittoutuneitten ryhdyttävä pitkälliseen, suuria uhreja vaativaan taisteluun Italian omistuksesta. Heidän oli organisoiduttava uudelleen.
( Saksalaisten asemat olivat jo 2.10.1943 vetäytyneenä Napoli-Foggia- linjan pohjoispuolelle.
28.9.1943. Liitoutuneet valloittavat Foggian.
1.10. 1943 Liitoutuneet saapuvat Napoliin.
13.10. 1943 Italia julistaa sodan Saksaa vastaan.
27.11.1943 Saksalaiset ovat siirtäneet rintamansa vain hieman pohjoiseen varustaen sen vahvasti ( Mt. Cassinon luostari)- Gaeta- Pescara- poikkitasossa. Cassinon luostari oli saksalaisten talviaseman avainkohta ja siellä oli saksalainen laskuvarjojääkäridivisioona puolustamassa tukikohtaa. Sitä sanottiin maailman parhaaksi torjuntadivisioonaksi, mistä tuli paljon vaikeuksia amerikkalaisille.
1944
Vuodenvaihteessa 1943-44 Montgomery luovutti 8. armeijan päällikkyyden kenraaliluutnantti Leeselle siirtyen itse Englantiin maihinousun valmisteluihin.
23.1.1944 kuitenkin saksalaisselustaan saatiin aukkoa Nettunon ja Anzion rannikkokaupunkien luona. Kesselring irrotti sinne toisen armeijansa (14. armeija, komentajana eversti von Mackensen) Amerikkalaisia oli jo maissa 40000. Nettunon taistelusta tuli katkera kamppailu Italiasta kuten Cassinon taistelusta. Molemmin puolin kaatuneita 20 000.
18.5.1944 saatiin läpimurto Monte Cassinossa ja saksalaiset alkoivat vetäytyä edelleen pohjoiseen, mutta heidän 10 armeijansa alkoi vetäytyä Roomaa kohden. Nyt oli liitoutuneitten molempien armeijojen lähdettävä kohti Roomaa.
Nyt oli saksalaisrintama samalla saanut mahdollisuutta vetäytyä pohjoisempaan Livornon ja Firenzen alapuolelle Arnon- joen tasoon poikki maan.
4.6.1944 ROOMA saatiin vallattua, mutta samalla saksalaiset olivat saaneet aikaa vahvistaa uutta rintamaansa. Livornon-Arnon-Firenzen maastossa. Mutta nyt heidän selustassaan oli italialaisia partisaaneja Piermontin ja Triesten alueella kiinteässä kosketuksessa Titon joukkoihin.
Tässä vaiheessa oli vaarana, että liittoutuneitten taisteluvoima alkaa ehtyä, sillä samanaikaisesti oli Ranskan maihinnousu .
.Tässä Livornon-Arnon- Firenzen rintama pysyi jonkin aikaa melko hiljaisena kesäkuusta elokuuhun.
Sitten liittoutuneet länsirajalla saivat työnnettyä saksalaisrintaman Arnonjoelle asti syyskuun alkuun mennessä. Syyskuun puoliväliin mennessä oli Rimini ja San Marinon tasavalta valloitettu. San Marino liittyi YK:hon ja samalla sotaan Saksaa vastaan.
1945
Vuodenvaihteessa 1944- 1945 saksalaisten rintaman oli vetäytynyt pohjoisempaan. Rintamana toimi Spezia- Bolognan eteläpuolella oleva maasto – Ravenna.
ITALIEN TAISTELUJEN VIIMEINEN VAIHE
alkoi 10.4.1945. Liittoutuneet kootuin voimin hyökkäsivät koko Italian rintamalla samanaikaisesti. Hyökkäyksen pääpiste oli Bolognan suunnalla, missä pyrittiin läpimurtoon Po-joelle.
Samanaikaiseti tuli ranskalaisten voimien ( kenraali Leclercin johtamana) lähteä hyökkäykseen Ranskan- Italian raja-aluelta itään. ja saksalaisten selustassa oli Italian sissejä ( kenraali Cadornan johdolla) sitomassa saksalaisia voimia.
Tässä vaiheessa saksalaisten ylipäällikkönä oli von Viettinghoff. Liittoutuneitten 15. armeijan komentaja oli kenraali Clark. 8. armeijan komentajana kenraali McCreery ja 5. armeijan komentajana kenraali Truscott.
Liittoutuneet olivat päässeet 16.4.1945 murtamaan saksalaisen puolustuksen läpi. He saavuttivat etumaisilla osillaan Po-joen 20.4.1945 ja levittäytyivät viuhkan tavoin koko Pohjois- Italian aluelle lyöden hajalle ja vangiten erillisinä osina pääosat natsisaksalaisista joukoista. Osa näistä tungettiin Isonzon yli Alppeja ja Kroatian- Itävallan rajaa vastaan, missä ne antautuivat 2.5.1945 samana päivänä, kun Berliini kukistui. Italiassa olivat liittoutuneet siis vasta Bolognan valloituksen jälkeen päässeet läpimurtoon ja tunkivat rajuin iskuin saksalaiset joukot täällä Sveitsin, Itävallan ja Jugoslavian rajoja vasten. Natsien joukot, kaikkiaan n 1 000 000 miestä, antautuivat 2.5.1945. Luoteis-Saksan, Hollanin ja Tanskan alueilla olevat saksalaiset antautuivat Montgomerylle 5.5. 1945 kl. 8:00.
7.2.2008 13:48 kotisivulle ensi kertaa.
Unkari ja II maailmansota
HUHTALA Pauli(1948) Fight about Hungary
Taistelu Unkarista 1943- 1944
UNKARI oli joutunut maailmansotaan Saksan rinnalle samalla tavoin kuin muutkin pikkuvaltiot, joiden maantieteellinen asema vei ne auttamattomasti suursodan jalkoihin. Niinpä joutui myös Unkari liittymään kolmen vallan sopimukseen (Axis vallat, akselivallat). Tämä tiesi käytännössä sitä, että maa oli sekä poliittisesti että sotilaallisesti täysin Saksan johdossa.
Tilanteen kehityksestä johtuen oli Unkarin jo vuonna 1941 julistettava sota sekä Jugoslaviaa että Venäjää vastaan.
Kun unkarilaiset joukot olivat Voronezin taisteluissa vuonna 1943 menettäneet n. 70 000 miestä, oli Unkari jo valmis irtautumaan sodasta, ja se vetikin nyt pois sekä joukkonsa taistelukentältä että työmiehensä Saksan sotateollisuudesta.
Talvella 1943- 1944 Saksan ja Unkarin suhde muuttui kriitilliseksi idän rintaman lähestyessä Unkarin rajoja. Saadakseen vapaat toimintamahdollisuudet maassa Natsisaksalaiset miehittivät Unkarin maaliskuussa 1944 (19- 20.3. 1944 ).
( Huom: Tässä vaiheessa vuoden 1944 alussa oli Unkarissa 700 000 juutalaista).
Kun venäläisten hyökkäystä Romaniaan ( 19.8. 1944 suurhyökkäys Romaniaan) seurasi välittömästi yhtyneitten venäläis-romanialaisten joukkojen hyökkäys Unkaria kohti, asettuivat Unkarin armeija samoin kuin siellä olevat saksalaiset joukot puolustukseen maan rajoille, Karpaateille ja Siebenburgeniin.
1944 loppuvuonna venäläiset joukot hyökkäsivät Unkariin kahtena voimaryhmänä.
4. ukrainalainen armeija, jota komensi Petrov, hyökkäsi yli Karpaattien, mutta vasta marraskuun loppuun mennessä 1944 oli tämän armeijan onnistunut tunkeutua sitkeän unkarilaisen puolustuksen läpi Karpaattien etelärinteelle, mistä nämä joukot suunnattiin hyökkäykseen Tokajin suuntaan Tiszan yläjuoksulle.
Päähyökkäykseen Unkaria vastaan suunnattiin kuitenkin marsalkka Malinovskin armeija, joka Itä-Karpaateilta eteni Unkaria kohti kahtena hyökkäyskiilana.
Toinen suuntautui Sibenburgenin ja Grosswardeinin kautta Debreceniä kohti ja
toinen Temesvarin kautta Szegediä kohti. Ensimmäisen tiukemman vastarinnan venäläiset kohtasivat Tisza-joella, missä heidän onnistui suorittaa ylimeno vasta hyvin sitkeän taistelun jälkeen. Szeged ja Grosswardein joutuivat venäläisten valtaan lokakuun 11. päivänä 1944.
Debrecenin suunnasta saksalaiset suorittivat vastahyökkäyksen, mutta se valui hiekkaan.
Venäläisten hyökkäys kohti Tonavaa kehittyi nyt nopeasti, ja lokakuun lopussa 1944 venäläiset olivat leveällä rintamalla tavoittaneet Tonavan itärannan. Mutta saksalaiset olivat tähän mennessä saaneet uusia joukkoja irrotetuksi ja suuntasivat ne Tonavan linjojen vahvistukseen. Venäläiset eivät saaneet hyökkäystään enää tässä vaiheessa jatkumaan.
SOTILAALLINEN TILANNE VUODEN 1945 ALKAESSA (s330-
Saksalla oli taisteluvoimien ylipäällikkömnä Guderian. Itärintamalla oli 4 armeijaryhmää ja 120-130 divisioonaa. Slovakiassa ja Unkarissa oli Friessnerin komentama armeijaryhmä.
Tammikuussa alkavaa hyökkäystä varten olivat venäläiset ryhmittäneet mm seuraavasti Slovakiassa oli 4. ukrainalainen armeijaryhmä komentajana kenraali Petrov. Sen toimintasuuntana oli Bratislava.
Unkarissa olivat taisteluissa marsalkkojen Malinovskin jaTolbuhin armeijaryhmät.
Näille oli alistettu bulgarialaisia ja romanialaisia joukkoja.
Koko valtavaisa neuvostorintama ulottui Kuurinmaalta Unkariin, 260 divisioonaa, reservien noustessa 80-90 divisioonaan.
VENÄLÄISTEN TALVIHYÖKKÄYS UNKARIN OSALTA
Unkarissa taistelut alkoivat jo tammikuun 2. päivänä 1945 saksalaisten ryhtyessä vastahyökkäykseen molemmin puolin Tonavaa Budapestin länsi- ja luoteispuolella pyrkimyksenä tukea Budapestin puolustusjoukkojen taistelua. Vastahyökkäys sai aluksi hyvän vauhdin ja venäläisten oli tyhjennettävä aikaisemmin valtaamansa Esztergom ja Szekesfehervar. Mutta saksalaisten vastahyökkäys ei voinut kestää kolminkertaista ylivoimaa, ja tammikuun loppuun mennessä se oli ehtynyt saamatta aikaan helpotusta Budapestin puolustukselle.
(Tammikuun lopulla venäläiset ilmoittivat saksalaisten siihen mennessä menettäneen 800 000 miestä kaatuneina ja 350 000 vankeina; venäläisten käsiin oli joutunut saman ilmoituksen mukaan 3000 lentokonetta, 4500 pansssarivaunua ja 12 000 tykkiä koko hyökkäysrintamalta).
UNKARIN RINTAMALLA taistelut olivat jatkuneet yhtämittaisesti saksalaisten epäonnistuneen vastahyökkäyksen jälkeen. Venäläiset kohdistivat erityisen suuria voimia Budapestin valloitukseen. Ratkaiseva taistelu Unkarin pääkaupungista alkoi tammikuun 30. päivänä 1945, ja sitä käytiin talo talolta kahden viikon ajan. Helmikuun 12. päivänä saarrettiin ja vangittiin Budapestin puolustuksen komentaja, kenraalieversti Wildenbruch ja n 30 000 suurimmalta osalta haavoittunutta miestä. (Venäläisten tullessa oli Budapestissa löydettävissä vain 93 000 juutalaista).
BUDAPESTIN VALLOITUKSEN (13.2. 1945) JÄLKEEN Unkarissa alkoi toinen saksalaisten vastahyökkäys, johon Saksa oli irrottanut voimia myös länsirintamalta. Saksalaisten vastahyökkäys alkoi helmikuun puolivälissä ja suuntautui osin Budapestin länsipuolelta, osin Tonavan pohjoispuolelta itään. Tämä vastahyökkäys kesti aina maaliskuun puoliväliin saakka, mutta sillä ei saksalaiset enää saavuttaneet mitään tuloksia.
Viikkoa saksalaisten vastahyökkäyksen päättymisen jälkeen alkoi venäläisten uusi offensiivi koko Unkarin ja Slovakian rintaman leveydeltä. Tähän hyökkäykseen osallistui kolme venäläistä armeijaryhmää: Tolbuhinin, Malinovskin ja Petrovin.
Marsalkka Tolbuhinin armeijaryhmn oieka sivusta hyökkäsi Tonavan suunnassa Wieniä kohtaan. ja sen vasen sivusta bulgarialaisin joukoin vahvistettuna Steiermarkiin.
Marsalkka Malinovskin joukot hyökkäsivät Wieniä kohti Tonavan pohjoispuolitse ja kenraali Petrovin armeijaryhmä, jota tässä vaiheessa komensi Jeremenko, Tsekkoslovakiassa Prahaa kohti. Huhtikuun alkupäivinä Tolbuhinin joukot saavuttivat Wienin , jolloin alkoi raivoisa taistelu kaupugin omistuksesta.
13.4. 1945 Wien oli venäläisten hallussa. Wienin valloituksen jälkeen suunnattiin venäläisiä voimia hyökkäykseen myös Grazin, Linzin ja Prahan suuntiin.
(HUOM:
Tässä rintamien myllynkivien välissä Raoul Wallenberg on ollut 17.1.1945 kohtaamassa marsalkka Malinovskin armeijakunnan jotain osastoa ja etujoukkoa ja mennyt heidän eskortissaan Debreceniin. Tässä päättyy varmat jäljet hänestä ja hänen autonajajastaan nimeltä Vilmos Langfelder.)
Taistelu Unkarista 1943- 1944
UNKARI oli joutunut maailmansotaan Saksan rinnalle samalla tavoin kuin muutkin pikkuvaltiot, joiden maantieteellinen asema vei ne auttamattomasti suursodan jalkoihin. Niinpä joutui myös Unkari liittymään kolmen vallan sopimukseen (Axis vallat, akselivallat). Tämä tiesi käytännössä sitä, että maa oli sekä poliittisesti että sotilaallisesti täysin Saksan johdossa.
Tilanteen kehityksestä johtuen oli Unkarin jo vuonna 1941 julistettava sota sekä Jugoslaviaa että Venäjää vastaan.
Kun unkarilaiset joukot olivat Voronezin taisteluissa vuonna 1943 menettäneet n. 70 000 miestä, oli Unkari jo valmis irtautumaan sodasta, ja se vetikin nyt pois sekä joukkonsa taistelukentältä että työmiehensä Saksan sotateollisuudesta.
Talvella 1943- 1944 Saksan ja Unkarin suhde muuttui kriitilliseksi idän rintaman lähestyessä Unkarin rajoja. Saadakseen vapaat toimintamahdollisuudet maassa Natsisaksalaiset miehittivät Unkarin maaliskuussa 1944 (19- 20.3. 1944 ).
( Huom: Tässä vaiheessa vuoden 1944 alussa oli Unkarissa 700 000 juutalaista).
Kun venäläisten hyökkäystä Romaniaan ( 19.8. 1944 suurhyökkäys Romaniaan) seurasi välittömästi yhtyneitten venäläis-romanialaisten joukkojen hyökkäys Unkaria kohti, asettuivat Unkarin armeija samoin kuin siellä olevat saksalaiset joukot puolustukseen maan rajoille, Karpaateille ja Siebenburgeniin.
1944 loppuvuonna venäläiset joukot hyökkäsivät Unkariin kahtena voimaryhmänä.
4. ukrainalainen armeija, jota komensi Petrov, hyökkäsi yli Karpaattien, mutta vasta marraskuun loppuun mennessä 1944 oli tämän armeijan onnistunut tunkeutua sitkeän unkarilaisen puolustuksen läpi Karpaattien etelärinteelle, mistä nämä joukot suunnattiin hyökkäykseen Tokajin suuntaan Tiszan yläjuoksulle.
Päähyökkäykseen Unkaria vastaan suunnattiin kuitenkin marsalkka Malinovskin armeija, joka Itä-Karpaateilta eteni Unkaria kohti kahtena hyökkäyskiilana.
Toinen suuntautui Sibenburgenin ja Grosswardeinin kautta Debreceniä kohti ja
toinen Temesvarin kautta Szegediä kohti. Ensimmäisen tiukemman vastarinnan venäläiset kohtasivat Tisza-joella, missä heidän onnistui suorittaa ylimeno vasta hyvin sitkeän taistelun jälkeen. Szeged ja Grosswardein joutuivat venäläisten valtaan lokakuun 11. päivänä 1944.
Debrecenin suunnasta saksalaiset suorittivat vastahyökkäyksen, mutta se valui hiekkaan.
Venäläisten hyökkäys kohti Tonavaa kehittyi nyt nopeasti, ja lokakuun lopussa 1944 venäläiset olivat leveällä rintamalla tavoittaneet Tonavan itärannan. Mutta saksalaiset olivat tähän mennessä saaneet uusia joukkoja irrotetuksi ja suuntasivat ne Tonavan linjojen vahvistukseen. Venäläiset eivät saaneet hyökkäystään enää tässä vaiheessa jatkumaan.
SOTILAALLINEN TILANNE VUODEN 1945 ALKAESSA (s330-
Saksalla oli taisteluvoimien ylipäällikkömnä Guderian. Itärintamalla oli 4 armeijaryhmää ja 120-130 divisioonaa. Slovakiassa ja Unkarissa oli Friessnerin komentama armeijaryhmä.
Tammikuussa alkavaa hyökkäystä varten olivat venäläiset ryhmittäneet mm seuraavasti Slovakiassa oli 4. ukrainalainen armeijaryhmä komentajana kenraali Petrov. Sen toimintasuuntana oli Bratislava.
Unkarissa olivat taisteluissa marsalkkojen Malinovskin jaTolbuhin armeijaryhmät.
Näille oli alistettu bulgarialaisia ja romanialaisia joukkoja.
Koko valtavaisa neuvostorintama ulottui Kuurinmaalta Unkariin, 260 divisioonaa, reservien noustessa 80-90 divisioonaan.
VENÄLÄISTEN TALVIHYÖKKÄYS UNKARIN OSALTA
Unkarissa taistelut alkoivat jo tammikuun 2. päivänä 1945 saksalaisten ryhtyessä vastahyökkäykseen molemmin puolin Tonavaa Budapestin länsi- ja luoteispuolella pyrkimyksenä tukea Budapestin puolustusjoukkojen taistelua. Vastahyökkäys sai aluksi hyvän vauhdin ja venäläisten oli tyhjennettävä aikaisemmin valtaamansa Esztergom ja Szekesfehervar. Mutta saksalaisten vastahyökkäys ei voinut kestää kolminkertaista ylivoimaa, ja tammikuun loppuun mennessä se oli ehtynyt saamatta aikaan helpotusta Budapestin puolustukselle.
(Tammikuun lopulla venäläiset ilmoittivat saksalaisten siihen mennessä menettäneen 800 000 miestä kaatuneina ja 350 000 vankeina; venäläisten käsiin oli joutunut saman ilmoituksen mukaan 3000 lentokonetta, 4500 pansssarivaunua ja 12 000 tykkiä koko hyökkäysrintamalta).
UNKARIN RINTAMALLA taistelut olivat jatkuneet yhtämittaisesti saksalaisten epäonnistuneen vastahyökkäyksen jälkeen. Venäläiset kohdistivat erityisen suuria voimia Budapestin valloitukseen. Ratkaiseva taistelu Unkarin pääkaupungista alkoi tammikuun 30. päivänä 1945, ja sitä käytiin talo talolta kahden viikon ajan. Helmikuun 12. päivänä saarrettiin ja vangittiin Budapestin puolustuksen komentaja, kenraalieversti Wildenbruch ja n 30 000 suurimmalta osalta haavoittunutta miestä. (Venäläisten tullessa oli Budapestissa löydettävissä vain 93 000 juutalaista).
BUDAPESTIN VALLOITUKSEN (13.2. 1945) JÄLKEEN Unkarissa alkoi toinen saksalaisten vastahyökkäys, johon Saksa oli irrottanut voimia myös länsirintamalta. Saksalaisten vastahyökkäys alkoi helmikuun puolivälissä ja suuntautui osin Budapestin länsipuolelta, osin Tonavan pohjoispuolelta itään. Tämä vastahyökkäys kesti aina maaliskuun puoliväliin saakka, mutta sillä ei saksalaiset enää saavuttaneet mitään tuloksia.
Viikkoa saksalaisten vastahyökkäyksen päättymisen jälkeen alkoi venäläisten uusi offensiivi koko Unkarin ja Slovakian rintaman leveydeltä. Tähän hyökkäykseen osallistui kolme venäläistä armeijaryhmää: Tolbuhinin, Malinovskin ja Petrovin.
Marsalkka Tolbuhinin armeijaryhmn oieka sivusta hyökkäsi Tonavan suunnassa Wieniä kohtaan. ja sen vasen sivusta bulgarialaisin joukoin vahvistettuna Steiermarkiin.
Marsalkka Malinovskin joukot hyökkäsivät Wieniä kohti Tonavan pohjoispuolitse ja kenraali Petrovin armeijaryhmä, jota tässä vaiheessa komensi Jeremenko, Tsekkoslovakiassa Prahaa kohti. Huhtikuun alkupäivinä Tolbuhinin joukot saavuttivat Wienin , jolloin alkoi raivoisa taistelu kaupugin omistuksesta.
13.4. 1945 Wien oli venäläisten hallussa. Wienin valloituksen jälkeen suunnattiin venäläisiä voimia hyökkäykseen myös Grazin, Linzin ja Prahan suuntiin.
(HUOM:
Tässä rintamien myllynkivien välissä Raoul Wallenberg on ollut 17.1.1945 kohtaamassa marsalkka Malinovskin armeijakunnan jotain osastoa ja etujoukkoa ja mennyt heidän eskortissaan Debreceniin. Tässä päättyy varmat jäljet hänestä ja hänen autonajajastaan nimeltä Vilmos Langfelder.)
Kesäkuun neljäs päivä 1942 . Suomen runo.
Otavan kustannusyhtiö julkaisi vuonna 1942 tuoreeltaan kirjan ja runsaat valokuvat rakkaan marsalkkamme vapaaherrä C.G. Mannerheimin 75-vuotispäivän juhlallisuuksista. Alkulehdellä on Otto Mannisen runo , joka on kirjoitettu tätä juhlapäivää varten:
Onnellinen Suomi
Onnellinen Suomi! Alla vaaran , vainon,
alla ajan kaiken ankaruuden painon,
kalleimmat uhrit kantaessas juuri,
sull´ on kutsu korkea, sull´on aika suuri.
Onnellinen Suomi! Vihdoin, vihdoin sulle,
haavoin syvin, raskain murhein murjotulle,
suotiin surun yöstä nousu aamun koittoon,
suotiin vihdoin mies, sun voimas viejä voittoon.
Onnellinen Suomi! Nimeä ei toista
aikakirjoissas niin kirkkahasti loista.
Niinkuin kreivinaikas ikimuisto säilyy,
vuosisatain takaa taruisesti päilyy,
onnellinen Suomi, talteen aikain taaksi
Manneerheimin aika jää nyt ainiaaksi,
sädehtivä, kirkas, seppelöimä voiton,
loistaa, uutta luo kuin hehku kevään koiton.
Onnellinen Suomi! Kaitselmuksen kalpaa
poikas suurin kantaa, tuhotulvan salpaa.
Kaikki, mitä kerran kasvat kausin suurin,
ikuisen sai hänen työstään suojamuurin.
Onnellinen äiti, joll´on poika moinen!
Hänen mittansa vast´arvaa aika toinen.
Hänen työstään suurt´on Suomen voima voiva,
korkeana kerran Suomen runo soiva.
Onnellinen Suomi
Onnellinen Suomi! Alla vaaran , vainon,
alla ajan kaiken ankaruuden painon,
kalleimmat uhrit kantaessas juuri,
sull´ on kutsu korkea, sull´on aika suuri.
Onnellinen Suomi! Vihdoin, vihdoin sulle,
haavoin syvin, raskain murhein murjotulle,
suotiin surun yöstä nousu aamun koittoon,
suotiin vihdoin mies, sun voimas viejä voittoon.
Onnellinen Suomi! Nimeä ei toista
aikakirjoissas niin kirkkahasti loista.
Niinkuin kreivinaikas ikimuisto säilyy,
vuosisatain takaa taruisesti päilyy,
onnellinen Suomi, talteen aikain taaksi
Manneerheimin aika jää nyt ainiaaksi,
sädehtivä, kirkas, seppelöimä voiton,
loistaa, uutta luo kuin hehku kevään koiton.
Onnellinen Suomi! Kaitselmuksen kalpaa
poikas suurin kantaa, tuhotulvan salpaa.
Kaikki, mitä kerran kasvat kausin suurin,
ikuisen sai hänen työstään suojamuurin.
Onnellinen äiti, joll´on poika moinen!
Hänen mittansa vast´arvaa aika toinen.
Hänen työstään suurt´on Suomen voima voiva,
korkeana kerran Suomen runo soiva.
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)